Tuohiluodosta Savonlinnaan ja sieltä Linnansaareen.

M/s Parkko tuli vastaamme heti Tuohiluodosta lähdön jälkeen.

Tuohiluodosta matkamme jatkui seuraavana aamuna Savonlinnaan. Alkuperäinen suunnitelmamme, parkeerata pariksi päiväksi kaupungin pohjoispuoliseen Hopeasalmeen, muuttui hiukan matkalla, sillä tajusimme nuorison todennäköisesti joutuvan kärsimään siellä vakavamman laatuista tekemisen puutetta. Tästä johtuen suunnistimmekin, jo aiemmilta kesiltä tuttuun Törninpyörän huvivenesatamaan (430h), josta esimerkiksi uimaranta, tori ja Olavinlinna olisivat vain kivenheiton päässä. Kahdesta yöstä sähkön kanssa veloitettiin siellä tällä kertaa 40 euroa.

Savonlinnassa oli sateisen harmaata.

Purjeveneen köli otti pohjaan kiinni Törninpyörässä. Onneksi alus irtosi omin avuin.

Kippari katosi tässä vaiheessa muutamaksi päiväksi kuvioista työkiireisiinsä vedoten, mutta muu miehistö vietti kertomansa mukaan kaksi oikein mukavaa päivää Savonlinnassa. Viereisen Riihisaaren hienot museolaivat sattuivat myös juuri sopivasti olemaan avoimina ja sisäänpääsykin oli tällä kertaa, ilmeisesti johonkin partiolaistapahtumaan liittyen, täysin ilmainen.

Vaikka vierailu museossa oli mukava niin pieniä soraääniäkin kuultiin. Ne johtuivat aluksien joidenkin hyttien lukituista ovista. S/s Salamaan oli kuulema ollut huomattavasti mukavampi tutustua viime vuonna Kanavansuun Perinnelaivatelakalla, jossa alus oli tuolloin telakoituna. Siellä piipahtaessamme saimme nimittäin nauttia remontin työnjohtajana toimineen herrasmiehen tarjoamasta ja aluksen lähes jokaisen sopen tavoittaneesta yksityiskierroksesta. Tässäpä linkki siihen tarinaan.

Parin yön jälkeen Savonlinna oli sitten taputeltu ja Tähden kokka suunnattiin Haislahden Citymarketin kauppalaiturissa piipahtamisen jälkeen Olavinlinnan ohi Kyrönsalmeen ja siitä sateiselle Haapavedelle. Törninpyörässä olimme olleet aiemmista vierailuistamme poiketen tällä kertaa kiinnittyneinä laitureiden sisäpuolelle. Navakan lounaistuulen ansiosta sieltä pois lähtemisessä oli käytettävä keulapotkurin ohella myös toista kikkaa. Työnsin nimittäin tuulen alkaessa viedä alusta sivuttain Tähden keulan laiturin kiinteän osan kylkeen, jotta saimme potkurilla työntämällä käännettyä perän oikeaan lähtösuuntaan ja väistettyä sekä vieressämme kiinni olleen purjeveneen, että takanamme olleen kiinnityspoijun.

Masto kaadettiin Haislahden kauppalaiturissa, jotta pääsisimme Kyrönsalmen rautatiesillan ali ilman sen aukaisua.

Emme olleet suunnitelleet seuraavaa yöpaikkaa sen kummemmin etukäteen, mutta Kontiosaaren länsipuolitse kulkevaa ja Pienen Haukiveden etelärantaa seurailevaa väylää pitkin ajaessa ajatuksiini pulpahti jostakin Linnansaaren eteläpuolinen laivalaituri, jossa emme koskaan aiemmin olleet yötä vielä viettäneet. Möljään suunnittiin loppumatka Ison Virkasaaren, Kanasaaren, Pienen Mäntysaaren ja Mustikkasaaren vieritse väylien ulkopuolella (434h).

