Tähden esittely

Nyt joululomalla, vihdoinkin yli vuoden aikomisen jälkeen, sain kirjoitettua Tähden-blogin viimeisen jutun loppuun. Näin kauan siihen meni osaksi sen takia, että keväällä tehtiin aluksen mahan alle pallekölit, asennettiin uudet anodit, maalattiin pohja ja siirrettiin keulapotkurin tunnelia syvemmälle. Kesällä ajettiin edellisten vuosien tapaan pitkälti toistasataa tuntia ympäri Saimaata, meidän aikaisten (2014-2019) käyttötuntien lähennellessä siis nyt 1200:taa. Syyskesällä kipparoin muiden töiden ohella vesibusseja Helsingin vesillä ja käytiinpä Tähdelläkin Viipurissa tankkausreissulla sekä nostettiin etukajuutan lattian alle uusi, vielä putkituksia odottava lisätankki. Loka-marraskuussa on taas muutamien eteläisen Saimaan saariin suuntautuneiden retkien ohessa käyty osallistumassa s/s Tarjanteen sekä parin purjeveneen talvikuntoon laittamiseen ja sen jälkeen keskitytty taas omalla laivalla 2G/3G verkoissa toimivan pilssi/varashälytinjärjestelmän rakentamiseen. Iltapuhteilla kotisohvalla on myös haalittu tulevia veneilykausia ajatellen tutkajärjestelmän ja autopilotin osasia maailmalta.

Laakereilla eivät siis Tähti eikä sen miehistö ole menneenäkään vuonna levänneet, vaikka blogin kirjoittaminen onkin jätetty pois päiväohjelmasta. Tarkoitus ei ole nytkään sen enempää tietokoneen naputtelun parissa jatkaa, kuin vain saattaa tiivistetysti ja oikein olevana aluksen koko historia julki. Viittaan tällä lupaamaani historiaraportin lisäksi hiukan myös siihen, kuinka joidenkin aikaisempien julkaisuiden ohella myös uuteen Kelluva Kulttuuriperintö -kirjaan oli livahtanut luvattoman paljon virheellistä tietoa Tähden historiasta. Tämän massiivisen lukupaketin tekijät ovat kyllä jo tietoisia asiasta, joten minkäänlaista pahennusta ei tällä kirjoituksella ole tietenkään tarkoitus aiheuttaa, vaan tarjota vain laivamme historiasta kiinnostuneille mahdollisuus tutustua aluksen tarinaan.

Erinomaisen hyvää uutta vuotta sekä mukavia purjehdushetkiä myös jatkossa kaikille Teille toivottaen!

Tähtimiehistö

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


                                                                M/s Tähti

Vuonna 1913 Izhorskij Admiraltejskij zavod -telakalta Pietarissa valmistunut m/s Tähti on alunperin ollut Venäjän Tsaarin maavoimiin (Sveaborgin linnoituksen 1. Miinakomppania) kuulunut 45 jalkainen miinavene. Suomenlinnaan alus tosin saapui vasta valmistumistaan seuraavana vuonna, vaurioiduttuaan ensimmäisellä hinausyrityksellä ja jouduttuaan korjattavaksi Kronstadtiin ja rakentajatelakalle. Vuonna 1915 Sveaborgin linnoituksen miinakomppaniaan kuului kymmenen venettä, joista Pervyj sai nimensä mukaisesti kunnian toimia ensimmäisenä.

Näiden suurien kuvien päälle tulevat tunnisteet häviävät ainakin tietokoneella katsottaessa pois, kun klikkaat kuvaa!

Alkujaan 13,7 x 3,5 x 1,5 m kokoista alusta liikutti valmistajatelakan oma kaksisylinterinen 50 hevosvoimainen kaksitahtinen ja ilmeisesti petroolikäyttöinen moottori, joka antoi sille noin 8:n solmun matkanopeuden. Perän ruumaan mahtui viisi maista käsin sähköllä laukaistavaa miinaa, joita yhdistävää kaapelointia puolestaan kuljetettiin keularuumassa. Pienin muunnoksin vastaavia miinaveneitä tehtiin Ensimmäisen maailmansodan alla monille rannikoilla oleville linnoituksille ja niitä valmistivat Pietarissa Izhoran lisäksi myös Crichtonin ja Ohtan telakat. Jäljellä näistä sisaraluksista ovat Suomessa ainakin s/s Hovinsaari, m/s Lokki, m/s Uitto, m/s Harve ja m/s Koski.

Pervyj:n kanssa samoilla piirustuksilla tehtyjä sisaraluksia jonkin rakentajatelakan varustelulaiturissa.

Suomen itsenäistyttyä jäi keväällä 1918 venäläisiltä maahamme lukuisia aluksia Pervyj mukaan lukien. Se otettiin alkuun Sotasaaliskeskusosaston haltuun Suomenlinnassa ja muutettiin miinanraivaajaksi. Saksalaiskomennossa ja suomalaismiehityksessä tuolloin ollut alus sai samalla uudeksi nimekseen S25, jossa S viittaa Suomenlinnaan. Varsinaiseen raivaustoimintaan S25:sta ei ilmeisesti kuitenkaan koskaan käytetty vaan raivaimet poistettiin ja ruumat muutettiin pian suomalaisten toimesta majoitus- ja kuljetustiloiksi. Tämän jälkeen vuosina 1919-1920 aluksen käyttäjänä oli Suomenlinnan Komendantinvirasto (SKV) ja myöhemmin vuonna 1921 sekä SKV että Rannikkotykistörykmentti 1. Jostakin vielä selviämättömästä syystä aluksen nimi vaihdettiin 27.9.1921 - 8.2.1922 väliseksi ajaksi Johan Sparre:ksi. Kymmenen vuotta - vuodesta 1922 alkaen - S25 palveli ilmavoimia kuljettaen lentokoneenmoottoreita Santahaminasta Valtion Lentokonetehtaalle Suomenlinnaan. Myöhemmin vuosina 1933-1937 alus ei ollut enää kulussa ja 12.2.1937 se poistettiin  vahvuudesta. Aluksen omisti tuolloin edelleenkin Puolustusvoimat, mutta aktiivisessa käytössä se ei ilmeisesti enää ollut.

Moottorikaatteri S25 Santahaminan edustalla vuonna 1933.

Vielä tuntemattomia reittejä pitkin S25 matkasi tämän jälkeen Kotkaan, jossa Kalarannan konepaja on saanut sen haltuunsa vuonna 1951 korvaukseksi Kotkan Rannikkopattteriston aluksiin tekemistään korjaustöistä. Tämän omistajanvaihdoksen jälkeen S25:sta muokattiin laivojen redillä tapahtuviin korjauksiin erikoistunut alus ja sen nimi muuttui Työmoottori 1:ksi. Kansirakenteita on varmasti myös tällöin muutettu ja esimerkiksi rovin vedenalainen osa on kokonaan uudelleen rakennettu hitsaamalla 1950-luvulla. Tältä ajalta on ilmeisesti myös keulakajuutassa vieläkin oleva puugarneeraus. Konehuoneesta kerrotaan korjausalus-aikana löytyneen mm. polttomoottorikäyttöinen hitsauskone ja paineilmakompressori sekä laivamoottorien ruiskutussuuttimien testauslaitteisto.

Työmoottori 1 Kotkassa joskus 1970-luvulla.

Kymmeniä vuosia kestäneen työuran päätteeksi vuonna 1985 Kalarannan konepajan konkurssipesältä Työmoottori 1:nen siirtyi romukauppias Metzbergin käsien kautta Lahteen ilmeisesti jonkinlaiseksi kalastusalukseksi, jolla oli tarkoitus käyttää ihmisiä Vesijärvellä kalalla. Aie kuitenkin kariutui asiakkaiden puutteeseen ja aluksen huonokuntoisen 60/70 hv:n Wickström-Lister moottorin tarjoamiin vastuksiin. Vuonna 1990 tuolloin Mirkku nimeä kantanut ja täysin huvikäyttöön siirtynyt alus sai sitten kyydittäjäkseen nykyisen Wickström DEA-RK -moottorin. Tämän manööverin jälkeen myös kapyysin ja saunan nykyisin sisältävä takakajuutta sekä esimerkiksi aluksen lämmitys/sähköjärjestelmät saavuttivat suurimmaksi osaksi nykymuotonsa.

Huvialusaikana Tähti on ehtinyt viiden eri varustajan toimesta halkoa Päijänteen (vuodet 1985-2005, nimet: Mirkku, Hajuherne) ohella myös Oulujärven (2005-2014, Tähti) ja Saimaan (2014- ) aaltoja niin Porovettä, Puruvettä kuin Pielistäkin myöten. Itämeren suolavesiäkin on käyty muutamaan otteeseen maistelemassa Saimaan kanavan kautta. Näistä reissuista voi näiden Tahtilaiva-sivujen kautta lukea edelleenkin aina bloginpidon lopettamiseen syksyyn 2018 asti.

Mirkku Päijänteellä tai Vesijärvellä joskus 2000 luvun alkupuolella.

Tähden tekniset tiedot (nykyään):

Valmistusvuosi 1913
Valmistajatelakka Izhorskij Admraltejskij zavod, St. Petersburg
Pituus 14,7 m
Leveys 3,7 m
Syväys 1,7 m
Korkeus veden pinnasta 8,6 m
Paino 23 tonnia
Moottori Wickström DEA-RK, 100-130 hv, max 1000 rpm, vm. 1960.
Matkanopeus 7,0 solmua jolloin kulutus noin 7 l/h. tai 7,7 solmua jolloin kulutus noin 10 l/h.
Polttoainetankit yhteensä 400 litraa
Rekisteröity huvialusrekisteriin tunnuksella O 10303, yhteensä 20 hengelle.
Kotisatama Niskalampi Imatra

Varusteet: Eteenpäinnäyttävä kaikuluotain, VHF/DSC-radio, karttaplotteri, keulapotkuri, vesikiertoinen kaminalämmitys, 2000w siniaaltoinvertteri, painevesijärjestelmä, makeavesisäiliö n. 500 litraa, pilssihälytysjärjestelmä, sähkökäyttöinen wc, jääkaappi, kaasuliesi, mikro, katsastusvarusteet, aurinkopaneeli jne..

Tähti Joensuun lähellä Pyhäselällä kesällä 2018.

Tähden historiaa on vuosien varrella selvitelty moneen otteeseen ja monesta suunnasta. Vääriäkin tietoja saaduissa infoissa on ollut, mutta niin vain on pikku hiljaa monet asiat selkiytyneet ja tiedot varmistuneet. Jos tämä nyt julkaistu tiivistetty esittely tuntuu vain pintaraapaisulta niin seuraavien linkkien takaa löytyy aluksen historiasta rutkasti lisää tarinaa luettavaksenne:

http://tahtilaiva.blogspot.fi/2014/08/tahden-historiaa-osa-1.html
http://tahtilaiva.blogspot.fi/2014/09/tahden-historiaa-osa-2.html
http://tahtilaiva.blogspot.fi/2015/01/tahden-historiaa-osa-3.html
http://tahtilaiva.blogspot.fi/2015/03/tahden-historiaa-osa-4.html

Päijänteen telakka

Taannoin eräänä syksyisenä perjantai-iltapäivänä toteutimme vihdoinkin jo keväästä asti suunnitellun Tähtivierailun Päijänteen Telakalle. Olin saanut tutustumiskäynnille esiliinaksi Tähden Kotkan Kalarannan konepajan aikaisen päälikön Herra Marjasen, joka on toiminut myös rakentajien neuvonantajana kyseisen telakan suunnitteluvaiheessa. Vaikka kyläilymme keskeyttikin pahanpäiväisesti alunperin Oulujärveltä lähtöisin olevan Liwia nimisen aluksen pohjan hiekkapuhalluksen, delegaatiomme otettiin vastaan hymyssä suin ja kahvitkin tarjottiin.

Kookkaan telakkarakennuksen 12 metriä korkeista oviaukoista mahtuvat sisään Päijänteen suurimmatkin yli 200 tonnia painavat alukset, joten keväästä 2015 asti Heinolan Hevossaaressa onkin ollut mahdollisuus telakoida ja huoltaa myös suuria aluksia sisätiloissa ympäri vuoden. Telakan osakkaan ja myöskin Päijänteellä seilaavan m/s Vasken kipparin Herra Kaupin kertoman mukaan, noin 200 alusta käsittävästä Päijänteen yli 10 tonnisten teräsalusten kannasta useita onkin jo ehditty heti ensimmäisen toimintakesän aikana telakoida ja kiitettävän moni laivureista on ollut kiinnostunut tuomaan paattinsa myös tulevaisuudessa huollettavaksi sinne. Kaikki työt rovien pesuista, hiekkapuhalluksista ja maalauksista aina moottorien, potkuriakselien ja pohjapeltien vaihtoon kuuluvatkin telakan toimenkuvaan.

