Valamosta Kermaan

Valamo jäi taakse ja lähdimme jatkamaan sulkujen parissa. Edellisen päivän Taivallahden ja Varistaipaleen kanavat olivat vastassa ensin. Palasimme siis hiukan taaksepäin päästäksemme jatkamaan eteenpäin kauneudesta kuulua Heinäveden reittiä. Sulutus alaspäin tuntui huomattavasti helpommalta kuin ylöspäin meneminen. Mitään ongelmia jäähdytysvedenkään kanssa ei ilmennyt ja ohjaamoon järjestetyt vahtivuorot vielä varmistivat, että kaikki ainakin sen asian osalta varmasti menee hienosti.

Ajelimmekin reipasta tahtia kauppaan Karvion kanavalle. Juuri, kun sulku ilmestyi näköpiiriin näin hiukan sen takapuolella Savonlinnasta Kuopioon matkalla olevan ja meitä vastaantulevan Puijo-laivan, jonka olemme viimeisen viikon aikana nähneet useasti.

Puijolla niinkuin muullakin ammattiliikenteellä on tietenkin etuajo-oikeus ja niinpä he ajoivat laivansa sulkuun ennen Tähteä. Laiva piti myös pienen tauon sulussa ja me odottelimme kiltisti odotuslaiturissa. Puijon mentyä vetäisimme automaattisulutuksen käynnistysnarusta ja ajoimme vihreän valon palaessa kanavaan. Lasku alempaan vesistöön ei ollut suuren suuri, mutta pieni muistamisen arvoinen tapahtuma tähänkin sulkuun mahtui. Nimittäin kanavan laidoilla roikkuvista kiinitysköysistä yksi jäi käteeni turistien kuvatessa asettautumistamme sulkuun. Onneksi omat kiinitysköytemme olivat siinä heti saatavilla. Kauppareissulla käytyämme sidoin katkenneen köyden, jotta seuraaville ei sattuisi vaaratilannetta. Mutta terveisiä nyt kuitekin vielä kanavia ylläpitävälle Trafille, että tämän kanavan köydet kannattaa tsekata!

Karvion kanavasta vielä sen verran, että vieressä virtaava koski näyttää olevan kovasti sekä kalastajien, että lasten mieleen. Ja komeahan se onkin. Tuosta yläpuolisessa kuvassa näkyvästä laiturista lähtiessämme virta käänteli Tähteä tuntuvasti, mutta hienosti pujottelimme läpi reimariviidakon.

Matka siis jatkui taas. Kermajärven yli tultiin rauhallisesti ja veikkaukseni onkin, että miehistö käytti tilanteen hyväksi ja otti hyttiosastolla pienet ettoset. Saapuessamme alla olevassa kartassa näkyvään Kerman kanavaan minun piti oikein kutsua apujoukkoja odotuslaituriin kiinittymiseksi.

Kerman kanavan kuvat tuli jostakin syystä otettua seepialla, mutta komealta se näyttää silti.

Tuosta yläpuolisesta kuvasta näkyy mielestäni hienosti Tähden ahteri. Pyydän huomiomaan asian siksi, että tästä samaisesta ahterista kuulin edellisen omistajan kertomana hauskan tarinan. Nimittäin alunperin Tähti on ollut tasaperäinen Venäjän tsaarin laivastolle rakennettu miinanlaskija nimeltään Desjatyj eli kymmenes. Vuosia myöhemmin vuonna 1951 Tähden Kotkaan hankkinut Kalarannan konepaja teki alukseen suuria kunnostuksia. Muun muassa pohja uusittiin kokonaan ja perä muotoiltiin pyöreäksi. Aluksen nimi oli silloin Työmoottori 1.

Työmoottori 1:llä satamassa ilmeisesti laivojen hinaus- ja huoltohommia tehnyt porukka oli kuitenkin huomannut laivan uudessa takalistossa samanlaisia piirteitä kuin satamakonttorissa työskentelevällä Mirkulla, joten alusta luonnollisesti alettiin kutsua sillä nimellä. Sitä en tiedä oliko aluksen virallinen nimi jo Kotkassa Mirkku, mutta ainakin siirryttyään huvikäyttöön Päijänteelle vuonna 1985 Mirkku nimi oli käytössä. Ehkä pientä lisäväriä asiaan antaa vielä se, että konttorin Mirkku sattui olemaan laivan Kotkan aikaisen päälikön sisar.