Laivoja Perinnelaivatelakalla ja siirtoajo kotisatamaan Imatralle

Vielä viimeinen kuva ennen vesillelaskua.

Ja niin pääsi Tähti telakan väen avustamana takaisin omaan elementtiinsä. Huolellisesti taskulampun kanssa tarkastelin keulapotkurin putken hitsaukset, kulmavaihteen läpiviennin pitävyyden, kaikuluotaimen anturin läpiviennin, uuden vesiputken liitokset ja tietenkin vannasputken vesitiiveyden. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Vuototarkastukset tehtyäni ilmasin koneen jäähdytysjärjestelmän, jotta sain järvestä tulevan jäähdytysveden kiertämään kunnolla lämmönvaihtimissa. Wickström käydä puksutteli tyhjäkäynnillä hiukan epätasaisesti ja aloitinkin heti etsimään oikeata sytytysajankohtaa uutta koplinkia säätelemällä.

Vaikka koneen käynti sytytyksen ajoitusta muuttamalla hiukan tasottuikin, niin selkeästi parasta kohtaa ei vain tuntunut löytyvän. Viikon olin telakalla äheltänyt aamusta iltaan yli 16 tuntisia päiviä ja selättänyt kaikki vastaan tulleet yllättävätkin haasteet viilipyttymäisellä rauhallisuudella. Nyt oli alus jo laskettu onnistuneesti takaisin veteenkin ja kaikki oli siis telakoinnin osalta päättynyt hienosti.

Mutta ainahan pitää tulla vastaan jotakin ekstraa. Ja tällä kertaa se oli näköjään koplingin vaihtamisen aiheuttama tyystin kadonnut sytyksen ajoitus. Kesken tämän loputtomalta tuntuvan säätöurakan alkoi pikainen höyryjen laskeminen omasta pääkopasta yhtäkkiä tuntumaan todella tarpeelliselta. Päätin suorittaa sen poistumalla kokonaan konehuoneesta ulkoilmaan ja valokuvaamalla "kaikessa rauhassa" telakan muita laivoja. Tässäpä retken satoa!



Siinä Trio ja Woima.

Tässä yksityisessä huvikäytössä ja erittäin hienossa kunnossa oleva höyrykäyttöinen s/s Unnukka.

Meitäkin vesillä vastaan tullut s/s Ahti.

Siinä Vuoksela, Ansio, Rapid ja Rutola.

Puolikas Soma, Hurma ja vielä uudelleen Ahti.

Kuvat otetuani ja hiukan rauhoituttuani palasin takaisin Tähden konehuoneeseen. Vajaata tuntia myöhemmin telakka ympärillä oli hiljentynyt lauantai-illan viettoon, minun edelleenkin etsiessä oikeata sytytysajankohtaa. Soitin myöhäisestä kellonajasta huolimatta vielä koplingin vaihtaneelle dieselmiehelle ja varmistin, olisiko mahdollista, että kone lähtisi käyntiin sytytyksen ollessa 180 astetta eli puoli kierrosta väärässä? Se kun olisi koplingin kahdella pultilla toteutetun kiinnityksen takia hyvinkin mahdollista. Sain kieltävän vastauksen. Aikani hieroin siinä vielä ohimoitani, kunnes päätin lähteä pimeän juuri laskeutuessa, hiljakseen ajelemaan kohti Imatraa. Kone kuitenkin kävi vaikkakin normaalia heikommin. Samahan se olisi siinä ajellessa selvitellä vikaa, kuin käyttää konetta laiturissa ja yönkin voisi nukkua ankkurissa jossakin taipaleella. Seuraavan päivän kuluessa olisi Tähti töideni takia myös saatava laituripaikalleen Niskalammelle ja minun lähdettävä autoilemaan kotiin Etelä-Suomeen.

