Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keväthommat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keväthommat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Keväthommat jatkuu, mutta reissuunkin taas päästään.



Palasin takaisin Niskalammille muutaman päivän mittaisen työkomennuksen jälkeen ja tartuin heti rälläkkää sarvista. Kolmessa 12-16 tuntisessa päivässä sain kierreltyä ajohytin loputkin koukerot ja poistettua vanhat maalit kaikista useita maalikerroksia sisältäneistä kohdista. Sain myös käsiteltyä hytin Annitrolilla ja pestyä sekä kuivatettua sen. Tämän lisäksi vielä maalasin kopin ja jo aiemmin ruosteenestokäsittelyn saaneen piipun Nor-Maalien harmaalla kaksikomponenttisella Epocoat 21 Primerillä.




Ajohytin kattoon oli myös jäänyt useita erikokoisia reikiä vanhan lälläriantennin poiston ja maston nokkaan muuttavan VHF-antennin jäljiltä. Näiden tukkimiseen käytin ennen pohjamaalausta tiivisteliimalla tiivistettyjä pultteja. Hitsausta ei alapuolisen eristeen takia voinut ajatella. Samalla tein myös äänimerkistä helpommin maalauksen tieltä irroitettavan, kiinnittämällä sen pultit ensin kattopeltiin. Näihin on äänitorvi sitten helpompi jatkossakin "pudottaa" ja kiinnittää ylhäältäpäin omilla muttereillaan, kuin purkaa ensin ohjaamon sisäkatto ja sitten vielä hommata paikalle apumies pitämään kattopellin läpi pyöriviä pultteja kiinni alapuolelta.


Tämän varsin työntäyteisen remonttiperiodin viimeisen päivän iltana saapui Tähden loppumiehistö sitten Niskalammille. Edessämme nimittäin häämötti kevään 2017 ensimmäinen yhteinen laivareissu, jota silmällä pitäen minä olin tietenkin imuroinut ja pyyhkinyt remonttipölyjä sisätiloista tuntitolkulla. Rälläkän teräsharjalla irroitettujen maalien tomut olivat nimittäin kantautuneet aivan joka puolelle. Teipillä ja suojamuoveilla olin kyllä yritänyt tilkitä ilmaräppänöitä ja hytin ovia, mutta kuten arvata saattaa, ei pöly silti jättänyt sisätiloja kokonaan rauhaan.

Viimein puoliyhdeksän aikaan illalla irroitimme kuitenkin touvimme Niskalammilta ja suuntasimme ensitöiksemme septintyhjennykselle läheiseen Lammassaaren satamaan. Siellä rantautumista harjoiteltiin hetken aikaa perän takaa kiusallisesti puhaltaneen tuulen takia. Vai olisiko ollut kipparin taidot talven jälkeen ruosteessa..? Parin minuutin jälkeen Tähti oli kuitenkin onnellisesti laiturissa ja imutyhjennyslaite täydessä työntouhussa.


Tämän jälkeen suunnattiin suorinta tietä kohti, jo niin monelta reissulta tuttua, Satamosaarta. Myös m/s Sissi oli liikkeellä, sillä se ajeli meitä pimenevässä kevätillassa kulkuvalot kimmeltäen tällä etapilla vastaan. Satamoon saavuttuamme oli ennen nukkumaanmenoa edessä vielä ruokailu ja saunominen. Wickströmin tuntimittari näytti muuten tässä vaiheessa 394h. Edellinen vuosi eli 2016 lopetettiin lukemaan 389h, eli viisi tuntia on ehtinyt moottori pyöriä öljynvaihdon jälkeisessä ja kotilaiturissa suoritetussa"ruuviajossa", edellisviikon Kytösaaren reissulla sekä tällä lyhyellä siirtymällä Lammassaaren kautta Satamosaareen.

Seuraavana päivänä lähdimme reissumme pisimmälle etapille kohti matkakohteeksi valittua Partakoskea. Paikkaa oli meille mainostettu vanhanaikaisena ja tutustumisen arvoisena kylämiljöönä ja sitähän se toki olikin. Edelliseen viitaten voi pilke silmäkulmassa myös sanoa, että talojen lisäksi ainakin osa sataman laitureista oli kovin vanhoja ja jo parhaat päivänsä nähneitä. Mieleen jäi myös yöpymisen varsin korkea hinta (20€).



