Tähtilaiva-blogista

Tähti Kyläniemen pohjoispuolella sijaitsevassa Lamposaaressa syyskuun lopulla.

Kuten joku on varmasti pistänyt merkille, on Tähtilaiva-blogin päivittämisessä ollut viime aikoina pitkiä taukoja. Syynä tähän ovat kipparin jatkuvat kiireet muilla elämän osa-alueilla. Niistä huolimatta Saimaallakin on kuitenkin käyty ja vieläpä useampaan kertaan. Lähivesien saariin ja myös kauemmaksi, muun muassa Anttolan suunnalle ovat nämä retket Tähteä vieneet. Edellä kerrotun ohella on remonttirintamalla myös puuhasteltu. Muun muassa ahterihytin uusi lämmityspatteri on erillisen ilmausventtiilin avulla saatettu toimintaan. Lämmitysjärjestelmän kiertovesipumppukin on vaihdettu uuteen ja samalla lisätty säätöventtiileitä jakotukkiin, jotta lämpö saataisiin tasaisemmin jakautumaan eri puolille laivaa. Uretaanin pursotusreiät etukajuutan katosta ovat myös kaikonneet ja onpa kapyysissäkin viritelty ja paranneltu miehistön muonituksessa tarvittavien laitteiden toimintaa.

Yksi syksyn kohokohdista oli myös s/s Unnukan kipparin aluksellaan minulle järjestämä vierailu höyrylaivojen joka syksyiseen Karvalakkiregattaan Laukonsaareen Savonlinnan lähelle. Mukavan illanvieton ja erinomaisen seuran vuoksi varmasti koko loppu elämäksi mieleen jäävän visiitin kruunasi vielä sen lopuksi legendaarisella s/s Saimaalla tehty paluumatka takaisin Savonlinnaan. Unnukan kun piti kiirehtiä suorinta tietä kotisatamaansa Lauritsalaa kohti jo heti sunnuntaiaamuna ja minun oli puolestaan päästävä takaisin kaupunkiin jääneelle autolleni. Suuri kiitos näistä kokemuksista molempien aluksien miehistöille!

Karvalakkiregatan laivastoa Laukonsaaressa.

S/s Saimaa tämän vuoden viimeiseltä reissultaan Laitaatsiltaan rantautuneena lokakuun alussa. Toivottavasti tämän historiallisen aluksen kunnostuksiin ja myös sen kulussa pitämiseen löytyy Suomen valtiolta ja Liikennevirastolta jatkossakin oikeanlainen tahtotila.

Kaiken edellä kerrotun puuhastelun keskellä olen myös ahkerasti pyöritellyt päässäni vuosi takaperin esille tuomaani Tähtilaiva-blogin lopettamisaihetta. Ja sen suhteen olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että tänä syksynä laitan pillit pussiin. Jatkamaan kannustavista viesteistänne ja osin jopa ylistävistä kommenteistanne huolimatta asia tuntuu jotenkin yhä ajankohtaisemmalta. Kirjoittamiseen kuluva aika on vain yksinkertaisesti niin massiivinen, ettei näillä asetuksilla viidettä vuotta ilman minkäänlaista erillistä korvausta jatkaminen tunnu enää tarpeeksi kannustavalta. Ja tuon "korvausasian" halusin ottaa tähän mukaan sen takia, että rehellisesti sanottuna olen toki miettinyt erillaisia mahdollisuuksia motivoida itseäni yhä edelleenkin kaiken kiireen keskellä kirjoittamaan ja tullut siihen tulokseen, että jonkinlaisen taloudellisen hyvityksen saaminen kaikesta tutkimus- ja kirjoitustyöstä olisi varmasti yksi parhaimmista kimmokkeista.

No kuinkas tällainen motivointi sitten hoidettaisiin? Voisihan blogiin myydä vaikka mainostilaa, kuten moni bloggaaja tekee, ja ansaita sillä tavoin hiukan rahaa Tähden ylläpitoon. Helpommin sanottu kuin tehty. Ainoakaan venetarvike yms. alan liike ei nimittäin ole ollut asiasta "aikuisten oikeasti" kiinnostunut, kun pariin otteeseen olen omia ostoksiani tehdessä sitä kysynyt. Tuotteista tosin olen sillä verukkeella saanut ajoittain jopa reilustikin alennusta ja ainakin hyvää palvelua osakseni. Ja luonnollisesti olen silloin maininnut asiasta täälläkin, jotta muillekin asiakkaille tarjolla oleva hinnan huojennus koituisi hyödyksi mahdollisimman monelle laivaharrastajalle. Muutamia laiturimaksuja on myös saatu kuitattua "mainostilalla", joten sen verran taloudellista hyötyä tästä kirjoitusurakasta on siis ollut ja hyvä niin. Toki olisin tässä asiassa voinut itse yrittää olla aktiivisempi..

Toiseenkaan suuntaan mahdolliset yhteistyökumppanit eivät ole kovin aktiivisia olleet, sillä minuun päin yhteydessä on pariin otteeseen ollut vain erään nettipelifirman edustaja sähköpostilla ja silloinkin Tähtilaivan-blogisivuille olisi pitänyt piilottaa mainos, joka ei olisi saanut vaikuttaa mainokselta. Korvaus tästä olisi ymmärtääkseni ollut heidän yrityksensä nettipeleissä käytettävää rahaa. Ei siis kovinkaan motivoivaa.

Tähti ja m/s Poku Ruhassa lokakuun puolivälissä.

Eräs mielessä pyörinyt vaihtoehto on myös ollut blogin jatkaminen (kannatus)maksullisena. Eli laittaisin näille sivuille aina pienen maistiaisen jutusta, mutta lähettäisin Teille lukijoille uuteen ja koko tekstin sisältävään julkaisuun vievän linkin vasta kerta-, kuukausi- tai vaikkapa vuosimaksun maksettuanne. No mikä olisi silloin sopiva summa mistäkin? Entäpä jos joku maksaisi kertamaksun ja jäisi odottamaan nettipäätteensä ääreen linkkiä juttuun? Ja minä olisin Tähdellä nettiyhteyden tavoittamattomissa vaikkapa kahden viikon mittaisella Pietarin purjehduksella. Tietenkin voisi hommata asiaa suorittamaan jonkinmoisen nettipalvelimen/ohjelman yms, mutta mitäpä luulette, maksaisiko se?

Kolmas mahdollisuus olisi jonkinmoisen maksullisen nettilehden perustaminen, jolloin vaikkapa kerran kuukaudessa ilmestyvä "lehti" tai linkki ilmestyisi tilaajan sähköpostiin ennalta sovittuna päivänä ja kertoisi Tähti-laivan viimeisimmät kuulumiset. No olisiko se sitten mukavaa? Tylsää ainakin ja juttuahan olisi silloin keksittävä myös silloin, kun sitä ei luonnostaan olisi tarjolla.

Neljäs vaihtoehto voisi olla jonkin ylihinnoitellun Tähti-aiheisen tuotteen myyminen Teille. Tarra? Seinäkalenteri? Koko blogista painatettu kirja? Ehkä.. Mutta joku siinäkin nyppii.. Niin ja tuotteen tekeminen vie tietenkin muutenkin vähissä olevaa aikaa ja luonnollisesti sekin maksaa.

No entäpä jonkinlainen keräys? Tutka Tähdelle -kamppanja? Joukkorahoitus yms..? Almujen anelua! Suomessa rahankeräys on sitäpaitsi luvanvaraista toimintaa. Ja varsinkaan, kun yksityishenkilöt eivät käsittääkseni saa edes vastikkeetta rahaa kerätä. Jotain pitäisi siis "myydä" takaisin, jolloin palaamme neljänteen kohtaan. Vai riittääkö julkisen blogin kirjoittaminen siihen? En tiedä..

Todella suuri mietitys näissä asioissa on myös siinä, että koen blogin maksulliseksi muuttamalla jollakin "väärällä" tavoin rahastavani Teitä, eli samalla tavoin oman laivansa kanssa puuhailevia ja/tai laivaharrastuksesta muuten vain kiinnostuneita kuin itsekin olen. Toinen tuntuma on, että tällaisella toiminnalla kinuaisin almuja laivahommien kautta kohtaamiltani uusilta ihmisiltä, joista nimenomaan olen erittäin kiitollinen, tai muilta kavereiltani tai sukulaisiltani jne.. Niin ja miten juuri Tähden kuulumiset ylipäätään olisivat mielenkiintoisemmat kuin jonkin toisen aluksen, kun olen jo tullut kertoneeksi kaikenlaista? Maksullisuus nostaa siis esiin vahvasti kysymyksen, mitä uutta annettavaa minulla ja Tähdellä voisi enää olla? Uusia reissuja, uusia remontteja.. Niin, mutta mikä niissä tarjoaisi sitten uutta ja maksamisen arvoista?

Lopetuspäätöksen tiimoilta viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut ajatuksenjuoksu ei tietenkään ole jäänyt vain tähän. Olen nimittäin myös miettinyt, josko Tähden muuttaisi vaikkapa vuokraveneeksi ja mainostaisi sitä toimintaa blogissa? Tällöinhän korvaus kirjoittamisesta tulisi uusien tilausristeilyiden muodossa. No.. Ensinnäkin vuokravenekatsastus ei ole nykyään enää mahdollista ilman CE-merkintää ja sellaisen saaminen yli satavuotiaaseen alukseen vaatii vähintään 5000 euron kokoisen satsauksen. Ja Tähden tilat eivät ylipäätään muutenkaan ehkä ole soveliaimmat tuollaiseen toimintaan.

Tuosta huomaatte, että tämän harrastuksen jonkin asteinen ammattimaistaminen on myöskin ehtinyt pyörähtää ajatuksissa. Ja siitä päästäänkin jo sitten siihen, että mielelläni tekisinkin kaikenlaista laivoihin liittyvää vaikkapa osa-aikaisesti työkseni. Haasteena on kuitenkin ajanpuutteen lisäksi myös se, että minkäänlaista koulutusta ei minulla näihin puuhiin ole, lukuunottamatta Tähden myötä tullutta kokemusta ja Kotimaanliikenteen laivurin tutkintoa. Siitäkin on kasassa vasta koulun penkillä suoritettu osio, eli viralliset meripäivät puuttuu. Kuljettajankirja tosin löytyy! Muistakin kuin ajo/kansimiehen hommista olisin toki kiinnostunut. Mielelläni voisin myös toimia apumiehenä vaikkapa remonteissa, maalipensseliä heiluttaa tai miksei myös työskennellä laivapuuseppänä, jos siitä vain maksetaan. Mutta siitä päästään taas siihen, että niin varmaan moni muukin. Ja miten se taas liittyy tähän blogiin? Voisin tietenkin kertoa niistäkin puuhista täällä, kuten vaikkapa loviisalaisen Onni -laivan jutussa ja tavallaan mainostaa osaamistani tätä kautta.. Mut kyllä se nyt vain tuntuu tällä hetkellä kovin kaukaa haetulta!

