Tähtivierailu Antero Tuukkasen luona osa 3/4

Ainakin pari tuntia oli tässä vaiheessa jo tarateltu ja kuten jo kerrottua, kahvit sekä kahvipöydän antimet nautittu. Siitä johtuen alettiinkin "pikkuhiljaa" päästä vierailussa toiseen, regattamuistojen ohella odotettuun aiheeseen, eli oli aika käydä Tuukkasen valtavan - muitakin aluksia kuin Olaa - käsittelevän laivakuvakokoelman kimppuun. Tämä sisävesilaivojen osalta paljolti Enso Gutzeitin arkistoista haalittu ja samoja kuvia Gutzeitin julkaiseman Tukkimetsiä ja höyrylaivoja-kirjan kanssa käsittävä arkisto, sisältää niin monia kohteita, ettei kaikkien niiden haltuunottaminen yksinkertaisesti yhden illan aikana onnistu. Ymmärtänette asian vielä paremmin, kun kerron potretteja löytyvän näiden tässä esille pantujen lisäksi myös esimerkiksi valtameriä seilanneista purjelaivoista. Myös Päijänteen puolelta etsimeen on vuosien varrella tarttunut muutama otos, joista tähän alkuun haluankin esitellä kuvat Haapakoskesta, Iiriksestä, Wenlasta ja Wickströmillä moottoroidusta Kyminsuusta. Myös Saimaan aalloilla seilaava tyylikäs Juno pääsee estradille tässä.

Haapakoski.

Iiris.

Wenla.

Kyminsuu.

Samalla, kun tallensin kuvia kameralleni soljui puheen virta ympärilläni valtoimenaan eteenpäin. Monesta kuvasta lähti pieni puheennoro valumaan, muuttuen hetken perästä vuolaaksi koskeksi, jossa laivoista, höyrykattiloista, koneiden vaihdoista, kansirakenteista, matkustalaivojen reiteistä, hinaajien nimeämisestä Gutzeitilla jne. puhuttiin moneen malliin. Norjasta Enso-Gutzeitin väen mukana Suomeen saapuneesta Huth-hinaajasta juttelimme tässä yhteydessä myös. Tai oikeastaan muistelimme sen nimeä pitkän aikaa sen jälkeen, kun Tuukkanen oli sanonut ettei hänellä valitettavasti ole kuvaa tästä yhtiön ensimmäisestä aluksesta.

Talvinen Laitaatsilta, joka on yksi hienoimmista näkemistäni laivakuvista.

Lintu.

Tornator I.

Tornator III.

Tornator IV.

Jos oli kuvia paljon, oli myös negatiiveja. Niistä monet käsittelivät Tuukkasen työhön liittyviä tapahtumia, esimerkiksi Varkauden tehtaiden uuden paperikoneen avajaisia. Mutta niin vain niistäkin paljastui muutama mielenkiintoinen laivakuva. Ainakin (jossakin) regatoimassa olleet Warvitar, Rapid, Remus ja Emma olivat näihin otoksiin tallentuneet.

Jostakin pulpahti näillä main iltaa vielä uudemman kerran pintaan myös kahville mentäessä kadonnut keskustelu Imatran Höyrylaiva Oy:stä ja sen konkurssista. Lyhyt vain kolmen kuukauden mittainen purjehduskausi oli heikon taloudenpidon ohella Tuukkasen mielestä suurena syynä yrityksen konkurssiin. Vaikutusta oli varmasti myös Lammassaaressa sijaitsevan sataman syrjäisyydellä ja jonkinlaisella vetovoimattomuudella esimerkiksi Savonlinnan ja Lappeenrannan matkustajasatamiin verrattuna. "Eihän siellä ollut juuri mitään, eikä sinne päässyt edes linja-autolla" Tuukkanen sanoi. Lammassaaressa ei siis tuohon aikaan ollut nykyisen kaltaista venesatamaa, niin kuin ei kylpylääkään.

