Arki, arki, laivamiehen arki!

Kotiuduttuamme Niskalammille ja muun miehistön vaihdettua maisemaa, alkoi taas osalleni langennut maalaustelan heiluttelu Tähden kansilla. Ensin sudittiin ajohytin valkoiset katot oikeaan sävyyn. Sitten maalattiin seinät, kierreltiin ikkunat ja kaikki hankalimmatkin sopukat. Ja sitten vaihdettiin väriä mustaan ja hoidettiin lopuksi hytin lippojen sekä korsteenin värjäys. Ja kaikki tietenkin kahteen kertaan. Kun tämä urakka oli hoidettu, oli kaksi päivää kulunut ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Rannasta eli etelästäpäin puhaltanut tuuli antoi oman haasteensa kattojen maalausurakkaan.

Hätävaraksi hankitut ja kunnollisten telojen loppumisen vuoksi nyt käyttöön otetut Bilteman vaahtomuovitelat eivät ainakaan omalta osaltaan helpottaneet työtä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sauna lämpiää.

Seuraavana aamuna aloitettiin siis vaihe numero kaksi, eli alemman kansirakenteen vanhojen maalien poisto. Kerroksista alimmaisena oli sielläkin punainen, jonkun viisaamman arvion mukaan "lyijymönjäksi" kutsuttu, pohjamaalikerros. Seuraavaksi löytyi puolestaan oranssiin vivahtava pintamaali, pari epoksiohenteeseen millään tapaa reagoimatonta vihreää, harmaa (ehkä)pohjamaali ja ainakin kaksi valkoista ja pari harmaata pintamaalia. Puhutaan siis vähintään seitsemästä-yhdeksästä kauttaaltaan vedetystä maalikerroksesta.

Ison kulmahiomakoneen kuppiharjalla ja pienemmän 125 millisellä teräsharjalla "lyijymönjään" asti tehty poistotyö vei aikaa kutakuinkin kolme ja puoli päivää. Muiden kerroksien kohdalle poistotyötä oli oikeastaan mahdoton lopettaakaan. Tarkennuksena, jotta suurinpiirtein tiedätte millaisesta työmäärästä on kyse kerrottakoon, että päivän keskimitta oli noin 15 tuntia. Niissä paikoissa, missä 100 mm:n kuppiharjaa jaksoi koko kehon painolla painaa peltiä vasten saattoi puhdistetun jäljen leveys olla suurempi, mutta "normaalisti" sillä sai vuoltua vain 2-3 cm:n uran vanhaan maalipintaan. Pinta-alaa luonnollisesti laivan kannessa riittää ja kun pakettiin lisää vielä hinauskoukun, ikkunansyvennykset, seinien pystysuorat osat yms., niin - kuten todettua - aikaa puuhaan menee.

Sopivaan kokoon pistosahalla leikattu ikkunaventtiilin muovinen varalasi sai toimia paikallaan olevien lasien suojana maalinpoiston aikana.

Ketään ei varmaankaan yllätä, että näiden päivien iltoina ei tarvinnut unta punkkaan köllähtäessä paljoa houkutella. Kädet olivat myös raskaan koneen tärinän takia sen tuntoiset, että todellakin tiesi tehneensä jotakin. Pisteenä iin päälle voin vielä kertoa päivä päivältä lisääntyneestä pohjoistuulesta ja vesisateesta, joka urakan loppua kohden alkoi jo todella vit... Tai no sanotaanko, että harmittaa.. Käytin parina viimeisenä päivänä pakon sanelemana myös appiukkoni viluntorjuntareseptiä, joka piti sisällään suuren motin teetä, suuren lusikallisen hunajaa ja suuren tujauksen jaloviinaa. Ja pakko myöntää. Se todellakin auttoi kylmään kahden fleecen, pitkien kalsareiden ja pipon ohella.

Vaihteeksi sataa vettä!

Joku aamupäivä satoi jopa niin kovasti, että oli siirryttävä sisähommiin. Silloin mm. mikro löysi uuden paikkansa täkin alta. Nyt työpöydällä olevat ruokatarvikkeet ja muut tavarat eivät enää haittaa sen oven aukaisua.

