Kainuun meren laivat talvehtimassa

Kävinpä kulkiessani kuulostelemassa Oulujärven laivojen tunnelmia Kajaanijoen varressa Uiton telakalla. Kyseessä on siis Tähden Niskalampea edeltänyt kotisatama, jossa majailee ymmärtääkseni koko Oulujärvellä tällä hetkellä seilaava vanhojen alusten laivasto. Paikalta löytyikin näin ollen tutkittavaksi aimo annos paikallista laivahistoriaa.

Ensimmäisissa otoksissa esiintyy talveksi telakoitu ja Kajaanin seudulle varppaajaksi ja hinaajaksi 1920-luvun alkupuolella rakennettu m/s Ämmäkoski. Aluksen tuolloinen omistaja Ämmäkoski -yhtiö käytti laivaansa proomujen ja tukkilauttojen hinaukseen sahalleen Kajaaniin ja vuokrasi sitä tarvittaessa myös ulkopuolisille. Sotatoimiinkin Ämmäkoski osallistui kuljettaen heti Suomen ja Neuvostoliiton välille solmitun aselevon jälkeen syyskuussa 1944 joukkueellisen sotilaita Kajaanista Vaalaan suojelemaan Oulujoen ylikulkevaa siltaa. Pohjoista kohti vetäytyvät saksalaiset olivat nimittäin vaatineet sitä luovutettavaksi itselleen.

Vuoteen 1960 tultaessa alus oli vaihtanut nimensä Ämmäksi ja omistajaksi oli tullut Oulujoen uittoyhdistys. Samaisen yhdistyksen toimesta höyrykoneen tilalle vaihdettiin myös suuri 200 hevosvoimainen dieselmoottori. Sen kyydittämänä Ämmä hinasi tukkilauttoja Kajaanin yläpuolisilla vesillä aina 7.7.1977 sattuneeseen kaatumiseen ja uppoamiseen asti. Tapauksen jälkeen ei uittoyhdistys enää käyttänyt alustaan vaan se myytiin yksityisomistukseen vuonna 1983. (Lähde: Jussi Kivinen, Höyryä Kainuun vesillä)

Paikalla oli myös suuri ja komea, ja ymmärtääkseni edelleen höyrykäyttöinen s/s Kajaani I. Matkustaja-aluksena Kajaanin ja Vaalan välillä s/s Salo II nimisenä jo vuonna 1911 aloittanut alus, on ehtinyt matkustajaliikenteen tyrehdyttyä vuodesta 1936 eteenpäin toimia myös Kajaanin Puutavara Oy:n varppilaivana. Upean Jussi Kivisen kirjoittaman Höyryä Kainuun vesillä -kirjan, jota ei muuten mielestäni voi kyllin kehua, mukaan Kajaani I:n on Suomen tällä hetkellä ainoa toimintakykyinen varppilaiva. Tarkemmin ottaen tynnyrivarppaaja. Vuosikymmenten ajan lähes työasussaan säilynyt piirua vajaa 25 metrinen alus laittaakin laiturilla sen vierellä seisovan tempaisemaan hatun kauniiseen kouraan jo pelkästä kunnioituksesta tätä historiallista monumenttia kohtaan.

Toinenkin paikkakunnan nimeä ylpeästi kantava laiva, nimittäin kesäkuussa 1895 Varkaudesta Wahlin konepajalta valmistunut Kajaani IV:nen, köllötteli kaikessa rauhassa talven vietossa omalla laituripaikallaan. Tuolloin kauan sitten sen nimi tosin oli vielä Olga ja kotisatama Kotka/Hamina. Viisitoista vuotta myöhemmin vuonna 1910 Kajaani-yhtiö hankki aluksen laivastoonsa hinaamaan paperipuita, hiekkaa ja sahatavaraa. Kauppojen synnyttyä Nelonen ajettiin Saimaan kanavan kautta aina Iisalmeen saakka, josta se sai junakyydin uudelle kotiseudulleen Oulujärvelle.

