Rääkkylän regatan odottelua ja visiitti Liperissä.

Tähden vietettyä pari viikkoa Liperissä Mattilan Marinen rannassa oli jälleen aika lähteä vesille. Kippari siirsi aluksen ensimmäiseksi tulomatkallakin käytettyä oikoväylää pitkin takaisin Joensuun Jokiasemalle tankattavaksi ja vesitäydennystä saamaan. Seuraavaksi kyytiin nousivat oma miehistö sekä pari lapsi-ikäistä vierasta suuren laukkupaljouden kanssa. Kaikkien tavaroiden löydettyä omille paikoilleen irroitetiin touvit ja suunnattiin Pyhäselälle suomalaisten keskuudessa jonkinlaisen kansallissankarin asemaan nousseen Cheekin soittaessa samaan aikaan Ilosaarirockissa.

Vaikka porukan menohalut olivat kovat niin vain reilua puoltatuntia myöhemmin järven suurimpiin saariin kuuluvan Ison Pyhäsaaren luoteispuolella koneen sammutusvipu painettiin uudelleen alas, jonka jälkeen uimatikkaat ja lankonki viriteltiin paikoilleen. Pian olikin Pyhäselän "uintikeidas" valmiina ottamaan ensimmäiset asiakkaansa vastaan. Alkuepäröinnin jälkeen koko miehistö, kippari mukaan lukien, ui ja sukelteli yli kolme tuntia 25 asteisessa järvivedessä. Tuolla epäröinnillä tarkoitan tunnetta, joka keskellä selkää uimisesta monelle itseni mukaan lukien tulee. Tieto siitä, että matka lähimpään rantaan mitataan kilometreissä ja pohjaankin joutuisi sukeltamaan toistakymmentä metriä vaikutti nimittäin alkuun selvästi suoritukseen. Pienen totuttelun jälkeen asia kuitenkin unohtui ja uimisesta tuli tämän viikon halutuinta puuhaa. Myös seuraavat kaksi päivää nimittäin vietettiin samalla tavoin eri selillä uiden. Suplautailu ja kumiveneajelu otettiin tietenkin myös mukaan täydentämään nautintoa.

Pyhäselän uintikeskus.

Yöksi siirryttiin etelämpänä sijaitsevan Suursaaren tukevaan laivalaituriin, jossa ennen nukkumaan menoa käytiin tietenkin vielä uimassa. Paikalla jo ennen meitä olleen Tinor nimisen puuveneen kipparin kanssa paransimme maailmaa myöhään yöhön ja parannusta kaipasivat seuraavana aamuna myös veneen akut, sillä aurinkopaneelin rikkoutuneen lataussäätimen aiheuttaman ylilatauksen takia ne eivät jaksaneet pyöräyttää aluksen konetta enää käymään. Tästä syystä Tähdestä irroitettiin yksi 200 Ah:n huviakuista. Moottorin startattua tulimme sopineeksi samalla myös akkukaupoista, joten toisen pottuvarpaan kynttä ei tarvinnut enää rusikoida patterin siirtämisessä takaisin Tähteen.

Suursaaren rykillä törmäsin myös Raimo Virkkuseen, joka on tehnyt hienon historiikin Laivaliikenteestä ja uittoperinteestä Liperin ja Rääkkylän vesillä 1860-2000. Hän kertoi tämänkin nykyään yksityiskäytössä olevan mökin olevan vanha uittomiesten kämppä.

Seuraavaksi ajettiin hellesäässä Arvinsalmen lossin ohi sen länsipuoliselle Ukonselälle, jossa edellispäivän uimamanööverit toistettiin. Neljä tuntia laivamme lillui tuuliajolla ennen kuin suunnattiin yöksi vain 1,2 metrin väylää pitkin Liperin laivalaituriin (735,5h). Pienin lukema noin metrin syvyydessä mittauksiaan tekevän kaikuluotaimen näytössä oli mennessä 1,8 metriä. Palumatkalla ajoin väylän kapeimmassa kohdassa hiukan keskikohdasta sivussa, jolloin luotain ei näyttänyt pieneen hetkeen yhtikäs mitään. Mihinkään emme kuitenkaan osuneet. Paikallisen Tähteä suuremman aluksen omistajan mukaan pohja on merkityllä reitillä pehmeää, joten vaaraa vakavasta pohjakosketuksesta ei väylän pienestä kulkusyvyydestä huolimatta pitäisi olla.

Kävimme kokeilemassa uimista Arvinsalmen länsipuolella pienessä Sikosaaressa. Paarmoja oli kuitenkin niin paljon, että pikaisen pulahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa.

