Rääkkylän regatan odottelua ja visiitti Liperissä.

Tähden vietettyä pari viikkoa Liperissä Mattilan Marinen rannassa oli jälleen aika lähteä vesille. Kippari siirsi aluksen ensimmäiseksi tulomatkallakin käytettyä oikoväylää pitkin takaisin Joensuun Jokiasemalle tankattavaksi ja vesitäydennystä saamaan. Seuraavaksi kyytiin nousivat oma miehistö sekä pari lapsi-ikäistä vierasta suuren laukkupaljouden kanssa. Kaikkien tavaroiden löydettyä omille paikoilleen irroitetiin touvit ja suunnattiin Pyhäselälle suomalaisten keskuudessa jonkinlaisen kansallissankarin asemaan nousseen Cheekin soittaessa samaan aikaan Ilosaarirockissa.

Vaikka porukan menohalut olivat kovat niin vain reilua puoltatuntia myöhemmin järven suurimpiin saariin kuuluvan Ison Pyhäsaaren luoteispuolella koneen sammutusvipu painettiin uudelleen alas, jonka jälkeen uimatikkaat ja lankonki viriteltiin paikoilleen. Pian olikin Pyhäselän "uintikeidas" valmiina ottamaan ensimmäiset asiakkaansa vastaan. Alkuepäröinnin jälkeen koko miehistö, kippari mukaan lukien, ui ja sukelteli yli kolme tuntia 25 asteisessa järvivedessä. Tuolla epäröinnillä tarkoitan tunnetta, joka keskellä selkää uimisesta monelle itseni mukaan lukien tulee. Tieto siitä, että matka lähimpään rantaan mitataan kilometreissä ja pohjaankin joutuisi sukeltamaan toistakymmentä metriä vaikutti nimittäin alkuun selvästi suoritukseen. Pienen totuttelun jälkeen asia kuitenkin unohtui ja uimisesta tuli tämän viikon halutuinta puuhaa. Myös seuraavat kaksi päivää nimittäin vietettiin samalla tavoin eri selillä uiden. Suplautailu ja kumiveneajelu otettiin tietenkin myös mukaan täydentämään nautintoa.

Pyhäselän uintikeskus.

Yöksi siirryttiin etelämpänä sijaitsevan Suursaaren tukevaan laivalaituriin, jossa ennen nukkumaan menoa käytiin tietenkin vielä uimassa. Paikalla jo ennen meitä olleen Tinor nimisen puuveneen kipparin kanssa paransimme maailmaa myöhään yöhön ja parannusta kaipasivat seuraavana aamuna myös veneen akut, sillä aurinkopaneelin rikkoutuneen lataussäätimen aiheuttaman ylilatauksen takia ne eivät jaksaneet pyöräyttää aluksen konetta enää käymään. Tästä syystä Tähdestä irroitettiin yksi 200 Ah:n huviakuista. Moottorin startattua tulimme sopineeksi samalla myös akkukaupoista, joten toisen pottuvarpaan kynttä ei tarvinnut enää rusikoida patterin siirtämisessä takaisin Tähteen.

Suursaaren rykillä törmäsin myös Raimo Virkkuseen, joka on tehnyt hienon historiikin Laivaliikenteestä ja uittoperinteestä Liperin ja Rääkkylän vesillä 1860-2000. Hän kertoi tämänkin nykyään yksityiskäytössä olevan mökin olevan vanha uittomiesten kämppä.

Seuraavaksi ajettiin hellesäässä Arvinsalmen lossin ohi sen länsipuoliselle Ukonselälle, jossa edellispäivän uimamanööverit toistettiin. Neljä tuntia laivamme lillui tuuliajolla ennen kuin suunnattiin yöksi vain 1,2 metrin väylää pitkin Liperin laivalaituriin (735,5h). Pienin lukema noin metrin syvyydessä mittauksiaan tekevän kaikuluotaimen näytössä oli mennessä 1,8 metriä. Palumatkalla ajoin väylän kapeimmassa kohdassa hiukan keskikohdasta sivussa, jolloin luotain ei näyttänyt pieneen hetkeen yhtikäs mitään. Mihinkään emme kuitenkaan osuneet. Paikallisen Tähteä suuremman aluksen omistajan mukaan pohja on merkityllä reitillä pehmeää, joten vaaraa vakavasta pohjakosketuksesta ei väylän pienestä kulkusyvyydestä huolimatta pitäisi olla.

Kävimme kokeilemassa uimista Arvinsalmen länsipuolella pienessä Sikosaaressa. Paarmoja oli kuitenkin niin paljon, että pikaisen pulahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa.

