Tuohiluodosta Savonlinnaan ja sieltä Linnansaareen.

M/s Parkko tuli vastaamme heti Tuohiluodosta lähdön jälkeen.

Tuohiluodosta matkamme jatkui seuraavana aamuna Savonlinnaan. Alkuperäinen suunnitelmamme, parkeerata pariksi päiväksi kaupungin pohjoispuoliseen Hopeasalmeen, muuttui hiukan matkalla, sillä tajusimme nuorison todennäköisesti joutuvan kärsimään siellä vakavamman laatuista tekemisen puutetta. Tästä johtuen suunnistimmekin, jo aiemmilta kesiltä tuttuun Törninpyörän huvivenesatamaan (430h), josta esimerkiksi uimaranta, tori ja Olavinlinna olisivat vain kivenheiton päässä. Kahdesta yöstä sähkön kanssa veloitettiin siellä tällä kertaa 40 euroa.

Savonlinnassa oli sateisen harmaata.

Purjeveneen köli otti pohjaan kiinni Törninpyörässä. Onneksi alus irtosi omin avuin.

Kippari katosi tässä vaiheessa muutamaksi päiväksi kuvioista työkiireisiinsä vedoten, mutta muu miehistö vietti kertomansa mukaan kaksi oikein mukavaa päivää Savonlinnassa. Viereisen Riihisaaren hienot museolaivat sattuivat myös juuri sopivasti olemaan avoimina ja sisäänpääsykin oli tällä kertaa, ilmeisesti johonkin partiolaistapahtumaan liittyen, täysin ilmainen.

Vaikka vierailu museossa oli mukava niin pieniä soraääniäkin kuultiin. Ne johtuivat aluksien joidenkin hyttien lukituista ovista. S/s Salamaan oli kuulema ollut huomattavasti mukavampi tutustua viime vuonna Kanavansuun Perinnelaivatelakalla, jossa alus oli tuolloin telakoituna. Siellä piipahtaessamme saimme nimittäin nauttia remontin työnjohtajana toimineen herrasmiehen tarjoamasta ja aluksen lähes jokaisen sopen tavoittaneesta yksityiskierroksesta. Tässäpä linkki siihen tarinaan.

Parin yön jälkeen Savonlinna oli sitten taputeltu ja Tähden kokka suunnattiin Haislahden Citymarketin kauppalaiturissa piipahtamisen jälkeen Olavinlinnan ohi Kyrönsalmeen ja siitä sateiselle Haapavedelle. Törninpyörässä olimme olleet aiemmista vierailuistamme poiketen tällä kertaa kiinnittyneinä laitureiden sisäpuolelle. Navakan lounaistuulen ansiosta sieltä pois lähtemisessä oli käytettävä keulapotkurin ohella myös toista kikkaa. Työnsin nimittäin tuulen alkaessa viedä alusta sivuttain Tähden keulan laiturin kiinteän osan kylkeen, jotta saimme potkurilla työntämällä käännettyä perän oikeaan lähtösuuntaan ja väistettyä sekä vieressämme kiinni olleen purjeveneen, että takanamme olleen kiinnityspoijun.

Masto kaadettiin Haislahden kauppalaiturissa, jotta pääsisimme Kyrönsalmen rautatiesillan ali ilman sen aukaisua.

Emme olleet suunnitelleet seuraavaa yöpaikkaa sen kummemmin etukäteen, mutta Kontiosaaren länsipuolitse kulkevaa ja Pienen Haukiveden etelärantaa seurailevaa väylää pitkin ajaessa ajatuksiini pulpahti jostakin Linnansaaren eteläpuolinen laivalaituri, jossa emme koskaan aiemmin olleet yötä vielä viettäneet. Möljään suunnittiin loppumatka Ison Virkasaaren, Kanasaaren, Pienen Mäntysaaren ja Mustikkasaaren vieritse väylien ulkopuolella (434h).

Aamupäivän tuuli alkoi jo matkan aikana heiketä ja sadekin oli perille päästessämme tauonnut. Kello kahdeksan maissa ilma muuttuikin oikein kauniiksi. Iltaohjelmasta voisi mainita, että jo lämpimänä olleeseen saunaan menemistä jouduttiin poikkeuksellisesti hiukan lykkäämään, sillä Ahti alkoi yllättäen kello kymmenen aikaan suoda meille antejaan. Saaresta kaivetut madot ja kaupasta hankitut onget olivat silloin käytössä. Hävettää kertoa seuraava, mutta YouTuben avulla mieleen palautettujen ohjeiden neuvomina saalis perattiin ja laitettiin heti tuoreeltaan muurikkapannulle. Mausteeksi tarvittiin enää vain voita, suolaa sekä pippuria ja ai että oli hyvää!