Aamupäivän tuuli alkoi jo matkan aikana heiketä ja sadekin oli perille päästessämme tauonnut. Kello kahdeksan maissa ilma muuttuikin oikein kauniiksi. Iltaohjelmasta voisi mainita, että jo lämpimänä olleeseen saunaan menemistä jouduttiin poikkeuksellisesti hiukan lykkäämään, sillä Ahti alkoi yllättäen kello kymmenen aikaan suoda meille antejaan. Saaresta kaivetut madot ja kaupasta hankitut onget olivat silloin käytössä. Hävettää kertoa seuraava, mutta YouTuben avulla mieleen palautettujen ohjeiden neuvomina saalis perattiin ja laitettiin heti tuoreeltaan muurikkapannulle. Mausteeksi tarvittiin enää vain voita, suolaa sekä pippuria ja ai että oli hyvää!

Tie vie ylävesille.

Työnteon aiheuttama veneilytauko tuli lusittua ja palasimme takaisin Tähdelle. Mukaan oli tarttunut veneilyinnon ohella myös suuret kassit ruokaa ja vaatteita sekä tietenkin kansien pinnoittamisessa tarvittavat loput maalit Röysköltä Joutsenosta. Eihän sitä nyt ilman harrastusvälineitä osaisi edes lomailla! Tarkoitus oli ensitöiksemme, vielä ennen lähtöä, kaapia aluksen vihreät täkkipellit puhtaiksi vanhoista maaleista ja ruosteesta. Tällä vältyttäisiin suuren työkalumäärän, esimerkiksi kulmahiomakoneiden, kompressorin yms. mukana kuljettamiselta. Ei liene vaikea uskoa, että tätä operaatioita säesti totutusti kova tuuli ja vesisade, joista jälkimmäinen oli onneksi seuraavana aamuna lakannut.

Päivä oli myös aurinkoinen ja jäljelle jäänyt tuuli oikeastaan enemmän auttoi kuin haittasi meitä, lakaisemalla kansilta osan sinne kertyneestä maalipölystä pois. Täkkipellin ja sen ulkolaidassa olevan putken sauman puhdistus oli vielä tänään tehtävälistalla. Aivan kuten kaikkien kansipeltien uusi, mutta onneksi varsin nopea läpikäyminenkin. Vaikka olin ehtinyt edellisenä päivänä kiertää ne kauttaaltaan läpi niin Annitrolia ei ollut illalla voinut kansille levitellä, sillä sade olisi vienyt sen samantien järveen. Tästä syystä kaikki maalittomiksi puhdistamani paikat olivatkin ottaneet pienen pintaruosteen kaunistuksekseen, joten eipä ollut taaskaan tarjolla mitään muuta vaihtoehtoa.

Ennen kuin aloitin nämä hommat, rälläköin kuitenkin vielä vanhat, ilmeisesti aluksen kyljellä törmäyssuojina korjausalusaikana olleiden autonrenkaiden kiinnitykseen tarkoitetut, lenkit pois haittaamasta kansien puhtaanapitoa. Nyt pitäisi puiden lehdet ja muut roskat saada kohtuudella pestyä pois täkkiä ruostuttamasta. Parantelin myös samalla vesien poispääsyä kansilta madaltamalla muutamia täkkipeltien ja vedenpoistoreikien hitsaussaumoja. Jo mainitsemani ulkolaidan putken ja kansipellin hitsaussauman puhdistamiseen käytin pienen kulmahiomakoneen palmikoidulla teräsharjalla myös varsin paljon aikaa. Se on nimittäin paikka, mihin ruoste kannessa varmimmin iskee. Tämän työvaiheen lopulla vuosi sitten hankkimani ja jo jonkin aikaa erikoista ääntä pitänyt Boschin kulmahiomakone otti myös lopulta lopputilin ja muutti kaikkien laivaremonteissa menehtyneiden sähkötyökalujen hautausmaalle. Rauha hänen sielulleen!

Yksi kannen noin kymmenestä kiinnityslenkistä.

Tässä on käynnissä kumiveneen roikotuksessa vääntyneen taavetin oikaisu.

Tunnustettakoon myös tässä, että ajatukseni oli ollut puhdistella varsinkin salmiakkikuvioiset kansipellit vielä nyt tehtyäkin huolellisemmin, mutta miehistöäni armahtaakseni yritin etsiä niistä tähän hätään vain pahimmat paikat ja jatkaa hommissa joutuisasti eteenpäin. Suunnitelmissa oleva kesälomareissumme alkoi nimittäin pikkuhiljaa painaa todenteolla päälle. Nostettakoon tässä myös mitä nöyrimmin kipparinhattua koko muulle Tähtimiehistölle, sillä niin joustavasti ja urhollisesti he ovat suhtautuneet tunti- ja päiväkausia jatkuneeseen rälläkän laulatukseen sekä ajoittain sisätiloihin tunkevaan pistävään maalinhajuun!