Vaikka kylmä onnistuttiinkin edellä kuvatulla tavalla jäsenistä lähes kokonaan karkoittamaan, ei teräsharjan irroittama pöly sen sijaan karannut minnekään. Sateen vaikutuksesta se jäi vielä kaiken lisäksi seilaamaan kansille muodostaen sinne mutavelliä, joka oli Etelä-Suomessa vietetyn muutaman päivän mittaisen lepotaukoni aikana tietenkin kuivanut ja jähmettynyt kiinni rakenteisiin lähes pysyvästi. Työmaalle miehistöni kanssa huilivuoron jälkeen palattuani en voinutkaan muuta kuin ottaa kulmahiomakoneen taas uudelleen käsiini ja aloittaa vielä kerran koko, jo kertaalleen puhdistamani, kansirakenteen läpikäymisen. Sen tehtyäni uusin myös Annitrol-käsittelyn, sillä en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Toki tähän päätökseen vaikutti myös hitusen se, että osa viime kerran käsittelyistä tehtiin vesisateessa ja aineen toimivuus oli näin ollen epävarmaa. Annitrolia oli minulla myös vielä reilusti jäljellä, sillä tähän mennessä sen kokonaismenekki on ollut vasta noin kolme litraa.

Kapin alalaidassa ollut ja luultavasti joskus pressun kiinnitykseen tarkoitettu tanko sai nyt myös lähtöpassit.

Neljä kannella törröttänyttä, luultavasti johonkin kiinnityssysteemiin kuulunutta lattaa, saivat myös kyytiä.

Myös hinauskoukun alla majaillut vanha kaasupullojen teline lähti nyt maata kiertävälle radalle. Kaikkiin edellä mainittuihin poistotöihin motivaattorina toimi kansien helpompi puhtaanapito. Myös maalaustyöt hoituvat nyt aiempaa kivuttomammin.

Koko kansienmaalausrupeaman pahimmat ruostepaikat löytyivät muuten kaasupullotelineen alta, joten sen poisto ei ollut ollenkaan huono ratkaisu.

Yhden noin kahdeksan tuntisen päivän uurastamisen jälkeen oli tilanne lopulta sellainen, että suunnittelin aloittavani vielä pohjamaalauksen ns. yötä vasten, jotta Tähti saataisiin seuraavana aamuna taas kulkukannalle. Se osoittautui kuitenkin ylioptimistiseksi haaveeksi, sillä kansirakenteiden kuivaaminen Annitrolin vesipesun jälkeen ei vain ottanut onnistuakseen. Vaikka ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja puhaltelin paineilmalla rakosia kuivaksi niin valmista ei vain näyttänyt tulevan. Lopulta hoksasinkin, että kosteutta tulee tällä kertaa myös kompressorin säiliöön kondensoituneesta vedestä. Kello alkoi kuitenkin siinä vaiheessa lähennellä jo sellaisia lukemia, että päätin lyödä siltä päivältä pillit pussiin ja jatkaa urakointia seuraavana aamuna. Yksi vaikutin tähän päätökseen oli myös se, että tiesin Epocoat 21 Primerin kuivuvan varsin nopeasti. Aamulla maalattuna se siis antaisi aluksellemme liikkeellelähtömahdolisuuden vielä saman päivän iltapäivänä.

Harvoin olen Niskalammilla nähnyt vaahtopäitä, mutta nyt tuli sekin koettua.

Kannella työskentelystä ei meinannut tulla mitään Tähden hakatessa itseään laiturin tukevia paaluja vasten. Kaikkiin vaivoihin on kuitenkin lääkkeet..

Takakansi maalittomana, mutta "mutavellin" peitossa. Paineilmalla puhaltelin sen mahdollisimman puhtaaksi ennen kuin suihkutin päälle reilun kerroksen Annitrolia. Kaikki tämä tapahtui vesisateessa. Uskomatonta, mutta luukut eivät olleet juurikaan ottaneet parin huilipäivän aikana ruostetta.