Kajaani-yhtiön vesikuljetuspäälikkö "amiraali" Ivar Ockenström muistelee jo useampaan kertaan mainitussa Höyryä Kainuun vesillä -kirjassa käyneensä Nelosella muun muassa lumimyrskyssä hakemassa kiviproomuja Kajaaniin ja tietenkin käyttäneensä aluksella yhtiön ja kaupungin herroja metsästysretkillään. Karillekin hän kertoi karauttaneensa ainakin pariin kertaan. Mainittakoon vielä pari alusta koskevaa mielenkiintoista knoppitietoa. Sittemmin koko kansan tietoisuuteen noussut, tuolloin ilmeisen salskea, nuorimies Urho Kekkonen on kuulema palvellut Kajaani IV:lla kansimiehenä kesällä 1916. Toinen ainakin minua kiinnostava, vaikkakaan ei varmasti niin merkittävä tieto on puolestaan se, että ilmeisesti laivan kyydityksestä vastaa vielä nykyisinkin vaasalaisen Veljekset Wickström osakeyhtiön valmistama moottori.

Kuten kuvista näkyy oli pakkasta vierailua edeltäneinä päivinä ollut Kajaanin seudulla sen verran reilusti, että jopa voimalaitosten takia ajoittain varsin vuolaana virtaava Kajaanijokikin oli saanut pinnallensa tasaisen jääkannen. Laivoja ympäröivän jään lisäksi huomionne varmaan kiinnittyy myös sellaiseen mielestäni jopa hiukan erikoiseen seikkaan, että lunta ei vielä tuolloin vuodenvaihteen tietämissä ollut joella aivan kuten ei varsinaisella Oulujärvelläkään juuri nimeksikään. Suuri Ärjänsaaren kaakonpuoleinen selkä, jossa pari vuotta sitten Tähdelläkin seilasimme, tarjosikin tästä johtuen ulkoilusta ja eritoten luistelemisesta innostuneille mitä oivallisimman kuntoiluympäristön.

Oivallinen oli kunto myös telakan rannassa laiturin päähän parkeeratulla m/s Kunto laivalla, jota olen joskus kuullut tituleerattavan Kajaani IV:n jälkeen Oulujärven toiseksi vanhimmaksi alukseksi. Alunperin hinaajaksi Oulun konepajalla vuosina 1899-1901 rakennettu alus siirtyi Perämerellä vietettyjen vuosien jälkeen Oulujärvelle purjehduskaudeksi 1928. Sen omistajan Raahe-yhtiön toimesta se samoihin aikoihin muutettiin tällä suunnalla hiukan harvinaisemmaksi rapuvarppaajaksi. Voimakkaan koneen ansiosta Kunnon kerrotaan soveltuneen silti hyvin myös proomujen hinaukseen.

Vuodesta 1933 alkaen uittoyhdistys alkoi huolehtia myös Oulujärven uitoista ja niin Kunto jatkoi siitä eteenpäin samoissa tehtävissä uuden omistajan hoivissa. Nykyaikaan tästä manööveristä varmaan sanottaisiin, että se siirtyi uusien isäntien palvelukseen ns. vanhana työntekijänä. Näissä edellä mainituissa tehtävissä se palvelikin aina vuoteen 1969 asti, jolloin siitä tehtiin koneeton asuntoproomu rannankeruumiesten käyttöön.

Tässä myös muutamia yleiskuvia Uiton telakan rannasta sekä linkki Reijo Heikkisen kokoamaan Oulujärven vanhoja aluksia käsittelevään juttuun. Monet kohdat Tähden ja osittain myös muidenkin alusten historiassa ovat siellä virheellisiä tai puutteellisia, joten niihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Jotain lisäinfoa Oulujärven laivoista sieltäkin kuitenkin löytyy sellaista janoavalle.

Tuollainen Uiton telakasta kertova lehtijuttukin viime suvelta tuli vastaan.

Tuolla taustalla muuten häämöttää entinen Kajaani Oy.n ranta, jota nykyisin taidetaan kutsua Renforsin rannan yritysalueeksi. Oikealla trailerin päällä talviuntaan nukkuu puolestaan m/s Wanessa, josta en valitettavasti oikein osaa kertoa mitään.

Telakasta ja sen toiminnasta löytyisi varmasti myös monta tarinaa kerrottavaksi, mutta ainakaan netistä, enkä suuremmin myöskään Höyryä Kainuun vesillä -kirjasta, en onnistunut niitä löytämään. Olisiko siinä taas paikka jollekin innokkaalle tutkijalle? Telakalla työskennellyttä porukkaa saattaisi vielä olla elossa ja monenlaisia tarinoita heidän sukulaisillaan ja tuttavillaan tietenkin mielessä.

Jos joku Teistä lukijoista haluaa, ja aikaa sekä innostusta sellaiseen on, niin minulle saa kyllä lähettää tarinoita "jaettavaksi". Olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla ensikäden kokemuksia Oulujärven laivoja vielä nykyäänkin käyttökunnossa pitävän Uiton telakan vuosikymmeniä jatkuneesta toiminnasta.

