Kuten edellisessä jutussa kerroin Haukivedellä Linnasaaren kansallispuistossa sijaitseva Hietasaari jätettiin päiväksi luvatun länsituulen jo keikuttaessa tuntuvasti saaren pohjoispuolella ankkurissa ollutta Tähteä. Vajaan tunnin verran rullasimme tämän jälkeen laitavastaisessa ja loppumatkasta myös laitamyötäisessä tuulessa kohti Oravia, jossa oli suunniteltu tehtäväksi lisämiehistön mönstraus.
Oikeammin kyseessä olivat kyytiime tulevat risteilyvieraat, jotka olivat halukkaita kokemaan Heinävedelle vievän vesireitin ja etenkin sieltä löytyvien kanavien tunnelmaa. Vuosi takaperin ajelimme samaisen väylän myötävirtaan Kuopiosta Savonlinnaan, mutta nyt oli aikomus verestää muistoja vastavirtaan kulkien.
Yksi vuoden takaisesta kanavaturneesta mieleen jäänyt ajatus oli edetä tällä kertaa rauhallisemmalla tahdilla. Toinen visio oli, ettemme viettäisi öitämme samoissa paikoissa, kuin edellisellä kerralla. Näillä suunnitelmilla lähdimmekin kyytiläiset mukaan poimittuamme matkaan. Kokka suuntautui Oravista pohjoiseen vievälle 1,8 metrin väylälle. Heti alkuun ruorimiehen paikalla koettiin elämyksiä Oraviveden mukavan pujotteluradan ansiosta.
Kotkaselällä ei tällä kertaa onneksi alkanut kone kilkattamaan viime vuoden tapaan, vaan sivuutimme sen niin kuin kaikki muutkin matkan etapit välikohtauksitta Suomen kesään olennaisesti kuuluvien vesi- ja raekuurojen sekä ajoittaisen auringonpaisteen saattelemina.
Ensimmäisen kerran katselimme yöpaikkaa jo heti Kontiosaaren pohjoispäässä, jossa pieni aivan väylän vieressä ollut lahti vaikutti otolliselta tälle manööverille. Lahdukkaan puhaltanut ja turvallista rantautumista vaikeuttanut terhakka luoteistuuli kuitenkin aiheutti päätöksen jatkaa matkaa vielä eteenpäin.
Tämän jälkeen Kiikanselkä ja Pyttyselkä ohitettiin yhtäkyytiä kiinnitettyämme kartalla huomiomme Säynämön möljään. Kansan raamattuseuran hoteissa olevan paikan pitäjille myöhäisestä ajankohdasta huolimatta soitettuani saimme heiltä luvan kiinnittyä laituriin yönviettoon. Köydet kirittyämme teimme vielä tulet leirikeskuksen nuotiopaikalle illallisen valmistamista varten.
Kyseinen laituri toimii ajoittain myös Kuopio-Savonlinna-reitillä kulkevan Puijo-laivan pysähdyspaikkana.
Matka jatkui seuraavana aamupäivänä maksettuamme ensin 18 euron laiturimaksun. Vieraamme pääsivät nyt vihdoinkin kokemaan niitä kaipaamiaan kanavia. Pilpan kanava oli täältäpäin saavuttaessa ensimmäisenä ja sen tuulisissa olosuhteissa läpäistyämme kiinnitimme Tähden kanavan laituriin aikomuksenamme nauttia hetken aikaa maisemista ja valmistaa ruokaa miehistöä varten.
Seuraavaksi vastaan tulleiden Vääräkosken avokanavan ja Vihovuonteen kanavan jälkeen olin suunnitellut yöpaikaksemme Kermankosken vierasvenesatamaa, jonka tyhjään laituriin ajaessamme paikan isäntä oli jo hyväntuulisena ottamassa meitä vastaan. Harmiksemme Kermassa ei kuitenkaan hänen kertomansa mukaan ollut tarjolla kauppaa, joka olisi tarjonnut suurelle ja jääkaapin tyhjyydestä päätellen ilmeisen nälkäiselle miehistöllemme heidän kaipaamaansa apetta. Kermankosken ravintolassa olisi tietenkin voinut nälkäänsä siirtää, mutta pienen äänestyssession tuloksena irroitimme kuitenkin köydet pollareista ja jatkoimme ajeluamme.