Varsin suuresta ja varsinkin tässä taloustilanteessa rohkeasta miljoonainvestoinnista johtuen toivoisikin asiakkaiden löytävän Päijänteen Telakan. Telakointihinnat vaikuttivat mielestäni myös varsin kohtuullisilta suhteutettuna siihen, että korjauksia tehdään Hevossaaressa säiltä suojassa sisätiloissa.

Pyysin Herra Kauppia lähettämään minulle itse napsimieni lisäksi vielä muutamia lisäkuvia telakalla vierailleista aluksista. Tässä niitä nähtäväksi teillekin.

Tässä listattuna myös muutamia löytämiäni linkkejä aiheeseen:

Ylen uutisten artikkeli ennen telakan rakentamista.

Ylen uutisten artikkeli Päijänteen telakasta.

Etelä-Suomen Sanomat

Puun vesikuljetus Vaajakoskella

Liikkuessani autolla jokin aika takaperin työasioiden tiimoilta Päijänteen ympäristössä, tulin pysähtyneeksi kahville ainaisen Vaajakosken ABC:n sijaan läheiseen Naissaareen. Siellä vuonna 1896 alunperin kaupaksi valmistuneessa rakennuksessa sijaitseva Naissaaren Kahvi- ja Juhlahuone tarjosi matkalaisille mukavan piristyksen maukkaan kahvin ja tuoreiden leivosten muodossa. Joku porukastamme haki piristystä elämäänsä myös viereisestä Wanhasta Pajasta, jonne minäkin kuin huomaamattani ajauduin. Kierroksen jälkeen olin jo lähdössä palaamaan takaisin autolle kunnes huomasin hyllyssä "Erottelu ja varppaus" nimisen Seppo Patrikaisen (Gummerus Kirjapaino Oy 1997) kirjoittaman kirjan. Takakannen tekstiä pikaisesti silmäiltyäni en millään enää voinut jättää kirjaa ostamatta.

Asiantuntevasti kirjoitetun opuksen tarkoituksena on kertoa Vaajakosken, jota kutsuttiin vuoteen 1920 asti Haapakoskeksi, suuresta roolista Päijänteen puukuljetuksissa. Kymijoen vesistön latvoilta uitetut tukit, kun kulkivat vuosikymmeniä tätä kautta paikalliselle puunjalostusteollisuudelle ja jopa Kotkaan saakka.

Todella seikkaperäisesti teos käsittelee mm. Kymijoen vesistön eri reittejä, Naissaaren alapuolella sijainnutta erottelua ja esimerksiksi vaikkapa Nielsenin yliheittäjä- ja Blackstadin puristajamallisten niputuskoneiden toimintaa. Mielenkiintoisinta antia ovat kuitenkin tarinat ja todella runsaslukuiset kuvat Kymin Lauttausyhdistyksen käyttämistä höyry- ja moottorialuksista. Useiden alusten moninaisista vaiheista vaivaudutaan kirjassa kertomaan luetteloiden sijaan myös todella yksityiskohtaisesti ja suurella pieteetillä. Allekirjoitatte varmaan edellisen hatunnostoni, kun kerron teille, että varppaamalla ja uittamalla tapahtunutta nippukehälauttojen ja myöhemmin nippujonolauttojen kuljetusta varten Lauttausyhdistykselle oli kertynyt vuonna 1927 huomattava 73 alusta sisältävä laivasto. Se sisälsi 67 varppilaivaa, 5 hinaajaa ja yhden matkustajalaivan sekä kymmenen niputuskonetta. Vuonna 1949 aluksia olikin sitten jo hurjat 127 kappaletta ja monista näistä tosiaan löytyy sekä kuvia että tarinoita varsinaisesta tekstistä.