M/s Tuhti ja Tähti lokakuisessa Anttolan satamassa.

Tajunnette, kuinka monenmoista ajatuksenjuoksua on tämän asian tiimoilta tullut läpi käytyä? Päätös vuorokaudessa sadasta kahteensataan lukukertaa saavan ja kaikkiaan yli 120 000 vierailua hankkineen blogin päivittämisen lopettamisesta ei siis todellakaan ole ollut helppo. Se on kuitenkin nyt tehty ja sillä selvä! Jos haluatte näihin pohdintoihin jotakin kommentoida niin asiasta saa tietenkin lähettää sähköpostia osoitteeseen tahtilaiva@gmail.com Kyseinen osoite säilyy siis edelleenkin käytössä. Mielelläni käyn siellä myös jatkossakin keskustelua mistä vaan laiva-aiheen ympärillä liikkuvasta ja jaan ilman muuta omaa asiantuntemustani siitä mahdollisesti kiinnostuneille. Tähden facebook-sivut jäävät myös käyttöön, joten sitäkin kautta varustamoomme saa tarvittaessa otettua yhteyttä. Voinpa sinne myös jossakin vaiheessa joitakin kuviakin Tähden kuulumisista laittaa..

Tärkeätä on sanoa vielä sekin, että tämä kirjoitus kaikkine aprikointeineen piti saattaa kokonaisuudessaan tietoonne, sillä kirjoittamisen lopettaminen kuin veitsellä leikaten, vailla perusteluita, ei tuntunut mahdolliselta. Uusia laivaharrastuksen kautta kohtaamiani tuttavuuksia, heidän apuaan, käyttööni antamaa valtavaa tietotaitoa ja jopa ystävyyttä jo kiittelin tuossa aiemmin, mutta tuntui myös tarpeelliselta lausua kiitoksen sana kaikille Teille lukijoille, jotka monet ilmeisen uskollisesti olette näitä kirjoitelmiani vuosien varrella tavanneet. Siispä KIITOS! Suuri kiitos kuuluu myös kaikille erittäin tervetulleita tutustumiskutsuja eri aluksiin ja paikkoihin lähettäneille! Ne ovat kaikki olleet hyvin mieleisiä ja vielä lunastamatta jääneitä tullaan varmasti vielä jatkossa hyödyntämän. Sanottua ei tietenkään myöskään ole, etteikö Tähti-laivan "julkinen" tarina voisi jossakin vaiheessa saada jatkoa vaikkapa, blogin jatko-osan, lehtiartikkeleiden, kirjan, dokumenttielokuvan tms. muodossa. Otsikko voisi silloin olla vaikkapa "Tähden matkassa Viron vesillä" tai "Satavuotiaan Tähti-laivan ruorissa Götan kanavalla" jne.. Jos jotakuta tällainen yhteistyö kiinnostaa niin edellä mainittu sähköpostiosoite on oikea paikka kertoa siitä!

Edellä kirjoitetusta voitte päätellä ja lienee tarpeellista selvyyden vuoksi myös muistuttaa, ettei Tähti ole seilaamistaan missään nimessä lopettelemassa vaan tulemme jatkossakin samalla miehistöllä liikkumaan yhtä aktiivisesti siellä sun täällä. Siispä tervetuloa juttusille silloinkin, aivan kuten tähänkin asti! Sen verran jatkan myös vielä kirjoittamista, että viimeistelen jo aiemmin tekemäni koosteen Tähden 105 vuotta kestäneestä elämästä ja laitan sen tänne jossakin vaiheessa syksyä ikäänkuin loppulausunnoksi. Muistutan myös, että kaikki nämä vajaan viiden vuoden aikana tekemäni 237 päivitystä jäävät edelleenkin tähän samaan osoitteeseen julkisiksi ja kaikkien kiinnostuneiden luettaviksi.

Tämän myötä Tähtimiehistö toivottaakin suotuisia tuulia ja kaikkea hyvää kaikille! Toivottavasti laivaharrastus saa Teidät jatkossakin pyörteisiinsä!

Ajohytin remontti

Tähden historian selvittäminen on parhaillaan käynnissä useammallakin taholla, mutta mitään uutta kerrottavaa ei siltä rintamalta tällä haavaa vielä ole. Palaan kyllä heti asiaan, kun jotakin selviää. Tässä kuitenkin muuta katseltavaa ja luettavaa.

Kajaanissa vuonna 2006 tehdystä ajohytin remontista en ole suuremmin tainnut vielä kertoakaan. Tähti oli siirtynyt Päijänteeltä Mirkku-nimisenä Oulujärvelle edellisen vuoden syksyllä ja heti seuraavana keväänä jäiden sulettua ryhdyttiin muutoshommiin. Edellisen omistajan mukaan remontin avulla haluttiin paremman ulkonäön ohella saada lisää tilaa ajohyttiin, jotta matkustajatkin pääsisivät nauttimaan maisemista halutessaan myös hytin suojissa.