Vesiurheilua Ukonselällä.

Liperi.

Aivan Liperin tukevan betonisen laivamöljän vieressä sijaitsevan Rantamakasiinin keittiön aukioloajat tarkastettiin ensimmäiseksi rantaan päästyämme ja todettiin, että kauppa-asiat ehdittäisiin hoitaa ennen paikan mainioiksi mainostettujen pizzojen syömistä. Näillä kuvioin ja saunan lämmityksellä ilta saatiin muuttumaan yöksi oikein mukavissa merkeissä. Hyttysten takia ovia ja luukkuja jouduttiin tosin sulkemaan vähän liian aikaisin, joten lämpötila oli Tähden sisällä nukkumaan mennessä melkoinen.

Aamulla vieraili vielä moottoripyöräretkellä ollut kaverini luonamme, ennen kuin laiturille asti hyvästelemään tullutta Rantamakasiinin yrittäjää kiitettiin kädestä pitäen hyvästä palvelusta. Sen jälkeen jo edellispäivänä uintikohteena toiminut Ukonselkä valittiin jälleen miehistön yhteisellä päätöksellä tapahtumapaikaksi. Ulkolämpötila pyöri taaskin kolmenkymmenen asteen hujakoissa ja korkein ikinä näkemäni kaikuluotaimen antama vedenlämpötilalukema huomattiin myös tänään. 27,2 astetta celsiusta! Ja voin kyllä sanoa, että olihan se vesi lämmintä!

Tässä kuvassa veden lämpötila on "vain" 27,0 astetta!

Päivän kääntyessä iltaan oli keksitty myös uudet jatkosuunnitelmat, joita alettiin noudattamaan siirtymällä ensiksi Rääkkylän Paksuniemeen. Tähän tämän vuoden Wanhojen Laiwojen Regattapaikaksi valittuun satamaan oli ollut aikomus saapua vasta päivää myöhemmin keskiviikkona, mutta kun paikkakunnalla asuvan kaverini kyydillä aukeni seuraavaksi aamuksi mahdollisuus päästä käymään Joensuussa, oli suunnitelmia muutettava. Syitä kaupunki-ikävään oli kaksi. Ensimmäinen oli auton haku, sillä tarvitsisin sitä töissä käymiseen myöhemmin samalla viikolla. Toinen ja akuutimpi tarve oli uuden akun ostaminen. Liperin visitillämme sain nimittäin huomata myyneeni Tähden huviakuista parhaimman puuveneen kipparille Suursaaren rannassa. Valoja ja muita pienikulutuksisia sähkölaitteita jäljelle jääneet kaksi 200 Ah:n lyijyakkua antoivat kyllä käyttää huoletta, mutta esimerkiksi aamukahvin valmistaminen invertterin kautta toimivalla keittimellä ei onnistunut enää alkuunkaan. Edes ajohytin katolla oleva ja auringonpaisteessa pitkälti toistakymmentä ampeeria lataava 250 watin aurinkopaneeli ei vaikuttanut myönteisesti asiaan. Patteriksi valikoitui tällä kertaa järkihintainen ja vuoden takuulla oleva Puuilon 220 Ah:n AGM akku. Jää nähtäväksi, kuinka se sitten pidemmän päälle toimii?

Uusi akku paikoillaan telineessä ja vanha turkilla latauksessa. Akkuvettä täytyi lisätä melko tavalla sen kennostoihin, joten jokin hässäkkä viime syksynä tehdyn tarkastuksen jälkeen näille vanhoille akuille on sattunut.

Autonhakureissulla Joensuun Jokiasemalla kuvattu m/s Remus.

Mutta palataanpa vielä sen verran matkaan, että.. Paksuniemeen ajellessa ei tapahtunut ihmeempiä, mitä nyt toinen vieraistamme innostui pariksi tunniksi kipparoimaan Tähteä. Rantauduttuamme (739h) jatkui tilanne myöskin rauhallisena toisten paikalle jo saapuneiden aluksien miehistöjä tervehtien. Tämän päivän ajelut eivät kuitenkaan olleet vielä tässä, sillä Tähti piti voimistuneen idän puoleisen tuulen takia pyöräyttää vielä myöhemmin ympäri, jotta laineet saatiin otettua vastaan föörillä. Tällainen laituripaikan viereinen avonainen selkä osaa tarvittaessa tehdä laivan olon kaijassa hyvinkin tukalaksi. Siitä ilman kipparia regatoimaan jäänyt miehistö sai ikimuistoisen kokemuksen muutamaa päivää myöhemmin. Tästä tapahtumasta kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä..

