Piipahdus Lappeenrantaan

Kävin pyörähtämässä pikaisesti pienen remonttireissun Niskalammilla jo yli kuukausi takaperin. Sain sen aikana vihdoinkin laitettua ahterikajuuttaan ja toilettiin lämmityspatterit sekä täytettyä ja ilmattua koko lämmitysjärjestelmän. Ahterihytin ovenpielet sain myös samalla kertaa tehtyä loppuun ja ovenkin vihdoinkin paikoilleen. Petsasin myös edellä mainitun hytin sekä toiletin kattovanerit oikean sävyisiksi. Kaiken tämän lisäksi Tähden sammuttimet käytettiin testissä ja tämän vuotinen huvivenekatsastus hoidettiin vihdoinkin kuntoon.

Ahterihytin lämmityspatteri omalla paikallaan.

Ja wc:n patteri tuli tuonne.

Putkitukset sain onneksi piilotettua lähes kokonaan pilssiin.

Mutta kuten sanottua tästä visiitistä oli jo ehtinyt vierähtää tovi. Noin pari viikkoa takaperin kalenteriini kuitenkin aukesi mukava puolitoista viikkoinen aikaikkuna, jonka puitteissa onnistuin taas pääsemään laivaharrastuksen pariin Saimaalle. Heti Niskalammille saapumispäivänä ei ollut tarkoitus vielä liikkua minnekään vaan iltapäivä ja ilta oli totuttuun tapaan tarkoitus kuluttaa erilaisten remontti/rakenteluhommien parissa. Näin tapahtuikin ja oli hauska huomata, että näistä puuhista tärkein ja aikaavievin harppasi myös aimo askeleen eteenpäin.

Kyseessä oli keulakajuutan katon täkkipeltien alaisen osan eristäminen pullouretaanilla. Jo keväällä 2016 aloitettua eristämisurakkaa jatkettiin siis nyt "heti perään" poraamalla koko hytin mäntypaneelilla vuorattu laipio täyteen 10 mm:n reikiä. Reikien tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta tein niitä aina kolme riviä jokaisen paneelien kiinnitysjuoksun väliin ja toisinpäin muutaman paneelin, eli noin 15 cm:n välein, jotta täytöstä tulisi mahdollisimman tasainen ja pääsin myös helposti tarkastamaan uretaanin etenemisen. Tein myös aluksi pienen koealan, josta oli helppo nähdä vaahdon hidas paisuminen ainakin tunnin verran ruiskutushetkestä. Tässä ajassa 5 sekunnin pursotuksilla tehty kakku eteni vajaan 10 cm:n korkuisessa täkkipellin ja sisäkaton välisessä tilassa useissa kohdissa aina seuraavaan pursotusreikään asti. Tämän vuoksi oletan täytöstä tulleen tuolla reikävälillä varsin kattavan, vaikka rakojakin sinne varmasti jäi.

Uretaanin menekki noin neljä neliöiseen alempaan katon osaan oli 27 kappaletta 500 ml:n ja 3 kpl 750 ml:n pulloja. Imatran K-Rauta myös myi yllätyksekseni varsin ok hintaista uretaania, joten eristyksen hinnaksi tuli kaikkinensa noin 130 euroa.

Muutama reikä tuli etukajuutan laipioon uretaanin pursottamista varten porattua.

Jokaisen homman kuuluu myös mennä ainakin joltakin osin metsään ja tällä kertaa se osa-alue oli tyyrpuurin puoleisen katon osan eristys, sillä intouduin pursottamaan sinne liikaa eristevaahtoa. Syyn tosin vyörytän sen huomion harteille, että tajusin uretaania olevan jäämässä yli ja eihän sellainen tietenkään käy päinsä. Tästä aiheutuukin jatkossa vielä lisähommia, kunhan vain keksin kuinka pullistuneen paneloinnin aiheuttama esteettinen ongelma hoidetaan pois päiväjärjestyksestä.