Remontin alkutilanne. Tähden ulkonäkö vuosien 1951-2006 välillä on ollut suurin piirtein tuollainen.

Lasit, ovet ja sisusta riisuttuna hytti puolestaan on näyttänyt tältä.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkee hyvin etuhytin vanhan, suoraan kannelta olleen kulkuaukon. Remontin yhteydessä kulku hyttiin muuttui ulkoa sisälle ja hyvä niin.

Seuraavaksi etuosa on erotettu takaosasta.

Hyttiä on siis jatkettu eteenpäin, mikä on mielestäni tehnyt koko laivan olemuksesta paljon tasapainoisemman näköisen. Kalarannan Konepajalla Kotkassa ilmeisesti 1950 -luvun alussa tehty hyttirakennelma oli varmasti käytännöllinen, mutta mielestäni kiltisti sanottuna Norttiaskin kanteen piirretyn oloinen.

Seuraavissa kuvissa nykyinen hyttirakennelma on jo saavuttanut lopullisen muotonsa. Kuten jo kerroin ajohyttiin tullut lisätila tarjoaa kipparin lisäksi myös matkustajille mahdollisuuden nähdä ulos silloin, kun keli ei suosi täkillä oloa. Kipparin kannaltakin on, ainakin yleensä kiva, ettei tarvitse ajella aivan yksikseen. Edelliseen lauseeseen viitaten, kerron tähän väliin hauskan jutun viime kesältä. 

Komensin muutamaan otteeseen miehistön nuorimpia olemaan poissa tieltä ja meluamatta komentosillalla juuri laituriinajon kriittisillä hetkillä. Sainkin myöhemmin kuulla, että jos laivamme olisi vielä isompi ja manöveeraaminen näin ollen vielä haastavempaa, niin "ohjaamossa ei voisi edes olla paikalla rantaan tultaessa". Siellä kun oltaisiin silloin "niin hermostuneita". Siinäpä sivustatarkkailijan varmasti varsin todenmukainen kommentti.

Työttämäksi jäänyt ruoteli. Tähden ohjaus muutettiin remontin yhteydessä hydraulitoimiseksi.

Tässä alkaa pellitys olla kuosissa. Piippukin on saanut lopullisen korkeutensa.

Ja sitten kittausta ja maalausta. Ovet ja masto ovat myös ilmestyneet paikoilleen.

Hytin sisustan rakentamisesta en saanut kuvia haltuuni. Muutamaa vaneria ja erinäisiä pikkujuttuja lukuunottamatta sisustus oli kuitenkin valmis ostaessamme Tähden alkukesästä 2014.

Siinä vielä loppuun kuva Tähden telakoinnista uusi ruotelihytti ainakin ulkoisesti valmiina. Ajankohta on ilmeisesti kesä 2006. Oulujärven Wanhojen laivojen tukikohtana toimiva Kajaanin Uiton telakka tarjoaa kyllä loistavat puitteet laivaharrastukselle. Käsittääkseni kaikki järven alukset ovat tarvittaessa nostettavissa tällä samaisella telakointiradalla ylös kunnostuksia varten.

Mielenkiintoisia laiva-aiheisia blogeja

Välipalana tällainen kirjoitus.

Jos aikaa ja mielenkiintoa riittää niin kannattaa käydä tsekkaamassa seuraavia blogeja. Purjeveneistä ja matkaveneilystä niitä löytyy googlettamalla aikamoinen määrä, mutta tuossa muutamia minusta mielenkiintoisia.

Varsin rehellisen oloinen blogi laivassa asumisesta ja kaikesta siitä säätämisestä mitä homma pitää sisällään.

http://suukkoship.blogspot.fi

Blogi höyrylaiva s/s Laurista

http://laurilaiva.blogspot.fi

Kaikenlaisia kirjoituksia höyrylaivoista ja hyttirakennelmien rakentamisesta useamman vuoden takaisiin päiväkirjamerkintöihin laivareissuilta.

http://laivat.blogspot.fi

Ja täältä löytyy tarinaa puuveneistä.

http://www.puuveneblogi.net

Luotsin blogissa on aiheita laidasta laitaan.

http://luotsinblogi.com



Troolarin kunnostusta ja kalastusta

http://huovari.blogspot.fi/

Mukavia lukuhetkiä!

Neljän Tähden viikonloppu

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä syyskesäiseksi viikonlopuksi vesille koko vakituisen miehistömme voimin. Matkaan tuli kuitenkin heti alkuun pieni mutka, sillä osan porukasta oli käytävä perjantai-iltana syntymäpäiväkutsuilla. Juhlakutsusta vapaa miehistön puolikas päätti kuitenkin lähteä reissuun ja kuormasi auton ruokatarvikkeilla sekä tietenkin asiaan kuuluvilla remonttitarvikkeilla, ettei aika vesillä missään olosuhteissa kävisi pitkäksi. Pääsimmekin hyvissä ajoin iltapäivällä perille Niskalammen satamaan. Jotta hommat nyrjähtäisivät heti alkuun oikeallalailla liikkeelle kaadoimme alkajaisiksi Tähden maston.