Yksi yö meidän siis piti vielä viettää Niskalammilla ennen kuin Wickström hörähti taas iloisesti tulille (417,5h). Mukanamme tuomamme 60 litraa polttoainetta oli myös ennen lähtöä lurautettu Tähden tankkiin ja vielä kerran oli pyörähdetty hankkimassa Biltemasta lisää "laadukkaita" kohokytkimiä harmaavesien pumppukaivoon. Tähdelle tullessamme oli viikko sitten vaihdettu nimittäin aivan itsekseen haljennut ja sen kansiosa lennähtänyt alapuolisessa kuvassa näkyvään paikkaan. Itse kytkimen saimme vaihdettua onneksi takuuseen ja asiasta viisastuneina ostimme myös yhden vastaisuuden varalle. Harmi, kun tähän hätään ei löytynyt mistään kelvollisempaa tuotetta. Motonet myy nimittäin aivan samaa laitetta ja vielä euroa kalliimmalla.

Liikkeelle päästyämme ajelimme ensialkuun suorinta tietä Puumalaan. Saavuimme sinne myöhään illalla ja satama olikin jo ehtinyt vaipua yöunilleen. Septin tyhjennys ja tankkaus päätettiin siitä syystä jättää seuraavaan aamuun.

Ai että kun vastamaalattu korsteeni kiiltää mukavasti!

M/s Pelle.

Iltapuhteena pelailtiin kuitenkin hetki rannassa ja ihasteltiin samalla laiturissa ollutta ja Viaporista eli Suomenlinnasta asti saapunutta pientä Notre Dame -hinaajaa. Aluksesta voisi sanoa, että sen upea puurakenteinen ja hiotuilla laseilla viimeistelty ajohytti oli aivan kuin kaiken muun hienouden kruununa. Myös rovin ja kansirakenteiden tummat värisävyt sekä suuri hinauskoukku tekivät meihin vaikutuksen ja tovin aluksen vierellä laiturilla näkemästämme nautiskelimmekin. Harmi kun se aamulla ehti ottamaan potkurin alleen ennen kuin ehdimme käymään omistajien juttusilla.

Hyry, Notre Dame ja Tähti Puumalassa. 

S/s Wenno. 

M/s Tyrsky ja Vorokki.

Meidän matkamme jatkui myös kohti pohjoista. Valitsimme syväväylän sijasta läntisemmän Sulkavan ohitse kulkevan reitin. Ilma vaikutti otolliselta maalauspuuhiin, joten miehistö valjastettiinkin pian ruorimiehen paikalle ja kippari siirtyi konttailemaan pitkin kansia. Styyrpuurin täkkipeltejä oli ehditty pohjamaalata vasta keulasta puoliväliin laivaa, kun innokkaita jungmanneja alkoi vapaaehtoisesti ilmoittautua myös maalaustehtäviin ja niinpä vuoroa telan ja pensselin varressa hetkisen päästä vaihdettiin. Työttömäksi jääneen kipparin tehtäväksi jäi tämän jälkeen ainoastaan ohjeistaminen, jota tehtiin vuoroin sillalla, vuoroin kansilla. Sulkavan Linnavuori ohitettiin tällä kertaa varsin erikoisesti edellä kuvatun maalausurakan pyörteissä. Myöhemmin Vekaran lossin sivuutettuamme jatkoimme vielä tovin verran matkaa aina Tuohiluotoon asti (428h). Sinne saapuessamme olivat enää paapuurin puoleiset täkkipellit maalaamatta.