Joka tapauksessa saimme Tähden kylkikiinnitettyä mukavasti hyvälle laituripaikalle. Siinä meitä auttoi oman veneensä kotisatamana Partakoskea pitävä ystävällinen kouvolalainen kanssaveneilijä. Onneksi hän sattui juuri parahiksi soutelemaan hiljaisessa satamassa poikansa kanssa ja osasi ohjata meidät juuri tähän paikkaan laitureita kiertelemästä ja paikkaa etsimästä. Vaihtoehtoiseksi kaavailemani laiturin pätkän "plussana" olisi nimittäin ollut kylkikiinnityksessä paapuurin lanteelle takuuvarmasti osunut, juuri ja juuri pinnanalainen kivi.







Yksi syy täällä vierailuumme, suosituksien ohella, oli myös etukäteistieto kaupasta. Ja sellainenkin rannasta kyllä löytyi. Olimme vain olleet itse hiukan liian ajattelemattomia, kun emme olleet varmistaneet puhelimella tarkemmin liikkeen, todennäköisesti sesonkiaikojen mukaan, muuttuvaa valikoimaa. Tästä johtuen miehistö jäikin meiltä täällä muonittamatta, sillä pelkällä limonadilla, kaljalla ja karamellilla sitä ei haluttu tehdä. Ilta Partakoskella vietettiin kaikesta huolimatta kuitenkin iloisesti lähiseutuun tutustuen, rannassa pelaillen, saunoen ja käen kukuntaa sekä sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Yönkin saimme nukkua kaikessa rauhassa ja ottaa seuraavan aamun vastaan mukavan aurinkoisen sään vallitessa.







Tämä kuva on esillä lähinnä vain keväisen kirkkaan veden ja vesimittarin kiveen jättämän hauskan varjon takia!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kevät koittaa.

Tähtivarustamon virallinen kauden aloitus ja ensimmäinen vesilläkäynti venyi tänä vuonna työkiireiden takia ennennäkemättömän pitkälle, aivan kuten kevään saapuminen Suomeen muutenkin. Reilu viikko takaperin pääsin kuitenkin vihdoin viimein Niskalammille ja kaikkiin listalle talven aikana ilmestyneisiin töihin käsiksi.

Ensimmäiseksi oli käyttöveden Tähden järjestelmään tuottava ja taas uusia varaosia sisuksiinsa saanut vesipumppu laitettava takaisin paikoilleen. Parin letkun ja sähköjohdon kytkemisessä ei kauaa nokka tuhissut, mutta laitettuani pumpun tämän jälkeen päälle, alkoi saunan puolella sen sijaan tuhisemaan oikein kunnolla. Jostain syystä, luultavasti jäätymisen johdosta, oli suihkuhanan lämpimän puolen letkuliitokseen tullut vuoto. Irroitinkin tästä syystä koko värkin seinästä ja hanaa kädessä pyöritellessä huomasin tiivisteenä toimivan pienen O-renkaan pullahtaneen pois paikoiltaan. Yrittäessäni tämän jälkeen löysyttää liitosta tiivisteen vaihtamiseksi, kävi hommassa niin sanotusti "perinteisesti". Koko hapertunut liitin nimittäin lohkesi ja osa siitä jäi hanassa olevan kierteen sisälle. Näin ollen koko kapistus muuttui sillä silmänräpäyksellä käyttökelvottomaksi. Tälle päivää ei enää hanakauppaan ehtisi, joten iltaohjelmaksi suunniteltu saunominen olisi suihkumahdollisuuden puuttumisen takia, siirrettävä taas kerran tuonnemmaksi.


Seuraavana päivänä pelastukseksi koitui kaupan sijaan (taas kerran) laivurikollegan mittavat tarvikevarastot. Minulle ylimääräiseksi jääneellä, mutta kohtalotoverin tarvitsemalla 24V kiertovesipumpulla, sain nimittäin vaihdettua vanhemman tyylisen, mutta toimivan termostaattihanan Tähden saunaan ja paljon aiempaa käytännöllisemmän pidempikaulaisen vesihanan tiskialtaaseen. Parhaimman laatuista oravannahkataloutta! Näin ollen tämä remontti ei paljoa maksanut!