Maston huipun ankkurivalo sai nyt vihdoinkin uuden toimivan led-polttimon ja pienen askartelun jälkeen myös matkan varrelle mystisesti kadonnut jännitekin löytyi. Bilteman jännitemittarin totesin tätä hommaa tehdessä taas kerran näyttävän omiaan sillä vaikka akkujen jännite oli reilut 13V niin mittari kertoi maston huippuun tulevan 14,7V. Yleensä jännite tuppaa alenemaan mitä kauempana akuista ollaan, mutta meillä näköjään toisinpäin.

Seuraavana askartelimme parituntisen kansivalojen kanssa. Heti maston vaakatangon yläpuolelle etu- ja takakannen suuntaan asensimme tehokkaat 40W työvalot, jotta rantautumiset ja kaikki muutkin toimet pimeän aikaan onnistuisivat jatkossa helpommin.

Remontoinnin jälkeen ajoimme yöksi edelliseltä viikolta tuttuun Satamosaareen, jossa odottikin positiivinen yllätys. Paikalle oli nimittäin sattunut m/s Voima niminen Kaukaan tehtaan vanha amiraalilaiva. Laituri laivan vieressä oli tullessamme kuitenkin täynnä aluksia. Hetken tuumattuamme ajoimme paikalla olleiden neuvojen mukaan keulan rantaan aivan Voiman viereen ja kiinnitimme perän haruksilla läheisiin puihin. Sateissa vettyneen painavan lankonkin laskettuamme iltaohjelmassa olikin seuraavana vuorossa makkaranpaistoa ja paikalla pyörineen runsaan koirajoukon edesottamuksien seurailua. Uskomatonta kyllä, jokaisessa paikalla olleessa veneessä oli koira. 

Vielä ennen nukkumaanmenoa saimme seuraavaksi aamuksi erittäin toivotun audienssin käydä tutustumassa m/s Voimaan ja ihmettelemässä mm. aluksen vielä paikallaan olevaa, vaikkakin toimimatonta, höyrykattilaa.

Yöllä nuoremmanpolven mentyä jo nukkumaan ehdin harrastelemaan pakosarjoja yhdistävän messinkipannan kimpussa. Muistaakseni laitoin samasta aiheesta tänne kuvia jo alkukesästä, kun yritin saada sen jo silloin tiiviiksi. Tässäkin remontissa kävi kuitenkin niin kuin monesti muulloinkin, että ensimmäisellä kerralla ei vielä saavutettu toivottua lopputulosta. Biltemasta hankitun uuninluukun tiivistenarun avulla tein nyt toisen yrityksen. Katsotaan sitten kuinka lopulta käy, mutta ainakin aamulla Wickströmiä heräteltäessä liitos vaikuttikin melko tiiviiltä.

Kuvassa kiilloitettu panta paikoillaan ja orginaali dopingneste antamassa yöpuuhailulle lisää fiilistä.

Iloisen aamupalan nautittuamme ja naapurilaivan isäntäväen herättyä kolkuttelimmekin jo Voiman ovia. Saimme mielenkiintoisen ja informatiivisen kiertoajelun laivan kipparilta. Aika Voimalla hurahtikin nopeasti ja Tähteen tehdyn vastavierailun päätyttyä huomasimme kellon olevan jo sen verran paljon, että meille tuli pienoinen kiire jatkaa matkaamme. Olimme nimittäin luvanneet olla heti puolenpäivän jälkeen ottamassa vastaan Lappeenrantaan junalla saapunutta miehistömme toista puolikasta. Kuvat upeasta laivasta unohdin siinä hässäkässä tietenkin kokonaan ottaa.

Voimasta kuitenkin lisää tuolla:  http://www.suursaimaanwanhatlaiwat.com/voima.html

Yläpuolisessa kuvassa yritin saada pakoputken ja saunan savupiipun liepeiltä, juuri ajokierroksilla kuuluneen inhottavan resonoinnin loppumaan. Turvallisesti puutikulla vääntelin ja työntelin tulikuumaa äänenvaimenninta.

Seuraavaksi otin järeämmät aseet käyttöön. Tein tuollaisesta metallisesta reikänauhasta kiristyspannan putkien välille ja kuinka ollakaan lopulta poijuhaalla vääntäen onnistuin poistamaan äänen kokonaan. Ratkaisu on tietenkin tilapäinen, mutta mikä tärkeintä syy ääneen on löytynyt.

Tuli Lappeenrantaa lähestyttäessä otettua myös pari muutakin kuvaa, vaikka puuhastelu pakoputken parissa ottikin oman aikansa.

Lisää remontointia

Moottori oli saatu kasaan ja pyörimään, joten oli aika tarttua seuraaviin haasteisiin. Seuraavaksi laitoin aurinkopaneelin lataukseen valintakytkimen, jolla voin valita lataako paneeli 12V vai 24V järjestelmää.

Ostin muuten Clas Ohlsonilta alennuksesta Dymo-laitteen, jolla saa kätevästi merkattua koko elämän.

Seuraavana oli vuorossa käyttövesipumpun vaihto. Tuossa vanha pumppu.

Tähdessä olevaan vanhemman malliseen Jabscon pumppuun en onnistunut varaosia löytämään kuin Englannista, joten päädyin lopulta ostamaan Suomesta uuden pumpun. Sen hinta oli halvempi kuin varaosien. Jotta homma ei kuitenkaan menisi liian helpoksi, osoittautui ostamani pumppu kuitenkin laskelmistani huolimatta heti liian pieneksi. Lämminvesivaraajan lämmittämä vesi ei tullut kunnolla suihkulle asti vaan pelkästään kylmä. Pumpun paine ei siis vain yksinkertaisesti riitä tämän kokoiseen järjestelmään. Ei tullut lopulta halvaksi tämäkään remontti, sillä joudun nyt vaihtamaan pumpun saman liikkeen myymään uuteen ja tehokkaampaan ja siis tietenkin kalliimpaan tuotteeseen.