Uimatikkaat HST

Joku Teistä varmaan saattaa muistaa, kuinka tiputimme viime kesänä uimatikkaamme Kallaveteen. Liian kiireinen lähtö Pohjois-Savon Wanhat Laiwat ry:n Ahvensalon tukikohdasta kohti seuraavaa etappia eli Juankoskea, sai ne unohtumaan Tähden kyljelle. Pelkillä kiinnityskoukuillaan reelingistä roikkuneet rosteritikkaat oli kyllä ollut aikomus varustaa jonkilaisella varmistusvaijerilla tai narulla, mutta niinpä vain oli jäänyt sekin homma hoitamatta.

Nyt kevätauringon alkaessa lämmittämään muistuikin tikkaiden puuttuminen mieleeni ja niin kävin hommaamassa paikallisesta ruostumattoman- ja hapokestävän teräksen myyntiliikkeestä tarvittavat putket ja latat. Hyllyssä sopivaa putkea ei heillä tietenkään juuri sillä hetkellä ollut, joten vasta muutaman päivän odoteltuani pääsin hommat kotitallissa aloittelemaan.

Kovasti minua varoiteltiin hapokestävän teräksen hitsaamisen haastellisuudesta, jopa edellä mainitussa liikkeessäkin, ja siksi valitsin putken seinämävahvuudeksi 1,5 mm:n sijaan 2,0 mm. Vaikken todellakaan ole mikään luokkahitsari ja saumat tietenkin näyttävät siltä kuin ne amatööreillä näyttävät, ei tehtävä hitsausinvertterillä ja haponkestäville tarkoitetuilla 2,0 ja 2,5 mm:n puikoilla kuitenkaan osoittautunut täysin mahdottomaksi suorittaa. Jälkimmäiset ovat kyllä mielestäni turhan järeitä puikkoja tällaiseen hipluuhommaan, mutta kun sellaisen paketin ajatuksissani kaupasta ostin, niin sillä myös hitsasin.

Tässä linkki ruostumattomasta teräksestä kertovalle wikipedia-sivulle.

Aikaisempien tikkaiden mallista oppia ottaneena päätin tehdä myös muutamia pieniä parannuksia näihin uusiin portaisiin. Muun muassa tikkaiden alapäähän ostin valmiiksi taivutetut 90 asteen kulmapalat, jotta niihin ei uimasta tullessa satuttaisi itseään. Myöskin Tähden täkin maalipinta säilyy näin tikkaita kannella käsiteltäessä varmaan paremmin ehjänä. Edellisissä portaissa pystyputkien alapäät olivat siis avonaiset.

Toinen parannus on pystyputkien taivuttaminen toiseksi alimmaisen askelman kohdalta, jotta keulatikkaana käytettäessä portaat pysyisivät erillään kylkipellityksestä. Tällöin jalan saa paremmin mahtumaan puolalle ja portaiden käyttö on luonnollisesti helpompaa. Käytettävyyttä ajatellen lisäsin leveyttäkin muutamalla sentillä 35 cm:iin ja pakko myöntää ettei pieni lisäpainokaan ole haitaksi sillä nyt portaat pysyvät niitä käytettäessä paljon tukevammin paikoillaan. Ja sitten vielä se tärkein. Näissä uimaportaissa on nyt myös kiinteä varmistusköysi siltä varalta, jos ja kun viime kesäinen erhe sattuu seuraavan kerran tapahtumaan..

Tässä kuvassa kaikki hitsaussaumat ja niiden viereen ilmestyneet tummentumat on käsitelty Motonetista hankitulla peittaustahnalla. Parisen tuntia annoin sen vaikuttaa ennen kuin puhdistin tikkaat painepesurilla. Tällä toimenpiteellä RST/HST-teräksen ruostumattomuus pitäisi palata takaisin myös hitsattuihin kohtiin. Tuolta voit lukea lisää peittauksesta. Ennen peittausta puhdistelin saumat myös porakoneen teräsharjalla, jotta tulos olisi mahdollisimman mallikelpoinen.

Kun tikkaat olivat koko talven kestäneen "suunnittelun" jäljiltä vihdoinkin valmiit ja monet muutkin tehtäviksi aiotut kotihommat suoritettu, pakkasin samaa kyytiä myös auton ja peräkärryn. Oli nimitäin vihdoinkin tullut aika suunnata kohti Vuoksenniskaa aloittelemaan Tähden takahytin remonttia. Siitä raporttia sitten myöhemmin..

Ai niin.. Jäi tekstissä mainitsematta, että tikkaiden tarvikkeiden kokonaishinnaksi taisi tulla vajaat 150 euroa.

Juankoski here we come

Kaksipäiväiseksi venähtänyt oleilumme Ahvensalossa sai pisteen heräteltyämme Wickströmin horroksestaan viemään meitä seuraavaksi Juankoskelle. Edellisenä iltana tehty reittisuunnitelma perustui ajatukseen etsiä taas uusia ennen kokemattomia reittejä. Vasta 2000-luvun alussa avautunutta Tahkon vesireitiksi nimettyä väylää pitkin olisi mahdollista ajaa aina Varpaisjärven Syvärinpäähän asti. Heti Juankosken kaupungin jälkeen reitin kulkusyvyys tosin pienenee 1,8 metristä 1,5 metriin, joten meidän etenemisemme tyssää auttamatta sinne. 

Tahkon reitti sisältää kolme kanavaa, joista kaksi ensimmäistä eli Karjalankosken ja Juankosken sulut olisi läpäistävä yöpaikkaamme Ruukin kievarin vierasvenesatamaan päästäksemme. Kanavat ovat aivan uusia vasta vajaat viisitoista vuotta vanhoja ja vaikka nousukorkeus niissä on hurjat 6,5 metriä on itsepalvelusulkujen käyttö kelluvien kiinnityspollarien ansioista vaivatonta.


http://www.tahkonvesireitti.com

http://topinmaatilamyymala.fi

Aamupäivän ennen lähtöämme ahersin konehuoneen tuulettimen asennustyön parissa. Sainkin sen toimimaan, vaikkakin siihen hankkimani kierrosnopeudensäädin jäi vielä asentamatta. Lähisaaressa mökillään ollut Pohjois-Savon Wanhojenlaivojen yhdistykseen kuuluva laivamies poikkesi myös jutustelemassa laiturilla juuri ennen lähtöämme.

Juankosken aivan kuten parin päivän takaisen Siilinjärvenkin suuntaan veneellä liikkuvan on huomioitava Jännevirran sillan aukaisuajankohdat. Arkisin ruuhka-aikaan siltaa ei nimittäin aukaista huviveneille. Tästä syystä teimmekin iltapäivän puolelle venähtänyttä lähtöä kiireesti ehtiäksemme ennen iltapäiväruuhkaa Jännevirralle ja kiireellähän on veneilyhommiin yleensä vain yksi vaikutus. Tällä kertaa se oli uimatikkaiden unohtaminen Tähden kyljelle. Ahvensalon länsipuolitse kulkevalle väylälle päästyämme ei tikkaita nimittäin enää omalla paikallaan laivan kyljellä näkynyt ja nyt olisikin innokkaalle sukeltajalle tarjolla hyvät rst-uimatikkaat pohjassa jossakin niillämain.

Matka meni kaikinpuolin hienosti vaikka keulavastaiseen tuuleen ajettaessa tuulimittari pyöri noin 11 m/s lukemissa ja aallokko pärskytti muutamaan otteeseen vettä jopa ajohytin etulaseihin. Muuruvedelle päästyämme Kallaveden maisemat muuttuivat sokkeloisemmiksi ja rannat rytelikkömäisemmiksi. Ajelimme yhtäkyytiä aina Topin maatilamyymälän rantaan asti, jossa olimme suunnitelleet tekevämme pienen ostosreissun. 80 euron ostoskorin hinnalla olisi marketista saanut varmaan kärryllisen apetta, mutta kyllä olivat ostamamme luomu-nimikkeellä varustetut ruisleipä, juusto, lihasäilyke, suklaa ja etenkin jäätelö siltikin erinomaisen maittavia.

Topin ranta jätettiin päivällishetken ja päiväunien jälkeen siirtyäksemme vielä yöksi Juankoskelle. Kaadoimme ennen maatilamyymälän kaijasta lähtöämme maston jatkoreitin 8 metrisen kulkukorkeuden vuoksi. 

Pian vastaan tulikin Karjalankosken kanava. Reittiohjeiden varoitus Karjalankosken alapuolisista voimalaitoksen aiheuttamista pyörteistä kannattaa ottaa todesta. Ollessaan toiminnassa jopa hieman pahimmasta poreilusta syrjässä olevan odotuslaiturin luona sai esittää parastaan aluksen saamiseksi laituriin. Kanavien välisen reitin virran nopeus on myös noin solmun luokkaa tunnissa.