Edellä kerrotun seurauksena Satamossa jumissa olleesta Karjalankoskesta muistui ilmoille vielä toinenkin tarina, tosin tällä kertaa Homasen kertomana. Alus oli nimittäin ollut lähdössä joskus 80-luvulla risteilylle Lammassaaresta, kun sen kattilan tarkastusluukussa oli havaittu vuoto. Tämän vuoksi kattila oli pitänyt kiireesti tyhjentää ja alkaa vaihtamaan tiivistettä. Kun työ oli tehty, oli Homasen silloiselta työpaikalta Kaukopään tehtailta kyselty "esilämmitettyä" lauhdevettä, sillä eihän vielä kuumana olleeseen kattilaan kylmää järvivettä voinut pumpata. Noin sata-asteisen veden kuljetukseen saatiin pienen suostuttelun jälkeen lupautumaan paikallinen palokunta ja niin Karjalankoski asiakkaineen pääsi lopulta risteilylle.

 Tainionkoski.

Särkilahti ja Janne.

Uuno.

Uuno.

Tästä kuvasta löytyvät ainakin Aleksander, niputtaja Julius Nielsen V, Uuno ja Hugo.

Vuoksenniska. Tämä on Tähden sisaralus ensimmäiseltä suomalaiselta nimeltään S18.

Kuokkastenkoski, joka puolestaan nimettiin S5:ksi, kuuluu myöskin Tähden sisaraluksiin. Kyseessä on siis samainen Koski-laiva, jota oltiin myymässä Tuukkasen ostaessa Olan vuonna 1983. Kuulin muuten laivan nykyisin majailevan Leppävirralla.

Maavesikin on alunperin Viipurin linnoitukselle vuonna 1914 valmistunut Tähden sisarlaiva, jolle RT 1:nen antoi nimen A6. Vuonna 1919 se myytiin Ab W. Gutzeit & Co:lle Savonlinnaan joka vuonna 1921 varusti sen höyrykoneella.

Edelleenkin höyrykäyttöinen Hovinsaari on myös Tähden sisaralus. Se rakennettiin Viaporin linnoituksen 2. miinakomppanialle Admiraltejskij-telakalla Pietarissa vuonna 1914 ja jäi Suomen itsenäistyessä Suomenlinnaan. Nimeksi vauhtui silloin S15.

Selma.

Wille.

Väinö.

Chr. Kontturi.

Enso.

Vuoden 2017 Wanhojen Laiwojen Regatta Joutsenossa.

Näköjään aivan väkisin näiden kirjoitusten valmiiksi saattaminen venyy taas kerran näin kauhean pitkälle. Työkiireet ja kaikki muutkin arkiaskareet ovat luonnollisesti syynä siihen. Sillläpä mainitsenkin vasta nyt vuoden 2017 Wanhojen laiwojen regatasta, jota vietettiin tänäkin kesänä totuttuun tapaan heinäkuun puolivälissä. Paikkana toimi tällä kertaa aivan Suur-Saimaan selkien läheisyydessä sijaitseva Joutsenon Veneseuran satama Likosenlahdessa. Vuosittaiseen kokoontumiseen lisäväriä antoi se, että kyseessä oli tällä kertaa myös vanhojen laivojen yhdistyksen 30-vuotis suurregatta. Kuten juhlavuoteen ja tapahtumaan muutenkin kuuluu, niin upeat puitteet ja kaikinpuolin onnistuneet järjestelyt Likosenlahdessa olikin kaikkien paikallaolijoiden mukaan olleet. Myös säät olivat kuulemani mukaan suosineet, joten järjestäjillä vaikuttaakin olevan välit kunnossa kaikkiin mahdollisiin suuntiin!

Mutta kuten jo aiemmin tuli kerrottua, Tähden kippari ei tähän tapahtumaan työkiireiltään tänäkään vuonna ehtinyt. Ja se on harmi! Onneksi muu Tähtimiehistö oli kuitenkin paikanpäällä edustamassa alustamme ja tuli vielä napsaisseeksi tapahtumapaikalta muutaman valokuvankin. Hiukan jouduin niitä ennen julkaisua raakkaamaan, sillä niin moneen oli tallentunut liian tunnistettavasti jonkun paikalla olleen naamataulu. Toivottavasti pääsette näiden jäljelle jääneiden avulla kuitenkin mukaan iloiseen  ja välittömään regattatunnelmaan!

Tähti ja Turso omalla regattapaikallaan lahden toisessa päässä.