Olin jo kesällä aikonut asentaa Tähteen automaattipilssipumpun kaiken varalta. Jos vaikka sattuisi niin onnettomasti, että laiva saisi vuodon juuri, kun emme itse olisi sitä vahtimassa. Tarvikkeet olivatkin jo valmiina, sillä löysin laivan uumenista käyttämättömän kohokytkimen. Ilmeisesti joku aiemmista omistajistakin oli suunnitellut samaa manööveriä. Kyseinen laite kytkee automaattisesti pilssipumpun päälle vedenpinnan noustessa aluksen sisällä. Tein asennuksen silleen, että edes pääkytkimen kääntäminen nolla-asentoon ei ohita kytkintä. Pumppu saa siis virtansa oman automaattisulakkeen kautta suoraan akulta ja on näinollen aina toiminnassa.

No sitten.. Seuraavaksi pääsemmekin palaamaan jo aiemmin sivuamaani potkurinakseliasiaan. Tähdelle nimittäin saapui alkuillasta regatassa tutuksi tullut laivamies heittokellonsa kanssa mittailemaan potkurinakselin liikkeitä. Edellisen omistajan ohjeena oli jossakin vaiheessa tarkastaa ja tarvittaessa korjata/vaihtaa vanha noin kolmimetrinen akselinpätkä. Pitkin kesää käydessäni rasvaamassa kesken ajon potkurinakselinlaakeria olin kummastellut akselin mielestäni suurta heittoa. Olin myös huomannut akselin ottaneen jossakin vaiheessa hiukan kiinni rungon kaareen. Näistä mittauksissa ja pohdinnoissa menikin useampi tunti. Muistoksi niistä jäi tuollainen pöytäkirja ja puhelinnumero kaverille, joka voisi auttaa tämän ongelman korjaamisessa.

Ajamista akselin kierous ei onneksi estä vaikka ilkeältä 2,8 millin heitto sen pyöriessä kyllä näyttää. Teinkin illan alkaessa hämärtää vielä päätöksen lähteä ajamaan Imatralta noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan suojaisaan Satamosaareen. Jos kerran ollaan veneellä niin pitäähän sitä edes käydä vesillä. Aiemmin en olekaan aivan noin pimeässä Tähdellä ajanut. Saapuessani kohteeseen ja vanhan hakuvalon osoittautuessa aivan onnettomaksi en uskaltanut kuitenkaan alkaa yrittämään saada Tähteä enää laituriin vaan laskin suosiolla ankkurin keskelle suojaisaa lahtea. Laitureissa jo olleet yöpuulle käyneet pimeät veneet vaikuttivat myös päätökseeni.

Tämäkin siirtymä meni jo tutuksi tulleella tavalla. Nimittäin noin puolimatkassa tuli nenääni normaalista poikkeava haju konehuoneesta. Haju oli tuttu aiemmista härveleistä, joten tiesin suurinpiirtein mistä voisi olla kysymys. Kaasu pois, vaihde vapaalle ja kipinkapin konehuoneeseen keskellä pimeätä järvenselkää. Nenällä tekemäni alustava havainto osoittautui oikeaksi sillä konehuoneen takaseinä ja katto olivat aivan märkiä. Pakoputken päällä käryävä ja seinät sotkenut aine oli jäähdytysnestettä. Kone kävi normaalisti, lämmöt ja öljynpaineet olivat normaalit, mutta mistään en kuitenkaan vuotoa löytänyt. Kaasuttelin hiukan konetta jos vuoto paljastaisi itsensä, mutta ei. Kaikki näytti olevan kunnossa paitsi jostakin oli hetki sitten lentänyt aikamoisella paineella jäähdytysnestettä.. Aikani ihmeteltyäni ja taskulampulla jäähdytysputkia tutkittuani päätin jatkaa Satamosaareen ja palata siellä asiaan.

Saareen saavuttuani oli vielä saunan lattian alla olevan pumppukaivon, joka siis pumppaa saunan ja tiskialtaan likavedet pihalle, automaattipumpun vaihto tekemättä. Se olikin suht' pikainen homma, sillä se ei kestänyt kuin tunnin. Siitäkin ajasta suurin osa meni epähuomiossa polttamani sulakkeen paikan löytämiseen. Se kun ei tietenkään ollut sulaketaulussa. Lopulta pumpun alettua toimimaan ja laitettuani palaneen sulakkeen tilalle uuden automaattisulakkeen oli kello jo lähempänä puoltayötä. Lämmittelin siinä sitten vielä saunan ja nautin täysinrinnoin vesilläolosta muutaman kylmän oluen avustuksella.

