torstai 4. syyskuuta 2014

Neljän tähden viikonlopun toinen osa

Reissua jatkettiin Lappeenrannasta otettuamme junamatkalaiset kyytiimme ja lurautettuani taas satakunta litraa polttoainetta sekä litran kaksitahtiöljyä Tähden tankkeihin. Puhdistin pari viikkoa sitten käydessäni yksin remonttilomalla Tähdellä, toisenkin polttoainesäiliön ja ainakin 20 litraa taisi siinä hommassa mennä polttoainetta hukkaan. Noin 80 litraa oli letkumittarin mukaan enää menovettä jäljellä, joten tankata pit,i kun kerran tankin äärellä oltiin. Hurjan hintaista on kyllä Lappeenrannassa polttoaine. Yli 1,65€ oli muistaakseni diesellitra.






Siinä laiturissa ollessamme ohitsemme viiletti komean savuvanan ja höyrypillin töräytyksien saattelemana s/s Ahti. Tähden kanssa samanikäinen laivavanhus näytti olevan hienossa kunnossa. Hauska yhtäläisyys laivoissa on myös se, että molemmat ovat ehtineet seilata merellä, Päijänteellä ja nyt Saimaalla. Kannattaa käydä tutustumassa lisää alukseen osoitteessa:

http://users.kymp.net/p404261a/

Ettoset otettuani matkaan lähdettiin vajaat puolisen tuntia Ahdin vanavedessä ja suunnaksi päätettiin ottaa, Lappeenrantaan ensimäistä kertaa Tähdellä tullessamme sivuutettu, Listinki niminen saari. Googlettamalla selvisi, että laituria siellä ei olisi, mutta syvyyttä riittäisi kuitenkin ajaa keula rantaan. Hiukan ennen Kaukaan tehtaita samainen Ahti tuli meitä vielä uudelleen vastaan.



Ajelimme tällä kertaa Riutansalmen kautta Hirvisaaren länsipuolitse ja Hautasaaren pohjoisesta kiertävää reittiä pitkin. Yritin ottaa maisemakuvia matkalla. Tuolla taisi pötkötellä joku hylkykin, jos oikein muistan.






Vesi kohisi iloisesti kokassa.


Pienen hämmennyksen aiheutti matkan aikana plotterissa lukenut "mies yli laidan" -teksti. Hetken mietittyäni muistin kuitenkin edellisen Lappeenrannassa käynnimme aikana käyttäneeni kyseistä karttaplotterin (MOB) ominaisuutta merkkaamaan paikkaa, jossa miehistön jäsenen hattu lennähti tuulenpuuskan puhaltamana järveen. Hattu noukittiin tuolloin venehaalla takaisin kyytiin, mutta unohdin kokonaan poistaa vahinkopaikan koordinaatit plotterilta.

Kohtasimme matkan aikana muutamia veneitä ja Päihänniemenselällä pitkänhuiskean m/s Vekaran.


Parituntisen ajon jälkeen aloimmekin olla perillä Listingissä. Suuntsimme aluksi suojaisen lahden pohjoisrantaan hiukan kauemmaksi muista veneistä, mutta ranta osoittautui siellä sen verran matalaksi, ettei poistuminen Tähdestä olisi onnistunut kuivin jaloin ilman kumivenettä. Taas saimme neuvoja kokeneemmilta ja niinpä vaihdoimme paikkaamme hiekkarannan kohdalle kahden veneen väliin. Siinäkin lankonkin päähän piti kasata kiviä ja puupölkky auttamaan kulkua rantaan.








Saarella oli paljon tulipaikkoja ja ainakin eteläpuoleista rantaa kiersi polku, joka kuitenkin päätyi jonkun matkan päässä mökin pihaan.






Rauhoittavaa maisemaa, laineiden liplatusta ja tuulen huminaa. Veneilyä parhaimmillaan.



Illalla tietenkin saunoimme. Uimareissu jäi minulla flunssan takia tekemättä eivätkä veteen uskaltaneet lopulta muutkaan porukastamme. Kaikuluotaimen mittari näytti veden lämpötilaksi 16 astetta celsiusta.






Myöhään illalla koiraa ulkoiluttaessa otin vielä lisää kuvia.

Seuraavan aamun urakka piti sisällään uusien paksumpien sähkönsyöttökaapeleiden vetämisen akuilta ajohyttiin. Sinne ei nimittäin tule kunnollisia syöttöjä ja jännitehäviöt valoja, puhaltimia yms paljon sähköä kuluttavia laitteita käytettäessä nousevat melkoisiksi. Toinen homma oli uuden automaattisulakkeille tarkoitetun taulun laittaminen konehuoneeseen. Ja taas pääsi uusi Dymo-kirjoitin hommiin.




Nämä askareet hoidettuamme oli vuorossa ruokailu ja lähtö kohti kotisatamaa.




Imatran savut siellä jo pilkistävät.


Asiasta toiseen.. Aloitin juuri jo toista kertaa lukemaan erittäin rehevällä puhetyylillä kirjoitettua Emil Korhosen Kieltolakikesä Saimaalla-kirjaa, jonka on julkaissut Suomen Höyrypursiseura ry. Kyseisessä teoksessa kerrotaan tositapahtumia mukaillen 16 vuotiaasta Esasta, joka pääsee kesätöihin kipinän kiehittäjäksi eli koneenhoitajan apulaiseksi pienelle hinaajalle Saimaalle vuonna 1923. Hauska sattuma on kuitenkin se, että kyseisessä kirjassa juuri puhuttiin Voima nimisestä hinaajasta. "Joo. Voima se on. Eikä sen tarvitse hävetä nimeään. Siinä on hinaaja, jonka perässä kuorma kulkee. Saadaanpa nähdä, ettei sillä ole nytkin tusinan verran lotjia vedettävänä. Se ei lähde pelkästään terveisiä viemään. Suuri ja komea on Voima. Messingit kiiltävät kansirakenteissa. Halkokontti lojottaa kyljessä". Tähän viikonloppuun osuvasti myös Listinki nimisestä saaresta puhuttiin. Esan työpaikkana toimiva pieni Aalto-hinaaja saa nimittäin vieraan ohittaessaan saarta lotjaroikka perässään. Listingistä soutaa nainen laivan kylkeen ja enempiä miettimättä "potkaisee veneensä menemään". Enempää en kerro. Lukekaa itse.




Tähän loppuun julistan myös Wickströmin virallisesti kuntoon tulleeksi, sillä tälläkään reissulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia melkein koko loppukesän vaivanneiden nakutusten ja kolinoiden yms. sellaisten kanssa. Kaikki toimi pakoputken resonointia lukuunottamatta loistavasti ja ruiskutuspumpun koplingista säädettävä sytystysajankohtakin näyttää nyt pienen säätelyn jälkeen löytyneen kohdilleen. Ja tämä on kuulkaa mahtavaa! 

Syynä kolinoihin oli kuin olikin lopulta ruiskutuspumpun 4. sylinteriin syöttämä liian iso polttoainemäärä. Ero muihin sylintereihin ei ollut iso, mutta kuitenkin riittävä. Nakutusta ilmeni kylmänä luonnollisesti sen takia enemmän, että kuumassa sylinterissä sinne ruiskutettu, vaikka liian isokin, polttoainemäärä palaa helpommin. Mutta joka tapauksessa. Se on kunnossa ja toimii! Käykää vaikka itse toteamassa:

https://www.youtube.com/watch?v=peWcKSwAWoM&feature=youtu.be

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti