Rantavajan kattoremontti ja vierailu Anttolan Lotjasaaressa

Lähtötilanne.

Syksyisten maisemien ihailua vajan katolta.

Otsikon mukainen vaja aivan Tähden laituripaikan vieressä siirtyi hallintaamme jo aiemmin syksyllä tekemiemme laiturikauppojen myötä. Se olikin loistava asia, sillä kaikenlaista pientä rompetta lautatavarasta aina saunapuihin asti on mukava saada säilöttyä paikanpäällä niin sanotusti "työmaan" äärellä. Ainoa pieni, mutta onneksi helposti selätettävä, ongelma tässä "onnenpotkussa" olivat tämän vanhan metsätyökämpän katon ajanoloon haprastuneet pellit. Kuivaa kohtaa sai nimittäin sateella suorastaan hakea vajan sisältä.

Työt käynnissä.

Onneksi "uudet" katemateriaalit kuuluivat kuitenkin kauppaan. Teimme myös heti kaupat sovittuamme Tähtimiehistön kanssa päätöksen, että tämä asia hoidetaan kuntoon samantien tänä syksynä, jottei vaja pääsisi lahoamaan lopullisesti käsiin

Niinpä ajelinkin jo lokakuussa - erään Keski-Suomessa olleen työrupeaman päätteeksi - kaikkien työkalujen ja tarvikkeiden kanssa hieman normaalista poikkeavaa reittiä Anttolan ja Puumalan kautta Imatralle. Kuten edellisestä lauseesta huomaatte, on tämän jutun kirjoittaminen hieman viivästynyt. En kokenut sitä aiemmin kuitenkaan ongelmaksi, sillä ajattelin tällä tavoin jäävän jotakin tarinoitavaa talvikuukausiksikin. Tarttuessani lopulta viikko takaperin kirjoitusurakkaan mieleni kuitenkin muuttui. Mitäpä iloa Teille Tähtilaiva-blogin lukijoille olisi varastorakennuksen kattopeltien vaihtamisesta kertovasta jutusta? Tyydynkin siis tässä yhteydessä vain laittamaan operaatiosta, ja syksyisen kauniista Niskalammin satamasta, muutamia kuvia ihasteltavaksenne.

Tässä samassa yhteydessä oli ajatus lyhyesti mainita myös ekstempore suoritetusta vierailusta Anttolaan. Seuraavien otoksien luulen kuitenkin herättävän keskuudessanne sen verran paljon mielenkiintoa, että ajattelin ottaa ne ikäänkuin jutun pääaiheeksi.



Kuten tosiaan jo kerroin, Niskalammille menoreittini kulki juuri sopivasti Anttolan ohi. Hienoisesta kiireestä huolimatta en yksinkertaisesti millään malttanut olla poikkeamatta taajaman keskustassa sijaitsevaan venesatamaan ja sen viereiseen Lotjasaareen. Jälkimmäisessä minua kiinnosti etenkin käydä katsastamassa tarkemmin tätä kuvissa esiintyvää suurta valkoista hinaajaa, jonka nimestä olen laivamieskolleegion taholta kuullut jo monta erillaista tulkintaa. Atlant, Mistral..?

Aika erikoinen, mutta varmasti toimiva rantautumisluukku aluksen keulassa.

Jos jollakin Teistä arvon lukijat on tarkempaa tietoa tästä aluksesta, sen historiasta, tai mistä tahansa siihen liittyvästä, niin kertoisitteko siitä meille tietämättömillekin? Jos inspiraatio iskee oikein kunnolla, niin tuonne alapuoliseen kommenttikenttään voi asiasta kirjoitella tai sitten laittaa tännepäin sähköpostia osoitteeseen: tahtilaiva@gmail.com niin jaan tietoa kiinnostuneille eteenpäin.

Tässä vielä muutamia muitakin kameran etsimeen etsiytyneitä aluksia. Hienossa kunnossa vaikutti Lotjasaaren satama ylipäätän muutenkin olevan. Syksyisestä ajankohdasta huolimatta liikettäkin havaittiin, kun useat veneilijät laittelivat menopelejään talvehtimiskuntoon.

Vasemmalla m/s Rudolf ja oikealla m/s Jupiter.

Muistankohan oikein, kun kuvittelen näissä kuvissa esiintyvän m/s Jupiterin olleen upoksissa joko menneenä tai sitä edellisenä talvena? Ainakin kunto viittaisi siihen. Harmillisia ja jokaista laivojen ystävää kismittäviä takaiskuja tällaiset.

Aallonmurtajan ulkopuolella vasemmalta oikealle m/s Rudolf, m/s Woima ja m/s Karali.

Vielä visiittini lopuksi löysin Anttolan keskustan satamasta suurikokoisen Toimi II:sen. Vaikka mieli olisi tehnyt, en viitsinyt mennä häiritsemään työntouhussa olevaa miehistöä kysymyksilläni. Liekö syyspuuhat olleet jo mielessä täälläkin?

S/s Toimi II Anttolan satamassa.

Tähtivieraita Lappeenrannan satamassa

Tähden kokka osoitti kohti Lappeenrantaa. Ohitimme matkallamme monta mielenkiintoista kohdetta. Kameran puuttumisen takia otimme kuitenkin taas kuvia iPadilla ja iPhonella. Valtaosa matkalta otetuista kuvista onkin sen seurauksena niin huonoja, että en viitsi niitä tänne edes laittaa. Saattekin tämän etapin osalta tyytyä Kaukaan tehtaan siluettiin sekä suttuiseen näkymään Kanavansuun Perinnelaivatelakalle http://kanavansuuntelakka.fi/, jossa Tähtikin todennäköisesti käytetään vielä tälle syksylle telakalla. Esimerkiksi Saimaankanavan suuaukko, hinaajat tehtaan lähistöllä ja näkymä matkustajasatamaan järveltäpäin jäävät nyt harmillisesti näkemättä.

En ollut aivan tarkkaan selvillä siitä mihin kohtaan satamassa voisi kiinittyä. Kysyimmekin neuvoa erään aluksen miehistöltä heti väylältä satamaan tultuamme. Tästä kaverista ei kuitenkaan ollut paljoa apua. Hänen antamastaan "infosta" nimittäin selvisi vain se, että juuri siihen laituriin ei olisi tulemista. Onneksi kysymyksemme kuuli viereisellä laiturilla lastenrattaita työnnellyt mies, joka avuliaasti kertoi Sataman Loiste -nimisen ravintolan eteläpuolella olevan kylkikiinnityspaikkoja suuremmille paateille. Samainen ravintola vastaisi myös paikkojen vuokrauksesta. 

Parkeerasimme Tähden lähes tyhjään laituriin ja kävimme olosuhteiden pakosta heti uimassa. Seuraavaksi oli vuorossa laituripaikan maksaminen. Uimisen tuoma viileys ei kauaa kestänyt, sillä laituripaikan hinta nostatti hikikarpalot takaisin otsalle. Vaikka olemmekin yhdessä Saimaan vesistön suosituimmista ja hienoimmista satamista, on 56 euroa yhden yön laituripaikasta mielestäni paljon. Vaikka siihen sitten kuuluikin esimerkiksi sähköt, wc:t ja jätekatokset. Hintaa kylkikiinityksellä oli 4€/metri, josta saimme viimeisen 70 senttimetriä ilmaiseksi, kun kassaneiti halusi oma-aloitteisesti lyhentää Tähden pituuden tasan 14 metriseksi. Ehkä naamani venähtäminen hinnan ilmoittamisen jälkeen oli sellainen, että hän katsoi tarpeelliseksi toimia näin.

 

Linnoituksen korkeilta valleilta satamaan ja kaupunkiin aukeavat hienot näköalat. Voi kun olisi ollut oikea kamera mukana.

Satamaan oli pysäköinyt myös Liikenneviraston edustuskäytössä toimiva hieno höyrykäyttöinen s/s Saimaa. Kävimme ihmettelemässä laivaa tarkemmin sen tehdessä lähtöä seuraavana aamuna. Miehistön kanssa riitti jutustelijoita sen verran runsaasti, että emme pakkautuneet haitolle, vaikka mieli olisi tehnyt esittää pari kysymystä komeasta laivasta.

Tuollainen infotaulu oli Saimaan kannella. 

