Sammakkoniemi Järvisydän ja Perpulanluhta

Viime viikonlopun Vanhojen laivojen regatta Leppävirralla aiheutti hiukan viivettä blogin päivittämiseen. Tässä kuitenkin jatkoa tarinalle ja regatasta sitten myöhemmin lisää. Jäimme siis Oraviin..

Ajelimme sieltä kirjoitelman otsikon paljastamaan paikkaan eli Linnansaaren Sammakkoniemeen. Suojaisessa lahdessa olikin vastassa täysi laiturillinen veneitä. Onneksi paikka Tähdelle kuitenkin löytyi kanssaveneilijöiden tiivistäessä hiukan ryhmittäytymistään. Kävin jälleen kumiveneellä kysymässä mahdollisuutta saada paikka ja jo Oravissa tapaamamme m/s Viima ottikin meidät viereensä tarjoten jopa ystävällisesti kulkua laiturille heidän veneensä kautta. Siirsimme Tähden sen jälkeen ankkurista laituriin ja kiinnityimme paikallemme. Kaikki meni hienosti ja joku paikalla ollut veneilijä kävi myös vielä erikseen kehumassa Wickströmin kaunista putputusta. En millään malttanut olla paljastamatta, että kolmella sylinterillä mennään.

Illalla kävimme koko miehistön voimin tarkastamassa saarten joka puolelta ympäröimän suojaisan lahden kumiveneellä, josta hauska kuva alla. Linnansaaren liepeillä moni kertoi nähneensä norppia, joten niitäköhän tässä tutkaillaan? Lapset pelasivat myös pienen empimisen jälkeen jalkapalloa saaressa telttailemassa olleen venäläisen pikkupojan kanssa.

Seuraavana aamuna muiden kierrellessä saaressa tein ruorin taakse vanerista tuollaisen levyn. Se kun oli jäänyt ajohytin remontin yhteydessä laittamatta. Koiramme suosikkipaikka, aina moottorin käydessä, näkyy kuvasta myös hyvin.

Sammakkoniemen koettuamme ajelimme iltapäivällä Rantasalmelle lomakeskus Järvisydämeen uimaan, laskemaan vesiliukumäkeä ja hakemaan juomavettä. Hauska paikka sekin.

Sataman laituri oli sielläkin täynnä. Tuuli puhalsi hankalasti ja ajoittain voimakkaasti lahden pohjukkaan päin joten jäimme suosiolla satamaan menevän väylän varrelle ankkuriin. Kaksi muutakin vanhempaa alusta oli tänne "eksynyt".

Ajatus oli ollut, että jäisimme tänne laituripaikan järjestyessä yöksi. Kun näin ei käynyt ja kaikki asiat oli hoidettu niin lähdimme jatkamaan matkaa. Linnansaaren kansallispuiston alueelta löytyy paljon upeita satamapaikkoja ja pienen googletuksen jälkeen päädyimme kyseisen saaren pohjoispuolella olevaan Perpulanluhta nimiseen pieneen ja syvään lahteen. Ilmeisesti Varistaipaleen kanavan esittelijänaisen toivoma sesonki on nyt sitten vihdoinkin alkanut sillä sielläkin kallioon oli kiinittynyt  sen verran monta venettä, että päätimme jäädä lahden suulle ankkuriin saunomaan ja paistamaan lettuja.

Illan mittaan soittelin muutamalle dieselmoottorien ja varsinkin Wickströmien kanssa pelautuneille venemiehille ja jutustelin heidän kanssaan moottorin kalinasta. Päädyin vielä aukaisemaan uudelleen ruiskutuspumpun huoltoluukun ja löysäämään neloslohkon jousenkin poissa, jotta pääsin heiluttelemaan pumpun osia. Tässä oli ajatuksena varmistaa lähinnä se, että jos joku paikka sattuisi vaikka jumittamaan ja näin ollen haittaamaan polttoaineen suihkutusta sylinteriin. Näin ei kuitenkaan ollut ja kokosin osat takaisin paikoilleen.

Ärsyttävää, kun selkeää vikaa ei löydy. Mutta onneksi auringonlasku oli taas komea.

Iso-Tuunas ja Oravi

Sitten olikin vuorossa useamman tunnin siirtymä Varpasalon liepeiltä Oriveden ja Paasselän kautta aina Haponlahden avokanavalle ja Iso-Tuunaan saareen asti. Vesistön nimi siellä on Haukivesi.

Muita huviveneitä ei kovin paljoa ilta-aikaan näkynyt, mutta jotakin ihmeteltävää kumminkin. 

Iltavalaistu Haponlahden avokanava näytti oikein komealta.

Ja tässä Iso-Tuunaan auringonlasku. Suojainen lahti saaren länsipuolella tarjosi meille mukavan ankkuripaikan. Lahti oli sen verran syvä, että jouduin purkamaan melkein kaiken ankkuriketjun ulos tähden keulasta ennen kuin kiinnittyminen pohjaan vaikutti luotettavalta. Ankkurihälytys piippasi useamman kerran ennen kuin sain asetettua sen säteen kohdalleen.

Seuraavana päivänä olikin lapsilla uimapäivä. Onneksi rannassa oli muitakin pikkuihmisiä ja kaikenlaista ihmeteltävää. Mustikoitakin löytyi.

