Pressuhallista kuuluu.. Nimittäin hitaasti, mutta varmasti syksyllä pihamaallemme raahaamani Wickström DE-R -moottori on saanut siellä apua henkilökohtaisiin vaivoihinsa. Aikaa tälle sivuprojektille ja varsinkaan vesilläoloon ei huhti-toukokuussa ole paljoa liiennyt, mutta siitä huolimatta olen kuitenkin onnistunut pikkuhiljaa purkamaan ja puhdistelemaan moottoria osa kerrallaan. Irtiotetuista osista imusarjat ja ilmansuodatin ovat myös jo saaneet Miranolin pullonvihreää maalia pintaansa. Kakkos- ja kolmossilinterien sylinterikansien sisällä olevat palotilojen esikammiot ovat puolestaan parhaillaan työpöydällä tutkittavina ja vesipumppu odottelee siinä vieressä irtiotettuna omaa vuoroaan.
Pieniä onnistumisen elämyksiäkin olen asian parissa saanut myös jo kokea. Nimittäin tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että sain kuin sainkin jäätymisen vaurioittamat pakosarjat kunnostettua.
Valuraudasta valmistettujen pakosarjojen jäähdytysvesitilojen lohkeamien hitsaaminen vaikutti kaikista ennakkotiedoista päätellen lähes mahdottomalta tehtävältä. Ammattimiehiä tai ainakin hitsausalan konkareita suositeltiin hälytettäväksi apuun. Ehkä juuri tästä nimenomaisesta syystä päätin kuitenkin itse kokeilla, miltä korjausoperaatio alkaisi vaikuttamaan. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, ettei kukaan ole seppä syntyessään, eikä kokemusta asioista varmasti pääse karttumaan ilman että joskus kokee "sen ensimäisen kerran". Kaksimielisille tarkennettakoon, että puhun nyt siis moottorin remontoinnista.
Näitä näkökohtia tuumien selailin parina iltana netistä kaiken mahdollisen valurautahitsauksesta löytämäni materiaalin läpi. Niiden pohjalta tulin lopulta siihen tulokseen, että vasta-alkajakin voisi selviytyä hommasta lämmittämällä pakosarjat mahdollisimman kuumaksi, hitsaamalla vain lyhyitä pätkiä kerrallaan pienellä virralla ja toivomalla kädet ristissä, jotta Wickströmin tehtaalla aikoinaan valettu rautaseos olisi sellaista, että sitä ylipäätään voisi hitsata.
Näin toimien toteutinkin urakan. Aloitin hommat molempien pakosarjojen osalta puhdistamalla ne huolellisesti maalista ja laikkaamalla lohkeamiin kunnolliset hitsausurat. Sen jälkeen oli vuorossa lasivillan suojissa tapahtunut lämmitysurakka, jonka toteutin yksi pakosarja kerrallaan. Hitsattavan kohdan sijoitin molemmissa tapauksissa ylimmäiseksi, jotta työskentely helpottuisi ja fysiikan lakien mukaan kaikkein korkein lämpötila muodostuisi juuri siihen paikkaan. Tämä voi kyllä kuulostaa naurettavalta, mutta näin asian kuitenkin järkeilin olevan.
Tämän jälkeen lämmitin pakosarjoja noin tunnin tavallisella kaasutoholla. Aluksi hiukan ulkopuolelta, mutta pääasiassa sisältä pakotilasta. Koko hitsauksen ajan toho oli myös päällä suojattuani tietenkin ensin kaasupullot ja -letkut lentäviltä hitsauskipinöiltä.
Pakosarjan ollessa tunnin lämmityksen jälkeen siinä kuosissa, että sen huokoisessa pinnassa jäljellä oleva maali oli palanut pois, poistin hitsauskohdalla olevan villankappaleen jättäen kaiken muun peittoon ja aloitin hommat. Löytämieni vinkkien mukaan vain korkeintaan 1-1,5 senttimetrin pätkiä koko ajan eri kohdista hitsaillen "tinailin" pikkuhiljaa koko lohkeaman umpeen. Välissä naputtelin kuonaa varovaisesti pois ja puhdistelin saumaa teräsharjalla.