Lyhyt info wikipediassa kertoo laivasta seuraavaa. SS Saimaa on vuonna 1893 Turussa Crichtonin telakalla rakennettu höyrylaiva, joka on nykyään Liikenneviraston edustuskäytössä. Alkuperäisessä tehtävässään Saimaan alueen tarkastusaluksena se toimi aina talvisotaan saakka. Sodan syttymisen jälkeen se toimi Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä erilaisissa mittaustehtävissä. Vuosina 1941-42 se toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena, asemapaikkanaan Kotka, jossa se joutui lentopommituksen uhriksi ja sai reikiä kansirakennelmaansa. Alus siirtyi jälleen takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.

Kuulin, että aluksen viisihenkinen miehistö tekee laivalla useamman viikon purjehduksia pariin otteeseen kesässä matkustajien vaihtuessa matkan varrella useasti. Pääasiassa ilmeisesti Saimaan alueella. Tuota hommaa voisi varmaan kutsua monen laivaharrastajan toiveammatiksi, vaikka vuodessa aika monta viikkoa onkin sitten tehtävä jotakin muuta.

Saimaa Travelin m/s Brahen ja s/s Saimaan tapaan moni muukin isompi ja pienempi alus piipahti satamassa vierailumme aikana. Kaikinpuolin aktiiviselta vaikuttikin elämä Lappeenrannan marinassa. Kävelytiellä liikkui myös paljon turisteja veneitä ja laivoja ihailemassa. Tähtikin sai osansa ihmisten mielenkiinnosta.

Kallista satamamaksua vastaan ajattelin tyhjentää mukanamme koko kesän seilanneet jäteöljyt ja pilssivedet sekä jättää edellisenä päivänä puhdistamani tankin likaiset polttoaineet Sataman Loisteen kierrätyspisteeseen. Tankin puhdistuksessa käytetyt dieselintuoksuiset pyyhepaperit ja rätit jätin myös sinne. Melkoinen setti tästä kaikesta kertyikin.

Taksimatka juna-asemalle ja matka Savonlinnaan vierailtamme sinne jäänyttä autoa hakemaan alkoi iltapäivällä. Matkalla kaikki muu meni hyvin, mutta juuri vanhan Ukko-Pekan saapuessa Lappeenrannan asemalle oli pahemmanlaatuinen oluenhimo saanut otteen ihmisestä. Oman junamme saapumiseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa ja satuinkin juuri parahiksi olemaan sisällä ravintolan tiskillä museohöyryveturin puuskuttaessa asemalle. Hätäpäissäni sain napattua kuvan vain aseman ihmispaljoudesta ennen junan pillin soimista ja veturin lähtöä asemalta.

Auto oli Savonlinnan Citymarketin pihassa säilynyt kunnossa. Matkaeväitä ostetuamme ja napattuani kuvan laiturissa olleesta hinaajasta jatkoimme matkaamme kohti Leppävirtaa hakemaan meidän omaa autoamme.

Leppävirralla näytti rauhalliselta. Komea rivi vanhoja laivoja oli satamassa.

Puumalan silta ylitettiin paluumatkalla, sillä veimme samalla reissulla meidän automme valmiiksi Imatralle odottelemaan kotimatkaamme.

Palattuamme Itä-Suomen kierrokselta oli Lappeenrannan satamassa rauhallista.

Haukivesi ja Saimaannorppa

Siinä sitä mennään Haukivedellä. Kommentit "ah" ja "jee" ovat mielestäni oikein osuvia. Koira puolestaan liikkuu omatoimisesti vesiskootterilla.

Ennen Louhisaarilta lähtöä laitettiin runsaan silikonin kera paikoilleen yön liimauksessa ollut kumiveneen pohjaventtiili. Lieneekö vaneerista valmistettu peräpeili turvonnut kostuessaan niin paljon, että koko muovinen venttiili oli haljennut. Muistaakseni veneessä on kyllä kahden vuoden mittainen takuu. Se olisi varmaan korvannut tuonkin vian, mutta helpompaa oli hoitaa homma itse, kuin olla loput lomasta ilman kumivenettä ja sitten vielä soitella ja tilailla osia maahantuojalta.

Savonlinnassa Kyrönsalmen rautatiesillan aukaisua odotellessa ehdimme poiketa kurkistamassa Laitaatsillan telakalle. Tosin sillan väärältä puolelta. Regatassa Leppävirralla ollut Sölve näytti ainakin olevan siellä laiturissa.