Luonnollisesti ensimmäisten päivien puuhasteluun sisältyi paljon muutakin. Harmaat vedet aluksen ulkopuolelle huolehtivan pumppukaivon kohokytkin piti herätellä horroksesta tähän kauteen. Wickströmin Joutsenon Dieselasennuksessa vuotokorjauksessa ollut ruiskutuspumppu piti asentaa takaisin paikoilleen. Perä- ja moottoriöljyt sekä suodatin piti vaihtaa. Ja kotona autotallissa valmiiksi askarreltu ahterihytin ovi piti laittaa paikoilleen. Oven valmistumisesta kuvia seuraavassa..





Uusi ahterihytin ja vanha wc:n ovi. Jälkimmäisen otin kotiin mukaan malliksi.
Myös polttoainetankkien pohjalle talven aikana kertyneet vedet ja sakat piti valuttaa pois. Laskin muuten nämä tarkoiteuksella kirkkaaseen muovipulloon, jotta näkisin, miltä tankkien sisältö oikein vaikuttaa. Kuten olin jo helmikuisella hiihtolomavierailullamme pannut merkille, oli paapuurin puoleisen tankin polttoaine kovin sakkaisen oloista. Useamman litran tankkia vajutettuani ei polttoaine alkanut vieläkään suuremmin kirkastumaan, joten tein päätöksen ja lurautin ensiavuksi tankkiin vain bakteerikasvuston kehittymistä estävää ainetta. Tämän tehtyäni ajattelin jättää myös jo hankkimani uudet polttoainesuodattimet vaihtamatta ja ajella säiliöt vanhoilla suotimilla tyhjäksi ja vasta sitten tehdä vaihtotyön. Tarkoitus olisi tällä tavoin saada mahdollisimman suuri osa sakasta siirtymään pois tankista vanhoihin suodattimiin.



Toisen remonttipäivän iltapäivänä, saatuani kaiken edellä mainitun suoritettua, ajoin vain puolen tunnin matkan päässä sijaitsevan Kytösaaren pohjoispuolelle ankkuriin. Edellisillan todella kylmän pohjoistuulen jälkeen kannella saattoi nyt liikkua auringon "porottaessa" peräti viidentoista asteen lämpötilassa. Auringonlasku, televisiosta tullut Suomen miesten MM-lätkämatsi sekä aamuun asti rasvatyynenä pysynyt järvi olivat myös mieleenpainuvia.


Heräsin yöunilta Saimaa VTS:n VHF-radion kautta kello kuuden aikaan antamaan myrskyvaroitukseen, jossa tuulennopeudeksi luvattiin paikkapaikoin jopa 12 m/s. Seitsemältä Tähti alkoikin kiemurrella ankkuriketjunsa varassa siihen malliin, että päätin vain laittaa kotona valmiiksi tekemäni uuden isomman karttapöydän paikoilleen ja ajaa takaisin kotisatamaan mukavampiin olosuhteisiin jatkamaan puuhia.

Nyt mahtuu karttakin kokonaan pöydälle.

Karttapöytä valmistumassa kotona verstaalla.
Sinne päästyäni seuraavat kolme päivää kuluikin ajohytin kattoa ja takaseinää vanhoista paksuista maaleista putsaillessa, Annitrolin ruosteenpoistoaineella niitä käsitellessä ja pohjamaalia levitellessä. Useista suosituksista johtuen hain myös järkihintaista Nor-Maalin Epocoat 21 Primeriä ja Normadur 65 HS -polyuretaanimaalia Röyskön maalikaupasta Joutsenosta. Olipa muuten erinomaista palvelua kyseisessä liikkeessä!


Käytännössä aloitin maalaushommat irroittelemalla ensin katolta äänitorven, VHF-antennin, kulkuvalot ja kaiken muunkin tielläolevan, jotta saisin varmasti jokaisen neliösentin mahdollisimman hyvin puhdistettua vanhoista maaleista. Sen jälkeen kulmahiomakoneiden ja porakoneen teräsharjoilla putsasin koko katon mahdollisimman tehokkaasti. Tiukassa kiinniolevaan ja hytin laajennuksen yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten uusiin osiin laitettuun, huomattavasti vanhaa ohuempaan maalipintaan, tein vain karhennuksen. Sen jälkeen hioin pinnat karkealla hiomapaperilla rälläkän jättämien kuoppien tasoittamiseksi.