Tässä on kuulema käynnissä tukinuitto.. Mietin taas jokaisen vanhemman mielessä joskus käynyttä kysymystä. Miksi ostaa kaupasta kalliita leluja, kun esimerkiksi rannasta löytyvät ajopuut toimivat näin hienosti?

Ja tässä vielä Tähti ankkuripaikallaan.

Seuraavana päivänä ajattelimme ajella Oraviin. Kauppaan pitäisi taas päästä ja juomavesikin alkoi olla lopuillaan. Laittaessani Wickströmin käyntiin kolina koneen sisällä ja sylinterikannen suunnalla oli kuitenkin sen kuuloinen, että sammutin masiinan samantien. Hetken päästä kokeilin uudelleen ja kävin taas kerran kaikki neljä ruiskutusputkea läpi löysyttämällä jokaista vuorotellen. Tällöin kyseinen sylinteri ei siis saa tarpeeksi tai ollenkaan polttoainetta. Kolinan kuuluessa kun löysäsi neljännen sylinterin ruiskuputkea ääni loppui heti. Tovin pähkäiltyäni ajattelin kokeilla joskus jostakin kuulemaani kikkaa, että johdetaan yhden sylinterin polttoaine moottorin sijasta erilliseen astiaan ja näin ollen ajetaan neljän sijasta kolmesylinterisellä koneella. Eli suomennettuna vielä. Moottorin sylintereistä on tällöin käytössä kolme neljästä ja yksi pyörii mukana muuten vaan.

Näin lopulta teinkin ja kuinka ollakkaan moottori toimii lähes normaalisti. Matkavauhti pysyi samana ja savutuskin lisääntyi vain hienoisesti. Tärinä jopa hiukan väheni ja mikä tärkeintä kalina loisti poissaolollaan.

Satamaan tullessa joutuu nyt ottamaan vielä varovaisemmin, että jarrutusvoima ja -matka varmasti riittävät sillä Wickström DEA-RK koneen luvatusta 100-130 hevosvoimasta on käytössä nyt vain 3/4 osaa. Oli miten oli näin edettiin seuraavaan matkakohteeseen eli upeaan saaristolaismiljöömäiseen Oravin kylään ja palvelusatamaan.

Oravin satamaan johtaa kapea väylä sillan ali. Virtausta kapeikossa on kuulema sen verran, että talvella se pysyy sulana parinkymmenen asteen pakkaseen saakka. Näin meille kertoi todella ystävällisen oloinen kalastajan rouva vastarannalta pysäköidessämme Tähden aluksi heidän kalastusveneidensä tyhjään laituriin. Näin oli tehtävä sillä itse huvivenesatamassa ei ollut saapuessamme yhtään meille sopivaa laituripaikkaa vapaana. Pöräytin kuitenkin kumiveneellä satamaan ja menin terassille kyselemään pöydästä pöytään erään pienemmän veneen omistajia. He kun olivat pysäköineen pohjoisimman laiturin pohjoispuolelle niin keskelle laituria ettei heidän etu- eikä takapuolelle ollut Tähtivieraalla mitään asiaa. 

En ehtinyt vielä tavoittaa omistajia, kun eräästä pöydästä löytyi ystävällinen kaveri, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi siirtämään toisen laiturin päässä olevaa venettään. Kiittelin kovasti ja meinasin tarjota hänelle ravintolasta oluen, kunnes hän kertoi heidän lähtevän pikapuoliin jatkamaan matkaa. No se jäi sitten tekemättä.. Kiittelin kyllä kovasti ja palasin kalastajan laituriin, jossa rouva vielä auttoi meitä köysien kanssa kääntäessämme Tähden kapeassa uomassa ympäri. Keulan ollessa kiinni työnnätin koneella perän irti laiturista. Perästäpäin puhaltanut tuuli voitti onneksi edestäpäin käyneen virtauksen ja Tähti kääntyikin hallitusti 180 astetta ympäri.

Päästyämme onnellisesti laituriin palkitsimme itsemme pizzoilla ja virvokkeilla vastarannan ravintolan terassilla, josta yläpuolinen kovakin on otettu. Kumiveneemme sai eräiltä siellä asioineilta osaksi hiukan väheksyvää kommentointia, mutta itse paikassa kaikki oli kohdallaan. Ja sää oli mitä parhain. 

Ajatus oli Oravissa myös tankata ja viikon reissuamisen päätteksi tyhjentää septitankki. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen sillä Tähteä ei tuohon rakoon olisi saanut millään mahtumaan. Sen sijaan Kuopiosta saapunut m/s Viima taipui tankkauslaituriin osaavan miehistön hallinnassa helponoloisesti.

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/ ja sieltä m/s Viima

Seuraavan päivän ohjelmassa oli myös vastarannalla häämöttävän Johannes nimisen laivan tutkailu. Keula rantaan ajettuna se näytti siltä kuin ei olisi hetkeen paikaltaan liikkunut. Kaunis matalalinjainen reilusti Tähteä suurempi laiva oli kyseessä.

 Tuossa vielä kuva kalastusveneistä ja muutenkin kauniista saaristolaismaisemista.