Kiertelimme muutenkin bongailemassa laivoja, kun aikaa kerran oli.

Kyrönsalmesta päästyämme ohitimme Olavinlinnan ja ajoimme kauppaan jo edelliseltä käynniltämme tuttuun VS-Marinen satamaan. Tankkauslaiturit sekä Citymarketin kauppalaituri olivat molemmat sen verran ahtaasti parkkeerattuja, että päätin lopulta ajaa kaupan puoleiseen vapaana olevaan laiturinosaan. Köysiä kiinnittäessä huomasin paikalla kyltin, jossa sen kertottiin olevan varattu. Alla oli laivan nimi ja puhelinnumero. Yritin soittaa sinne ja kysyä lupaa saada olla paikalla pari tuntia kauppa yms. asioita hoitaaksemme sekä ottaaksemme Savonlinnaan saapuneita sukulaisia mukaan veneilemään.

Numero ei tietenkään vastannut ja päätin jäädä omalla luvalla paikalle. Vaikka muu aikuisporukka olikin jo kaupassa, olisin itse kuitenkin koko ajan lähettyvillä. Jos siis vain sattuisi niin huono tuuri, että paikan omistaja ilmaantuisi juuri nyt satamaan. Ehdimme lasten ja koiran kanssa nipin napin kumiveneellä vastarannalle VS-Marinen laituriin täydentämään vesiastioitamme, kun kyseinen paatti jo ilmestyikin paikalle. Paatin torven jo soidessa soudimme kiireesti takaisin ja kerroin ohittaessamme alusta olevani todella pahoillani asiasta ja siirtäväni Tähden heti pois heidän tieltä. Nurinan vielä kuuluessa ohjaamosta jatkoimme matkaamme Tähdelle. Kiinnitin kumiveneen ja starttasin koneen. Köysien irroittamisen ja pienen manööveerauksen jälkeen perä osoittikin haluttuun suuntaan ja peruutin pois paikalta antaen tilaa sen omistajalle. Onneksi Citymarketin laituri oli tällä välin vapautunut, jotta sain Tähden parkkeerattua sinne.

Jälkipuheita välttääkseni marssin samantien Tähden kiinnitettyäni toisen veneen kipparin luokse. Esittäydyin ja löin konehuoneenlämpimän jaloviinapullon hänen kouraansa. Hetken siinä vaihdoimme ajatuksiamme kaikesta veneilyyn liittyvästä ja erosimme sen jälkeen hyvän kesän-toivotusten kaikuessa "melkein" ystävinä.

Saatuamme pakattua ihmiset ja kaiken tarvittavan mukaan kävimme vielä vieraiden toivomuksesta sightseeing-risteilyllä keskustan ja Olavinlinnan ympäristössä. Sen jälkeen kokka kääntyi etelää ja Pitkää Pihlajavettä kohti.

Niin ja vielä siitä otsikossa mainitusta norpasta. Päivä oli todella kuuma ja aamu- sekä iltauinnin lisäksi pysähdyimme matkan aikana pulikoimaan ainakin viisi kertaa. Yksi näistä kerroista tapahtui keskellä Pientä Haukivettä puolentoista meripeninkulman päässä Hietasaaresta kaakkoon. Jotsenluodosta vielä 0,5 mpk olevalla hiukan matalemmalla kohdalla, jossa kaikuluotain osoitti noin kymmentä metriä. Ympärillä syvyyttä kun on puolestaan 20 metriä. Kymmenisen minuuttia uituamme kuivattelimme itseämme hetken auringonpaisteessa. Sen jälkeen kapusin konehuoneeseen käynnistelemään Wickströmiä. Komentosillalle palasin hetken päästä ja vaihteen kytkettyäni ja käännettyäni katseeni eteenpäin näin pienen norpan pään kurkistelevan vedestä suoraan edessämme. Kiikareilla varmistin näin todella olevan. Vaihde takaisin vapaalle siirrettynä huusin muita tulemaan katsomaan, mutta juuri silloin lapsien suureksi harmiksi norppa katsoi parhaaksi vaihtaa maisemaa. Tovin siinä porukalla vielä tiirailimme ympäriinsä, mutta mitään uusintahavaintoa otuksesta emme enää tehneet.