Vaikka höyrynpäästöä oli illalla tarvittukin ja matka lähtenyt alakuloisissa merkeissä käyntiin, niin sunnuntaiaamuna heräsin peilityyneen säähän onnellisena. Yöllä olin nimittäin ratkaissut sytytyksen kanssa ilmenneen ongelman. Telakalta lähdettyäni ja noin tunnin verran koko ajan pysähdellen ajettuani, laskin lopulta ankkurin erääseen lahdelmaan muutaman sata metriä väylän sivuun. Kone ei vain suostunut käymään tasaisesti eikä oikeata sytytysajankohtaa näyttänyt löytyvän, vaikka olin jo käynyt koko säätöasteikon pariin kertaan järjestelmällisesti läpi. Koneen lämmötkin nousivat ajaessa hiukan normaalia käyntilämpötilaa ylemmäksi. Päätinkin viimein kaikesta huolimatta kokeilla sytytyksen pyöräyttämistä 180 astetta eri kohtaan. Ja a vot kuulkaas! Taas toimi Wickström kuin ennenkin. Korkkasin samantien oluen ja toisenkin ja lämmitin koko telakkaviikon kunniaksi ensimmäistä kertaa Tähden oman saunan.

Syynä sytytyksen ajoituksen häviämiseen oli koplingin vaihdossa hukkunut ajoitusmerkki ja myös minun oma huolimattomuuteni. Olisin aivan hyvin voinut irti olevista vanhoista osista päätellä mitenpäin uuden koplingin tulisi olla. Uskoin myös tuumimatta asiaa sen tarkemmin, liian pitkään minulle kerrottuun totuuteen, että moottori ei edes kävisi, jos sytytys olisi puoli kierrosta pielessä. Mitään vaurioita kone ei kuitenkaan näyttänyt tästä hässäkästä onneksi saaneen ja soittaessani seuraavalla viikolla dieselhuoltoon, ihmeteltiin sielläkin kovasti moottorin toimimista 180 astetta väärästä sytytyksestä huolimatta. Tosin siellä sanottiin myös, että toimiakseen väärinpäin on sylinterien puristuksien oltava hyvin kohdillaan ja moottorin muutenkin erinomaisessa kunnossa. Lohduttavaa, tavallaan..

Aamulla ennen ajomatkaa Imatralle kytkin vielä sähköt uuteen kaikuluotaimeen, jotta varmistaisin senkin toimivan kunnolla. Hyvin lähtikin Echopilot pelittämään. Pohjan muodon lisäksi luotain kertoo pikselien väreillä myös pohjan materiaalista. Kovat materiaalit ovat punaisia, hiukan pehmeämmät keltaisia ja niin edelleen.

Laituripaikkansa meille talveksi vuokrannut m/s Kaljakoski sattui yhtäaikaa Imatralle vievälle väylälle. Nopeuskilpailua ei todellakaan päässyt matkalla syntymään, sillä minun oli pysähdyttävä välillä löysäämään pultteja kuumenneesta talinauhaboksista. Uusi akseli on ilmeisesti juuri sen verran vanhaa isompi, että pieni löysytys oli tarpeen.

Yllä näette keulapotkurin käyttöpainikkeen vielä tyylikkäästi "pinta-asennettuna". Pääsin telakalta lähtiessäni ja käydessäni tyhjentämässä septitankkimme myös hiukan kokeilemaan keulapotkuria. Hyvin se kyllä vaikutti toimivan ja esimerkiksi peruuttaminen haluttuun suuntaan onnistui huomattavasti aiempaa helpommin.

Telakalla osa 3

Seuraavana hommana oli keulapotkurin kulmavaihteen ja moottorin asennuslaipan kiinnittäminen. Olin Vetuksen asennusohjeesta selvittänyt, että moottoripaketin voi asentaa joko vaaka- tai pystysuoraan tai ihan mihin tahansa kulmaan sille välille. Päädyinkin laittamaan moottorin sellaiseen asentoon, että se mahtuu hyvin ja huomaamattomasti etummaisten punkkien alle, mutta on kuitenkin mahdollisimman pystyasennossa. Pitää vielä myöhemmin miettiä eristäisinkö koko systeemin erilliseen tilaansa vai minkälaiseksi rakenne olisi äänieristyksen, moottorin jäähdytyksen ja putken jäätymisen ehkäisemiseksi tehtävä.

Kolme pienempää ja yksi 30 mm:n reikä oli porattava keulapotkurin putkeen juuri oikeaan paikkaan, jotta kulmavaihde ja putken sisälle tuleva potkuri tulisivat varmasti haluttuun kohtaan ja jotta potkuri mahtuisi pyörimään vapaasti. Sain reiät huolellisen mittailun päätteeksi tehtyä ja tiivisteet väliin laitettuani kiristin kulmavaihteen ja moottorin kiinnityslaipan liiman kanssa paikoilleen.

