Paluumatka

Paluumatka Vaalasta Vuoreslahteen sisälsi käynnin Manamansalon Martinlahdessa. Siellä Tähden tankkeihin tankattiin kaikki sataman dieselit. Yhteensä 228 litraa. Arkailin hiukan tuulisen Ärjänselän ylitystä, kun polttoaineen letkumittarimme näytti enää noin sataa litraa. Vajaat tankit ja kova aallokko ovat mielestäni huono yhditelmä. Tai sanotaanko, että kokemukseni mukaan ne ovat huono yhdistelmä.

Tankin pohjalla oleva vesi sotkeutuu helposti pieneen polttoainemäärään tai sitten polttoainejärjestelmä voi jopa saada ilmaa tankin kautta aaltojen kovasti keikuttaessa. Se tarkoittaa välitöntä moottorin sammumista. Siispä ei auttanut muu kuin mennä tankille. Juomavettä tankkasimme myös. Kerrottakoon myös, että meillä oli vaikeuksia saada laiva ulos tuulisesta satamasta. Peruuttaminen ei juuri koskaan tuota toivottua tulosta ja varsinkin tuulen puhaltaessa ohjautuvuus peruutettaessa on rehellisesti sanottuna arpapeliä. Kovan ähellyksen ja pienen vaaratilanteen seurauksena saimme onneksi Tähden lopulta avoimemmille vesille.

Ärjänselän yli tulimme satamasta selvittyämme kuitenkin ongelmitta ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin matkustajat ottivat kaiken ilon irti raikkaasta järvi-ilmasta.

Seuraavan yön vietimme ankkurissa sukulaistemme talon lähettyvillä Vuoreslahdessa kunnes päivän muuttuessa illaksi suuntasimme lasten kanssa Ärjän luonnonkauniille saarelle. Ollessamme jo melkein laiturissa huomasimme sen olevan käyttökiellossa. Ei siis saaren vaan laiturin.

No siinä vaiheessa en enää viitsinyt alkaa peruuttelemaan vaan kiinnityimme laituriin ja päätimme kulkea rantaan kumiveneellä.

Lapset ja koira leikkivät illan rannassa minun kyllästäessä puisia törmäyslistoja Tähden kyljissä. Täydellistä lomailua siis.

Muun porukan jo nukkuessa tarjosi luontoäiti vielä tällaisen ikimuistoisen, mutta valotettavasti tähän kuvaan kameralla latistetun näyn. Äänimaailma sisälsi laineiden hiljaista liplatusta ja muutamia pesivien lintujen ääniä. Aivan oikeassa laidassa näkyvän niemen kärjessä seisoi juuri tämän kuvan ottohetkellä yksinäinen metsäpeura, joka katseli kaipaavasti kohti mannerta.