Rantauduttuamme oli tarkoitus jatkaa maalauspuuhissa eteenpäin, sillä varsinaista pohjamaalia oli vielä runsaasti jäljellä. Kovetinpurkistä näkyi kuitenkin pohja huolestuttavasti. Sekoitusastiaan oli kuitenkin ehditty ennen tätä havaintoa jo kaataa molempia aineita, joten päätin nerokkaana - sen enempää asiaa miettimättä - laittaa jatkoksi pintamaalin kovetinta. No siihenhän lennähti samantien paikalle savolainen Supermies eli Vituiksmän! Ainekset nimittäin paakkuuntuivat sillä silmän räpäyksellä sekoitusastiaan eikä mitään ollut enää tehtävissä. Eli huomio huomio.. Pintamaalin kovetin EI toimi pohjamaalille!!

Hetkisen tilannetta kirottuani päätin ottaa ajatuksia virkistävän lonkeron ja siirtyä grillimestariksi Tähden sivulla olleen pienen rantakallion laelle. Olimme muuten kokeilleet tänne saapuessamme kiinnittää aluksemme kylkikiinnityksellä samaisen jyrkästi veteen laskevan kallion länsisivulle, muttemme saaneet puisia viilareita aseteltua tarpeeksi hyvin kallion ja Tähden väliin. Vaikka nyt oli tyyntä niin seuraavaksi aamuksi oli luvattu heikkoa lännenpuoleista tuulta ja kuten varmaan ymmärrätte, niin emme missään nimessä tahtoneet herätä kallion ja raudan kohtaamisesta aiheutuviin ääniin.

Tuohiluodossa hajosi taas yksi Bilteman kohokytkin. Ilmeisesti huonosti tehdystä liimasaumasta oli päässyt vettä kapistuksen sisälle. Tästä johtuen varalla olleen kytkimen saumat tiivistettiin liimalla ennen sen käyttöönottoa.

Illalla muiden mentyä nukkumaan oli kipparin mieli leppynyt sen verran, että kaikki täkkipellit maalattiin ensimmäistä kertaa vihreällä. Täkin vasen puoli jäi siis näin ollen vaille pohjustusta. Myöhemmin sitten nähdään kuinka maali siellä pysyy. Neljä tuntia taisi tämä maalin katkuinen ja kesäisen käen kukunnan säestämä kierros kansilla kestää.

Juhlan tuntua Listingissä.

Kirjoittelin edellisessä päivityksessä taas kerran laivamiehen keväisestä arjesta eli remontti- ja maalauspuuhista, joita Tähdellä on viimeisen muutaman viikon ajan varsin tiiviisti paiskittu. Kaivattua vaihtelua näihin hommiin ovat tuoneet vain pikaiset kotonakäynnit Etelä-Suomessa sekä muutaman päivän mittainen ja remontoinnin jälkeen lähes juhlalta tuntunut piipahdus Partakoskella.

Ja kuten otsikosta voitte helposti päätellä, niin taas oli aika tällaisen "juhlan". Ja tällä kertaa se koitti meille Listingissä. Ja vaikka siihen juhlaan sisältyi totuttuun tapaan erinäisiä maalauspuuhia, uusien airojen sovittelua kumiveneeseen, harmaavesikaivon uimurikytkimen vaihtoa ja pientä vesipumppuremonttia, niin kuten sanottua... Oli kyseessä juhla! Kaksi vuorokautta lähes tyhjässä saaressa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, tuntui nimittäin kovin mukavalta kaiken rälläköinnin, maalauksen ja ähellyksen jälkeen!

Tähti Listingissä kansirakenteiden alaosa pohjamaalattuna.

Mutta sitten asiaan.. Listinkiin ajelimme kansirakenteiden pohjamaalauksen jälkeen eräänä kesäkuisena iltapäivänä. Leppeän tuulen puhallellessa muutaman metrin sekunnissa ja auringon lämmittäessä kesäisen mukavasti, olivat kaikki maalausurakan aiheuttamat mustat pilvet kuin pyyhkäisty pois taivaaltamme. Tähden keulan rantahiekkaan työnnettyämme kauppareissulta investoidut sulkapallomailat ja pallot saivat miehistöltä kyytiä rantahietikolla. Rannasta valikoidut kuusi kiveä pääsivät myös hoitamaan betanque-pallojen virkaa. Ja heittipä osa porukastamme lämpimän saunan avittamana myöhemmin illalla jopa talviturkkejaan Saimaaseen.