Juankosken kanavan yläpuolinen virtaus aiheutti myös haasteita Ruukin kievarin laituriin kiinnittymiseen. Voimakkaan ja pyörteilevän virtauksen ohella myös vähintään neljälle veneelle tai vaikkapa kolmelle laivalle sivukiinnityksen mahdollistavassa laiturissa kiinnittyneinä olleet kaksi reilusti meitä pienempää paattia aiheuttivat lyhyen synkkyyden hetken. Nämä kaksi venettä oli kiinnitetty niin taitavasti aivan keskellä laituria, hyvän matkan päähän toisistaan, että ainoat vapaat pollarit eivät tarjonneet meille mahdollisuutta kiinnittäytymiseen ei heidän edessään eikä takanaan. 

 

Hitaasti voimakasta virtaa vasten puskien pysäköin kuitenkin Tähden laiturin yläpäähän vieden sen sivusuunnassa kiinni siihen. Emme siis liikkuneet virrassa eteen emmekä taaksepäin vaan vain sivuttuttain. Eipä ole aiemmin tullut ajettua kylki edellä 90 asteen kulmassa laivaa laituriin. Sidoimme tämän jälkeen keulan pollarin puuttuessa kahdella köydellä kiinni tukeviin pelastautumistikkaisiin ja virittelimme vielä pari muutakin köyttä pitämään meidät paikallaan virrassa. Huomattuani laiturille noustuani monen edestä tilaa vievien paattien olevan vielä kaiken lisäksi paikallisia tumma pilvi pääni päällä löi rehellisesti sanottuna muutaman salaman. Sammutin kuitenkin päättäväisesti alkavan myräkän Ruukin kievarin tiskiltä hankitulla isolla oluella. Samalla kysyin laituripaikan hintaa. Se osoittautui varsin huokeaksi, sillä sähköä tarvitsemattomille kiinnitys oli ilmainen.

Hyvin nukutun yön jälkeen marssimme reippain mielin tutustumaan jo vuonna 1746 perustetun Juantehtaan (Strömsdals) ruukin historiaan. Se on Suomen vanhin näihin päiviin asti säilynyt järvimalmia raaka-aineena käyttänyt ruukkikokonaisuus.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=892

Vierailuumme sisältyi käynti Masuuni Brunoussa, jossa ruukin historiaa esiteltiin sulassa sovussa juankoskelaislegendan Juice Leskisen vuonna 2006 päättyneen elämän kanssa. Myös pienen voimalamuseon pääsylippu sisältyi hintaan, joten parituntinen vierähti siellä oikein mukavasti.

http://www.masuunibrunou.fi/wordpress/

Paluumatka Juankoskelta kohti Kuopiota toteutettiin tihkusateisessa ja täysin tuulettomassa kelissä. Kannella pystyi viettämään aikaa kastumatta vain ajoittain, mutta järvimaisema oli siitä huolimatta kuin taulusta. Rasvatyynellä Muuruvedellä ja Juurusvedellä ei ollut oikeastaan muita kuin uisteluveneiden pieniä aaltoja. 

Pyytäessäni puhelimella Jännevirran sillan aukaisua kysyin mielenkiinnosta siltavahdilta kuinka monta avausta he ovat tämän päivän aikana tehneet. Kello oli tuolloin jo kahdeksan illalla, joten hirveän montaa alusta ei varmaan tämän päivän kuluessa Jännevirralla enää meidän jälkeemme nähtäisi. Hän kertoi Tähden olevan päivän neljäs aukaisua tarvinnut alus ja toinen huvialus. Kaksi neljästä on siis ollut ammattialuksia. Ohitettuamme sillan ja puhallettuamme visselit kiitokseksi siltavahti soitti vielä minulle takaisin ja kertoi aiemmin keskustelleensa muidenkin vahtien kanssa kuinka vähäiseksi huviveneily on tänä kesänä käynyt. Hän kertoi heidän miettineen, että pelkästää alkukesän kolea sää ei voi olla syynä näin radikaaliin muutokseen. Vertailun vuoksi normaalin kesäisen arkipäivän saldo Jännevirralla on kuulema noin kymmenen alusta.

Yöksi ajelimme aiemmalla Siilinjärven turneella löytämääni Karhonsaareen, josta ei aamulla olisi kuin kivenheitto Kuopioon. Sinne jättäisimme Tähden taas lepäilemään pariksi päiväksi. Saaren pohjoispuolella sijaitseva tukeva laivalaituri ehti vielä illan aikana toimia sählykenttänä erittäin runsaan itikkaparven toimittaessa samalla kannustajien virkaa. Saaressa kiertävä luontopolku ja sen noin sata puu- ja pensaslajia jäi edelleenkin kaiken tämän "kiireen" keskellä kokematta, mutta jäipähän jotakin seuraavaan kertaan. 

http://www.karhonsaari.fi