Haukivedelle

Paria päivää myöhemmin autoilimme takaisin Savonlinnaan jatkaaksemme keskeytynyttä risteilyämme. Suunnitelmissamme oleva siirtyminen Savonlinnan yläpuolisille vesille sai odottaa Tähdelle paluumme jälkeen vielä kuitenkin yhden yön ja aamupäivän. Unihiekat yön jäljiltä silmistä pestyämme kävimme nimittäin tutustumassa Riihisaaressa sijaitsevaan Savonlinnan maakuntamuseoon sekä viereiseen Olavinlinnaan.

Näillä reissuilla venähtikin tovi. Paljon riitti ihmeteltävää koko Tähden laivaväelle molemmissa vierailukohteissa. Parista Riihisaaren näyttelyn kuvasta löytyi myös paljon mielenkiintoista tarkasteltavaa ja niitä tuijottelimmekin hyvän aikaa. Harmillisesti museolaivat s/s Salama ja s/s Ahkera olivat telakalla ja s/s Mikkokin vielä suljettuna.

http://www.savonlinna.fi/riihisaari

http://www.savonlinna.fi/riihisaari/nayttelyt/museolaivat

Myös höyrykone ja -generaattori veivät ryhmältämme oman aikansa.

Olavinlinnan opastettu kierros ja pienehköön noin kymmenhenkiseen ryhmäämme kuuluneille asiasta kiinnostuneille lapsille juurtajaksain kaikkiin kysymyksiin vastannut esittelijä olivat myös elämys.

http://www.nba.fi/fi/museot/olavinlinna

Kuva Riihisaaresta, s/s Mikosta, Törninpyörän huvivenesatamasta ja tietenkin Tähdestä linnan tornista otettuna.

Ja tässä samasta paikasta kuvattuna etelästäpäin tultaessa Haukiveden porttina toimiva Kyrönsalmi, jonka tulisimme jo tänä iltana itsekin läpäisemään.

Aina on huvittelun ohella myös jokin projekti hoidettavana. Huomasin nimittäin edellisellä reissullamme Tähden sammuttimien seuraavan tarkistusajankohdan menneen umpeen toukokuussa 2015. Unohdin kuitenkin huoltoon vietäväksi aiotut sammuttimet laivalle kotiin edellisen kerran lähtiessämme, joten jouduin ratkaisemaan asian ostamalla uudet. Onneksi  2kg:n jauhesammuttimien parinkymmenen euron kappalehinta Puuilossa ei ollut ylitsepääsemätön eikä uusien lähes samankokoisten sammuttimien sijoittelu laivan interiööriin tuottanut mitään ongelmia.

Törninpyörän satamassa sammuttimien kanssa pelaillessa poikkesin välillä kannella vain nähdäkseni tutun paatin viime kesältä olevan myös kulussa.

Kulttuurinnälkäisen sielunruoka oli museovierailuilla hoidettu, joten enää vatsat ja Tähden polttoainetankit oli täytettävä. Pyörähdimmekin Savonniemen ympäri Haislahden puolelle hoitamaan nämä tarpeet. Tankkasin VS-Marinen pumpusta Tähden vielä yli 200 litraa sisältäviin säiliöihin noin 130 litraa dieseliä, kun arvelin seuraavan tankkauspisteen olevan useamman päivämatkan päässä. Jääkaappi täytettiin myös läheisen Citymarketin tarjonnalla ja septin tyhjennyskin hoidettiin samalla kertaa. Satamamanööverit ja laiturien vaihdot hoitelin tarkoituksellisesti yksin. Ajatuksena kun on, että tekemään oppii tekemällä!

Linjakas Halla XVII köllötteli kaikkien ihasteltavana Citymarketin kauppalaiturin länsipuolella.

http://www.steamship.fi/?cat=59

Sitten vain kokka kohisten kohti Kyrönsalmea ja Haukivettä.

Taas mietin linnaa ympäröivän virran pyörteissä ruoria pyörittäessa, että eipä olisi hauska kohdata tässä toista saman kokoluokan alusta. Varsinkin linnasaaren itäpään ja siellä olevan länsireiman välistä kulkeva väylä on sen verran kapean oloinen, ettei kohtaaminen olisi ehkä mahdollistakaan.

Pienen odottelun jälkeen etukäteen varaamani ja vain tasatunnein tapahtuva rautatiesillan aukaisu oli käsillä.

Haukiveden puolella meitä vastaan ajeli ensimmäiseksi Laitaatsiltaan tukkilauttaa hinaamassa ollut vanha tuttumme Chr. Kontturi. Tätä tapahtumaa puolestaan seurasi Savonlinnan lähivesillä tilausristeilyitä hoitavan Laivayhtiö Otukan m/s Elviiran kohtaaminen.

http://www.ieva.fi/welcome/index.php/fi/m-s-ieva-ja-m-s-elviira

Viime kesältä mieleeni jäi helteisen päivän pysähdyspaikaksi valittu Pienen Haukiveden Hietasaari, jota olin nytkin silmäillyt ajatellen siitä meille seuraavaksi yöksi sopivaa yöpaikkaa. Saaren pohjoispuolinen ranta tarjoaisi hyvän suojan yöksi luvattua 4-5 metrin etelätuulta vastaan.

Kokeilimme ensialkuun ajaa keulan kartassa matalalta vaikuttavan rannan rantaviivaan asti. Jäimme kuitenkin tällatavoin 6-7 metrin päähän rannasta, joten päädyimme ankkurointiin. Kumiveneellä pääsisimme kuitenkin helposti maihin.

Puiden sahaaminen, nuotion sytyttäminen ja makkaranpaisto tarjosivat miehistölle mukavaa iltaohjelmaa. Tähän tarkoitukseen pohjoispään suojaisa nuotiopaikka loikin oivat puitteet.

Sää vaihteli tasaisen varmasti auringonpaisteesta aina sateeseen ja tuuleen ja jopa ajoittaiseen sumuun asti. Tämä lieneen se kuuluisa Suomen kesä!

Seuraavaksi aamupäiväksi ja päiväksi luvattu jopa 10 m/s länsi- ja luoteistuuli alkoi aamupalan jälkeen nostattamaan aaltoja ankkuripaikallamme. Hiekka/sorapohjan ansiosta ankkurimme kuitenkin piti hyvin ja siivosimme ja järjestelimme tästä huolimatta aluksen sisätiloja vielä tovin ennen lähtöämme.

Yllä miehistön taidonnäyte.

Yläpuolisesta kuvasta huomaa hyvin kuinka mataloituva ranta sekä selältä puhaltava tuuli alkoivat aiheuttaa keikuttavaa aallokkoa.

Varusteita oli ennen tätä juhannusviikon reissuamme uusittu myös lämmityslaitteiden saralla. Investoin nimittäin vihdoinkin H-malliseen piipunhattuun pettyneenä edellisen lierihattumallin jatkuviin savutusongelmiin. Kuten olen jo Teille kertonut se sai kovemmalla tuulella ajoittain ilman kiertämään piipusta sisäänpäin. Joskus, tosin varsin harvoin, kamiina jopa sammui tämän tapahtuman johdosta.

Metsästin Suomesta puhelimella sekä Reflexin, että Tähdessä olevan Kabolan kamiinoiden jälleenmyyjät ja maahantuojat, kun halusin tehdä hankinnnan tällä kertaa kotimaasta. Yhdeltäkään heistä ei 90 mm:n putkeen tarkoitettua H-hattua kuitenkaan löytynyt. Muutenkin puhelut heidän kanssaan olivat masentavia. "Ei näitä oikein kannata pitää varastossa", "olemme pienentäneet varastomme olemattomiin, kun juuri kukaan ei nykyään hanki veneeseensä kamiinaa", "en oikein tiedä mistä kannattaisi kysellä" ja "kyllä joku rosteri-peltiseppä tuollaisen varmasti hitsailee" olivat moninaiset vastaukset kyselyihini.

Aukaisinkin näin ollen tietokoneen ja pienen hakemisen jälkeen päädyin jo edellisen veneemme lämmitysjärjestelmän rakentamisessa auttaneen saksalaisen Toplicht -nettikaupan sivuille. Sinne myöhään tiistai-iltana lähetetty tilaus, jossa pyysin tuotteelle kohteliaasti mahdollisimman nopeaa toimitusta sai sen ilmetymään suoraan kotiovellemme perjantaina aamupäivällä. Ja puhun siis samasta viikosta. Esimerkillistä toimintaa vielä, kun huomioi muutamaa kymppiä kotimaan hintoja pienemmän hankintahinnan, vaikka mukaan laskee 30 euron postikulutkin. Tämän jälkeen en myöskään yhtään ihmettele, miksei "aataminaikuisten" kamiinoiden kauppa Suomessa kannata.

http://www.toplicht.de/en/

Lähdimme tuulisesta Hietasaaresta vasta iltapäivän puolella. Tuolloin 10-13 metriä sekunnissa puhaltanut puhuri ei nostattanut kovinkaan mainittavia aaltoja reitillemme. Siitä huolimatta valitsimme käytettävissä olevista reittivaihtoehdoista suojaisimman väylän kohti Oravia, josta saisimmekin sitten lisää miehistöä riveihimme..