Tuossa linkki viihtyisän oloiseen Kermankosken satamaan: http://www.vierassatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=7950
Ja niin siinä vain lopulta kävi, että suunnitelmamme rauhallisesta etenemisestä miinoittui kaupan metsästyksen takia ja sulutettuamme itsemme vielä päivän kolmannesta sulusta eli Kerman kanavasta ajoimme suorinta tietä Heinäveden satamaan, jota Kermanrannaksi kutsutaan. Kauppa-asiat hoidettiin kylällä 1,5 kilometrin päässä pikapikaa ja taas kerran hätyytettiin Herra Wickström päivälevoltaan viemään meidät takaisin tulomatkalla havaitun Martinsaaren suojaisaan rantaan.
Saaren ohi päivällä ajaessamme pieneltä näyttänyt laituri osoittautunut rantaan varovasti eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen avustamana lipuessamme, etukäteistietojen mukaiseksi. Yhdellä ketjulla maissa kiinni ollut ja kaiken lisäksi vieläpä varsin heilakka laituri ei olisi kestänyt kiinnittäytymistä eikä varmaan edes pientä töytäisyä. Eipä sillä, ei se varmaan sellaiseen ollut tarkoitettukaan.
Tästä johtuen saatuamme peräköyden poijuun yksi porukasta lähetettiin keulapartaaseen kiinnitettyjä tikkaita myöten laiturille ja siitä rantaan laittamaan köydet sopiviin kiinnityspisteisiin. Toinen puuhun ja toinen rantakalliossa olleeseen kiinnityslenkkiin. Näin saimme köysillä virittelemällä Tähden juuri oikeaan kohtaan laituriin kuitenkaan
osumatta. Tämä mahdollisti myös pienemmän laivaväen pääsyn omin avuin laiturin kautta maankamaralle. Taas paistettiin makkaraa, soudettiin ja saunottiin. Väittäisin, että kovin kaavoihin kangistunutta toimintaa tämä laivaharrastus.
http://venelehti.fi/satamat/vuoksen-vesisto/karvio-karjalansaari/5404-martinsaari
Vaihteleva sää jatkui myös Martinsaaressa nimittäin välillä etsittiin kiireesti sateensuojaa ja välillä taas paistoi aurinko hienoja sateenkaaria synnyttäen.
Aamulla olikin sitten jo aika jättää vieraamme Heinävedelle jatkamaan lomamatkaansa muilla kulkuneuvoilla. Sinne siirryttyämme metsästelin samalla kertaa kylältä toimimattomaan kumiveneen perämoottoriin uutta sytytystulppaa ja Tähden septitankkiin laitettavaa saniteettinestettä. Kumpaakaan ei sieltä useasta vierailukohteesta ja pienestä ihmetyksestä huolimatta löytynyt.
Ehkä hauskin tapahtuma oli, kun epäilin erään paikallisen kauppiaan petkuttavan minua ohjatessaan kysymään septinestettä kenkäkaupasta. Väite kuitenkin osoittautui todeksi uskaltautuessani hämmentyneenä kyseiseen putiikkiin. Vanhempi iloinen rouvashenkilö kertoi heillä täällä kenkäkaupassa usein olevan kyseistä tuotetta, mutta nyt juuri varaston päässeen harmillisesti loppumaan.
Lohdutuspalkinnoksi näiden epäonnistumisten johdosta ajattelimme ennen lähtöämme vielä pyörähtää tutustumassa arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemaan vuosina 1890-1891 rakennettuun Heinäveden upeaan puukirkkoon. Se näkyy korkealta paikaltaan kauas pohjoispuolisen Kermajärven selälle asti. Mutta mutta, kuinkas kävikään?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinäveden_kirkko
Tavallaan se olisi pitänyt edellisten tapahtumien valossa jo arvata. Nimittäin sekään ei ollut vielä auki. Vasta seuraavalla viikolla avautuva taidenäyttely pitäsi kirkon ovet avoimina vierailijoita varten. Nappasimme kuitenkin parit hienot ulkokuvat pytingistä ja marssimme kirkolta rantaan vievän jyrkän alamäen vauhdittamina takaisin Tähdelle. Sinne päästyämme heitimme hyvästit Kermanrannalle ja ohjastimme Tähtemme ulos satamasta.
Asiasta kiinnostuneille tiedoksi, että Savonlinnan ja Punkaharjun välisellä reitillä olevassa Taikinasaaressa asennettuun moottorimme tuntimittariin on tässä vaiheessa kertynyt 22 ajotuntia.