Muistutettakoon myös epätietoisille, että viime vuonna ahterihytin ja wc:n ruisku-uretaanieristyksiä tehtäessä nyt työn alla olevan keulakajuutan seinät - eli rovia vasten olevat paneelit - saivat taakseen samanmoisista rei'istä, mutta ammattilaisen toimesta pursotetun kaksikomponenttisen valu-uretaanin. Tässä linkki siihen juttuun. Hytin korkeimmat osat ovat puolestaan eristetyt jo aiemmin paksulla retkipatjalla. Nyt eristetty laipion osa on siis ollut kyseisen kabiinin ainoa vielä eristämätön alue.

Ahterihytin ovenpielen listoitus käynnissä.

Selviydyttyäni seuraavaan iltapäivään mennessä eristyspuuhista ja bunkrattuani muutaman kymmenen litraa kanistereissa mukana tuomaani polttoainetta tankkeihin, täräytin Wickströmin tulille (526h) ja hurautin ajaa Lappeenrantaan. Tuulisesta matkasta ei ole muuta kerrottavaa kuin, että ihmettelin Päihäniemen itäpuolisella väylällä vedestä kurkistelevaa tummaa hahmoa, joka ohi ajaessani paljastui pystyssä olevaksi uppotukiksi. Jos kuulin oikein, Saimaa VTS kutsui niitä pelkoiksi tai pelekoiksi, kun kyseli niistä havaintoa vastaan meitäkin tulleen Alli-10:n kipparilta VHF:n kautta. Yritin omalla laitteellani vastata tähän tiedusteluun, mutta näköjään se muuttuu aina välillä pelkäksi vastaanottimeksi. Täytynee paneutua tähänkin ongelmaan jossakin vaiheessa.. Joka tapauksessa soitin kuitenkin kännykälläni Saimaa VTS:ään ja ilmoitin heille paikan, jossa olin tukin havainnut.

Tuulinen matka Lappeenrantaan.

Proomu Alli-10 ja m/s Halli Keskisenselällä.

Tähden miehistö lisääntyi Lappeenrantaan saavuttaessa yhdellä. Ilta kaupungissa hurahtikin tämän jälkeen kaksihenkiseltä edustustoltamme tuttavamme syntymäpäiväjuhlissa. Pienellä porukalla sitä jatkettiin myös hetkinen Tähden aivan liian vajaavaisten tarjoiluiden parissa, ennen kuin nukkumatti otti meidät lopulta huomaansa. Tuolla edellisellä lauseella viittaan siihen tosiasiaan, että laivalta ei tällaisissa tilanteissa saisi koskaan loppua alkoholi! Saimme myös laivallemme yön ajaksi vieraan, joka majoitettiin nauttimaan ahterihytin uuden patterin lämmöstä.

Seuraavana päivänä päätimme poiketa Marjo nimiseen saareen, jossa olemme vierailleet kerran aiemminkin. Kattelussaaren pohjoispuolella ja Päihäniemen luoteispuolella sijaitseva sekä suojaisen satamapaikan tarjoava saari osoittautui tälläkin kertaa juuri niin rauhalliseksi kuin oli ollut ajatuskin. Kanttarellien poiminta, Tähden pienet remonttipuuhailut ja saunominen kuuluivat illan ohjelmaan.

Kattelussaareen vievän sillan alitus.

Lähestyminen.

Marjossa.

Ajohytin takaseinän uudet naulakot asennettiin Marjossa.

Karttapöydälle vesivahinkoa aiheuttaneen radioantennin juurus tiivistettiin saunan lämpeämistä odotellessa.

Korsteenin takapuolelle, vanhan perävalon johdon reikään laitettiin pultti tukoksi, jotta sadevesi ei valuisi alas konehuoneeseen.

Marjon tarjoama aamu ja sunnuntaipäivä valkenivat Etelä-Karjalaan hyvin aurinkoisena. Sen
kunniaksi olikin ilo tarjota pieni iltapäivän kahvitteluhetki Taipalsaaren Tullisalmen lähettyville sukuloimaan saapuneille tuttavillemme. Ajoimme sinne väylän varteen ankkuriin ja haimme vieraamme kumiveneellä kyytiin. Sen jälkeen Tähteä tutkittiin kahvittelun lomassa hyvinkin tunnin ajan huolellisesti sekä sisältä että ulkoa.