Sitten vielä arvokkaan oloinen vanha rouva s/s Kouta.



Tästä tulevana kesänä jo 89. vuottaan Oulujärvellä seilaavasta, mutta jo aiemmin vuonna 1921 valmistuneesta laivasta löytyi jo syksyllä YouTubesta tällainen hieno video. Laitankin sen tähän Teille ihmeteltäväksi. Aluksesta kuvattuja videoita on muitakin, mutta ne löytänette itsekin. Olen myös jo aiemminkin jakanut tietoa aiheesta, mutta kannattaa silti käydä vaikka uudemman kerran tutustumassa Oulujärviristeilyjen hienoihin sivuihin s/s Kouta laivasta. Tuskin varustamo myöskään pistää pahakseen, vaikka jollakin kesälomareissullanne poikkeaisitte Kajaanijoen rannalla itse aluksellakin..

Turha alkaa tässä Koudasta enempää tarinoimaan, sillä kaikki tieto laivan vaiheista löytyy seuraavan linkin takaa: s/s Kouta Wikipediassa

Lopuksi vielä.. Paljon kiitoksia taannoista Satakunnan laivastoa käsitellyttä juttuani kommenteillaan täydentäneelle Herra Valomalle! Tällaiset asiantuntevat ja omakohtaisista kokemuksista kertovat kommentit kirjoitelmiini ovat nimittäin enemmän kuin tervetulleita.

Ajohytin remontti

Tähden historian selvittäminen on parhaillaan käynnissä useammallakin taholla, mutta mitään uutta kerrottavaa ei siltä rintamalta tällä haavaa vielä ole. Palaan kyllä heti asiaan, kun jotakin selviää. Tässä kuitenkin muuta katseltavaa ja luettavaa.

Kajaanissa vuonna 2006 tehdystä ajohytin remontista en ole suuremmin tainnut vielä kertoakaan. Tähti oli siirtynyt Päijänteeltä Mirkku-nimisenä Oulujärvelle edellisen vuoden syksyllä ja heti seuraavana keväänä jäiden sulettua ryhdyttiin muutoshommiin. Edellisen omistajan mukaan remontin avulla haluttiin paremman ulkonäön ohella saada lisää tilaa ajohyttiin, jotta matkustajatkin pääsisivät nauttimaan maisemista halutessaan myös hytin suojissa.

Remontin alkutilanne. Tähden ulkonäkö vuosien 1951-2006 välillä on ollut suurin piirtein tuollainen.

Lasit, ovet ja sisusta riisuttuna hytti puolestaan on näyttänyt tältä.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkee hyvin etuhytin vanhan, suoraan kannelta olleen kulkuaukon. Remontin yhteydessä kulku hyttiin muuttui ulkoa sisälle ja hyvä niin.

Seuraavaksi etuosa on erotettu takaosasta.

Hyttiä on siis jatkettu eteenpäin, mikä on mielestäni tehnyt koko laivan olemuksesta paljon tasapainoisemman näköisen. Kalarannan Konepajalla Kotkassa ilmeisesti 1950 -luvun alussa tehty hyttirakennelma oli varmasti käytännöllinen, mutta mielestäni kiltisti sanottuna Norttiaskin kanteen piirretyn oloinen.

Seuraavissa kuvissa nykyinen hyttirakennelma on jo saavuttanut lopullisen muotonsa. Kuten jo kerroin ajohyttiin tullut lisätila tarjoaa kipparin lisäksi myös matkustajille mahdollisuuden nähdä ulos silloin, kun keli ei suosi täkillä oloa. Kipparin kannaltakin on, ainakin yleensä kiva, ettei tarvitse ajella aivan yksikseen. Edelliseen lauseeseen viitaten, kerron tähän väliin hauskan jutun viime kesältä. 

Komensin muutamaan otteeseen miehistön nuorimpia olemaan poissa tieltä ja meluamatta komentosillalla juuri laituriinajon kriittisillä hetkillä. Sainkin myöhemmin kuulla, että jos laivamme olisi vielä isompi ja manöveeraaminen näin ollen vielä haastavempaa, niin "ohjaamossa ei voisi edes olla paikalla rantaan tultaessa". Siellä kun oltaisiin silloin "niin hermostuneita". Siinäpä sivustatarkkailijan varmasti varsin todenmukainen kommentti.

Työttämäksi jäänyt ruoteli. Tähden ohjaus muutettiin remontin yhteydessä hydraulitoimiseksi.