Sikeästi nukutun yön jälkeen tein vielä melkein kuusituntisen työvuoron ennen kuin kansirakenteet olivat viimein pohjamaalissa. Tämän jälkeen vesillelähtöä viivästytti vielä pienten maalaustelojen ja sekoitusastioiden loppuminen. Niitä olisi nimittäin hommattava, jos maalausinspiraatio sattuisi reissussa taas iskemään. Tämä puute hoitui onneksi helposti ja kustannustehokkaasti Röysköllä Joutsenossa.

Jottei suksi kuitenkaan luistaisi liian hyvin oli tietenkin samalla myös pyörähdettävä Lappeenrannan Biltemassa ostamassa 14,99€ maksanut uimurikytkin harmaavesikaivoon. Entinen, samasta paikasta kaksi vuotta sitten hankittu, ei nimittäin suostunut kovakouraisesta "herkistelystäkään" huolimatta enää toimimaan toivotulla tavalla vaan päästi useat pesuvedet pilsiin. Nyt on tosin hyvin todennäköistä, että palaamme tähän ongelmaan viimeistään taas parin vuoden päästä. Mutta eipä ollut onneksi remonttikaan kallis. Kumiveneeseen investoin myös samalla uudet airot viime syksyn myrskyssä kadonneiden tilalle.

Tässä tilanne juuri ennen pohjamaalausta.

Tämänkin uurastuksen lopuksi herätettiin kuitenkin Herra Wickström uniltaan ja päästiin taas kerran liikkeelle. Kokka suunnattiin silloin aurinkoisessa säässä kohti Listinkiä. Kuva pohjamaalatuista kansirakenteista tarjoillaan ihmeteltäväksenne sitten seuraavassa saarivisiitistämme kertovassa jutussa, joten pysykäähän kanavalla..

Matka Vegan luo Herttoniemen ja Laivalahden ympäri

Oli pakko hiukan leikitellä otsikolla ja vinkata sillä suomalaissyntyisen A. E. Nordenskiöldin suuntaan, vaikkei tämän kertainen juttuni häntä millään tavoin käsittelekään. Sattui vain niin hauskasti, että pääsin tutustumaan tämän legendaarisen naparetkeilijän Koillisväylän löytämiseen johtaneella purjehduksella käyttämän aluksen nimikaimaan, joka pitää majaansa - yllätys yllätys - Herttoniemen Laivalahdessa Helsingissä. Joten saanko esitellä, tässä on hinaaja Vega!

Tämä 16,5 x 4,16 m kokoinen, 1,97 m syväyksen omaava, Caterpillar 3126B (420hv) -moottorilla varustettu ja Borga Meganiska Verkstadin vuonna 1912 rakentama hieno hinaaja, on päätynyt nykysille omistajilleen noin vuosi takaperin. Liikkeelle eivät uudet omistajat ole vielä aluksellaan päässeet, sillä aika on mennyt edellisen omistajan aloittamia mittavia kunnostus- ja muutostöitä jatkaen. Parhaillaan on vuorossa peräsimen kääntämisessä, ja myöhemmin asennettavan keulapotkurin käyttämisessä, tarvittavan hydrauliikkajärjestelmän suunnitteleminen ja rakentaminen.

Tulipahan heti tähän väliin sellainen yksityiskohta mieleen, että muistaakseni minulle kerrottiin Vegan olleen edellisellä omistajallaan useamman vuosikymmenen. Nykyiset laivurit mainitsivat myös, että huviajeluiden ohella sitä olisi ehditty sinä aikana käyttää ilmeisesti myös työtehtävissä.

Suuri konehuone kuvattuna sen keskivaiheilta taaksepäin.

Konehuone eteenpäin.

Aluksella viettämäni mukavan parituntisen aikana minulle selvisi myös, että hydrauliikan rakentamisen jälkeen olisi tarkoitus seuraavaksi siirtyä konehuoneen keskipaikkeille tulevan uuden poikittaislaipion nikkaroimiseen. Sen etupuolelle muodostuvaan tilaan tulevat sijoittumaan uudet portaat ylös sillalle sekä wc. Sauna tullaan puolestaan rakentamaan aluksen keulakajuuttaan ja takahytti säilytetään edelleenkin majoituskäyttössä.