Seuraavana aamuna sikeästi nukutun yön jälkeen herätys oli jo ennen kahdeksaa. Tämän päivän urakan aloitin etsimällä yläpuolisessa kuvassa olevan jäähdytysputken vuotokohdan. Se löytyikin nyt helposti ja tuli korjattua samantien putkea lyhentämällä. Sitten oli vielä yksi juttu tekemättä ennen paluumatkaa satamaan ja automatkaa kohti kotia. Puhuin jossakin aiemmassa kirjoituksessani akkukapasiteetin lisäämisestä ja olinkin tehnyt Motonetista hankintoja siihen liittyen. Kulmarautaa ym. tarpeellista ostin puolestaan Puuilo nimisestä liikkeestä. Kotona autotallissa olin rakentanut valmiiksi lisäakkujen telineen.

 Melkein luokkahitsari.

Mukava oli hitsata pitkästä aikaa melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuossa sitten teline asennusvalmiina.

Ja sitten paikoilleen asennettuna. Pitää vielä tuumia akkujen mahdollista suojausta myöhemmin.

Akun pitkät kaapeloinnit suojasin varmuuden vuoksi muoviputkilla sillä lisäakkujen uusi teline tuli tilanpuutteen ja tasapainotuksen takia eri puolelle laivaa kuin vanhojen akkujen.

Haukivesi ja Saimaannorppa

Siinä sitä mennään Haukivedellä. Kommentit "ah" ja "jee" ovat mielestäni oikein osuvia. Koira puolestaan liikkuu omatoimisesti vesiskootterilla.

Ennen Louhisaarilta lähtöä laitettiin runsaan silikonin kera paikoilleen yön liimauksessa ollut kumiveneen pohjaventtiili. Lieneekö vaneerista valmistettu peräpeili turvonnut kostuessaan niin paljon, että koko muovinen venttiili oli haljennut. Muistaakseni veneessä on kyllä kahden vuoden mittainen takuu. Se olisi varmaan korvannut tuonkin vian, mutta helpompaa oli hoitaa homma itse, kuin olla loput lomasta ilman kumivenettä ja sitten vielä soitella ja tilailla osia maahantuojalta.

Savonlinnassa Kyrönsalmen rautatiesillan aukaisua odotellessa ehdimme poiketa kurkistamassa Laitaatsillan telakalle. Tosin sillan väärältä puolelta. Regatassa Leppävirralla ollut Sölve näytti ainakin olevan siellä laiturissa.

Kiertelimme muutenkin bongailemassa laivoja, kun aikaa kerran oli.

Kyrönsalmesta päästyämme ohitimme Olavinlinnan ja ajoimme kauppaan jo edelliseltä käynniltämme tuttuun VS-Marinen satamaan. Tankkauslaiturit sekä Citymarketin kauppalaituri olivat molemmat sen verran ahtaasti parkkeerattuja, että päätin lopulta ajaa kaupan puoleiseen vapaana olevaan laiturinosaan. Köysiä kiinnittäessä huomasin paikalla kyltin, jossa sen kertottiin olevan varattu. Alla oli laivan nimi ja puhelinnumero. Yritin soittaa sinne ja kysyä lupaa saada olla paikalla pari tuntia kauppa yms. asioita hoitaaksemme sekä ottaaksemme Savonlinnaan saapuneita sukulaisia mukaan veneilemään.

Numero ei tietenkään vastannut ja päätin jäädä omalla luvalla paikalle. Vaikka muu aikuisporukka olikin jo kaupassa, olisin itse kuitenkin koko ajan lähettyvillä. Jos siis vain sattuisi niin huono tuuri, että paikan omistaja ilmaantuisi juuri nyt satamaan. Ehdimme lasten ja koiran kanssa nipin napin kumiveneellä vastarannalle VS-Marinen laituriin täydentämään vesiastioitamme, kun kyseinen paatti jo ilmestyikin paikalle. Paatin torven jo soidessa soudimme kiireesti takaisin ja kerroin ohittaessamme alusta olevani todella pahoillani asiasta ja siirtäväni Tähden heti pois heidän tieltä. Nurinan vielä kuuluessa ohjaamosta jatkoimme matkaamme Tähdelle. Kiinnitin kumiveneen ja starttasin koneen. Köysien irroittamisen ja pienen manööveerauksen jälkeen perä osoittikin haluttuun suuntaan ja peruutin pois paikalta antaen tilaa sen omistajalle. Onneksi Citymarketin laituri oli tällä välin vapautunut, jotta sain Tähden parkkeerattua sinne.

Jälkipuheita välttääkseni marssin samantien Tähden kiinnitettyäni toisen veneen kipparin luokse. Esittäydyin ja löin konehuoneenlämpimän jaloviinapullon hänen kouraansa. Hetken siinä vaihdoimme ajatuksiamme kaikesta veneilyyn liittyvästä ja erosimme sen jälkeen hyvän kesän-toivotusten kaikuessa "melkein" ystävinä.

Saatuamme pakattua ihmiset ja kaiken tarvittavan mukaan kävimme vielä vieraiden toivomuksesta sightseeing-risteilyllä keskustan ja Olavinlinnan ympäristössä. Sen jälkeen kokka kääntyi etelää ja Pitkää Pihlajavettä kohti.