Kaiken tämän ohella hoidettiin tottakai myös jutun alussa kuvailtuja töitä. Muussa ei liene mitään sen erikoisempaa kertomista, mutta syvennyttäköön tässä kuitenkin hiukan maalaukseen ja varsinkin käyttövesipumppuun - siis siihen samaan johon vaihdoin juuri uusia osia - ja joka aiheutti taas kerran harmaita hiuksia. Ensimmäisenä aamuna miehistön keskuudessa nimittäin kuiskittiin, että pumppu olisi yön ja aamun aikana hörähdellyt itsekseen muutamia kertoja, vaikkei hanoja ollutkaan auottu. Tästä syystä aloinkin heti aamupäivällä tutkimaan tarkemmin asiaa. Pumpun luona vieraillessani silmiini tarttuikin huolestuttava ruosteinen vesivuoto jostakin värkin takapuolelta. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin roplata härveli irti kiinnityksistään ja leväyttää se työpöydälle tarkempia tutkimuksia varten.

Heti ruuvit auottuani huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Vettä oli jostakin syystä päässyt tilaan, jossa pumpun neljää mäntää käyttävä "koneisto" sijaitsee. Siellä pyöriessään se oli sitten ruostuttanut osaksi metallisen ja osaksi muovisen koneiston osia. No tämähän tarkoitti vain yhtä asiaa. Jokin vaihtamistani tiivisteistä ei suoriutunut tehtävästään kunnolla vaan pumpun tuottaman paineen voimasta vesi painui niiden ohi väärälle puolelle. Hiukan olin kyllä mäntien varsien jotenkin väljän oloisia reikiä suurinta tiivistettä vaihtaessa ihmetellyt ja huomannut sen olevan jotenkin eri tuntoinen. Ehkä paksumpi kuin vanha. Mutten todellakaan uskonut sen aiheuttavan vuotoa. Mutta tässä sitä taas oltiin..

Hetkisen asiaa näiden huomioiden jälkeen mietiskeltyäni päädyin tällä kertaa ensiavuksi vain laittamaan silikonia kiinnityspulttien hiukan liian ison oloisiin reikiin ja voitelemaan ruostuneen koneiston paremmin kosteutta kestäväksi. Varatiivistettä eikä edes sitä vanhaa pois ottamaani, ei tietenkään ollut mukana. Enkä oikein usko, että niistä olisi hirveästi apua tähän hätään ollutkaan, sillä olinhan vaihtanut uudenkin vasta kuukausi sitten.

Vaikka pumppu nyt toimii ja tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä, niin sanottakoon tässä suoraan, että jotenkin usko Jabscon toimivuuteen tällaisessa jatkuvassa ja kesäaikaan kuukausia kestävässä yhtämittaisessa käytössä alkoi tämän kaiken myötä todenteolla horjumaan. Joka vuosi olen saanut nimittäin niiden kanssa temppuilla. Jos muistatte niin toissavuonna vaihdoin kokonaan uuden pumpun hajonneen tilalle, viime vuonna painekytkin oli jäätynyt, vaikka kaikki letkut oli talven ajaksi irroitettu ja tänä keväänä on vaivana olleet nämä moneen kertaan kuvaillut ongelmat. Päätinkin tästä syystä tehdä nyt vain tällaisen pikaremontin ja alkaa miettimään kokonaan uuden ja kestävämmän pumppusysteemin rakentamista.

Sitten muihin asioihin. Saareen saapumista seuraava päivä oli todellakin vielä edellistäkin lämpimämpi ja sitä seuraava pani vieläkin paremmaksi. Lämpömittari osoitti tuolloin varjossakin peräti 26 astetta ja vedenkin lämpötilan luotaimen anturi kertoi tällöin olevan jo yli 15 astetta. Hurja nousu ensimmäisen illan reilusta kymmenestä asteesta. Taivas ripotteli vettä onneksi vain myöhään toisen päivän iltana, joten sain vesipumpun "korjattuani" maalailla parina päivänä Tähden kansirakenteita rauhassa vailla ylimääräisiä haasteita.