Myös ajohyttiä, jonka takaosaan on tarkoitus rakentaa uusi salonki ja kapyysi, olisi tarkoitus jatkaa jossakin vaiheessa hiukan ahteriin päin. Käyttömukavuuden parantamiseksi hytin lattia on tarkoitus samalla kertaa muuttaa enemmän vaakasuoraan. Sitten tietenkin vielä sähköt, vedet, lämmitykset jne.. Hommaa siis riittää vielä, kuten laivaharrastukseen kuuluukin.

Takakajuutta takakannelle johtavan luukun suulta kuvattuna.

Etukajuutta.

Sillalta karttapöydän alta etukajuuttaan tulevat "vanhat" portaat.

Kuluvan vuoden elokuussa olisi suunnitelmissa myös ajaa Vega vielä Saimaalle ja Kanavansuun Perinnelaivatelakalle Lappeenrantaan, pohjan läpikäymistä ja mahdollista kunnostusta varten. Myös keulapotkurin tunneli ja asennustyöt olisi tarkoitus saada samalla kertaa hoidettua. Tässä kohden oli mukava kuulla, että Vegan omistajat olivat saaneet telakalle tutut ammattimiehet hoitamaan tätäkin projektia eteenpäin. Näin ollen sekin osio kunnostusprojektista tullaan varmasti saattamaan kunnialliseen lopputulokseen.

Ajohytti tässä vaiheessa vielä ilman ruotelia.

Vegan kunnostuksesta ja rakentelusta on myös aloitettu kirjoittamaan blogia, joka löytyy osoiteesta http://blogi.hinaaja.org. Jo ensimmäisistä päivityksistä sieltä voi havaita, että into rakenteluun ja myös laivaharrastukseen liittyvä tietotaito on näillä Kippareilla sillä tasolla, että tästä projektista kuullaan jatkossakin varmasti. Tästä samaisesta syystä minun on oikeastaan aivan turha jaaritella Vegasta tässä enää yhtään enempää. Suosittelenkin lämpimästi sammuttamaan tiedonnälkänne vierailemalla kyseisillä sivuilla ja seuraamalla sieltä, mitä aluksella kulloinkin tapahtuu.

Tässäpä vielä lopuksi muutamia muita Laivalahteen tehdyllä Tähtivierailulla kameraan tallentuneita kuvia. On siellä kyllä monenlaista paattia!

Tuolla Tullisaarensalmen ja Kruunuvuorenselän toisella puolella kaukaisuudessa näkyy Suomenlinnan kirkon torni.

Kovin on muuten tutun näköinen alus. Ettei vain olisi samainen laiva, jonka kohtasimme jossakin Savonlinnan liepeillä viime tai toissa kesänä?

Loppukiri

Muutaman turkkipeltien kannatusraudan olin vielä viime periodin päätteksi leikannut pois ahterihytin lattialevyjen tieltä. Tällä olin saanut hytin koko 0,5 neliöisen lattiapinnan tasaiseksi. Pääsinkin tämän johdosta heti Niskalammille taas "kotiuduttuani" tutustumaan lattiavanerin leikkaamisen saloihin. Mittasin, sahasin, sovitin, ähelsin ja luonnollisesti kiroilin yhden ainoan levynpalasen kanssa monta tuntia. Se ei vain kertakaikkiaan näyttänyt haluavan mennä paikoilleen. Lattiavanerin ja kyljen paneloinnin sauman yhteen sovittaminen alla olevien kannatinrautojen ja niitä osittain peittävän uretaanin päälle tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Vanerin lopulta asetuttua iltapäivällä paikoilleen petsasin rannalla paneeleita taas lisää, sillä niitä tarvittaisiin edellisessä jutussa mainitsemani hyttien välilaipion panelointiin. Samalla tuli tuuletettua myös hiukan pääkoppaa edellisen työvaiheen rasituksista.

Kotoa löytynyt vesivaneri, joka on joskus toiminut ovena jossakin kaapissa.