Myös itse varppaamisesta kerrottin paljon ja ainakin minulle aiheesta tuli valtavasti uutta tietoa. Muun muassa, että varppivaijerin pituus oli pitkänmatkan varppaajilla yleensä noin 6,5 kilometriä. Toiminnasta kerrottiin muun muassa: Ajettuaan lautalta laivakellon mukaan 21 minuuttia alus teki vauhdissa silmukan ja heitti perässä olevan varppiankkurin veteen. Palattuaan tämän niin kutsutun ankkurikyydin päätteksi takaisin lautan luokse oli vaijeria yleensä laskettu ulos noin 6 kilometriä. Loppu 0,5 km pidettiin varalla eli ns. papinvarana. Tämän jälkeen alus kiinnitettiin keulasta uudelleen tukkilauttaan joka hinattiin perä edellä kulkien noin 3-3,5 tunnissa ankkurin luokse. Tätä tietenkin toistettiin niin kauan, että tultiin määränpäähän.

Mieleeni jäi myös havainnolliset kertomukset varppaajien "oikeaoppisesta" ajamisesta sivutuulella ja kiinnittämisestä tuulen mukana ankkuriajon aikana ajelehtineeseen tukkilauttaan.  Jotta lautta saataisiin hajoamatta mukaan eikä se ajautuisi liian kauas väylältä, ammatimiehillä oli tähänkin toimenpiteeseen useampia erilaisia ratkaisuita.

Yläpuolisessa kuvassa Rapu ja Seppä varppaavat Noukanniemen edustalla 1920 tai 1930 luvulla.

Tarina varppaaja Ukon syksyllä 1941 tapahtuneesta karilleajosta jäi myös mieleen. Laiva ohjannut perämies ei ollut pimeässä nähnyt viereistä Selkäsaarta vaan luultuaan jo ohittaneensa sen ajoi laivan suoraan rantakivikkoon sillä seurauksella, että alus alkoi samantien täyttyä vedellä.

Uiton perämiehien keskuudessa Sysmän Paatsalossa sijaitsevan matalikon kivestä liikkuneesta huhustakin kerrottiin. Ilman kuormaa liikkuneella Kolmas-laivalla oli vuonna 1948 varmasti koettu jännittäviä hetkiä perämiehen nostaessa kahvihetkensä aikana takapuoltaan penkistä tiiratakseen samalla ulos ikkunasta. Huhuun viitaten hän oli samaan aikaan virkkonut "No nyt nähdään onko siinä kiveä". Hetken päästä kuulema nykäisi ja laivan kylki aukesi, ja niin siinä kävi, että Kolmas upposi. Miehistö ehti kuitenkin pelastua hukkumiselta, mutta jälkikäteen esitetyiltä korvausvaatimuksilta hekään eivät päässeet karkuun ennen kuin uittoyhdistys muutamaa vuotta myöhemmin vapautti asianosaiset vastuusta.

Onneksi ihmishenkiä ei menetetty myöskään varppaaja Ravun törmäyksessä matkustajalaiva Tehiin 3.8.1941. Sotatilan takia ilman kulkuvaloja liikkunut varppaaja ja sen vetämä tukkilautta havaittiin ilmeisesti liian myöhään, jotta onnettomuudelta olisi voinut välttyä. Tuon linkin takaa löytyy myös paljon muuta mielenkiintoista Päijänteen alueen historiasta.

Hauska yllätys oli myös yläpuolella oleva alkuperäinen kuva nykyään Wickström 70-80 hv:n moottorilla varustetusta ja Leppävirralla Unnukassa majailevasta Aku -laivasta, joka tässä on kuvattu Jyväsjärvellä joskus 1920-30 luvulla. Alus on kirjan kertoman mukaan tuolloin kantanut nimeä Hugo ja ollut varustettu sekä hinaus- että varppauslaitteilla.

Varvinrannan laivojen kokoonpanotelakasta ja varsinkin vuonna 1897 perustetusta Väinölän konepajasta kerrotaan myös paljon. Konepaja valmisti monenlaisia laitteita, kuten silppureita, sirkkeleitä, sähkölaitteita, kamiinoita, pintavirran kehittäjiä, sumankiihdyttäjiä ja tietenkin myös laivoja ja niiden oheislaitteita. Ensimmäinen uittoyhdistykselle Väinölässä valmistunut alus oli höyryhinaaja Kuha vuonna 1920 ja aikaa myöten melkein koko uiton alus- ja konekannan kerrotaan olleen heidän rakentamiaan.