Tarkistaakseni kytkennän laitoin potkurin paikoilleen ja huomasin heti kulmavaihteen olevan moottorin linjaan verrattuna sivusuunnassa keskellä, mutta pystysuunnassa hiukan keskikohdan sivussa. Irroitin vielä uudelleen koko paketin ja tutkin huolellisesti olisiko vaihteen ja putken väliin jäänyt jotakin ja olisiko esimerkiksi moottoripukin asentoa muuttamalla voinut korjata asian. Maalipinnan vahvuuden vaihtelutkaan eivät näyttäneet selittävän tätä ongelmaa. Mitään muuta vastausta en ongelmalle lopulta kuitenkaan löytänyt, kuin putken sisäpuolelle tulevan kulmavaihteen muovisen vastinkappaleen pieni valuvirhe. En kuitenkaan mahdollisen vuodon pelossa uskaltanut alkaa itse viilailemaan kyseistä osaa, joten päätin lopulta antaa asian olla. Lyhyimmillään potkurin ja tunnelin välimatka oli kuitenkin 1-1,5 mm:n ja pisimmillään noin 3 mm:n luokkaa. Kyseessä onkin siis ennemmin kosmeettinen kuin toiminnallinen ongelma. Yhteisymmärryksen säilyttämiseksi pahoittelen kuitenkin tässä yhteydessä ahventenvaltakunnan edustajille heidän katseltavakseni jättämääni karkeaa kauneusvirhettä.

Saatuani lopulta moottorinkin paikoilleen oli vuorossa noin 5 metristen sähkökaapeleiden vetäminen konehuoneessa olevilta akuilta potkurin luo. Vahvat 50 mm2 johtimet toin suojaputkissa jo olemassaolevien läpivientien kautta etuhyttiin. En laittanut potkurille enää erikseen omaa pääkytkintä sillä vain starttikäytössä olevan 24 voltin järjestelmän käännän joka tapauksessa aina pois päältä heti koneen sammutettuani. Sähkön tulo keulapotkurille lakkaa siinä samalla.

Joku Perinnelaivatelakalla kysyikin minkä merkkistä keulapotkuria olen laivaamme laittamassa? Erinäisten vaiheiden jälkeen merkiksi ja malliksi oli valikoitunut muun muassa Laitaatsillan telakan työnjohtajan suosituksesta Vetuksen 95 kg:n työnnöllä ja 185 mm:n tunnelilla oleva 24 volttinen 12-17 metrisiin veneisiin tarkoitettu malli. Vetuksia he ovat hänen kertomansa mukaan vastaaviin aluksiin laittaneet ja mitään suurempia ongelmia ei hän niiden kanssa tiennyt kenelläkään olleen. Valintaan vaikutti tietenkin myös se, että Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitsevan Marinean tarjous oli kilpailukykyinen, jopa ulkomaisiin nettikauppoihinkin verrattuna. Toimitus oli myös nopea ja mikä parasta, palvelu ystävällistä. Myös vajaan 6 millimetrin seinämävahvuudella olevan 1,5 metrisen terästunnelin ostin heiltä.

Melkein kolmekymmentäkiloinen moottorimötikkä odottelee siinä asennusta.

Kaikkien näiden asennustöiden välissä piti taas käydä ostoksilla. Telakointiviikon aikana vierailinkin melkein päivittäin Motonetissa, Biltemassa tai Puuilossa, josta viimeksimainitusta hankin nyt jo pidemmän aikaa ostoslistalla olleen puukkosahan. Vanhan pistosahan hajottua lopullisesti erästä takahytin lattian teräksistä turkkilevyä sahatessa, laite kävi nyt todella tarpeelliseksi.

Uusi lelu pääsikin heti tositoimiin, nimittäin työkohteen vaihtuessa etuhytistä takahyttiin oli seuraavaksi edessä potkurinakselin läheltä kulkevan jäähdytysvesiputken katkaisu. Se hoituikin tällä työkalulla helposti. Samalla tein myös pienen loven potkurinakselin läheltä kulkevaan eri puolien runkokaaria yhdistävään matalaan teräslevyyn, joka varmasti on ollut osasyynä vanhan kaksiosaisen potkurinakselin vioittumiseen. Akselin etummaisen osan laipan joskus murruttua irti akselista, on se nimittäin mitä suurimmalla todennäköisyydellä painanut akselin taaemman osan juuri tuota rungon tukilevyä vasten vääntäen samalla akseliin oikein kunnon mutkan. Onpas vaikea selittää asiaa sanoilla. Joka tapauksessa järjestin nyt siis potkurinakselille enemmän vapaata tilaa pyöriä ilman pelkoa kosketuksesta runkokaariin.