Vesiurheilua Ukonselällä.

Liperi.

Aivan Liperin tukevan betonisen laivamöljän vieressä sijaitsevan Rantamakasiinin keittiön aukioloajat tarkastettiin ensimmäiseksi rantaan päästyämme ja todettiin, että kauppa-asiat ehdittäisiin hoitaa ennen paikan mainioiksi mainostettujen pizzojen syömistä. Näillä kuvioin ja saunan lämmityksellä ilta saatiin muuttumaan yöksi oikein mukavissa merkeissä. Hyttysten takia ovia ja luukkuja jouduttiin tosin sulkemaan vähän liian aikaisin, joten lämpötila oli Tähden sisällä nukkumaan mennessä melkoinen.

Aamulla vieraili vielä moottoripyöräretkellä ollut kaverini luonamme, ennen kuin laiturille asti hyvästelemään tullutta Rantamakasiinin yrittäjää kiitettiin kädestä pitäen hyvästä palvelusta. Sen jälkeen jo edellispäivänä uintikohteena toiminut Ukonselkä valittiin jälleen miehistön yhteisellä päätöksellä tapahtumapaikaksi. Ulkolämpötila pyöri taaskin kolmenkymmenen asteen hujakoissa ja korkein ikinä näkemäni kaikuluotaimen antama vedenlämpötilalukema huomattiin myös tänään. 27,2 astetta celsiusta! Ja voin kyllä sanoa, että olihan se vesi lämmintä!

Tässä kuvassa veden lämpötila on "vain" 27,0 astetta!

Päivän kääntyessä iltaan oli keksitty myös uudet jatkosuunnitelmat, joita alettiin noudattamaan siirtymällä ensiksi Rääkkylän Paksuniemeen. Tähän tämän vuoden Wanhojen Laiwojen Regattapaikaksi valittuun satamaan oli ollut aikomus saapua vasta päivää myöhemmin keskiviikkona, mutta kun paikkakunnalla asuvan kaverini kyydillä aukeni seuraavaksi aamuksi mahdollisuus päästä käymään Joensuussa, oli suunnitelmia muutettava. Syitä kaupunki-ikävään oli kaksi. Ensimmäinen oli auton haku, sillä tarvitsisin sitä töissä käymiseen myöhemmin samalla viikolla. Toinen ja akuutimpi tarve oli uuden akun ostaminen. Liperin visitillämme sain nimittäin huomata myyneeni Tähden huviakuista parhaimman puuveneen kipparille Suursaaren rannassa. Valoja ja muita pienikulutuksisia sähkölaitteita jäljelle jääneet kaksi 200 Ah:n lyijyakkua antoivat kyllä käyttää huoletta, mutta esimerkiksi aamukahvin valmistaminen invertterin kautta toimivalla keittimellä ei onnistunut enää alkuunkaan. Edes ajohytin katolla oleva ja auringonpaisteessa pitkälti toistakymmentä ampeeria lataava 250 watin aurinkopaneeli ei vaikuttanut myönteisesti asiaan. Patteriksi valikoitui tällä kertaa järkihintainen ja vuoden takuulla oleva Puuilon 220 Ah:n AGM akku. Jää nähtäväksi, kuinka se sitten pidemmän päälle toimii?

Uusi akku paikoillaan telineessä ja vanha turkilla latauksessa. Akkuvettä täytyi lisätä melko tavalla sen kennostoihin, joten jokin hässäkkä viime syksynä tehdyn tarkastuksen jälkeen näille vanhoille akuille on sattunut.

Autonhakureissulla Joensuun Jokiasemalla kuvattu m/s Remus.

Mutta palataanpa vielä sen verran matkaan, että.. Paksuniemeen ajellessa ei tapahtunut ihmeempiä, mitä nyt toinen vieraistamme innostui pariksi tunniksi kipparoimaan Tähteä. Rantauduttuamme (739h) jatkui tilanne myöskin rauhallisena toisten paikalle jo saapuneiden aluksien miehistöjä tervehtien. Tämän päivän ajelut eivät kuitenkaan olleet vielä tässä, sillä Tähti piti voimistuneen idän puoleisen tuulen takia pyöräyttää vielä myöhemmin ympäri, jotta laineet saatiin otettua vastaan föörillä. Tällainen laituripaikan viereinen avonainen selkä osaa tarvittaessa tehdä laivan olon kaijassa hyvinkin tukalaksi. Siitä ilman kipparia regatoimaan jäänyt miehistö sai ikimuistoisen kokemuksen muutamaa päivää myöhemmin. Tästä tapahtumasta kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä..