Tässä alkaa pellitys olla kuosissa. Piippukin on saanut lopullisen korkeutensa.

Ja sitten kittausta ja maalausta. Ovet ja masto ovat myös ilmestyneet paikoilleen.

Hytin sisustan rakentamisesta en saanut kuvia haltuuni. Muutamaa vaneria ja erinäisiä pikkujuttuja lukuunottamatta sisustus oli kuitenkin valmis ostaessamme Tähden alkukesästä 2014.

Siinä vielä loppuun kuva Tähden telakoinnista uusi ruotelihytti ainakin ulkoisesti valmiina. Ajankohta on ilmeisesti kesä 2006. Oulujärven Wanhojen laivojen tukikohtana toimiva Kajaanin Uiton telakka tarjoaa kyllä loistavat puitteet laivaharrastukselle. Käsittääkseni kaikki järven alukset ovat tarvittaessa nostettavissa tällä samaisella telakointiradalla ylös kunnostuksia varten.

Takaisin Uiton telakalle

Ärjässä viettämämme yön jälkeen oli ajatuksemme ajaa Tähti Uiton telakalle öljyjen ja suodattimien vaihtoon. Hiekkaisen laivan imurointiin tarvittavaa maasähköä olisi siellä myös saatavilla. Niinpä suuntasimmekin keulan Ärjästä kohti Kajaania. Lännestä puhaltanut hiukan päälle 10 m/s tuuli ja sen aiheuttama kohtalainen aallokko keikutteli meitä hiukan ennen Toukansalmea ja vielä Paltaselälläkin. Kaikki meni kuitenkin kivasti. Alla sääaseman tarjoamaa informaatiota kelistä.

Vasta Kajaaninjoella alkoi tapahtua. Nimittäin kolme tai neljä kertaa Wickströmin kierrokset laskivat useaksi kymmeneksi sekunninksi alle tyhjäkäynnin. Kone ei kuitenkaan sammunut. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että pidin vaihteen alkuhämmennyksen jälkeen koko ajan päällä. Ehdin virittää ankkuripelinkin valmiiksi, jotta tuulisella joella saan tarvittaessa ankkurin laskettua pikaisesti koneen sammuessa. Tähän toimenpiteeseen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua. Lähellä telakkaa koneen edelleen lakkoillessa tein päätöksen, että en nyt yritäkään ajaa Tähteä laituriin vaan jään suosiolla poijuun telakan edustalle. Tähden laituripaikka on nimittäin keula kohti rantaa ja Kajaanijoen virtauksen sekä parhaillaan joella puhaltavan tuulen vuoksi rantaan olisi ajettava hyvällä vauhdilla ja vasta laiturin ollessa jo sivulla jarrutettava voimakkaasti. Jarruttaminen voimakkaasti ei taas onnistu ellei moottori toimi moitteetta.

Tajusin siinä heti koneen sammumista pelätessä, että nyt on vettä polttoaineen seassa. Koneen kierrokset eivät aaltoilleet tai nousseet, kuten joskus tapahtuu polttoaineen seassa olevan muun lian vuoksi vaan kierrokset pelkästään laskivat. Johtopäätös asiasta olikin heti, että Tähti oli saanut tankkeihinsa Martinlahdesta vedensekaista varmaankin yli vuoden kaupan säiliöissä seisonutta polttoainetta. Kaupan säiliö tosiaan meni silloin tyhjäksi, joten pohjalla ollut vesi oli nyt aivan varmasti siirretty Tähden tankkeihin.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin ajaa paatti poijuun ja kyytiläiset kumiveneellä rantaan. Sitten etsimään suodattimia sekä öljyjä kaupoista. Neljä eri kauppaa piti kiertää ennen kuin tarvittava arsenaali neljä polttoainesuodatinta ja öljyt, yhteensä 40 litraa, sekä öljynsuodatin olivat hallussa.