Ahterihytin lattialevy valmistumassa.

Ja lopulta paikoillaan.

Niskalammilla poikkesi myös tämän päivän aikana Joutsenon Dieselasennuksen Vanha Herra Pasanen, joka nykyisestä veneettömyydestään huolimatta vaikuttaa ikuiselta venemieheltä. Hänen missionaan oli Wickströmin ruiskutuspumpun viime kesän loppupuolella alkaneen kroonisen öljyvuodon eliminoiminen. Minulla oli tarkoitus viedä pumppu Heille tutkittavaksi, mutta niin vain veri veti Herra Pasasen rantaan. Pitkän pätkän tuumimme asiaa puhuen samalla kaikesta muustakin. Elämänkokemusta ja ajatuksia jaettiin puolin ja toisin miehekkäästi Wickströmiin konehuoneessa nojaillen. No ehkä minä taisin olla enemmän kuuntelupuolella..

Kuten edellisessä tarinassa kerroin, porasin tällaisia valumareikiä pilssivedelle messin lattian alaisiin laipioihin.

Seuraavana päivänä vedin peräpiikissä olevan vesisäiliön letkun pohjakaivon seutuville ja kierrättelin ohjauksen hydrauliikkaletkut pilssin kautta takaisin sylinterin luokse. Sitten nostin edellisenä iltana maalaamani painolastikanget paikoilleen takahyttien lattioiden alle. Painolastin maalauksesta on pakko sanoa, että ajatuksenani ei todellakaan ollut käyttää aikaani sellaiseen, mutta kun kuulin partiolaisten tekevän todennäköisesti niin.. Niin en vain pystynyt jäämään huonommaksi tässä asiassa. Heh!

Betonin ja kylkipellin raja.

Maalasin myös painolastibetonin ja kylkipellin rajan reilulla maalikerroksella, jotta siitä tulisi mahdollisimman tiivis. Vielä iltapuhteella irroittelin ruiskutuspumpun, jonka olimme työryhmän kanssa päättäneet viedä seuraavaksi aamuksi pajalle. Mitään selkeätä paikkaa öljyvuodolle ei siis ollut etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta muutamia veikkauksia oli jo kuitenkin olemassa. Dieselhuollon leikkauspöydällä ongelman toivottiin joka tapauksessa lopulta löytyvän.

Vesisäiliön letku valmiina pohjakaivon luona.

Kaikenlaista letkua, putkea ja johtoa alkoi kertymään hyttien lattioiden alle.

Seuraava aamu alkoi taas kauppareissulla Lappeenrannan Puuiloon ja Motonettiin. Näitä reissuja on tiliotteesta päätellen tullut tehtyä jo useampia. Tarvikkeita on kuitenkin hankittava, joten ummistin taas kerran silmäni ostoksia maksaessani. Työmaalla hommat jatkuivat kaasupullosäiliön kannen tekemisellä. Sen olin päättänyt hitsata kokoon ylimääräiseksi jääneiden turkkipeltien palasista.

Tätä hommaa tehdessäni sadattelujeni saattelemana paikalle saapui naapurialuksen kippari. Hikikarpalot otsalla helmeillen pyysin häntä kokeilemaan hitsaamista Tähden mukana meidän omistukseen siirtyneellä halvalla hitsausinvertterillä. Minusta kun tuntui, että se aina muutaman sekunnin välein pätkäisisi kokonaan virran syötön. Ensimmäisen sauman poltettuaan Kippari kuului hitsausmaskin takaa sanovan "odotapas niin minä haen sinulle toimivan koneen, jotta pääset asiassa eteenpäin". Sain näin vapautuksen siitä harmituksesta, kun olin jo pitänyt itseäni aivan toivottomana hitsarina. Puikon oikeaa kokoa ja virtamäärää hakemalla saumaa ei vain millään tuntunut syntyvän. Vielä kaasusäiliötä kasatessa laite oli toiminut jollakin lailla, mutta nyt saumaa alkoi syntyä vasta uuden aparaatin ilmestyttyä työmaalle. Tämän jälkeen luukku valmistui ja kiinnittyi Tähden takakanteen sellaisella vimmalla, että laiturilta kuulin jopa jonkun paikalle sattuneen asiantuntevan kylänmiehen tokaisevan "siellähän tuntuu puikko palavan". Hymynkare suupielessä kiitin kohteliaasti kannustuksesta. Kannen vihdoin valmistuttua pohjamaalasin vielä samalla tohinalla sen sekä kaasupullosäiliön sisäpuolen.

