Juuvinsaari, Valkiajärvi

Sulkavan Linnavuoren kautta kulkeva reitti oli valittu mielenkiintoisen yöpymispaikan lisäksi myös suojaisuutensa vuoksi. Hieman idempänä kulkeva etelä-pohjoissuuntainen 4,2 metrin syväväylä tuntui kovalla etelätuulella mukavammalta jättää välistä ja kolmas reittivaihtoehto Ummistonveden kautta miinoittui korkeutemme takia. Maston kaatamalla ja antennit irroittelemalla senkin tosin olisi karttatietojen mukaan voinut ajaa.

Joka tapauksessa pääsimme kokemaan tämän seurauksena säätiedotuksessa luvatun myräkän "mukavasti" Linnavuoren laiturissa ja jatkamaan siitä matkaa iltapäivällä tuulen jo laannuttua. Matka etenikin seuraavaksi Kaartilanselän, Säviönvirran, Vekaransalmen, Vänkäläisenselän ja Tervorannanselän kautta upeita sateenkaaria ihastellen kohti Pihlajaveden länsiosissa sijaitsevaa Juuvinsaarta, jonka miehistö oli valinnut seuraavaksi pysähtymiskohteeksi.

Tämäkin saari jäi viime vuonna kokematta sen silloin täyden vierasvenelaiturin takia. Nyt paikalla ei ollut ketään, joten kiinnittäydyimme voimakkaan lounaistuulen "avustamana" laiturin pohjoispuolelle. Ennen kuin peräköysi oli saatu poijuun, oli Tähden keula jo karannut parin metrin päähän laiturista. Tämä olisi viime vuonna tarkoittanut peruuttamista pois rannasta ja uudelleen yrittämistä. Tosin sekään ei olisi suoralta kädeltä onnistunut nimittäin perän kiinnityspoiju ja sen ketju olivat tietenkin juuri potkurin kohdalta. Tälläkin kertaa ongelma ratkesi keulapotkurin ansioista. Ei kyllä harmita yhtään siihen taannoin sijoittamani tuhatlappuset.

http://www.veneilysaimaa.com/juuvinsaari.htm

Mukavan oloisessa joskin tuulisessa Juuvinsaaressa paistelimme illanpäälle makkarat ja saunoimme. Kirkkaana valaisseen kuun katselemisen jälkeen nukkumaan mentiin tietoisina seuraavana päivänä odottavasta iloisesta juhlatunnelmasta. Enkä nyt puhu kyseiseksi päiväksi sattuneesta Puolustusvoimien lippujuhlasta vaan Tähden hankkimisen ensimmäisestä vuosipäivästä. Nimittäin tasan vuosi sitten alus siirtyi omistukseemme Oulujärvellä ja nyt ollaan monen mutkan jälkeen sitten täällä Saimaalla aloittelemassa toista risteilykesää edelleenkin hyvin tyytyväisinä hankintaan.

Seuraavan aamun herätyksen ja aamiaisen jälkeen juhlahumuun sekaantui myös häivähdys arjen harmaata, sillä Savonlinnaan siirtymisen ohella tänään alkaisi myös pieni veneilytauko. Ihmisen, kun on välillä näköjään käytävä töissä ja leikkaamassa kotona nurmikoita.

Matkallä Savonlinnaan näkyi runsaasti asukkaita vailla olevia ja ankaran remontoinnin alaisena kesälomien alkamista odottelevia kesäasuntoja. Jos jonkinmoista terassia, lisäsiipeä ja saunarakennusta näkyi useammassakin rannassa olevan vielä työnalla. Ei päästä suomalainen mökkilomailija itseään helpolla!

Tuuli yltyi vielä hetkittäin puhaltelemaan varsin voimakkaasti. Aallonkorkeus ei yltänyt kovinkaan merkittäviin lukemiin, mutta huomattava 14,5 m/s taitaa olla tuulimittarin lukema tässäkin kuvassa.

Lähellä Savonlinnaa Simunanselällä alkoi vastaantulijoitakin jo näkyä. Ensin nautimme kauempaa s/s Paul Wahlin ylväästä menosta ja seuraavaksi esiintymisvuorossa oli jo viime suvena useampaan kertaan kohtaamamme m/s Puijo.

http://fi.wikipedia.org/wiki/S/S_Paul_Wahl

http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Puijo

Kovin montaa henkeä ei kyytiläisiä aluksilla ollut, joten meille jäi arvoitukseksi oliko kyseessä varsinaiset ristelyreissut vai jotkin muut ajelut.

Tyhjässä Törninpyörän vierasvenesatamassa paikkoja oli myös valittavaksi asti. Aluksi ajattelimme kiinnittää Tähden sivukiinnityksellä, mutta kyseisen toimenpiteen kieltävät kyltit huomattuamme laitoimme tyhjästä laiturista huolimatta kuuliaisesti perän poijuun ja keulan laituriin.

Vielä kotimatkalle vievään junaan astuessamme nappasin kuvan Casinon vierasvenesataman harvinaislaatuisesta kuuden viranomaisveneen keskittymästä. Liekö ollut heilläkin kauden avajaisjuhlallisuudet meneillään?