Sitten oli vuorossa suihkupullolla ja pensselillä tehty Annitrol-käsittely, jonka tein kauttaaltaan ja reilulla ainemäärällä, jotta se painuisi varmasti kaikkiin kuoppiin ja hitsaussaumoihin. Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä huitaista pensselillä katolle yhden kerroksen pohjamaalia. Ajohytin takaseinä jäi vielä tällä erää maalaamatta.




perjantai 28. huhtikuuta 2017

Keväistä puuhailua ja laituriparlamentarismia Niskalammilla.

Onneksi reilu viikko takaperin suorittamani Niskalammilla käynnin ajaksi sattui kovaa ja kylmää tuulta lukuun ottamatta edes jollakin tavalla remonttipuuhille suotuisat sääolosuhteet. Ennen sitä ja sen jälkeen taivaalta on nimittäin tullut vuoroin vettä ja vuoroin rakeita, räntää tai lunta. Se miksi kaipailin tälle visiitille sateetonta ilmaa, johtui etenkin sirkkelöintipuuhista, joita rannalla aioin suorittaa. Ahterihytin ovenpielet olisi nimittäin nyt vihdoinkin saatava tehtyä loppuun, jotta oven reiästä saataisiin otettua mitat ja ovi tehtyä myöhemmin kotona valmiiksi.

Tässä ovat valmistumassa oven karmin taakse piiloon jäävät kulmapalat, jotka kääntävät ovenpielen oikeansuuntaiseksi.

Palat sekä karmi ruuveilla ja liimalla paikoilleen kiinnitettyinä.

Kynnyskin jo paikoilaan.
Vaikka reissun päätavoite olikin tuo mainittu oviurakka niin alkaijaisiksi tappelin taas useamman tunnin Jabscon käyttövesipumpun kanssa. Olin tilannut siihen varaosia englantilaisesta Xylem Jabsco Shop:in nettikaupasta ja olin myös asentanut ne paikoilleen jo muutamia päiviä aiemmin kotona, mutta kaikessa kiireessä jätin tietenkin pumpun toiminnan testaamatta. Lopputuloksen varmaan arvaatte. Moottori kyllä pyöri, mutta minkäänlaista imua tai painetta ei edelleenkään pumppu tuottanut. Ei auttanut ilmaus, ei auttanut siemenveden laitto, eikä liioin pumpun muukaan "pahoinpitely". Vettä ei vain yksinkertaisesti tullut! Epäilin jopa jonkin töhkän tukkineen pohjakaivolta pumpulle tulevan putken kokonaan, muttei vika ollut siinäkään. Suulla imaisten sain nimittäin putken päästä, ilman sen suurempia ponnisteluita, keväisen raikkaan Saimaan vettä juodakseni.

Kuva kotona suoritetusta vesipumppuremontista. Vaihdoin kahvimukin vieressä olevan ja aika tavalla kuluneen (vaalean) neliönmuotoisen tiivisteen uuteen. Ja kuten jo kerroin, aivan turhaan!

Parituntisen hengähdystauon tähän taisteluun toi onneksi m/s Rudolf ja m/s Laimi laivojen kippareiden vierailu rannassa. Kahvit saatiin siinä ajassa juotua, munkit syötyä ja mikä tärkeintä, kuulumiset päivitettyä. Mielipiteitä vaihdettiin luonnollisesti kaikesta aiheeseen liittyvästä ja esimerkiksi kunkin aluksen tämän kevään kunnostus- ja remonttisuunnitelmista. Jokaisella kipparilla olikin monenmoisia kohteita mielessään. Tähden kohdalta suurimmat kysymykset olivat uusien viilari- eli törmäyslistojen toteutustapa sekä rovin värinvaihdos. Myös maalien hankintapaikka ja ylipäätään pintakäsittelyn oikeaoppinen suoritus puhuttivat kovasti laituriparlamenttiamme.

Tähden rovi ja kaiteet manuaalisesti eli mustalla tussilla koemielessä "photoshopattuna". Ei näytä mielestäni ollenkaan hassumalta..

Sain muuten joskus viime syyskesällä kotini lähellä sijaitsevalla RTV:llä käydessäni vinkkejä pääkaupunkiseudulla operoivan Royal Linen laivoilla käytettävästä maalaustavasta. Kaksikomponenttinen epoksipohjamaali alle ja pintaan liituuntumisen ehkäisemiseksi uv-suojattu polyuretaanimaali. Näin saavutettaisiin kuulema ainakin kolminkertainen kestävyys perinteiseen peltikatto- tai panssarimaaliin verrattuna.