Haukivedelle

Paria päivää myöhemmin autoilimme takaisin Savonlinnaan jatkaaksemme keskeytynyttä risteilyämme. Suunnitelmissamme oleva siirtyminen Savonlinnan yläpuolisille vesille sai odottaa Tähdelle paluumme jälkeen vielä kuitenkin yhden yön ja aamupäivän. Unihiekat yön jäljiltä silmistä pestyämme kävimme nimittäin tutustumassa Riihisaaressa sijaitsevaan Savonlinnan maakuntamuseoon sekä viereiseen Olavinlinnaan.

Näillä reissuilla venähtikin tovi. Paljon riitti ihmeteltävää koko Tähden laivaväelle molemmissa vierailukohteissa. Parista Riihisaaren näyttelyn kuvasta löytyi myös paljon mielenkiintoista tarkasteltavaa ja niitä tuijottelimmekin hyvän aikaa. Harmillisesti museolaivat s/s Salama ja s/s Ahkera olivat telakalla ja s/s Mikkokin vielä suljettuna.

http://www.savonlinna.fi/riihisaari

http://www.savonlinna.fi/riihisaari/nayttelyt/museolaivat

Myös höyrykone ja -generaattori veivät ryhmältämme oman aikansa.

Olavinlinnan opastettu kierros ja pienehköön noin kymmenhenkiseen ryhmäämme kuuluneille asiasta kiinnostuneille lapsille juurtajaksain kaikkiin kysymyksiin vastannut esittelijä olivat myös elämys.

http://www.nba.fi/fi/museot/olavinlinna

Kuva Riihisaaresta, s/s Mikosta, Törninpyörän huvivenesatamasta ja tietenkin Tähdestä linnan tornista otettuna.

Ja tässä samasta paikasta kuvattuna etelästäpäin tultaessa Haukiveden porttina toimiva Kyrönsalmi, jonka tulisimme jo tänä iltana itsekin läpäisemään.

Aina on huvittelun ohella myös jokin projekti hoidettavana. Huomasin nimittäin edellisellä reissullamme Tähden sammuttimien seuraavan tarkistusajankohdan menneen umpeen toukokuussa 2015. Unohdin kuitenkin huoltoon vietäväksi aiotut sammuttimet laivalle kotiin edellisen kerran lähtiessämme, joten jouduin ratkaisemaan asian ostamalla uudet. Onneksi  2kg:n jauhesammuttimien parinkymmenen euron kappalehinta Puuilossa ei ollut ylitsepääsemätön eikä uusien lähes samankokoisten sammuttimien sijoittelu laivan interiööriin tuottanut mitään ongelmia.

Törninpyörän satamassa sammuttimien kanssa pelaillessa poikkesin välillä kannella vain nähdäkseni tutun paatin viime kesältä olevan myös kulussa.

Kulttuurinnälkäisen sielunruoka oli museovierailuilla hoidettu, joten enää vatsat ja Tähden polttoainetankit oli täytettävä. Pyörähdimmekin Savonniemen ympäri Haislahden puolelle hoitamaan nämä tarpeet. Tankkasin VS-Marinen pumpusta Tähden vielä yli 200 litraa sisältäviin säiliöihin noin 130 litraa dieseliä, kun arvelin seuraavan tankkauspisteen olevan useamman päivämatkan päässä. Jääkaappi täytettiin myös läheisen Citymarketin tarjonnalla ja septin tyhjennyskin hoidettiin samalla kertaa. Satamamanööverit ja laiturien vaihdot hoitelin tarkoituksellisesti yksin. Ajatuksena kun on, että tekemään oppii tekemällä!

Linjakas Halla XVII köllötteli kaikkien ihasteltavana Citymarketin kauppalaiturin länsipuolella.

http://www.steamship.fi/?cat=59

Sitten vain kokka kohisten kohti Kyrönsalmea ja Haukivettä.

Taas mietin linnaa ympäröivän virran pyörteissä ruoria pyörittäessa, että eipä olisi hauska kohdata tässä toista saman kokoluokan alusta. Varsinkin linnasaaren itäpään ja siellä olevan länsireiman välistä kulkeva väylä on sen verran kapean oloinen, ettei kohtaaminen olisi ehkä mahdollistakaan.

Pienen odottelun jälkeen etukäteen varaamani ja vain tasatunnein tapahtuva rautatiesillan aukaisu oli käsillä.

