Jälleen Saimaalla

Niin siinä vain taas kävi, että laivallamme viettämämme kesäloma alkoi taas kerran lähetä uhkaavasti loppuaan. Tästä johtuen oli Tähtikin siirtynyt puolentoista kuukauden merireissun päätteeksi takaisin Saimaan aalloille. Ensimmäisen yön, joka vietettiin Mälkiän sulun liepeillä vanhassa kanavakaivannossa, jälkeen oli tarkoitus ajella vielä loman lopuksi reilu viikon kierros eteläisellä Saimaalla. Sen lisäksi, että tämän manööverin myötä oli tarkoitus päästä uimaan levättömiin ja lämpimiin melkein parikymmen asteisiin järvivesiin, kuului tavoitteisiimme myös muutaman tutun laivan yhyttäminen. Koska olin ajellut meritaipaleen ja kanavan Loviisasta Mälkiään yksikseni otti myös muu miehistö oman paikkansa aluksen vahvuudessa tässä vaiheessa.

Mälkiän sululta lähtöä tehtäessä taaksemme ilmestyi AHT3 niminen rahtialus.

Kuten jo Sissin muistio-juttua edeltävässä reissujamme koskevassa päivityksessä kerroin, tutustuimme tässä vaiheessa myös Saimaan kanavan suunnittelu- ja rakennusvaiheista kertovaan museoon. Vasta sen jälkeen lähdimme matkaamaan kohti seuraavaa etappiamme Puumalaa ja siellä vuosittain järjestettäviä Siltakemmakoita. Tulisipahan näin loman loppumetreillä koettua vielä annos "aitoa" Saimaan rantojen festaritunnelmaakin, josta olin etukäteen kuullut vain villejä huhuja.

Odotimme tosiaankin viimeiseltä lomaviikolta kesäisiä kelejä, mutta kuten usein käy, ei sellaisista ollut tietoakaan suunnatessamme Päihäniemen ohi kohti pohjoista. Tuuli yltyi yltymistään kohotellen samalla meitä keinuttelevaa aallokkoa ja kääntyessämme Huuhanselällä Kutveleen avokanavan eteläpuolella pois väylältä, nosti kylkeemme puhaltava lounaistuuli tuulimittarin lukemat peräti kahteentoista metriin sekunnissa.

Alli ja Halli Saimaan kanava suulla menossa luultavasti kohti Kaukaan tehdasta.

Huuhanselkä ja Peräsaari.

Kävimme ensialkuun jo viime vuodelta tutun Peräsaaren suojissa katselemassa itsellemme yöpaikkaa. Ankkuriin lahdukan keskelle emme ajatelleet edelliskerran tavoin kuitenkaan jäädä, joten vaihtoehdoiksi jäi keulan ajaminen rantaan tai kyljen kiinnittäminen kallioon. Ensimmäinen olisi jättänyt meidät rannan mataluuden takia kauaksi kuivasta maasta, joten siirryimme suoraan toiseen vaihtoehtoon. Se taas alkoi tuulen takia tuntumaan hiukan liian riskaabelilta, joten kymmenminuuttisen paikalla pyörittyämme jatkoimme matkaa.

Kansimies ankkuripelin kimpussa.

Ankkuripaikalla Saunalahden pohjukassa.

Ratkaisuksi löytyi Kyläniemen pohjoispuolinen Saunalahti. Ajoimme varovaisesti aivan kyseisen lahden pohjukkaan, josta löysimme ankkurointiin juuri sopivan alle kolme metriä syvän ja suojaisen hiekkapohjaisen kohdan. Heti kun ankkuri oli laskettu leimahtivat liekit saunan kiukaassa ja lankonki käännettiin hyppylaudaksi takakannelle perustettavaa uimakeskusta varten. Kyläniemen korkeat puut tyynnyttivät tuulen rannan lähellä lähes olemattomaksi ja tuntia aiemmin alkanut vesisadekin loppui juuri sopivasti meidän mennessä hetkistä myöhemmin uimaan. Tällä kertaa vesi taisi olla lämpimämpää kuin ilma.

M/s Helga tuli vastaan Hätinvirran pohjoispuolella.

Näin vietettiin ilta Saunalahdessa. Aamulla puhdistelin taas kerran harmaat vetemme ulos pumppaavan kaivon sekä siellä olevan sihdin. Niiden putsaus on suoritettava noin viikon välein Tähdellä asuttaessa, sillä tiski- ja muiden pesuvesien mukana kaivoon kertyy kaikenlaista töhkää, joka puhdistamattomana alkaa haista. Täkit ja kyljet pesin myös aluksen juhlakuntoon saattamiseksi sekä merellä roiskuneiden suolavesien poistamiseksi. Sitten lähdettiinkin taas jatkamaan matkaa kohti Puumalaa.