Myös Motonetin myymästä Dinitrolin valmistamasta Annitrol-ruosteenpoistoaineesta kävimme kollegoiden kanssa rannassa polemiikkia. Moni sen käyttöä on minullekin suositellut ja itsekin kokeilin sitä ukiltani perimäni lumilingon maalausurakan pohjatöissä tammikuussa. Hyvältähän se, ainakin näin muutaman kuukauden kokemuksella, vaikuttaa. Tosin lumityöt ja lingon käyttö maalauksen jälkeen oli tänä keväänä sen verran vähäistä, etten aivan varauksettomasti osaa ainetta vielä suositella.

Lumilinko porakoneen teräsharjalla puhdistettuna ja Annitrolilla käsiteltynä odottamassa vesipesua.

Ja urakka valmiina Miranolilla maalattuna Taavetin perässä!

Istuntomme päätettyämme jatkoin vielä hetkisen käyttövesipumpun parissa, mutta totesin sen kuitenkin lopulta kaipaavan vielä uusia varaosia edellisten lisäksi. Näin ollen myös päivän päätteeksi suunniteltu saunominen oli poistettava kokonaan ohjelmasta. Pesuvesi olisi nimittäin pitänyt lämmittää operaatiota varten liedellä kattilassa. Ahkeroinkin tästä johtuen illalla melkein kymmeneen ahterihytin ovenpielien kanssa. Seuraavana aamuna jatkoin vielä urakkaa ovivanerin leikkaamisella ennen kuin siirryin toiletin puolelle. Siellä järjestelin pöntön sähköjohdot ja vesiputket vihdoinkin kulkemaan siistin näköisesti. Poistin myös kokonaan septisäiliön veteentyhjennysoption. Hätätapauksessa sitä olisi siis voinut käyttää täyteen tulleen säiliön vajuttamiseen, mutta tarvetta sellaiseen ei tyhjennyspaikkojen nykyisen runsauden vuoksi ole ainakaan vielä meillä ollut.


Vielä akuutimpi tähän operaatioon kimmokkeen antanut ongelma oli wc:ssä ajoittain leijaillut paha haju. Sen syyksi paljastui lopulta takatäkille menevän imutyhjennysputken mutka, johon "tarpeet" jäivät tyhjennyksien väliajoiksi viikoiksi muhimaan. Eli operaation jälkeen putki ei valunutkaan tyhjäksi vaan sen alimpaan kohtaan jäi haiseva lanttopaikka. Asiaan ei auttanut putken huuhtelu tyhjennyksen jälkeen eikä edes se, että kyseessä olivat uudet vuosi sitten hankkimani ja "ilmeisen laadukkaat" Vetuksen septiputket. Haju tuli nimittäin aivan selvästi putken moninkertaisen kumipinnan läpi juuri tuosta alimmasta kohdasta. Poistinkin nyt putkistosta kokonaan tyhjennystavan valintahanan, tämän johdosta toimettomiksi jääneet poistoputket sekä laitoin takatäkille johtavan tyhjennysputken kulkemaan siten, että kaato säiliöönpäin tyhjentää sen väistämättä. Aivan pieni mutka siihen vieläkin jäi, mutta toivottavasti hajuhaittojen kanssa ei tämän jälkeen tarvitse enää kipuilla.

Vielä viimeisenä arpeettina ennen kotimatkaa irroitin puukolla ja sorkkaraudalla Tähden karttapöydän erittäin tiukkaan liimatun vanerilevyn. Se kun on osoittautunut käytännössä aivan liian pieneksi. Normaalikokoinen ja Saimaallakin käytössä oleva 1:40000 mittakaavainen merikartta roikkuu nimittäin laitojen yli ja kovemmassa merenkäynnissä sitä on pideltävä paikoillaan. Näin ollen aikomus onkin laittaa nyt tilalle suurempi levy ja varustaa se samalla hiukan aiempaa korkeammilla laidoilla. Myös ruorin takana olevan johtoviidakon peittävä vanerilevy tarttui samalla mukaani. Senkin suurentaminen on nimittäin odotellut työlistalla jo parisen vuotta. Perusteena tälle ovat ulkonäkösyyt.


Otin vanhan karttapöydän mukaani malliksi.