Takaisin Savonlinnaan

Mustasaaressa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata taas kohti Savonlinnaa ja Törninpyörän vierasvenesatamaa. Reitiksi valikoitui aikataulun puitteissa lyhempi Kongonsaaren itäpuolinen väylä. Ennen sille lähtöämme oli aikomuksemme kuitenkin käydä tutustumassa samaisen saaren eteläpäähän louhittuihin Salpalinjan varustuksiin. Rannassa kerrottiin jopa olevan laituri saaressa vierailua varten. Niinpä huristelimmekin innokkaina paikalle vain huomataksemme kuinka varsinaisen laituriosan rantaan yhdistävä silta oli poissa paikoiltaan ja aallokossa keikkunut laituri näin ollen käyttökelvoton. Ilmeisesti jäiden murjomaa laiturirakennelmaa ei oltu talven jäljiltä ehditty vielä korjata.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2021

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_kartta.aspx?KOHDE_ID=2021&OBJECTID=1191

Perän olisi tietenkin edelleenkin saanut poijuun kiinni ja keulan laituriin ja rantautumisen olisi tämän jälkeen voinut tehdä vaikkapa kumiveneellä soutaen. Perämoottori kun ei siis vieläkään toimi. Mietin toki myös mahdollisuutta kiinnittäytyä vain poijuun ja tietenkin myös ankkurin laskemista.

Rannan tuntumassa alusta sompaillessa ja näitä kaikkia vaihtoehtoja punnitessa alkoi kuitenkin navakasta lounaistuulesta johtuen tuntua siltä, että jätämme Kongonsaaren varustukset tällä kertaa odottamaan otollisempaa ja turvallisempaa hetkeä.

Tähän operaatioon käytetyn puolituntisen jälkeen suuntasimmekin kokan hitusen pettyneinä kohti Savonlinnaa. Koukattuamme reitillämme pienen matkan verran takaisin itäänpäin lähdimme etenemään saaren itärannan 2,8 metrin väylää kohti pohjoista.

Riutanselän pohjoisosassa lähestyessämme Kongonsaaren lossia meitä odotti kuitenkin pieni lohdutuspalkinto, sillä saimaannorppa näyttäytyi meille. Ensimmäistä kertaa ehdin myös kutsua koko muun Tähti-miehistön paikalle ennen kaverin painumista pinnan alle. Ehdimmepä jopa tiiramaan uutta ystäväämme kiikareilla ennen hänen kiiruhtamista kohti uusia seikkailuita.

Loppumatka Savonlinnaan ei oikeastaan sisältänyt mitään sen kummempia kertomisen arvoisia asioita. Oikeastaan vain huomioni Tähden Lowrance-karttaplotterin ajoittain varsin suurista heitoista paikanmäärityksessä ansaitsevat tulla mainituksi. Todellinen reittimme ei nimittäin varmasti kulkenut yläpuolella olevan "kuvakaappauksen" esittämällä tavalla punaisia reimareita pujotellen. En tiedä onko tämä vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta jotenkin minusta tuntuu, että aiempaa enemmän on vastaavia tilanteita esiintynyt plotterissamme tänä vuonna.

Mainittakoon vielä sekin, että pidimme matkalla myös pienen ruokatauon, jonka ajaksi sammutin koneen ja poistuin brykalta alakerran messiin syömään. Ankkuria en siis pysähdyksen ajaksi laskenut. Yllä kuva nopeasti nauttimani lautasellisen aikana koilisen suuntaan tuulen painamana kulkemastamme matkasta, joka vei meidät vain noin 50 metrin päähän rantakivistä. Lounaistuuli teki kyllä parhaansa, jotta olisimme karahtaneet karille, vaikka olin ennakoinutkin tilannetta ja ajanut ennen sammuttamista väylältä reilusti sivuun tuulen puolelle.

