Kesän startti ja Pullikainen vol. 2

Vaikka tuli hankittua tälle keväälle miehistön ja tavaroiden liikuttelua varten suurempi auto niin näky oli Tähdelle lähtiessämme aivan samanmoinen kuin aiemminkin. Tosin mukaan kesän reissuja varten oli tällä kertaa pakattu kotona talvehtimassa olleista kumiveneestä, takakannen puutarhakalusteista ja agregaatista lähtien kaikki mahdollinen, mitä vain kuvittelimme matkan aikana tarvitsevamme.

Niskalammelle päästyämme viimeistelin ensitöikseni uuden jääkaapin ja Sterling Power 12V-moottorilaturin sekä lataussäätimen asennukset. Nämä urakat pakkaustoimenpiteiden lisäksi ottivat aikaa yhteensä melkein kuusi tuntia, joten köydet irroitimme kaijasta vasta illan jo hämärtyessä.

Siirtymän ensimmäisen ja ainoan vastaantulijan Jermacin heti alkumatkasta kohdattuamme saimme jatkaa taivaltamme aivan omissa oloissamme kohti yöpymispaikaksi suunnittelemaamme Pullikaista.

Herra Wickströmin puksutellessa rauhallisesti alakerran yksiössään veikkailimme komentosillalla olisiko saaressa muita veneilijöitä? Puolentoista kuukauden takaisen ensivisiittimme pohjalta olin nimittäin lähes varma, että emme voisi olla ainoita paikallaolijoita. Tuskin olen nimittäin ainoa, johon saaren sisään jäävä suojainen laguuni on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, vaikka emme jäiden takia silloin edes rantaan asti päässeetkään.

Pujoitellessamme puolenyön aikoihin sisään lahteen hämmästyinkin kovasti, kun paikalla ei kesäkuun alusta ja varsin oivallisesta veneilykelistä huolimatta näkynyt ketään muita. Lahdukan länsirannalla olevaan uudenkarheaan laituriin ja peräpoijuihin saimmekin näin ollen kiinnittäytyä rauhassa vailla pelkoa muiden yöpyjien herättämisestä.

Aamulla muun miehistön vielä nukkuessa päätin lähteä etsimään todisteita saaressa Toisen Maailmansodan aikana sijainneesta ilmatorjuntapesäkkeestä. Olin kuullut, että lahden pohjukassa olisi hirsirakanteinen korsu, josta veisi polku saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle jo metsittyneelle pesäkkeelle.

Näiden vihjeiden perusteella olikin helppo paikallistaa jo aikoja sitten romahtanut hiekkaiseen rantapenkkaan kaivettu majoituskorsu sekä kolme ristin muotoista pesäkekaivantoa ylhäällä mäen päällä.

Harmikseni en löytänyt netistä tarkempaa tietoa tämän yksikön toiminnasta.

Paluumatkalla kiersin saaren länsirannan kautta takaisin ja kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että Pullikainen on yksi hienoimmista vierailemistamme saarikohteista.

Roskakatokset, käymälät, grillipaikat ja laiturit ovat kaikki loistokunnossa. Syvät rannat mahdollistavat hyvin myös keulan ajamisen rantaan, jos laituri sattuisi olemaan täynnä tai oma rauha tuntuisi mukavalle. Saaren mäkiset maisemat ja polut tarjoavat puolestaan mahdollisuuden kävelyretkiin ja sota-aikaiset rakennelmat mielenkiintoista katseltavaa historiannälkäiselle.

Vasta puolenpäivän aikoihin ollessamme jo tekemässä lähtöä paikalle saapui ensimmäinen kanssaveneilijä. Sen myötä tuumailimmekin, että upea ja varmasti monen lempikohteisiin kuuluva Pullikainen tuskin tarjoasi yhtä rauhaisaa pysähdystä suurimman veneilysesongin aikaan heinäkuussa.

Tästä mukavasta pysähdyksestä alkaa meidän tämän kesän Tähtiretkemme, joten jatkoa seuraa..