Haukiveden puolella meitä vastaan ajeli ensimmäiseksi Laitaatsiltaan tukkilauttaa hinaamassa ollut vanha tuttumme Chr. Kontturi. Tätä tapahtumaa puolestaan seurasi Savonlinnan lähivesillä tilausristeilyitä hoitavan Laivayhtiö Otukan m/s Elviiran kohtaaminen.

http://www.ieva.fi/welcome/index.php/fi/m-s-ieva-ja-m-s-elviira

Viime kesältä mieleeni jäi helteisen päivän pysähdyspaikaksi valittu Pienen Haukiveden Hietasaari, jota olin nytkin silmäillyt ajatellen siitä meille seuraavaksi yöksi sopivaa yöpaikkaa. Saaren pohjoispuolinen ranta tarjoaisi hyvän suojan yöksi luvattua 4-5 metrin etelätuulta vastaan.

Kokeilimme ensialkuun ajaa keulan kartassa matalalta vaikuttavan rannan rantaviivaan asti. Jäimme kuitenkin tällatavoin 6-7 metrin päähän rannasta, joten päädyimme ankkurointiin. Kumiveneellä pääsisimme kuitenkin helposti maihin.

Puiden sahaaminen, nuotion sytyttäminen ja makkaranpaisto tarjosivat miehistölle mukavaa iltaohjelmaa. Tähän tarkoitukseen pohjoispään suojaisa nuotiopaikka loikin oivat puitteet.

Sää vaihteli tasaisen varmasti auringonpaisteesta aina sateeseen ja tuuleen ja jopa ajoittaiseen sumuun asti. Tämä lieneen se kuuluisa Suomen kesä!

Seuraavaksi aamupäiväksi ja päiväksi luvattu jopa 10 m/s länsi- ja luoteistuuli alkoi aamupalan jälkeen nostattamaan aaltoja ankkuripaikallamme. Hiekka/sorapohjan ansiosta ankkurimme kuitenkin piti hyvin ja siivosimme ja järjestelimme tästä huolimatta aluksen sisätiloja vielä tovin ennen lähtöämme.

Yllä miehistön taidonnäyte.

Yläpuolisesta kuvasta huomaa hyvin kuinka mataloituva ranta sekä selältä puhaltava tuuli alkoivat aiheuttaa keikuttavaa aallokkoa.

Varusteita oli ennen tätä juhannusviikon reissuamme uusittu myös lämmityslaitteiden saralla. Investoin nimittäin vihdoinkin H-malliseen piipunhattuun pettyneenä edellisen lierihattumallin jatkuviin savutusongelmiin. Kuten olen jo Teille kertonut se sai kovemmalla tuulella ajoittain ilman kiertämään piipusta sisäänpäin. Joskus, tosin varsin harvoin, kamiina jopa sammui tämän tapahtuman johdosta.

Metsästin Suomesta puhelimella sekä Reflexin, että Tähdessä olevan Kabolan kamiinoiden jälleenmyyjät ja maahantuojat, kun halusin tehdä hankinnnan tällä kertaa kotimaasta. Yhdeltäkään heistä ei 90 mm:n putkeen tarkoitettua H-hattua kuitenkaan löytynyt. Muutenkin puhelut heidän kanssaan olivat masentavia. "Ei näitä oikein kannata pitää varastossa", "olemme pienentäneet varastomme olemattomiin, kun juuri kukaan ei nykyään hanki veneeseensä kamiinaa", "en oikein tiedä mistä kannattaisi kysellä" ja "kyllä joku rosteri-peltiseppä tuollaisen varmasti hitsailee" olivat moninaiset vastaukset kyselyihini.

Aukaisinkin näin ollen tietokoneen ja pienen hakemisen jälkeen päädyin jo edellisen veneemme lämmitysjärjestelmän rakentamisessa auttaneen saksalaisen Toplicht -nettikaupan sivuille. Sinne myöhään tiistai-iltana lähetetty tilaus, jossa pyysin tuotteelle kohteliaasti mahdollisimman nopeaa toimitusta sai sen ilmetymään suoraan kotiovellemme perjantaina aamupäivällä. Ja puhun siis samasta viikosta. Esimerkillistä toimintaa vielä, kun huomioi muutamaa kymppiä kotimaan hintoja pienemmän hankintahinnan, vaikka mukaan laskee 30 euron postikulutkin. Tämän jälkeen en myöskään yhtään ihmettele, miksei "aataminaikuisten" kamiinoiden kauppa Suomessa kannata.

http://www.toplicht.de/en/

Lähdimme tuulisesta Hietasaaresta vasta iltapäivän puolella. Tuolloin 10-13 metriä sekunnissa puhaltanut puhuri ei nostattanut kovinkaan mainittavia aaltoja reitillemme. Siitä huolimatta valitsimme käytettävissä olevista reittivaihtoehdoista suojaisimman väylän kohti Oravia, josta saisimmekin sitten lisää miehistöä riveihimme..