Savonlinnassa valitsimme taas taukopaikaksemme Törninpyörän sataman. Huomionarvoista sataman ystävällisessä palvelussa oli heidän huomattava hinnanalennus laiturimaksuista, kun emme itse olleet paikalla Tähden levätessä toistamiseen muutaman päivän heidän hoteissaan.

Kyselin myös lupaa aluksen saamiseksi sivukiinnitykseen lähes tyhjässa kaijassa, mutta sitä ei hellinnyt. Yrittäjälle laituria vuokraavat kaupunginisät ovat kuulema kieltäneet tällaisen manööverin laiturin rakenteen kestävyyteen vedoten. Varmaankin kiellolle on näin ollen perusteet. Olimme jo kuitenkin paikalle saapuessamme kiinnittäytyneet toiveikkaasti sivuttain, joten purimme tietenkin matkatavaramme pois Tähdestä ennen perän kääntämistä poijuun.

Punkaharju

Taikinasaaresta ei ollutkaan kuin lyhyt siirtymä Punkaharju Resortin laituriin, jonne rantauduimme viereisen Kesämaan kutsun kuultuamme. Vaikka sää oli kolea ei luvatusta vierailusta siellä ollut mitään mahdollisuuksia laistaa vaan uimahousut ja pyyhkeet oli pakattava laukkuun ja lähdettävä matkaan.

http://www.punkaharjuresort.fi

Vanhemmalle miehistön osalle Kesämaata enemmän elämyksiä tarjosi kuitenkin hienoja maalaismaisemia sisältänyt ajomatka Punkaharjulle sekä kesän ensimmäisen läppäsillan eli Virtasalmen/Moinniemen sillan alittaminen. Muuta ihmeellistä ei siinä tosin ollut, kuin poikasiaan hautovan lokin pesä odotuslaiturilla aivan automaattikäytön käynnistysnarun lähettyvillä. Lokkivanhemmat häipyivät kohteliaasti rähinää aiheuttamatta pois paikalta lyhyen pysähdyksemme ajaksi, joten saimme kaikessa rauhassa hoitaa sillan alituksen.

Alla pätkä Virtasalmen ja Bobrikovinsalmen välistä reimariviidakkoa.

Punkaharju Resort tarjosi palveluitaan vailla ruuhkaa. Ei tarvinnut tiskillä jonotella ja vastaanotto oli muutenkin kaikinpuolin erittäin ystävällistä. Rannan hyväkuntoiset ja suuret laiturit mahdollistavat varmasti laituriin pääsyn, vaikka veneilijöitä olisi liikkeellä enemmänkin. Kesäkuusta huolimatta nyt ei tosin ollut sitä huolta.

Pientä mietintämyssyn hieromista aiheutti paikalla ajoittain esiintynyt etelän suuntainen virtaus, joka laituriin pohjoisesta saapuessamme lisäsi vauhtiamme oleellisesti. Välillä vesi pysyi vuorostaan paikallaan pinnalle kertyneiden roskien liikkuessa juuri ja juuri, kun taas välillä laiturin alta pulpahteleva vesi pyörteili kuin paremmassakin koskessa. Saimme myös paikalle sattuneelta tutulta laivaharrastajalta varoituksen olla ajamatta rannan suuntaisesti olevan laiturinosan lähettyville. Sen edustalla on kuulema, tai on ainakin ollut, pohjassa suuri kiviarkku, jonka kohdalla vettä on enää alle puolitoista metriä.

Punkaharju Resortin laiturissa vietetyn yön jälkeen oli risteilymme taas jatkuttava. Sitä ennen poikkesimme kuitenkin vielä katsomassa legendaarisen Retretin nykyistä alakuloa. Eivät tainneet taidenäyttelyt ja konsertit vetää riittävästi porukkaa paikalle, sillä viimeinen näyttely on sulkeutunut jo muutamia vuosia sitten vuonna 2012. Käykää kuitenkin tästä huolimatta lukemassa alla olevasta linkistä taidekeskuksen moninaisista vaiheista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Retretti

Tähdelle takaisin palattuamme suuntasimme masto kaadettuna Potkusalmen sillan (maksimi korkeus 8,5m) ali kauppaan Punkaharjun keskustaan.