Ahterihytin punkkien kannakkeiden tekeminen odotteli minua tämän työvaiheen jälkeen. Niiden valmistuttua laitoin puolestani ympäri messin lattiaa remontin edetessä seilaneen jääkaapin takaisin omaan kooloonsa. Ahterihytistä poisottamani vannasputken rasvaprässin maalasin myös kiiltävällä mustalla maalilla edustavaksi, sillä olin ajatellut sijoittaa sen paraatipaikalle konehuoneeseen.

Jossakin vaiheessa näin myös myynnissä olevan Otto-laivan koeajolla.

Seuraava remonttipäivä toi tullessaan kaasuasennuksen viimeistelyn. Imatran Kodinkonehuollon mukava kaveri kävi tekemässä liitokset itse asentamani kaasuputken päihin. Putkisto koeponnistettiin ja tarvittavat asiapaperit vaihdettiin ja niin oli sekin kohta valmis.

Sissi-laivalta sain "lainaksi" muutaman desin vihreätä kansimaalia, jonka sivelin kaasupullosäiliön kannen ja muidenkin takatäkin paikkakohtien pintaan. Sissin varastoista minun varastoihin siirrettiin samalla myös hieno puulaatikollinen uusia käyttämättömiä Wickströmin varaosia. Kannentiivisteitä, venttiileitä, venttiilijousia, venttiilinnostimia ja vaikka mitä. Ne ovat luultavasti - ainakin kannentiivisteet - meidän koneeseemme (100-130 hv) sopimattomia. Sississä on nimittäin tietämykseni mukaan ollut pienempi 70-80 hevosvoiman mylly, jota muuten Dieselasennuksen Pasanenkin kertoi joskus vuosia takaperin käyneensä ehostamassa. Kirjoittelen näistä aarteista myöhemmin lisää kuvien kera. Mutta joka tapauksessa tiedoksi jo tässä vaiheessa, että jos joku tällaisia alkuperäisvaraosia tarvitsee niin ei muuta kuin viestiä tulemaan. Täältä niitä nyt löytyy.

Seinä valmistumassa ahterihytin ja wc:n välille.

Takahyttien väliseinien ja oviaukkojen tekeminen alkoi pikkuhiljaa olla ajankohtainen työvaihe. Olin miettinyt asiaa moneen kertaan. Pyöritellyt ja käännellyt vaihtoehtoja päässäni, mutta silti tuntui, että portaiden ja kahden oven sovittaminen samalle puolen neliön alueelle on vain yksinkertaisesti mahdoton urakka. Aina tuntui tila jossakin suunnassa loppuvan kesken. Tämän ongelman ratkaisuun käytin lopulta jo useampaan kertaan ainoaksi asiaa eteenpäin vieväksi toimenpiteeksi muodostunutta menetelmää. Nimittäin mopon ajamista rohkeasti rotkoon. Katsotaan sitten tapahtuneen jälkeen miten korjataan ja muutetaan.. Leikkasin siis 12mm:n havuvanerista seinäpalaset ja aloin sovittamaan. Ja niin siinä vain kävi, että lopulta useamman tunnin puurtamisen jälkeen yhden aikoihin yöllä väliseinärungot olivat pystyssä ja paikoillaan.

Seuraava päivä toi tullessaan katsastuksen, josta suoriuduttiin edellisetn vuosien tuomalla rutiinilla joutuisasti. Sitä ennen aamulla ehdin myös vetämään pilssiin takahyttien eristetyt lämmitysputket. Niitä en kuitenkaan ehtinyt vielä kytkemään ja patteritkin on vielä hankkimatta, mutta jospa kesäajan pärjailisimme näin. Pohjakaivon yhteyteen näpräilin myös iltapäivän kuluessa venttiilit käyttöveden tulolähteen valintaa varten. WC ottaa edelleenkin vetensä koko ajan järvestä tai merestä, mutta suihku/tiskialtaan veden saa halutessaan nyt myös säiliöstä.