Kun tämä manööveri oli suoritettu, oli aika palata jälleen Lappeenrantaan, jotta junantuoma miehistön puolikas pääsisi palaamaan takaisin etelään leipätyönsä pariin. Mainittakoon, että ainakin näin sesonkiaikojen ulkopuolella Sataman Loiste -ravintolan yhteydessä oleva vierasvenesatama näyttää kohtuullistaneen hintojaan. Yö sähköllä siellä maksoi nimittäin nyt "vain" 25€. Myös palvelu oli ystävällistä, kuten aina aiemminkin!

M/s Säynävä Kaukaan tehtaiden edustalla.

Yön Lappeenrannassa nukuttuani ja muutaman muun asian hoidettuani, vaihdoin seuraavana iltapäivänä paikkaa entiselle Lauritsalan tai Vapon telakalle eli nykyiselle Marina Saimaan Portille aivan Saimaan kanavan suuaukon viereen (535h). S/s Unnukan kipparin myötävaikutuksella sain luvan viettää siellä seuraavan ehtoon. Tähden paikaksi valikoitui vesissä olevan Päivi-proomun takana vapaana ollut paikka. Harmikseni en tullut ottaneeksi kuvaa tältä vierailulta. Tässä kuitenkin linkki Uutisvuoksen julkaisemaan proomun kunnostuksesta kertovaan juttuun. Ja tuossa linkki s/s Halla XVII:n blogiin, jossa proomun korjausta myös "sivutaan". Siitä on nimittäin tulossa kyseisen aluksen eväskontti.

Telakalla vierailun viralliseen ohjelmaan kuului myös mukava kahvitteluhetki s/s Unnukan miehistön luona. Kiitos paljon siitä asianosaisille! Kovin tuulisen ja sateisen illan ja seuraavan yön aikana oli myös vihdoinkin aika saattaa loppuun seuraavana päivänä alkavan ja Viipuriin suuntautuvan tankkausretken valmistelupuuhat. Tästä reissusta kuitenkin lisää seuraavassa osiossa..

Tähtivieraita Lappeenrannan satamassa

Tähden kokka osoitti kohti Lappeenrantaa. Ohitimme matkallamme monta mielenkiintoista kohdetta. Kameran puuttumisen takia otimme kuitenkin taas kuvia iPadilla ja iPhonella. Valtaosa matkalta otetuista kuvista onkin sen seurauksena niin huonoja, että en viitsi niitä tänne edes laittaa. Saattekin tämän etapin osalta tyytyä Kaukaan tehtaan siluettiin sekä suttuiseen näkymään Kanavansuun Perinnelaivatelakalle http://kanavansuuntelakka.fi/, jossa Tähtikin todennäköisesti käytetään vielä tälle syksylle telakalla. Esimerkiksi Saimaankanavan suuaukko, hinaajat tehtaan lähistöllä ja näkymä matkustajasatamaan järveltäpäin jäävät nyt harmillisesti näkemättä.

En ollut aivan tarkkaan selvillä siitä mihin kohtaan satamassa voisi kiinittyä. Kysyimmekin neuvoa erään aluksen miehistöltä heti väylältä satamaan tultuamme. Tästä kaverista ei kuitenkaan ollut paljoa apua. Hänen antamastaan "infosta" nimittäin selvisi vain se, että juuri siihen laituriin ei olisi tulemista. Onneksi kysymyksemme kuuli viereisellä laiturilla lastenrattaita työnnellyt mies, joka avuliaasti kertoi Sataman Loiste -nimisen ravintolan eteläpuolella olevan kylkikiinnityspaikkoja suuremmille paateille. Samainen ravintola vastaisi myös paikkojen vuokrauksesta. 

Parkeerasimme Tähden lähes tyhjään laituriin ja kävimme olosuhteiden pakosta heti uimassa. Seuraavaksi oli vuorossa laituripaikan maksaminen. Uimisen tuoma viileys ei kauaa kestänyt, sillä laituripaikan hinta nostatti hikikarpalot takaisin otsalle. Vaikka olemmekin yhdessä Saimaan vesistön suosituimmista ja hienoimmista satamista, on 56 euroa yhden yön laituripaikasta mielestäni paljon. Vaikka siihen sitten kuuluikin esimerkiksi sähköt, wc:t ja jätekatokset. Hintaa kylkikiinityksellä oli 4€/metri, josta saimme viimeisen 70 senttimetriä ilmaiseksi, kun kassaneiti halusi oma-aloitteisesti lyhentää Tähden pituuden tasan 14 metriseksi. Ehkä naamani venähtäminen hinnan ilmoittamisen jälkeen oli sellainen, että hän katsoi tarpeelliseksi toimia näin.