Meillä oli etukäteen tiedossa, että satama saattaa olla Kemmakoiden aikaan varsin ruuhkainen, joten olimme varanneet sieltä itsellemme paikan. Kaksi yötä sähköllä maksoi hurjat 133 euroa, mutta toisaalta kyseinen viikonloppu lienee vuoden ainoa, jolloin paikoista voi oikeasti saada kunnolla tuottoa. Syytä minkäänlaiseen pahastumiseen ei siis tässä asiassa todellakaan ollut, vaikka hinnan kuuleminen yhden tyhjän lyönnin sydänkäyrässä varmaan aiheuttikin.

M/s Hyry.

Iltapäivä ja ilta meni miehistöllä musiikkia kuunnellen ja laiturin värikkäitä tapahtumia seuraillen. Yöllä paikallinen nuoriso selvitteli laivamme vieressä välejään todella kovaäänisesti ja vaikkei fyysiseen väkivaltaan taidettu onneksi turvautua, käyttivät he henkistä senkin edestä. Yön muistona löytyi Tähden kansilta seuraavana aamuna myös melkoinen määrä nuuskaa ja tupakantumppeja, josta emme suurestikaan ilahtuneet. Muutamat rohkeat juhlijat miehistö joutui myös hätistämään pois reelingiltä istumasta.

Seuraavana tihkusateisena päivänä järjesteltiin paikkoja aluksen sisällä ja nostettiin juhlaliput mastoon festivaaliristeilyä silmällä pitäen. Olimme nimittäin sopineet käyttävämme tuttaviamme parituntisella ajelulla, jos vain kelit sen mitenkään sallisivat. Juuri sopivasti kello 15.00 jälkeen aurinko vääntäytyikin esiin pilvenraosta ja tuuli alkoi tyyntyä. Kymmenhenkisen porukan kiivetessä tuntia myöhemmin partaan yli täkille, keli olikin paras mahdollinen. Ilman lämpötila 23 astetta, vesi 19 ja tuuli alle 2 m/s.

S/s Antero.

Joku haastetta aiheuttava tekijä pitää kuitenkin aina olla ja tällä kertaa se oli paria tuntia aiemmin taaksemme parkeerannut vuonna 1924 Lehtoniemen telakalta valmistunut upea s/s Antero. Eväskonttinsa kanssa se nimittäin teki laituripaikaltamme poistumisen sekä sinne palaamisen virtaavassa Puumaalansalmessa varsin haastavaksi.

Lähtiessämme vedätin springillä perän noin 60-70 asteen kulmaan laituriin nähden, jotta varmasti lähtisimme tarpeeksi ulos peruuttaessamme. Vaikka käytin köyden irroitettuamme konevoimaa kunnolla taaksepäin niin silti Tähti pyörähti virran vaikutuksesta samansuuntaisesti Ilma-proomun viereen kokka vastavirtaan osoittaen. Välimatkaa oli kuitenkin onneksi reilusti, eikä minun tarvinnut kuin kääntää ruori keskelle ja laittaa käskynvälitin eteenpäin, niin olimme turvallisesti matkalla.

Tähtiristeilymme suuntautui Puumalan pohjoispuoliselle Haapaselälle, jonne saavuttuamme katselin vain syvyyden puolesta sopivan kohdan ja sammutin koneen. Aurinkoinen ja täysin tuulettomaksi muuttunut iltapäivä oikein helli meitä matkalaisia. Edes ankkuria ei tarvinnut laskea, vaikka vietimme noin tunnin takakannella lettukahveista ja uinnista sekä tietenkin saunasta nautiskellen. Kaiken huipuksi huomasin ympäristöä tarkkaillessani norpan pään ilmestyneen muutaman sata metriä eteläpuolellamme olevan punaisen lateraaliviitan lähettyville. Siitäkös riemu repesi! Monet risteilyporukkamme jäsenistä olivat nimittäin ensimmäisiä kertojaan Saimaalla ja heti he pääsivät iloitsemaan tällaisesta näystä. Kiikarit olivatkin kovassa käytössä norpan noustessa aina vain uudelleen pintaan hengittelemään ja tarkastamaan ympäristön tilannetta.

Kaiken tämän jälkeen oli lopulta kuitenkin aloitteva paluumatka. Leppoisalla seitsemän solmun myötävirtavauhdilla putputtelimme takaisin Puumalaan. Ilta alkoi viilenemään ja tuulenhenkikin virisi uudelleen aiheuttaen jopa pientä ruuhkaa lämpimässä ajohytissä. Satamaan saapuessamme haasteena olikin sitten viisitoista metrisen Tähden parkeeraaminen virtaavassa vedessä Anteron eväskonttia väistäen takaisin alle 19 metriseen väliin.

Mietin paluumatkalla kuvioita hiukan etukäteen ja olin suunnitellut ajavani reilulla vauhdilla ja suht' jyrkässä kulmassa lähelle laituria ja etupuolellemme jäävän veneen perää ja potkaisevani sitten ruori äärimmilleen oikealle käännettynä perän laituriin. Näin teinkin runsaan katsojajoukon kerääntyessä samaan aikaan laiturille. Edellämme laiturissa olleen veneen Rouva tuli myös heidän veneensä uimatasolle ikäänkuin ottaakseen vastaan Tähden keulan, jos jarrutukseni sattuisi menemään pitkäksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka kokka kävikin häntä härnäämässä vain vajaan puolen metrin päässä.