Nyt voin vihdoinkin myös palata siihen aiempaan Joutsenon dieselasennus -viittaukseeni. Nimittäin kävin torstain kunniaksi hakemassa takaisin pajalla toistamiseen vierailleen ruiskutuspumpun. Pumppu oli saanut tällä reissulla uuden koplingin. Koplinki on tuo pumpun oikeassä päädyssä oleva pyöreä ja paksu laippa, jonka välityksellä moottorin jakopäästä tuleva akseli pyörittää ruiskutuspumppua (kuva alla).

Käydessään taannoin ihmettelemässä Tähden Wickström-moottoria Dieselasennuksen herrasmies ehdotti minulle kyseisen osan uusimista. Ns. rivimallisen ruiskutuspumpun kova ja joka puolelle laivaa kuuluva räkättävä ääni nimittäin aiheutuu nimenomaan kuluneesta koplingista, ei itse pumpusta. Osan uusimalla ja etenkin vaihtamalla laipan "uudenaikaiseen" kumieristeiseen malliin moottorin käyntiäänet pienenisivät hänen mukaansa merkittävästi. Kuulin samalla myös hauskan tarinan, kuinka varsinkin 1970-luvulla maajussit halusivat Majoreihinsa ja Massikoihinsa siistimmän kuuloisen äänen ja näitä koplinkeja vaihdettiin traktoreihin vuosien saatossa kymmeniä ja taas kymmeniä. Keskustelun seurauksena sovimmekin silloin, että jos jossakin tulisi tuollainen vanha kumisisuksella varustettu koplinki vastaan, palaisi dieselmies asiaan ja vaihtaisimme sellaisen Tähdenkin moottoriin. Juuri sopivasti telakointia edeltävällä viikolla puhelimeni pirisikin ja sain ilokseni kuulla, että osa oli löytynyt "vanhoista varastoista". Tuuria oli mukana myös siinä, että juuri telakointiviikon aikana sattui myös dieselpajan kalenterissa olemaan sen verran vapaata, että he saivat koplingin laitetuksi pumppuun paikoilleen. Niin ja vanhojen koneiden ystäville tiedoksi, että vanha osa on myös tallessa ja vaihdettavissa takaisin paikoilleen, jos tarvetta sellaiselle joskus ilmenee.

Edellisellä kerralla vaihtamatta jäänyt pumpun akselin vuotava stefa, eli tiiviste tuli nyt samalla myös uusittua. Keulapotkurin kuusilapainen potkuri on näköjään jostakin syystä eksynyt myös tuonne laatikkoon.

Tähän loppuun vielä löytö konehuoneen sopukoista. Jouduin nimittäin tyhjentämään erään kaapin vetäessäni keulapotkurin sähkökaapeleita etuhyttiin. Kaapin perukoilta löysin vanhan öljypumpun, jonka tutkimisen tuloksena minulle selvisi, että jossakin kuulemani väite Wickström-moottorin säädettävästä öljynpaineesta, on totta.

Yllä olevalla ruuvilla säätö nimittäin mitä luultavammin tapahtuu. Öljyn laatu ja viskositeetti ovat varmasti vaihdelleet 1950-1960 luvuilla paljonkin ja luonnollisesti eri lämpötilat ovat myös aiheuttaneet voitelulle omat haasteensa. Valmistajan, kieltämättä hienona ajatuksena, onkin ollut antaa koneenkäyttäjille mahdollisuus itse säätää moottorin öljynpainetta. Pitänee sitten jossakin vaiheessa takaisin veteen päästyämme suorittaa asian tiimoilta viralliset kenttäkokeet ja raportoida tänne niiden tuloksista.

Tuossa alla vielä kuva vauhtipyörän takana paikallaan olevasta nykyisestä pumpusta, jossa säätöruuvi on hyvin näkyvillä.