Punkaharjun satamassa vierailumme aikana käytiin ihastelemassa myös siellä majaillutta vanhaa muistaaksemme Helmi nimistä hinaajaa, joka oli ainakin minulle ennestään rekisteröimätön tuttavuus. Myös alapuolisessa kuvassa näkyvien kahden reimarin lähettyvillä pohjassa makaavaa 1970-80 luvun taitteessa uponnut ruoppaaja herätti paljon keskustelua Tähden laivaväen keskuudessa.

http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=punkaharjun_proomu

Punkaharjulta taivalluksemme jatkui suuria järvenselkiä ylittäen kohti etelää. Kyseessä olivat Utrasselkä, Pataselkä ja Hirvolanselkä. Selkiä ympäröivät korkeiden rantakallioden päältä kaukaisuuteen jatkuvat vihreät havumetsät tarjoilivat meille unohtumattomia maisemaelämyksiä. Tännepäin tultaessa mökit alkoivat myös harventua ja vesi kirkastua. Ei siis ihme, että saimaannorpankin kerrotaan viihtyvän täällä.



Wickströmin muutaman tunnin uurastuksen jälkeen saavuimme sopivalta yöpaikalta vaikuttavan Mustasaaren lähettyville. Kartan syvyyslukemia tarkkailtuamme päätimme yrittää rantautumista  Mustasaaren etelärannalle sen ja viereisen saaren välisen kapeikkoon. Kalliossa olleet rautalenkit kertoivat paikalla vieraillun aiemminkin ja oletin niiden pohjalta myös vettä olevan niillä kohdin riittävästi.

Lännestä puhaltaneen sivutuulen vaikutuksesta ajauduimme ensimmäisellä yrityksellämme pois suunnitellusta sorapohjaisesta rannan kohdasta aivan vieressä itäpuolella olleen kallion kohdille. Sain kuitenkin sillä reissulla katsastettua pohjan kaikuluotaimella, joka paljasti sen olevan tarpeeksi syvän rantautumista ajatellen. Seuraavan yrityksen saattoikin näin ollen tehdä reilummalla vauhdilla ja sainkin keulan tuulesta huolimatta oikeaan paikkaan. Keulan otettua kiinni pohjaan jäi avustava perämies pitämään konevoimalla perää paikallaan, jotta minä sain tarvittavat harukset laitettua Tähdestä rantaan.

Seuraavaksi normaalisti keulan sivussa olevalta kiinnityspaikaltaan maihin laitettava laakonki viritettiin kulkemaan aivan keulasta ankkurin päältä rantaan. Se kun jäi neljän metrin pituudestaan huolimatta taas kerran lyhyeksi.

Sen jälkeen aloitettiinkin koko päivän odotettu ja kesän ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen, muurinpohjalettujen paisto-operaatio.

Tällä Mustasaaren juhla-aterialla ja kuvalla voimme juhlistaa samalla myös vuoden mittaista Tähti-blogin kirjoitusurakkaani ja eritoten niitä yli 11000 lukukertaa, joita sepustukseni ovat Teiltä vuoden aikana osaksensa saaneet. Kiitos mielenkiinnosta Ihmiset!

Palautetta asiasta ja asian vierestäkin saa edelleenkin halutessaan lähettää osoitteeseen tahtilaiva@gmail.com

Illalla valmistautuessamme jo vetäytymän koijiimme satuin näkemään saaren pohjoispuolella kulkevalla väylällä Hanhi-hinaajan. Vai pitäisikö kenties sanoa puskijan? Pakkohan siitäkin oli käydä kuva nappaamassa.

Pihlajaveden Taikinasaari

Parin välipäivän jälkeen laitoimme taas potkurin pyörimään ja suuntasimme Tähden kokan Savonlinnasta kaakkoon kohti Pihlaja- ja Puruvettä erottavaa Punkaharjua. Vierailu näillä kauniilla ja sokkeloisilla vesillä onkin ensimmäinen laatuaan.