Maailman varmin Wickström..

Vielä viimeisenä iltapäivänä ennen lähtöämme Joensuusta kävimme pienellä ajelulla ja tietenkin uimareissulla Ison-Pyhäsaaren länsipuolella. Nyt on katoltakin hypätty. Toinen asianosaisista kertoi jännittäneensä vajaan neljän metrin korkeutta todenteolla vasta hypyn jälkeen.

Vieraat palautettiin Joensuun Jokiaseman varsin viihtyisän ja elävän oloiseen satamaan ennenkuin lähdimme etsimään yöksi sopivaa ankkuripaikka. Se löytyikin parin tunnin ajelun jälkeen Pyhäselän eteläosasta Tikankaivannon kapean salmen lähettyviltä. Näimme näillämain myös jonkun täysikasvuista norppaa pienemmän kaverin uimassa aivan tyynessä vedessä. Oliko se sitten kuutti tai joku muu, mutta meitä se ei näyttänyt paljoa jännittävän?

Seuraavana aamuna oli asentaja taas hommissa konehuoneessa. Laitoin ns. akusta akkuun varaajan 24V ja 12V järjestelmien välille, jotta talvisäilytyksen yms pidempien laiturissaoloaikojen aikana akut pysyisivät hyvässä vireessä. Ajatus olisi, että aurinkopaneeli lataisi tuolloin 24V-akut täyteen ja uusi laturi ottaisi puolestaan niistä virtansa ja tekisi saman 12V-akuille.

Urakan jälkeen vaihdoimme taas maisemaa ja ajelimme iltapäiväksi Arvinsalmen lossin ohi Rääkkylään Varpasalo nimisen saaren eteläpuolelle ja ankkuroiduimme kivikkoisen rannan takia hiukan aiottua kauemmas odottelemaan tuttaviemme mökin saunan lämpenemistä.

Makkaraa paistettiin ja puhtaana sekä kylläisenä olikin hyvä palata Tähdelle ja aloittaa ruiskutussuuttimien irroittaminen kolmannesta ja neljännestä sylinteristä. Tilanne moottorin kanssa nimittäin eteni päivän aikana siihen pisteeseen, että neljännen sylinterin ruiskutushetkellä koneesta ja mielestäni sylinterikannen suunnalta kuuluu ajoittain kipakkaa kalkatusta. Kolina hiukan aaltoilee. Kovenee ja hiljenee välillä, mutta kone tärisee mielestäni koko ajan enenmmän kuin normaalisti.

Ensin venttiilikoppa pois ja sitten seuraavaksi tutkitaan kuinka irroitetaan ruiskutussuuttimet.

Kyllä ovat Wickströmin tehtaalla suunnitelleet hommat hyvin, kun muutamalla työkalulla saa puretuksi konetta aika pitkälle.

Joku huolimaton huoltomies on näköjään tämänkin moottorin kohdalle sattunut. Löysin nimittäin venttiilikopan alta aivan irtonaisena kannenpultin päästä leikatun pätkän. Liekö pultti ollut liian pitkä vai mikä lienee syynä moiseen? Tuo jos olisi tipahtanut venttiilinnostimen reikään olisi tullut rumaa jälkeä. Samainen pätkä näkyy löytöpaikassaan koko venttiilikoneistosta otetussa kuvassa vasemmassa alalaidassa.

Seuraavana aamuna autoilin Kiteelle diesel-korjaamoon testauttamaan suuttimet. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin kaveri korjaamolla kutsui minut oikein katsomaan suuttimien testausta ja sitä kuinka hyvät ja aivan samanlaiset suihkut molemmat antavat. Vesiperä! Olisikin ollut liian helppoa ja halpaa jos vika olisi löytynyt heti!

Tarkastettuani vielä venttiilinjouset ja -nostimet sekä venttiilinvälykset ei auttanut muu kuin laittaa kone takaisin kasaan. Vaihdoin kokeeksi myös suuttimien paikkoja ja tulos oli aivan sama. Neljännen sylinterin saadessa polttoainetta ruiskutuspumpulta koneesta kuuluu terävä kilahdus. Vaiva onneksi hiukan helpotti koneen lämmetessä ja hetken kuluttua lähdettyämme liikkeelle käynti aivan kuin tasaantui. 

Saatuamme koneen jo kasaan miehistömme jäsenellä oli vielä asiaa allergialääkärille, joten loppuporukka ehti ennen ankkurin nostoa vielä maalata osan kansista.