Ensin kiersin kahteen kertaan hinauskoukun, jonka väriksi valitsimme aiemmasta poiketen mustan. Seuraavaksi aloitin korsteenin juuresta kansien pintamaalauksen harmaalla. Valitsemani värisävy osoittautui kuitenkin aivan liian vaaleaksi, joten homma oli lopetettava alkuunsa. Jos maalauksen halusi kuitenkin tästä huolimatta reissussaoloaikana edistyvän, ei vaihtoehdoksi enää jäänyt kuin kansirakenteen seinien maalaus valkoiseksi. Sitä maalia oli nimittäin mukana reilusti. Tämän operaation hoidinkin valmiiksi asti seuraavassa kahdessa päivässä. Siitepöly aiheutti siihen pienen, mutta rätin heiluttamisella helposti selätettävän haasteensa.

Tummempi harmaa on pohjamaalia ja tuo toinen aivan liian vaaleaa pintamaalia. 

Valoventtiilien syvennyksissä riitti mukavasti kiertelemistä.

Kun kaikki edellä mainittu sekä tietenkin myös pakolliset letunpaistot, kumiveneajelut yms. oli hoidettu sekä kaksi rauhallista yötä nukuttu, oli aika palata jälleen takaisin kotisatamaan. Kuumaa kesäpäivää juhlistaen ja hellevaatetukseen pukeutuneina ajelimme kaikessa rauhassa takaisin Niskalammille. Matkan aikana muistelimme myös viime kesää ja sitä, että se ei tainnut juurikaan tarjoilla meille näin hienoja hellepäiviä.

Tuntematon hinaaja vetämässä viiden proomun letkaa. Eipä ole vastaavaa vielä aiemmin kohdattu. Puuta Suur-Saimaalla näköjään tänäkin kesänä taas liikkuu. Parhaan vuorokauden saldo oli nimittäin ainakin viisi eri alusta.

Välillä on ajon aikanakin tehtävä pieniä tarkistuksia, jotta aluksen jokaisella osastolla on kaikki hyvin. Talinauhaboksin tsekkaus hoidettiin paluumatkalla muun miehistön ollessa ruorissa.

Selvästi myös muut suomalaiset olivat heränneet veneilykesään sillä eri kokoisia ja näköisiä aluksia liikuskeli useita näköpiirissämme. Myös Imatran Lammassaaren satamasta käsin risteilyitä tekevä m/s Emma tuli vastaan. Masteensaaren nurkilla näimme sen pyyhältävän kattoterassi auringonpaisteesta nauttivia ihmisiä pullollaan kohti Satamosaarta. Olipa kyllä mukava nähdä, että upean Saimaan risteilyt vielä kiinnostavat ihmisiä!

M/s Emma.

M/s Sissi.

Tähti laitettiin perille päästyämme tunnissa pakettiin ja lähdettiin vajaaksi viikoksi kotiin muihin puuhiin. Tulisimme takaisin vasta ensi viikolla ja silloin olisi tarkoitus vihdoinkin suunnata kokka kesälomareissulle kohti Saimaan ylävesiä.

Arki, arki, laivamiehen arki!

Kotiuduttuamme Niskalammille ja muun miehistön vaihdettua maisemaa, alkoi taas osalleni langennut maalaustelan heiluttelu Tähden kansilla. Ensin sudittiin ajohytin valkoiset katot oikeaan sävyyn. Sitten maalattiin seinät, kierreltiin ikkunat ja kaikki hankalimmatkin sopukat. Ja sitten vaihdettiin väriä mustaan ja hoidettiin lopuksi hytin lippojen sekä korsteenin värjäys. Ja kaikki tietenkin kahteen kertaan. Kun tämä urakka oli hoidettu, oli kaksi päivää kulunut ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Rannasta eli etelästäpäin puhaltanut tuuli antoi oman haasteensa kattojen maalausurakkaan.

Hätävaraksi hankitut ja kunnollisten telojen loppumisen vuoksi nyt käyttöön otetut Bilteman vaahtomuovitelat eivät ainakaan omalta osaltaan helpottaneet työtä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sauna lämpiää.

Seuraavana aamuna aloitettiin siis vaihe numero kaksi, eli alemman kansirakenteen vanhojen maalien poisto. Kerroksista alimmaisena oli sielläkin punainen, jonkun viisaamman arvion mukaan "lyijymönjäksi" kutsuttu, pohjamaalikerros. Seuraavaksi löytyi puolestaan oranssiin vivahtava pintamaali, pari epoksiohenteeseen millään tapaa reagoimatonta vihreää, harmaa (ehkä)pohjamaali ja ainakin kaksi valkoista ja pari harmaata pintamaalia. Puhutaan siis vähintään seitsemästä-yhdeksästä kauttaaltaan vedetystä maalikerroksesta.