Ensimmäisen yön pysähdyspaikaksi oli valittu rauhallinen ja kaunis satamanumerolla 4584 merkitty Taikinasaari, joka tarjosikin heti retken alkuun juuri sitä mitä Veneilysaimaa.com -sivuilla luvattiin. Rauhallinen laituriton saari luonnonhelmassa, josta löytyy jätekatos ja tulipaikka. Wc:kin kuului varustukseen.

http://www.veneilysaimaa.com/taikinasaari.htm

Usein sopivan oloisen satama- tai ankkuripaikan löytyessä yritän etukäteen selvitellä kulkusyvyyksiä ja lähestymisreittejä aivan kuten Taikinasaarenkin tapauksessa. Esimerkiksi Veneilysaimaan linkeistä usein löytyvien lähestymiskarttojen avulla olemme ajaneet jo moneen paikkaan onnistuneesti. Huolellinen vahdinpito kaikuluotaimen luona kuuluu vierailla vesillä kuitenkin aina asiaan, vaikka reitti vaikuttaisikin etukäteistietojen mukaan selvältä. Tällä kerralla lähestymiskartasta puuttui yllättäen kokonaan merikartassa ja plotterissa näkyvät väylän molemminpuolin sijaitsevat pienet kivikot. Linkin kirjallisesti annetun ohjeen mukaan, keskellä salmea kulkien, perille pääsee tästä huolimatta kuitenkin turvallisesti. Alla kuva reitistä paluumatkaltamme.

Ankkurin noin kolmen metrin syvyiseen veteen laskettuamme nautimme rannan tulipaikalla illallista ja päivän päätteksi luonnollisesti vielä saunottiin. Saunan lämmitys sai Tähden näyttämään hetkittäin aivan höyrylaivalta.

Kumivenesoutu oli myös eräs ohjelmanumero, jonka itseasiassa käynnisti lakkoillut perämoottori. Honda ei nimittäin useammasta lausutusta manauksesta ja käsiin syntyneistä rakoista huolimatta suostunut millään käynnistymään. Legendaarinen "kyllä se kotona vielä toimi" tuli myös jokaista sanaa erikseen painottaen päästettyä suusta.

Myös seuraavana aamuna miehistömme nuorisokaarti harrasti soutamista. Itse asiassa ensimmäistä kertaa ilman vanhempaa kyytiläistä. Aikaa kumiveneilyyn olikin tarjolla runsaasti konepuolen miehistön keskittyessä samaan aikaan nikkaroimaan kiinnityskehystä vihdoinkin hankitulle tuntimittarille.

Ehkä puolenkymmentä kertaa (ensimmäisen kerran heti aluksen hankittuamme) olen kaupassa pitänyt käyttötuntimittaria käsissäni, mutta aina se on ennen tätä jäänyt jollakin verukkeella ostamatta. Nyt kuitenkin päätin rohkeasti tehdä tämän, varsin hurjan, 30 euron hankinnan ja ottaa tällä tavoin selvän vuotuisista ajomääristämme. Varsinaista ja tarkkaa lokikirjaa ei ole tämän blogin ja aluksen huoltotiedot, matkakohteet, kyydissäolijat yms. sisältävän epävirallisen "lokikirjan" lisäksi enää tullut  erikseen pidettyä, joten meidän aikana tapahtuneista koneen käyttötunneista ei ole oikeastaan mitään hajua.

Taikinasaaren visiitin jälkeen vuoden 2015 ajelut ovat kuitenkin tämän asennustyön seurauksena syksyllä varsin tarkkaan selvitettävissä, kunhan vain muistetaan lisätä lukemaan ennen tätä jo ajetut noin 30 tuntia.

Tuo yläpuolisessa kuvassa oleva 12V lataus -katkaisin on muuten uuden Sterling -laturin käyttökytkin. Konelatauksen saa siis siitä kytkettyä halutessaan päälle ja pois. Viereisessä virtalukossa, joka puolestaan toimii 24V järjestelmässä ei ollut enää vapaita kytkentänastoja, joten sitä ei voinut käyttää 12V laturin on/off -kytkimenä. Itse asiassa erillinen käyttökytkin on siitäkin hyvä, että laturin mentyä alun muistaakseni 1-4 tunnin mittaisen teholataussyklin jälkeen ylläpitolataukseen voi sen katkaisimen avulla laittaa vielä uudelleen teholataukselle vaikkapa hiukan ennen satamaan saapumista.

Kerron vielä tähän loppuun lähdöstämme Törninpyörän huvivenesatamasta Savonlinnasta. Tuuli oli nimittäin melkoinen aluksen pakattuamme, kaikki koneen polttoainesuodattimet vaihdettuamme ja köysien irroittamista suunnitellessamme. Tuulimittarin 9-10 m/s lukemat ja välillä sitäkin kovemmat puuskat kertonevat ainakin tällaisten rautakolossien kanssa liikkuneille sen, että tuollaisen tuulen tarttuessa aluksen suurimman tuulipinta-alan omaavaan kohtaan ovat sen menohalut usein melkoiset. Massaa on niin paljon, että käsivoimat eivät sen pidättämiseen aina riitä ja kaikki perinteisesti huviveneiksi luokiteltava materiaali on auttamatta alakynnessä eteen sattuessaan.