Tätä tarinointia voisi jatkaa loputtomiin, mutta jätän kuitenkin Teillekin hiukan tutkittavaa. Vielä yksi juttu tähän loppuun kuitenkin.. Kirjan laivaluettelosta löytynyt Väinölän konepajan rakentama Tapio (19,28 x 4,8m, 280hv) niminen hinaaja kiinnitti myös huomioni, sillä saman niminen paatti on monta monituista kertaa ajanut meitäkin vastaan Saimaalla (usein Marine Trafficissa Case 20 nimellä varustettua proomua puskien). Sama alunperin Kymin Uittoyhditykselle 1960 rakennettu alus taitaakin olla kyseessä, vaikka komentosillan korotuksilla hiukan yritetäänkin harhauttaa. Mutta se siitä. Antoisia lukuhetkiä Erottelu ja Varppaus -kirjan parissa.

Kaikki tämän kirjoitelman kuvat ovat Erottelu ja Varppaus -kirjasta lukuunottamatta alussa olevaa itse napsaisemaani otosta, jossa hinaaja vetää perässään jotakin uittopuomin näköistä rakennelmaa Naissaaren viereisessä Vaajavirrassa.

Valaan kompassi

Sain teillekin syksyllä tarjottelemani Ritchien teräsvenekompassin nyt vihdoinkin myytyä. Jo puhuessani puhelimessa mukavasti tarinoivan ja minulle ennestään tuntemattoman ostajan kanssa tuumin hänen vaikuttavan jotenkin laivamiesmäiseltä. Kompassin vaihtaessa myöhemmin omistajaa pihamaallamme en tietenkään voinut välttyä kysymästä, minkälaiseen alukseen se olisi mahdollisesti tulossa? Tämän seurauksena paljastuikin kyseessä olevan Päijänteellä seilaileva upea m/s Wal, jota olen monesti Isoisän vanhat laivat -kirjan ja Päijänteen laivureiden sivuilta ihaillut. Muistaakseni nettiveneessäkin myynnissä ollut 19,2 x 4,45 metrinen vuonna 1929 Lehtoniemen konepajalta Varkaudesta valmistunut alus jäi kyseisen konepajan viimeiseksi sen menneessä konkurssiin .

Mielenkiintoisen historian omaava alus on kuljetettu Päijänteelle Lovisan Valkon satamasta jo vuonna 1938 ja monien vaiheiden jälkeen nykyisen omistajan Herra Linneron hallintaan se on puolestaan siirtynyt elokuussa 2014. Alus on remontoitu vuosien saatossa todella edustavaan kuntoon. Voi vain kuvitella kuinka mukavalta tuntuu istua tuollaisen laivan ruotelihytin takana toisessa kerroksessa sijaitsevassa saunassa nauttien löylyjen ohella samalla myös suomalaisesta järvimaisemista.

Tuossa linkkiä aiheeseen:

http://www.paijanteenlaivurit.fi/alusrekisteri/alusten-historiatiedot/wal-historia

http://www.paijanteenlaivurit.fi/alusrekisteri/alusten-historiatiedot/wal-historia/Valasold1.jpg

http://www.paijanteenlaivurit.fi/alusrekisteri/alusten-historiatiedot/wal-historia/Valasold.jpg

http://www.paijanteenlaivurit.fi/alusrekisteri/Wal%2010_2013B.jpg

http://www.paijanteenlaivurit.fi


Sen verran vielä tästä laivasta, että Wal kaipailee omistajansa kertoman mukaan keulalleen noin 80-100 kiloista ns. patenttiankkuria. Jos jollakulla olisi myydä sellainen, niin ottaisitko yhteyttä omistajaan Herra Linneroon. Jos yhteystiedot ovat hakusessa, niin laita sähköpostia minulle osoitteeseen tahtilaiva@gmail.com niin lähetän ne. Myös aluksen kahdeksansylinteriseen Valmet 815 "veturimoottoriin" (185hv) olisi kuulema mukava löytää varaosia. Kone on kyllä kunnossa, mutta esimerkiksi vara-starttimoottorin voisi kuulema vielä hankkia. Asiantuntijoille tiedoksi, että kyseinen mylly on vastapäivään pyörivää mallia.

Loppuun vielä maininta siitä, että kirjoitus on tehty laivan omistajan luvalla.