Tutkimuksieni tuloksena päädyin käyttämään hitsausinvertterissäni laadukasta, mutta aivan tavallista Wurthin 2 mm, LE 48 -puikkoa. Ajatus oli, että jos tällä ei homma onnistuisi kokeilisin seuraavaksi huomattavasti kalliimmilla valurautapuikoilla.
Kerran molempien pakosarjojen hitsaamisen aikana kuulin metallista napsahtelua polteltuani puikkoa ajatuksissani hiukan pidemmän pätkän. Mitään näkyvää vauriota en tästä onneksi huomannut syntyneen. Saatuani lopulta kaikki havaitsemani kuopat ja kolot täytettyä peittelin pakosarjat huolellisesti ja annoin kaasutohon asteittain sen tehoa vähentäen lämmittää vielä noin tunnin ajan.
Seuraavana päivänä kaivoin vieläkin kuumat pakosarjat villojen seasta päivänvaloon ja tasasin hiomalaikalla hitsauskohdat samaan tasoon vanhan pinnan kanssa. Suoritin myös kokeilun sauman tiiviyden selvittämiseksi. Toinen pakosarja paljastui näissä tutkimuksissa täysin vesitiiviiksi, mutta toisesta löytyi kaksi lähes näkymätöntä pistemäistä hitsaussaumaan jäänyttä reikää. Näissäkin vuoto oli huomattavissa vasta useamman minuutin odottelun jälkeen, jolloin sormella saumaa pyyhkiessä siihen ilmaantui kostea kohta.
Tuumin olisiko järkevää lämmittää osa uudelleen ja hitsata liidulla todennäköisimmäksi vuotokohdaksi merkitsemäni paikat vielä kertaalleen, mutta päädyin lopulta ostamaan tuubillisen Plastic Paddingin kemiallista metallia, jota lastalla levittelemällä ja sauman huokosiin huolellisesti painelemalla tein vielä tiivistävän pintakerroksen molempiin pakosarjoihin. Sarjojen sisäpuolelle eli pakokaasun kulkupuolelle en havainnut tässä testissä tulevan vettä, joten toivoa sopii, että asia ratkesi tällä tavalla.
Saattaahan tietenkin olla, että yläpuolisessa kuvassa jo maalattuna olevat pakosarjat lämmetessään vielä lohkeavat tai jotakin pientä vuotoa ilmenee ja näin ollen urakka ei lopulta osoittaudukaan täysin onnistuneeksi. Ajattelin kuitenkin jo alusta alkaen, että tässä minulla on oivallinen tilaisuus harjoitella elämäni ensimmäistä kertaa valurautahitsausta. Yksi syy uskallukseeni kokeilla kepillä jäätä oli myös hyvin epätodennäköinen tarve varapakosarjoille. Tähden moottorissa ja pakosarjoissa, kun kiertää meriveden sijasta glygolivesi ja näin ollen jäätymistä ei pääse tapahtumaan. Pessimistin kuuluisi tietenkin tässä kohden sanoa, että ei pitäisi päästä tapahtumaan..
Vesille ei tosiaan huhti-toukokuussa kalenterin mukaan ole näyttänyt olevan juuri mitään asiaa, mutta edellä kerrottujen korjauspuuhien ja jo aiemmin mainitsemieni Rannikkolaivuritutkinnon sekä samaisen kurssin radiotodituksen parissa on kuitenkin riittänyt laiva-aiheista puuhasteltavaa riittämiin. Nyt kun vielä molemmat tutkinnot on ilmoitettu hyväksytysti suoritetuiksi ja pakosarjojen korjauskin näyttää onnistuneen, niin onnistumisen elämykset ovat varmaankin jo tältä keväältä käytetty loppuun. Jo kertaalleen mainittu pessimisti sanoisi tähän, että luvassa on jatkossa sitten, vain ja ainoastaan, pelkkää säätöä.. Sitä odotellessa nautitaan kuitenkin tästä tämän hetkisestä varsin mukavasta tunnelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.