Töhkää oli ennen Savonlinnasta lähtöä vaihdettujen polttoainesuodattimien pohjalle kertynyt jonkin verran, joten toimenpide oli varmasti paikallaan.

Mutta takaisin lähtöpuuhiimme.. Ennen keulan irroittamista olin tietenkin jo köysillä muokannut aluksen lähtöasennon optimaaliseksi, jotta emme lähtiessämme kolhisi lähellemme ja tietenkin juuri tuulen alapuolelle parkkeerannutta purjevenettä. Se oli ilmestynyt siihen pari päiväisen satamavisiittimme aikana antamaan manöövereillemme pakko-onnistumisen makua. Vaikka ajohytti toimikin ikäänkuin purjeena, niin Tähti peräytyi keulapotkurilla suuntaa pitäen kuuliaisesti pois laituripaikaltaan aina siihen asti kunnes poijuun kiinnitetty peräköytemme olisi pitänyt irroittaa. En ole viime kesän jälkeen juurikaan uskaltanut käyttää poijuhakaa, sillä kovalla tuulella ne antavat helposti 22 tonnin taakan alla periksi.

Tästä syystä olimme nytkin kiinnittyneet poijuun köydellä, jonka päässä oli vankka palohaka. Aluksen saaminen tuulessa peruutamalla tarpeeksi lähelle poijua ja vedon löysääminen köydestä ennen palohaan irroittamista osoittautui kuitenkin tällä kertaa mahdottomaksi tehtäväksi. Tähti ei vain suostunut menemään poijun lähelle. Köydestä vetämällä sitä ei jaksanut tehdä, konevoimalla toisten poijujen haitatessa potkurin käyttöä se ei myöskään oikein onnistunut ja osittain tuulen alapuolisen purjeveneen takia paikalla pyöriminen alkoi tuntumaan varsin pian, aivan liian riskialttilta.

Niinpä ei auttanut lopulta muu kuin komentaa kansimiehistöä päästämään köysi kokonaan irti aluksesta ja jättää se poijuun odottelmaan uutta omistajaa. Olimme tätä ennen jo pyörähtäneet perä vastatuuleen ja ylittäneet yhden viereisistä poijuista. Tästäkin huolimatta potkurin käyttäminen oli kuitenkin edelleenkin toisten poijujen takia ajoittain mahdotonta. Purjeveneen läheisyyden vuoksi en myöskään köyden irti löysättyämme uskaltanut ajaa uudelleen poijumme viereen ottamaan köyttä matkaamme.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että ensi kerralla kierrätän suosiolla toisen köyden poijun kautta ja kiinnitän sen molemmista päistä Tähteen. Pois paikalta peruutettuamme sitten vain toinen pää irti ja köysi juoksee iloisesti poijun silmukan läpi ja vapauttaa meidät kahleista. Nytkin homma olisi onnistunut etukäteen helposti perässämme olevaa kumivenettä apuna käyttäen, mutta en vain jotenkin uskonut palohaan irroittamisen olevan aivan niin hankalaa. Edellä kuvatulla tavalla toimien on monta hankalaa tilannetta hoidettu aiemminkin, mutta niin vain joku ajatusvirhe tuli taas kerran pääkoppaan suunnitelmia tehdessä..

Juuvinsaari, Valkiajärvi

Sulkavan Linnavuoren kautta kulkeva reitti oli valittu mielenkiintoisen yöpymispaikan lisäksi myös suojaisuutensa vuoksi. Hieman idempänä kulkeva etelä-pohjoissuuntainen 4,2 metrin syväväylä tuntui kovalla etelätuulella mukavammalta jättää välistä ja kolmas reittivaihtoehto Ummistonveden kautta miinoittui korkeutemme takia. Maston kaatamalla ja antennit irroittelemalla senkin tosin olisi karttatietojen mukaan voinut ajaa.