Kaikki messin neljä lattialuukkua olivat näitä operaatioita varten auki ja niin päätin samalla laittaa myös vannasputken rasvaletkun paikoilleen. Rasvaprässin uusi paikka löytyi myös konehuoneesta helposti. Vaihteiston ja moottorin liitoskohdassa sattui nimittäin juuri sopivasti olemaan muutama sopiva kiinnityskorvakko vapaana.

Hytin yläosan eristys retkipatjalla jonka kiinnitin peltiin Bison Tix-liimalla.

Wc:n kattovaneri (4mm koivu) ja uudet takaportaat.

Ruiskutuspumppu palasi myös reissultaan takaisin omalle paikalleen Wickströmin kylkeen. Jonkinlainen vuotopaikka oli löytynyt sen sivussa sijaitsevan siirtopumpun laipasta. Myös yksi ruiskutuspumpun neljästä kiinnityspultin reiästä varustettiin uudella millikierteisellä sisäkierteellä. Alkuperäiset tuumakoon kierteet olivat siellä päässeet varsin huonoon kuntoon, vaikkei pultti vielä ollutkaan kokonaan korkannut. WC-pöntön, jonka olin pitkän suunnittelun päätteeksi kuitenkin päättyänyt vaihtaa sähköiseksi hain myös päivän aikana matkahuollosta. Vessa sai myös katon koivuvanerista, jonka taivuttelin paikoilleen suojaamaan retkipatjalle tehtyä ohutta eristystä.

Kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuvat työvaiheet aiheuttavat joskus ylimääräisiä haasteita. Tässä on menossa messin ja takahytin välisen laipion paneloinnin kiinnitykseen tarvittavien naulojen lyhennys.

Vielä piti muokata myös rakenteita, jotta paneeleille saatiin tarpeeksi tilaa.

Tässä pari esimerkkiä siitä, kun hommat ei väsyneenä mene putkeen. Väärin leikattuja puunkappaleita. Ja sama virhe vielä pariin kertaan!!!

Ja taas alkoi uusi päivä. Näpertelin heti aamutuimaan viimeiset välilaipion paneloinnit loppuun. Sitten siirryin takaportaiden taustan paneloinnin kautta tekemään vessan lattiaa. Vanerista sahailin sinne sopivat kappaleet, jotka pinnoitin epoksikerroksella helppoa puhtaanapitoa ajatellen. Tein myös pienet laidat tähän lattiakaukaloon, jos joskus tarpeet sattuisivat lipsahtamaan pois pöntöstä. Tässä hommassa kimmokkeena toimi edellisen veneen kokemukset, jossa tulvinut pönttö valutti juuri lakattujen mahonkivanereiden rakoihin ikuisen hajuhaitan. Se ei nimittäin poistunut vessasta ennen seuraavana talvena uudelleen tehtyä hiontaa ja lakkausta. Siinähän se oli työpäivä taas tuhraantunut. Illan päätteeksi jatkoin kuitenkin vielä hetkisen ovenpielien tekoa eteenpäin.

Vessan lattian matalareunainen allas.

Tässä koko lattia valmiina odottamassa pöntön kiinnitystä.

Ahterihytin listoitusta, wc:n lattian maalausta ja keulakajuutan uretaanivalumien pois rapsuttamista sisältyi puolestaan seuraavaan päivään. Keulakajuutassa myös uretaanin ruiskutusreiät oli porattava auki ja tapitettava sekä sen jälkeen tapit värjättävä petsilakalla. Ja hyvä tuli. Voisi melkein sanoa, että kajuutta on nyt vielä aiempaakin tunnelmallisempi seinän pienen tummenemisen ansiosta.

Tässä vaiheessa vihellän luppukirin tylysti poikki ja sanon, että JATKUU SEURAAVASSA JAKSOSSA!