 

Linnoituksen korkeilta valleilta satamaan ja kaupunkiin aukeavat hienot näköalat. Voi kun olisi ollut oikea kamera mukana.

Satamaan oli pysäköinyt myös Liikenneviraston edustuskäytössä toimiva hieno höyrykäyttöinen s/s Saimaa. Kävimme ihmettelemässä laivaa tarkemmin sen tehdessä lähtöä seuraavana aamuna. Miehistön kanssa riitti jutustelijoita sen verran runsaasti, että emme pakkautuneet haitolle, vaikka mieli olisi tehnyt esittää pari kysymystä komeasta laivasta.

Tuollainen infotaulu oli Saimaan kannella. 

Lyhyt info wikipediassa kertoo laivasta seuraavaa. SS Saimaa on vuonna 1893 Turussa Crichtonin telakalla rakennettu höyrylaiva, joka on nykyään Liikenneviraston edustuskäytössä. Alkuperäisessä tehtävässään Saimaan alueen tarkastusaluksena se toimi aina talvisotaan saakka. Sodan syttymisen jälkeen se toimi Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä erilaisissa mittaustehtävissä. Vuosina 1941-42 se toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena, asemapaikkanaan Kotka, jossa se joutui lentopommituksen uhriksi ja sai reikiä kansirakennelmaansa. Alus siirtyi jälleen takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.

Kuulin, että aluksen viisihenkinen miehistö tekee laivalla useamman viikon purjehduksia pariin otteeseen kesässä matkustajien vaihtuessa matkan varrella useasti. Pääasiassa ilmeisesti Saimaan alueella. Tuota hommaa voisi varmaan kutsua monen laivaharrastajan toiveammatiksi, vaikka vuodessa aika monta viikkoa onkin sitten tehtävä jotakin muuta.

Saimaa Travelin m/s Brahen ja s/s Saimaan tapaan moni muukin isompi ja pienempi alus piipahti satamassa vierailumme aikana. Kaikinpuolin aktiiviselta vaikuttikin elämä Lappeenrannan marinassa. Kävelytiellä liikkui myös paljon turisteja veneitä ja laivoja ihailemassa. Tähtikin sai osansa ihmisten mielenkiinnosta.

Kallista satamamaksua vastaan ajattelin tyhjentää mukanamme koko kesän seilanneet jäteöljyt ja pilssivedet sekä jättää edellisenä päivänä puhdistamani tankin likaiset polttoaineet Sataman Loisteen kierrätyspisteeseen. Tankin puhdistuksessa käytetyt dieselintuoksuiset pyyhepaperit ja rätit jätin myös sinne. Melkoinen setti tästä kaikesta kertyikin.

Taksimatka juna-asemalle ja matka Savonlinnaan vierailtamme sinne jäänyttä autoa hakemaan alkoi iltapäivällä. Matkalla kaikki muu meni hyvin, mutta juuri vanhan Ukko-Pekan saapuessa Lappeenrannan asemalle oli pahemmanlaatuinen oluenhimo saanut otteen ihmisestä. Oman junamme saapumiseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa ja satuinkin juuri parahiksi olemaan sisällä ravintolan tiskillä museohöyryveturin puuskuttaessa asemalle. Hätäpäissäni sain napattua kuvan vain aseman ihmispaljoudesta ennen junan pillin soimista ja veturin lähtöä asemalta.

Auto oli Savonlinnan Citymarketin pihassa säilynyt kunnossa. Matkaeväitä ostetuamme ja napattuani kuvan laiturissa olleesta hinaajasta jatkoimme matkaamme kohti Leppävirtaa hakemaan meidän omaa autoamme.

Leppävirralla näytti rauhalliselta. Komea rivi vanhoja laivoja oli satamassa.

Puumalan silta ylitettiin paluumatkalla, sillä veimme samalla reissulla meidän automme valmiiksi Imatralle odottelemaan kotimatkaamme.

Palattuamme Itä-Suomen kierrokselta oli Lappeenrannan satamassa rauhallista.