Joka tapauksessa pääsimme kokemaan tämän seurauksena säätiedotuksessa luvatun myräkän "mukavasti" Linnavuoren laiturissa ja jatkamaan siitä matkaa iltapäivällä tuulen jo laannuttua. Matka etenikin seuraavaksi Kaartilanselän, Säviönvirran, Vekaransalmen, Vänkäläisenselän ja Tervorannanselän kautta upeita sateenkaaria ihastellen kohti Pihlajaveden länsiosissa sijaitsevaa Juuvinsaarta, jonka miehistö oli valinnut seuraavaksi pysähtymiskohteeksi.

Tämäkin saari jäi viime vuonna kokematta sen silloin täyden vierasvenelaiturin takia. Nyt paikalla ei ollut ketään, joten kiinnittäydyimme voimakkaan lounaistuulen "avustamana" laiturin pohjoispuolelle. Ennen kuin peräköysi oli saatu poijuun, oli Tähden keula jo karannut parin metrin päähän laiturista. Tämä olisi viime vuonna tarkoittanut peruuttamista pois rannasta ja uudelleen yrittämistä. Tosin sekään ei olisi suoralta kädeltä onnistunut nimittäin perän kiinnityspoiju ja sen ketju olivat tietenkin juuri potkurin kohdalta. Tälläkin kertaa ongelma ratkesi keulapotkurin ansioista. Ei kyllä harmita yhtään siihen taannoin sijoittamani tuhatlappuset.

http://www.veneilysaimaa.com/juuvinsaari.htm

Mukavan oloisessa joskin tuulisessa Juuvinsaaressa paistelimme illanpäälle makkarat ja saunoimme. Kirkkaana valaisseen kuun katselemisen jälkeen nukkumaan mentiin tietoisina seuraavana päivänä odottavasta iloisesta juhlatunnelmasta. Enkä nyt puhu kyseiseksi päiväksi sattuneesta Puolustusvoimien lippujuhlasta vaan Tähden hankkimisen ensimmäisestä vuosipäivästä. Nimittäin tasan vuosi sitten alus siirtyi omistukseemme Oulujärvellä ja nyt ollaan monen mutkan jälkeen sitten täällä Saimaalla aloittelemassa toista risteilykesää edelleenkin hyvin tyytyväisinä hankintaan.

Seuraavan aamun herätyksen ja aamiaisen jälkeen juhlahumuun sekaantui myös häivähdys arjen harmaata, sillä Savonlinnaan siirtymisen ohella tänään alkaisi myös pieni veneilytauko. Ihmisen, kun on välillä näköjään käytävä töissä ja leikkaamassa kotona nurmikoita.

Matkallä Savonlinnaan näkyi runsaasti asukkaita vailla olevia ja ankaran remontoinnin alaisena kesälomien alkamista odottelevia kesäasuntoja. Jos jonkinmoista terassia, lisäsiipeä ja saunarakennusta näkyi useammassakin rannassa olevan vielä työnalla. Ei päästä suomalainen mökkilomailija itseään helpolla!

Tuuli yltyi vielä hetkittäin puhaltelemaan varsin voimakkaasti. Aallonkorkeus ei yltänyt kovinkaan merkittäviin lukemiin, mutta huomattava 14,5 m/s taitaa olla tuulimittarin lukema tässäkin kuvassa.

Lähellä Savonlinnaa Simunanselällä alkoi vastaantulijoitakin jo näkyä. Ensin nautimme kauempaa s/s Paul Wahlin ylväästä menosta ja seuraavaksi esiintymisvuorossa oli jo viime suvena useampaan kertaan kohtaamamme m/s Puijo.

http://fi.wikipedia.org/wiki/S/S_Paul_Wahl

http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Puijo

Kovin montaa henkeä ei kyytiläisiä aluksilla ollut, joten meille jäi arvoitukseksi oliko kyseessä varsinaiset ristelyreissut vai jotkin muut ajelut.

Tyhjässä Törninpyörän vierasvenesatamassa paikkoja oli myös valittavaksi asti. Aluksi ajattelimme kiinnittää Tähden sivukiinnityksellä, mutta kyseisen toimenpiteen kieltävät kyltit huomattuamme laitoimme tyhjästä laiturista huolimatta kuuliaisesti perän poijuun ja keulan laituriin.

Vielä kotimatkalle vievään junaan astuessamme nappasin kuvan Casinon vierasvenesataman harvinaislaatuisesta kuuden viranomaisveneen keskittymästä. Liekö ollut heilläkin kauden avajaisjuhlallisuudet meneillään?