Hiukan pehmensin kyljen osumista laituriin keulapotkurilla, mutta muuten senkin käyttö oli tarpeetonta. Minun pitäessä Tähteä tämän jälkeen koneella paikoillaan, kannella olleet vieraamme nousivat katsojien väistäessä laiturille laittamaan köytemme pollareihin. Edellämme olleen veneen kippari tuli myös samantien juttusilleni kehumaan tyylikästä rantautumista. Myös joku höyrylaivan miehistöstä kävi huikkaamassa, että "eihän meidän rantautumiseen lupaamaamme apua edes tarvittu, kun se meni noin hienosti!".

Ja hienosti se tosiaan menikin. Myönnän, että oikein onnitelin itseäni onnistuneesta suorituksesta samalla, kun hyvin menneen parkeerauksen ja risteilyn merkiksi käteeni tuotu kylmä "ankkuriolut" jo maistui suussa kovin.. kovin hyvältä! Kyseessä oli varmasti yksi lyhyen laivamiesurani haastavimmista rantautumisista.

Iltaa jatkettiin tämän jälkeen festivaalitunnelmissa ja vasta seuraavana iltapäivänä laiturin jo ympärillämme tyhjennyttyä suoritimme seuraavan peliliikkeemme. Se sisälsi normaalien lähtövalmisteluiden lisäksi myös tankkauksen, septin tyhjennyksen ja käyttövesisäiliön täytön. Viimeksi mainittu varmaan kiinnittää huomionne, sillä järvellähän suihkuun ja tiskaukseen tarvittava vesi otetaan lähes poikkeuksetta suoraan järvestä. Olimme kuitenkin kesän merireissumme aikana huomanneet siitepölystä johtuvan ja ajoittain esiintyvän ihoallergian vähentyneen porukassamme säiliövettä käytettäessä. Silläpä olimmekin päättäneet jatkaa vesijohtoveden käyttöä jatkossakin myös järvivesissä liikuttaessa.

Tässä vielä muutamia otoksia pari päivää kestäneeltä Siltakemmakka-pysähdykseltä.

Saimme lähtöpäivämme aamuna suureksi iloksemme kutsun tulla tutustumaan s/s Anteron todella upeaan konehuoneeseen.

Tämä ei kommentoimalla parane. Katsokaa kuinka kaikki on just eikä melkein..

Rokansaari oli tämän jälkeen seuraava kohteemme. Se kun oli jäänyt aiemmilla reissuilla tutkimatta. Hämmästys oli suuri, kun saaren ilmeisen suuresta suosiosta huolimatta paikalla ei ollutkaan muita meidän kiinnittyessä kyljestä laituriin. Vasta rantaan kävellessämme huomasimme kylkikiinnityksen olevan täällä kiellettyä, minkä kyllä hyvin ymmärtää, sillä länsituuli pääsee lähes esteettömästi puhaltamaan pohjoisen suuntaan osoittavaan laituriin. Suurempi ja painavampi alus aiheuttaa tällöin sille melkoiset vääntömomentit.

Tästä johtuen käynnistin Wickströmin vielä hetkisen perästä uudelleen. Siirryimme oman pituutemme verran eteenpäin ja työnsi keulan kiinni pehmeään rantahiekkaan. Ennen kuin saimme sivutuulen puhaltaessa muokattua paikkamme mieleiseksi pyöräytin vähän myös keulapotkuria. Tästä oli seurauksena kaiken sillä kohdalla pohjassa olleen korsisilpun imeytyminen potkuritunneliin. Ennen kuin tajusin asian, ehdin jo ihmetellä, miksi keulapotkurin ääni kuulostaa jollakin tapaa erilaiselta? Suurempaa vahinkoa tapauksesta ei onneksi tainnut kuitenkaan tulla, vaikka alkuun epäilin potkurin jotenkin vioittuneen.

Rokansaaren kahvila, joka ei ollut käyntimme aikana auki.

Tämän sattumuksen seurauksena tulin myös taas kerran palanneeksi minua kovasti pari vuotta takaperin mietityttäneeseen ns. "ikuisuus"aiheeseen eli keulapotkurin tunnelin paikkaan. Vaikka sen laittaminen vielä syvemmälle lisääntyneen voiman ja pienentyneen jäätymisherkkyyden takia olisi ollut viisasta, olisi se tällaisissa olosuhteissa manöveeratessa vielä nykyistäkin herkempi ottamaan sisäänsä kaikenlaista moskaa. Kuten olen jo varmaan moneen otteeseen kertonut, putken hitsaukset sisätiloissa olisi myös silloin olleet ympärillä olevan painolastibetonin takia huomattavasti hankalemmin toteutettavissa jne jne..

Ehkä olisi vain viisainta lopettaa turha vatvominen ja päättää se tässä seuraavaan kommenttiin. Tällaiset asiat ovat aina kompromisseja! