Varkaus, Vuorikiuas, Porosalmi, Wanhojen laiwojen regatta 2015, Savonlinna

Kylläpä on taas elämä ollut hektistä. Tästä samaisesta syystä blogin päivittäminen on hiukan venähtänyt. Tässä kuitenkin vihdoinkin jatkoa tarinoinnille.

Kahdeksaan henkeen nousseen Tähti-miehistön voimin lähdimme suluttamaan itseämme Taipaleen kanavasta alaspäin. Kaikki meni siellä kuin oppikirjassa ja oikeastaan ainoat mainittavan arvoiset tapahtumat Varkauden ja yöpymispaikaksemme valitun Vuorikiukaan välillä olivat kanavan alapuolella lastauspuuhissa olleen Helga-laivan näkeminen sekä Rotevan vetämän tukkilautan ohittaminen.

Saaren rantaan parin tunnin seilaamisen jälkeen päästyämme kiinnitimme Tähden hetkiseksi kyljestä rannan edustalla olleeseen poijuun, jotta pääsin käymään kumiveneellä pienellä tutkimusretkellä. Puoshaalla luotailin ja tarkistelin rantautumispaikaksi suunnittelemamme kallion edustan ja totesin sen tarkoitukseen sopivaksi.

Luoteesta puhallellut tuuli yritti sillä aikaa saada Tähden mukaansa saaren rantaan vietäväksi ja lopulta ollessani jo kiinnittämässä kumivenettä takaisin laivan kylkeen tuuli onnistuikin aukaisemaan huolimattomasti solmimani solmun. Kerinkin tämän johdosta köyden varsin pikaisesti laivaan ja ajoin ulommaksi rannasta tehdäkseni täältäkäsin kokonaan uuden lähestymisen. Tämän jälkeen perä kiinnitettiin poijuun ja kumiveneellä rannalle valmiiksi viedylle köysimiehistölle heitettiin köydet niiden sitomiseksi kiinnityslenkkeihin. Viritettyämme vielä laakonkin paikoilleen kaikki olikin valmista iltapalaa ja lettukestejä varten.

Osa miehistöstä halusi myös kokeilla telttailua varsin viileäksi povatusta yöstä huolimatta. Kallion päältä löytyikin tätä tarkoitusta varten puurakenteisia telttapaikkoja.

Aamulla suuntasimme kokan Porosalmea ja Järvisydämen lomakeskusta kohden. Sääennuste ei luvannut kovinkaan mukavaa keliä, mutta matkan aikana taivas alkoi kuitenkin seljetä ja hetkeä myöhemmin päätimme tästä johtuen nauttia lounaan keskellä reittimme varrelle sattuneen Peonselän lounaispuolista pienempää selkää. Matkaa perille Porosalmeen oli siitä enää vain puolituntisen verran.

Muitakin liikkujia oli tänäänkin vesillä. Tässä vastaamme ajanut m/s Nina.

http://www.meriaura.fi/laivat/nina_2550t

Järvisydämeen saavuttuamme arvoin kotvasen kiinnityspaikkaamme vain yhdellä meitä ennen tulleella veneellä varustettuun laituriin. Kokemattomien laivassaolijoiden ja keulakiinnityksessä tarpeellisten Kallavedellä järven pohjassa olevien tikkaidemme takia päätin ehdottomasti kiinnittäytyä kyljeltä maksoi mitä maksoi. Laiturin vasemmanpuolen ja rannan välinen kapea salmi ei vaikuttanut mukavalta paikalta poisperuuttamista ajatellen ja kaikki suunnitelmat sille puolelle ajaaksemme karisivat lopullisesti huomattuani sillä puolella kiinnittyneenä olleen paatin jälkeen melkein koko sen puolen laiturista etukäteen varatuksi.

Päätös olikin tämän jälkeen selkeä. Ajaisimme laiturin oikealle eli eteläpuolelle. Mietin onnistuisko poispääsy sieltäkään peruuttamalla, jos parkeeraisimme liian lähelle rantaa ja laituri takanamme täyttyisi muilla veneillä. Tähden kokoista alusta ei myöskään saisi siellä käännettyä paaluilla ympäröidyn ruohosaarekkeen takia, joten ei oikeastaan ollut muuta järkevää mahdollisuutta kuin jäädä aivan laiturin päähän.

Vasta jälkikäteen jungmannien jo saunoessa ja uidessa Tähden ympärillä tajusin, että peittäisimme tällä kohdalla valtaosan laiturin sivussa olleista peräkiinnityspoijuista. Laiturissa edessämme oli tällöin kuitenkin jo pari venettä ja siirtyminen ei enää tullut kysymykseen. Niin päätinkin röyhkeästi suuremman oikeudella jäädä paikoilleni. Voitte vain kuvitella minkälainen mutina joidenkin myöhemmin paikalle tulleiden kanssaveneilijöiden suusta tämän myötä pääsi. Kävin auttamassa useampaa heistä rantautumisessa ja eräskin rouva tajuamatta minun oleva kaiken pahan alku totesi heidän aina ennen kiinnittyneen poijukiinnityksellä eikä koskaan kyljeltä. Myös kylkikiinnityspaikan hinta tuntui hänestä olevan aivan liian korkea.

Kukaan ei kuitenkaan tullut ehdottamaan minulle siirtymistä, eikä se tosiaan ollut enää mahdollistakaan, ja niin vain pidin pääni edellä kertomieni näkökohtien pohjalta. Totta on kuitenkin se, että minua harmitti kovasti muille aiheuttamani epämielyttävä tilanne. Illalla rauhan jo laskeuduttua laiturille sain onneksi toisien paikalle saapuneiden vanhojen alusten kippareilta pientä "lohdutusta" henkiseen pahoinvointiini. Kaikki halukkaat mahtuivat myös laituriin ja paikkoja jäi vielä vapaaksikin eikä kenenkään näin ollen tarvinnut etsiä yösijaa muualta.

Seuraavana aamupäivänä tehdessämme lähtöä uuteen paikkaan tajusin parin poijukiinnitystä edellispäivänä halunneen purjeveneen olevan edelleenkin laiturissa. Paikkaa muuttamalla olisimme siis juuri nyt jumissa heidän takanaan. Nyt sain onneksi taiteiltua Tähden pois paikaltaan ja peruutettua sen kahden pitkillä poijuköysillä varustetun laivan ja niiden vieressä olevan poijulla merkityn kiven välitse selvemmille vesille.

Pakko on antaa erityiskiitosta Järvisydämmen henkilökunnalle kärsivällisyydestä tämän asian suhteen. Kipparihattua nostan myös suurista rakennusprojekteista ja uskalluksesta investoida rohkeasti tällaiseen "keskellä ei mitään" sijaitsevaan paikkaan. Jututtaessani erästä paikan rakennusmiestä kuulin valmistumassa olevaan päärakennuksen osaan tulevan uuden ravintolan ja panimon/viinikellarin. Rakennuksen sisään ennakkoluulottomasti sijoitettu kaksikymmen metrinen vanha tervahöyry teki myös vaikutuksen.

http://www.jarvisydan.com/fi

Edellisyönä alkanutta telttailua jatkettiin Järvisydämessä nuorison toimesta Tähden takakannella.

Poikkesimme laivakoiran ulkoilutuslenkillä ja jäätelöllä myös mäen päällä noin puolen kilometrin päässä sijaitsevassa Suomen suurimmassa uppopuukylässä eli Hakoapajassa. Käymisen arvoinen paikka sekin.

http://www.porosalmi.net/hakoapaja/

Seuraavana aamuna vieraanamme Tähdellä olleet hyppäsivät taksiin palatakseen takaisin autolleen Varkauteen ja jatkaakseen sieltä lomareissuaan toisaalle. Me päätimme Armida laivan kutsun kuultuamme suunnata läheiseen Mustalahteen, joka puolestaan on Rantasalmen kylän satama. Sen suurempia palveluita sieltä ei löydy, mutta tilavat ja tukevat laiturit kuitenkin. Porosalmesta perässämme Mustalahteen ajeli myös Savonlinnassa Lypsyniemen telakalla 1956 rakennettu ja hienosti kunnostettu Pihka niminen hinaaja. Saimmekin näin kolmen vanhan aluksen voimin pystyyn oikean varjoregatan ennen tulevana viikonloppuna Savonlinnassa järjestettävää varsinaista Wanhojen laiwojen regattaa, johon emme olleet ajatelleet osallistuvamme.

Sauna, mukava seura ja etenkin nuoremman miehistön kova painostus kypsyttivät meissä tämän illan aikana kuitenkin sellaisen ajatuksen, että Tähti voisi tänä vuonna yrittää osallistua regattaan kipparin työkiireistä huolimatta. Tiettyjä erityisjärjestelyita se tietenkin vaatisi ja muutaman puhelinsoiton myös, mutta niin siinä vain lopulta kävi, että pääsimme mukaan. Suuret kiitokset siitä asianosaisille!

Mustalahdesta ajoimmekin seuraavana päivänä peräkanaa Armidan kanssa miehistöjä aluksien välillä sekoittaen Savonlinnan pohjoispuoliseen Hopeasalmeen, jonne vanhoja laivoja olikin kertynyt jo melkoinen armaada.

Siellä vietetyn leppoisan illan jälkeen seuraavana aamuna Tähti jatkoi yksin masto kaadettuna matkaansa Kyrönsalmen siltojen alitse regattapaikalle matkustajasatamaan. Laivallemme oli järjestetty regatan järjestäjien toimesta nopealla aikataululla oma kiinnityspaaluilla varustettu laituripaikka, jossa se voisi rauhassa odotella muiden paattien myöhemmin päivällä tapahtuvaa rantautumista kupeillensa. Kaiken huipuksi kipparin poistuessa työkiireillensä etelä-Suomeen muu miehistö otettiin regatta-ajon ajaksi avosylin vastaan Armidalle ja näin sekään ei jäänyt keneltäkään halukkaalta kokematta. Suuri kiitos tästäkin ystävällisyydestä!