Ison kulmahiomakoneen kuppiharjalla ja pienemmän 125 millisellä teräsharjalla "lyijymönjään" asti tehty poistotyö vei aikaa kutakuinkin kolme ja puoli päivää. Muiden kerroksien kohdalle poistotyötä oli oikeastaan mahdoton lopettaakaan. Tarkennuksena, jotta suurinpiirtein tiedätte millaisesta työmäärästä on kyse kerrottakoon, että päivän keskimitta oli noin 15 tuntia. Niissä paikoissa, missä 100 mm:n kuppiharjaa jaksoi koko kehon painolla painaa peltiä vasten saattoi puhdistetun jäljen leveys olla suurempi, mutta "normaalisti" sillä sai vuoltua vain 2-3 cm:n uran vanhaan maalipintaan. Pinta-alaa luonnollisesti laivan kannessa riittää ja kun pakettiin lisää vielä hinauskoukun, ikkunansyvennykset, seinien pystysuorat osat yms., niin - kuten todettua - aikaa puuhaan menee.

Sopivaan kokoon pistosahalla leikattu ikkunaventtiilin muovinen varalasi sai toimia paikallaan olevien lasien suojana maalinpoiston aikana.

Ketään ei varmaankaan yllätä, että näiden päivien iltoina ei tarvinnut unta punkkaan köllähtäessä paljoa houkutella. Kädet olivat myös raskaan koneen tärinän takia sen tuntoiset, että todellakin tiesi tehneensä jotakin. Pisteenä iin päälle voin vielä kertoa päivä päivältä lisääntyneestä pohjoistuulesta ja vesisateesta, joka urakan loppua kohden alkoi jo todella vit... Tai no sanotaanko, että harmittaa.. Käytin parina viimeisenä päivänä pakon sanelemana myös appiukkoni viluntorjuntareseptiä, joka piti sisällään suuren motin teetä, suuren lusikallisen hunajaa ja suuren tujauksen jaloviinaa. Ja pakko myöntää. Se todellakin auttoi kylmään kahden fleecen, pitkien kalsareiden ja pipon ohella.

Vaihteeksi sataa vettä!

Joku aamupäivä satoi jopa niin kovasti, että oli siirryttävä sisähommiin. Silloin mm. mikro löysi uuden paikkansa täkin alta. Nyt työpöydällä olevat ruokatarvikkeet ja muut tavarat eivät enää haittaa sen oven aukaisua.

Vaikka kylmä onnistuttiinkin edellä kuvatulla tavalla jäsenistä lähes kokonaan karkoittamaan, ei teräsharjan irroittama pöly sen sijaan karannut minnekään. Sateen vaikutuksesta se jäi vielä kaiken lisäksi seilaamaan kansille muodostaen sinne mutavelliä, joka oli Etelä-Suomessa vietetyn muutaman päivän mittaisen lepotaukoni aikana tietenkin kuivanut ja jähmettynyt kiinni rakenteisiin lähes pysyvästi. Työmaalle miehistöni kanssa huilivuoron jälkeen palattuani en voinutkaan muuta kuin ottaa kulmahiomakoneen taas uudelleen käsiini ja aloittaa vielä kerran koko, jo kertaalleen puhdistamani, kansirakenteen läpikäymisen. Sen tehtyäni uusin myös Annitrol-käsittelyn, sillä en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Toki tähän päätökseen vaikutti myös hitusen se, että osa viime kerran käsittelyistä tehtiin vesisateessa ja aineen toimivuus oli näin ollen epävarmaa. Annitrolia oli minulla myös vielä reilusti jäljellä, sillä tähän mennessä sen kokonaismenekki on ollut vasta noin kolme litraa.

Kapin alalaidassa ollut ja luultavasti joskus pressun kiinnitykseen tarkoitettu tanko sai nyt myös lähtöpassit.

Neljä kannella törröttänyttä, luultavasti johonkin kiinnityssysteemiin kuulunutta lattaa, saivat myös kyytiä.