Niin ja vielä siitä otsikossa mainitusta norpasta. Päivä oli todella kuuma ja aamu- sekä iltauinnin lisäksi pysähdyimme matkan aikana pulikoimaan ainakin viisi kertaa. Yksi näistä kerroista tapahtui keskellä Pientä Haukivettä puolentoista meripeninkulman päässä Hietasaaresta kaakkoon. Jotsenluodosta vielä 0,5 mpk olevalla hiukan matalemmalla kohdalla, jossa kaikuluotain osoitti noin kymmentä metriä. Ympärillä syvyyttä kun on puolestaan 20 metriä. Kymmenisen minuuttia uituamme kuivattelimme itseämme hetken auringonpaisteessa. Sen jälkeen kapusin konehuoneeseen käynnistelemään Wickströmiä. Komentosillalle palasin hetken päästä ja vaihteen kytkettyäni ja käännettyäni katseeni eteenpäin näin pienen norpan pään kurkistelevan vedestä suoraan edessämme. Kiikareilla varmistin näin todella olevan. Vaihde takaisin vapaalle siirrettynä huusin muita tulemaan katsomaan, mutta juuri silloin lapsien suureksi harmiksi norppa katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa. Tovin siinä porukalla vielä tiirailimme ympäriinsä, mutta mitään uusintahavaintoa otuksesta emme enää tehneet.

Taas Haukivedellä

Yö ja varsinkin ilta vanhassa Taipaleen kanavassa oli lämmin koneen hohkaessa kuumuuttaan. Haastetta Tähden sisätilojen tuuletuksen järjestämiseen koneen, saunan ja helteen lisäksi tuovat myös pienet ystävämme eli itikat, jotka pakottavat tuulettomina iltoina sulkemaan kaikki luukut viimeistään klo 23 aikoihin.

Katsoessani säätiedotusta huomasin sen lupailevan hellelukemia myös tulevalle päivälle. Teimmekin päätöksen lähteä heti puolenpäivän aikoihin liikkeelle, jotta Wickström ehtisi viilennellä tunteitaan ennen seuraavan yön saapumista. Meille lähtö liikkeelle noihin aikoihin on aikainen, sillä monet aamupäivät menevät koneen huoltoon ja muihin remontteihin, kauppareissuihin ja tankkauksiin.

Peruuttelimme onnistuneesti pois kanavasta sivutuulen puhallellessa ja käänsimme kokan kohti Haukivettä ja Linnansaaren kansallispuistoa. Aamulla korjatessani taas pakoputken läppää olin ihmetellyt kanavan suunnalta kuuluvaa kolinaa. Syy siihen selvisikin heti päästyämme liikkeelle.

Saimme luvatusti ajella aurinkoisessa ja todella lämpöisessä kelissä. Muutaman tunnin ajon jälkeen oli pakko pysähtyä uimaan väylän varrelle Kirvessaaren etelärannalle. Syvärantainen saari ja sopivalta suunnalta puhaltanut tuuli mahdollistivat ankkuroinnin vain noin 20 metrin päässä rannasta.

Mittarin anturi on katon alla varjossa, mutta silti lukema oli parhaimmillaan 29,6 astetta celsiusta.

Järviveden lämpötilakin ylitti monen uimahallin lukemat. Huikeat 24,2 astetta.

Kenellekään ei liene yllätys se, että vielä päästyämme ankkuripaikaksi suuniteltuun Oravin eteläpuolella sijaitsevaan Louhisaareen, pulikoimme koko porukka uudelleen melkein tunnin vedessä. Paikka on pieni mukavanoloinen lahti kahden saaren välissä, jossa käyvä pieni tuulenvire näytti pitävän hyttysetkin loitolla. Koiran tarpeet hoidettiin kumiveneellä maissa käyden ja samalla harjoiteltiin tietenkin heittämään leipiä. Paikalla olleelta toiselta matkaveneeltä vanhempi pariskunta tervehti meitä iloisesti vilkuttaen. Kaikki vaikutti niin mukavalta. Rauhallinen tunnelma saarella kuitenkin järkkyi, kun nuorten miesten porukka saapui sinne kahdella eri veneellä uimaan ja grillaamaan. Muuten toiminta olikin normaalia vaikkakin kovaäänistä mesoamista, mutta jossakin vaiheessa he keksivät laittaa musiikin soimaan. Eikä mukaan sattunut levy muuten ollut Radio Suomen toivotuimmat. Veneet onneksi kuitenkin vaikuttivat sen verran pieniltä eikä telttojakaan näkynyt, että päättelimme heidän häviävän ennen yön saapumista. Näin tapahtuikin ja rauha laskeutui Louhisaarille. Tuntuu kyllä hiukan pappamaiselta kirjoittaa näin, mutta lupasin blogin alussa olla rehellinen, joten minkäs teet.. Tämä oli tunnelma sillä hetkellä.

Palataanpas sitten taas harrastuksen pariin. Veneilyhommissa ei nimittäin ole sellaista päivää ettei pääsisi itseään toteuttamaan. Hellekelillä ainakin hajuhaittojen puolesta "mukavin" kohde remontoida on aivan varmasti wc/septisysteemit. Jottei totuus siis pääsisi unohtumaan, jäikin juuri uimasta tulleella miehistömme jäsenellä wc:ssä kirjaimellisesti kahva käteen. Pöntön tyhjäksi ja huuhteluvettä tilalle pumppaavan käsipumpun mäntäosa nimittäin otti ja irtosi kesken kaiken kahvasta. Yksi olut, pari meisseliä, 13mm kiintoavain, akkuporakone, käsipyyhepaperia ja silikonisprayta sekä aikaa noin puolisen tuntia tähän remonttiin meni. Työkalut sekä kädet puhdistettiin tietenkin huolella hommien valmistuttua.