Sitten takaisin laivaan ja ilman maasähkövaloja taskulampun valossa tuulen keikuttaessa laivaa pienen vi.. öö.. harmituksen vallassa vaihdoin vielä illan aikana öljyt ja suodattimen. 28 litraa meni öljyä moottoriin ja noin 3 litraa alennusvaihteeseen. Avasin moottorin kyljestä edellisen omistajan neuvojen mukaan pienen luukun suoraan kampikammioon ja auton pienellä öljynvaihtopumpulla tyhjensin tuskallisen hitaasti öljypohjan. Kun olin saanut uudet öljyt tilalle kello olikin jo noin yksi yöllä. Jotenkin tuli sellainen olo, että käyn vielä varmistelemassa ulkona Tähden kiinityksen poijuun ja kumiveneen Tähteen. Jälkimmäinen olikin kunnossa, mutta aluksen poijuun kiinnittävä poijuhaka uhkasi antaa periksi puuskaisen tuulen ja virtauksen riuhtoessa laivaa. Laskin sitten vielä kumiveneen vesille ja vein poijuun toisen köyden varmistamaan paikallaan pysymisen. Ankkurihälytys päälle karttaplotteriin ja nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen seuraava päivä menikin polttoainesudattimia vaihtaessa, tankeista vettä valutellessa ja polttoainejärjestelmää ilmatessa aina iltaan saakka. Päätös konehuoneen valaisemisesta ledivaloilla vastaavia tilanteita ajatellen syntyi myös tuossa päivän aikana. Lopulta alkuillasta kävin pienellä koeajolla, kiinnitin Tähden omalle paikalleen laituriin, jätin laivan ja lähdin tuttavien luokse saunomaan. 

Edellämainitut huoltotoimenpiteet olin tosiaan ajatellut tekeväni muutenkin, ilman moottorin lakkoiluakin, mutta tehtävän suorittamisen nopeutta ne varmasti lisäsivät huomattavasti. Telakalla asiasta kertoessani joku lohduttu, että nyt tuli suodattimien vaihto varmasti tarpeeseen.

Tuossa alla vielä taskulampun valossa otettuja kuvia polttoainejärjestelmästä.

Ostin kauppareissulta myös pakoputken paikkaukseen tarkoitettuja tuotteita ja tiivistin niillä kahdesta osasta tehdyn pakosarjan liitoksen. Ei tarvitse enää ihmetellä koneen käynnistymistä savupilven keskellä.

Vaalassa

Kävimme tosiaan Vaalassa, jossa en koskaan aiemmin ollut veneellä käynytkään. Vanha Uiton satama tarjosi Tähdelle turvallisen laituripaikan yhdeksi yöksi.

Takakannella grillattiin tuulisissa olosuhteissa käytyämme ensin kävelemällä kaupassa Vaalan pienehkössä keskustassa. Siinä makkaroiden lämpenemistä odotellessa paikalle pyöräili vanhempi laivamies, joka kertoi monenlaisia mielenkiintoisia asioita paikallisesta laivatoiminnasta. Koko Oulujoen suu eli niin sanottu Oulujoen vastuu tuolla siltojen takana oli kuulema täynnä tukkinippuja parhaimpina aikoina. Hän kertoi myös olleensa mukana uittamassa viimeisiä nippuja alas jokea kohti Oulua 80-luvun alkupuolella.

Uittoyhdistyksen valtavasta Marion nimisestä kaivinkoneesta hän kertoi myös. Koneella on ruopattu tämän jokisuun lisäksi monia muitakin paikkoja Oulujärven ympäristössä. Puoleenjokeen hän kertoi ruoppaajan kauhan yltäneen ja itse koneen olleen pienen mökin kokoinen. Löysin kuvankin koneesta. Melkoinen masiina.

http://www.arjenhistoria.fi/actions/viewimage.php?id=151322&imgres=lres

Tarina jatkui vielä sen verran, että pikkupoikina he olivat jonkun mukavan kuljettajan toimesta päässeet Marionin kyytiinkin. Joku ilta he olivat tietenkin myös kiivenneet kaivinkoneen puomin huipuun ja Oulun kaupungin hän kertoi sieltä hyvällä säällä näkyneen.

Toinen mielenkiintoinen asia oli tarina ilmeisesti jo talvisodan aikana palopommin osumasta palanut hotelli aivan Oulujoen ylittävän maantiesillan kupeessa. 1900-luvun alkupuolella matkustajalaivaliikenteen Vaalan ja Kajaanin välillä ollessa vilkkaimmillaan oli ilmeisesti matkustavaisia varten tarvittu hotelli. Tuhoutuneesta hotellista ei ollut jäljellä kuin kivijalka ja joskus vuosia sitten kertoi samainen herra paikalta löytyneen myös pommin jäänteitä. Pakkohan meidän oli ajella kumiveneellä siltojen toiselle puolelle tutkimaan asiaa. Kovin vähäiset siellä oli enää muistot tapahtuneesta mikäli paikka vain oli oikea.

Sellainen oli Tähden ja miehistön reissu Uiton satamaan Vaalaan.