Myös hinauskoukun alla majaillut vanha kaasupullojen teline lähti nyt maata kiertävälle radalle. Kaikkiin edellä mainittuihin poistotöihin motivaattorina toimi kansien helpompi puhtaanapito. Myös maalaustyöt hoituvat nyt aiempaa kivuttomammin.

Koko kansienmaalausrupeaman pahimmat ruostepaikat löytyivät muuten kaasupullotelineen alta, joten sen poisto ei ollut ollenkaan huono ratkaisu.

Yhden noin kahdeksan tuntisen päivän uurastamisen jälkeen oli tilanne lopulta sellainen, että suunnittelin aloittavani vielä pohjamaalauksen ns. yötä vasten, jotta Tähti saataisiin seuraavana aamuna taas kulkukannalle. Se osoittautui kuitenkin ylioptimistiseksi haaveeksi, sillä kansirakenteiden kuivaaminen Annitrolin vesipesun jälkeen ei vain ottanut onnistuakseen. Vaikka ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja puhaltelin paineilmalla rakosia kuivaksi niin valmista ei vain näyttänyt tulevan. Lopulta hoksasinkin, että kosteutta tulee tällä kertaa myös kompressorin säiliöön kondensoituneesta vedestä. Kello alkoi kuitenkin siinä vaiheessa lähennellä jo sellaisia lukemia, että päätin lyödä siltä päivältä pillit pussiin ja jatkaa urakointia seuraavana aamuna. Yksi vaikutin tähän päätökseen oli myös se, että tiesin Epocoat 21 Primerin kuivuvan varsin nopeasti. Aamulla maalattuna se siis antaisi aluksellemme liikkeellelähtömahdolisuuden vielä saman päivän iltapäivänä.

Harvoin olen Niskalammilla nähnyt vaahtopäitä, mutta nyt tuli sekin koettua.

Kannella työskentelystä ei meinannut tulla mitään Tähden hakatessa itseään laiturin tukevia paaluja vasten. Kaikkiin vaivoihin on kuitenkin lääkkeet..

Takakansi maalittomana, mutta "mutavellin" peitossa. Paineilmalla puhaltelin sen mahdollisimman puhtaaksi ennen kuin suihkutin päälle reilun kerroksen Annitrolia. Kaikki tämä tapahtui vesisateessa. Uskomatonta, mutta luukut eivät olleet juurikaan ottaneet parin huilipäivän aikana ruostetta.

Sikeästi nukutun yön jälkeen tein vielä melkein kuusituntisen työvuoron ennen kuin kansirakenteet olivat viimein pohjamaalissa. Tämän jälkeen vesillelähtöä viivästytti vielä pienten maalaustelojen ja sekoitusastioiden loppuminen. Niitä olisi nimittäin hommattava, jos maalausinspiraatio sattuisi reissussa taas iskemään. Tämä puute hoitui onneksi helposti ja kustannustehokkaasti Röysköllä Joutsenossa.

Jottei suksi kuitenkaan luistaisi liian hyvin oli tietenkin samalla myös pyörähdettävä Lappeenrannan Biltemassa ostamassa 14,99€ maksanut uimurikytkin harmaavesikaivoon. Entinen, samasta paikasta kaksi vuotta sitten hankittu, ei nimittäin suostunut kovakouraisesta "herkistelystäkään" huolimatta enää toimimaan toivotulla tavalla vaan päästi useat pesuvedet pilsiin. Nyt on tosin hyvin todennäköistä, että palaamme tähän ongelmaan viimeistään taas parin vuoden päästä. Mutta eipä ollut onneksi remonttikaan kallis. Kumiveneeseen investoin myös samalla uudet airot viime syksyn myrskyssä kadonneiden tilalle.

Tässä tilanne juuri ennen pohjamaalausta.

Tämänkin uurastuksen lopuksi herätettiin kuitenkin Herra Wickström uniltaan ja päästiin taas kerran liikkeelle. Kokka suunnattiin silloin aurinkoisessa säässä kohti Listinkiä. Kuva pohjamaalatuista kansirakenteista tarjoillaan ihmeteltäväksenne sitten seuraavassa saarivisiitistämme kertovassa jutussa, joten pysykäähän kanavalla..