Kolmekymmentävuotisen Saimaan Vanhojen Laiwojen Regatta -perinteen alullepanijat olivat myös tällä kertaa kunniavieraina katsastamassa alusten saapumista Likosenlahden satamaan. Tämä katselmus suoritettiin reitin varrelle ankkuroidun m/s Laimin kannelta. Myös rantautumisen jälkeistä kipparikokousta olivat nämä arvovieraat kaikkien paikallaolleiden iloksi kunnioittaneet läsnäolollaan. Kuullessani jälkikäteen raporttia tästä juhlavasta hetkestä sain myös haltuuni ensimmäisestä, vuoden 1987 regatasta, otettuja valokuvia. Ne kuuluvat ensimmäisen regatan järjestelyissä aktiivisesti mukana olleen ja tämänkin vuoden regatassa juhlapuheen pitäneen Herra Tuukkasen kokoelmiin. Kuten näistä otoksista voitte huomata, on alusmäärä lisääntynyt vuosien varrella huimasti. Tänä vuonna laivoja oli nimittäin paikalla noin neljäkymmentä.

Puhuessani myöhemmin puhelimessa todella ystävällisen oloisen Herra Tuukkasen kanssa ja varmistaessani lupaa näiden kuvien julkaisemiseksi, hän kertoi yhdistykseen kuitenkin jo alunperinkin kuuluneen peräti 65 vanhaa alusta. Siinä samalla - kuin ohimennen - hän tuli myös maininneeksi alkuperäisen ja erittäin useassa keskustelussa taas tänäkin vuonna esille nousseen ajatuksen, molempien Saimaan alueen laivayhdistysten yhteisregatasta. Ja pakko onkin rehellisyyden nimissä todeta, etten Suur-Saimaan Wanhat Laiwat ry:n (moottorilaiva)regatan ja Suomen Höyrypursiseura ry:n Saimaan höyrylaivaregatan erikseen järjestämisestä keksi mitään sen suurempaa tarkoitusta. Tottumus on oikeastaan ainoa mieleen tuleva seikka! Ja vaikka molemmat tahot järjestäisivät jatkossakin vuosittain omankin regattansa niin yhteisregatta olisi siltikin synergia- ja ihan jo tunnelmamielessäkin enemmän kuin upea tapahtuma. Se, että kokoontumisajot olivat vielä tänä Suomen 100-vuotisjuhlakesänä päällekäin, samana viikonloppuna, lähentelee mielestäni jo... No jääköön sanomatta!

Heitänkin tässä rohkeasti julki ajatuksen, joka ei missään nimessä ole vai omani, perinteen muuttamisesta näiltä osin. Miksei regatta myös voisi vaikka joka toinen vuosi olla yhteinen ja joka toinen erillinen? Tai yhteisregatta edes viiden vuoden välein, eli 2020, 2025 jne? Vaihtoehtoja varmasti on, eikä kyseisten yhdistysten tietenkään tarvitse yhteistä tapahtumaa järjestäessä yhdistyä. Tiedän tällaista ehdotellessani työntäväni pääni, tai jopa heittäytyväni itse, jossakin mielessä kuin potkurivirtaan, mutta perustan kuitenkin oman ajatukseni siihen tosiasiaan, että ainakin itse tutustuisin todella mieluusti Suomen joka ainoaan niin höyry- kuin moottorilaivaan ja luulenpa vain, etten ole yksin tämän ajatuksen kanssa. Uskoisin myös näkyvyysmielessä koko Suomen laivaharrastuksen saavan yhteisregatan avulla osakseen paljon nykyistä enemmän positiivista julkisuutta! Joten laitetaanko ajatus "edes" korvan taakse puolin ja toisin?

Kaikki toki tiedostavat myös sen tosiasian, että jos tällaiseen yhteiskokoontumiseen joskus vielä päädyttäisiin, olisi laivojen suuri määrä luonnollisesti yksi suurimmista haasteista. Ainakin pienemmissä satamissa! Uskon kuitenkin kaikkien tällaisten toissijaisten kysymysten olevan yhteispelillä helposti ratkaistavissa, joten niihin ei vielä tässä "tunnusteluvaiheessa" kannata sen suuremmin paneutua. Mutta kuten sanoin.. Jospa tuumaisimme kaikki yhdessä ja erikseen tätäkin asiaa! Loppuun voisi vielä klassisesti todeta, että kun perusteet suuntaan tai toiseen ovat hyvät niin "sana on vapaa"! Eli ei muuta kuin rohkeasti runoilemaan tuonne kirjoituksen alapuoliseen kommenttikenttään..