Maailman varmin Wickström..

Vielä viimeisenä iltapäivänä ennen lähtöämme Joensuusta kävimme pienellä ajelulla ja tietenkin uimareissulla Ison-Pyhäsaaren länsipuolella. Nyt on katoltakin hypätty. Toinen asianosaisista kertoi jännittäneensä vajaan neljän metrin korkeutta todenteolla vasta hypyn jälkeen.

Vieraat palautettiin Joensuun Jokiaseman varsin viihtyisän ja elävän oloiseen satamaan ennenkuin lähdimme etsimään yöksi sopivaa ankkuripaikka. Se löytyikin parin tunnin ajelun jälkeen Pyhäselän eteläosasta Tikankaivannon kapean salmen lähettyviltä. Näimme näillämain myös jonkun täysikasvuista norppaa pienemmän kaverin uimassa aivan tyynessä vedessä. Oliko se sitten kuutti tai joku muu, mutta meitä se ei näyttänyt paljoa jännittävän?

Seuraavana aamuna oli asentaja taas hommissa konehuoneessa. Laitoin ns. akusta akkuun varaajan 24V ja 12V järjestelmien välille, jotta talvisäilytyksen yms pidempien laiturissaoloaikojen aikana akut pysyisivät hyvässä vireessä. Ajatus olisi, että aurinkopaneeli lataisi tuolloin 24V-akut täyteen ja uusi laturi ottaisi puolestaan niistä virtansa ja tekisi saman 12V-akuille.

Urakan jälkeen vaihdoimme taas maisemaa ja ajelimme iltapäiväksi Arvinsalmen lossin ohi Rääkkylään Varpasalo nimisen saaren eteläpuolelle ja ankkuroiduimme kivikkoisen rannan takia hiukan aiottua kauemmas odottelemaan tuttaviemme mökin saunan lämpenemistä.

Makkaraa paistettiin ja puhtaana sekä kylläisenä olikin hyvä palata Tähdelle ja aloittaa ruiskutussuuttimien irroittaminen kolmannesta ja neljännestä sylinteristä. Tilanne moottorin kanssa nimittäin eteni päivän aikana siihen pisteeseen, että neljännen sylinterin ruiskutushetkellä koneesta ja mielestäni sylinterikannen suunnalta kuuluu ajoittain kipakkaa kalkatusta. Kolina hiukan aaltoilee. Kovenee ja hiljenee välillä, mutta kone tärisee mielestäni koko ajan enenmmän kuin normaalisti.

Ensin venttiilikoppa pois ja sitten seuraavaksi tutkitaan kuinka irroitetaan ruiskutussuuttimet.

Kyllä ovat Wickströmin tehtaalla suunnitelleet hommat hyvin, kun muutamalla työkalulla saa puretuksi konetta aika pitkälle.

Joku huolimaton huoltomies on näköjään tämänkin moottorin kohdalle sattunut. Löysin nimittäin venttiilikopan alta aivan irtonaisena kannenpultin päästä leikatun pätkän. Liekö pultti ollut liian pitkä vai mikä lienee syynä moiseen? Tuo jos olisi tipahtanut venttiilinnostimen reikään olisi tullut rumaa jälkeä. Samainen pätkä näkyy löytöpaikassaan koko venttiilikoneistosta otetussa kuvassa vasemmassa alalaidassa.

Seuraavana aamuna autoilin Kiteelle diesel-korjaamoon testauttamaan suuttimet. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin kaveri korjaamolla kutsui minut oikein katsomaan suuttimien testausta ja sitä kuinka hyvät ja aivan samanlaiset suihkut molemmat antavat. Vesiperä! Olisikin ollut liian helppoa ja halpaa jos vika olisi löytynyt heti!

Tarkastettuani vielä venttiilinjouset ja -nostimet sekä venttiilinvälykset ei auttanut muu kuin laittaa kone takaisin kasaan. Vaihdoin kokeeksi myös suuttimien paikkoja ja tulos oli aivan sama. Neljännen sylinterin saadessa polttoainetta ruiskutuspumpulta koneesta kuuluu terävä kilahdus. Vaiva onneksi hiukan helpotti koneen lämmetessä ja hetken kuluttua lähdettyämme liikkeelle käynti aivan kuin tasaantui. 

Saatuamme koneen jo kasaan miehistömme jäsenellä oli vielä asiaa allergialääkärille, joten loppuporukka ehti ennen ankkurin nostoa vielä maalata osan kansista.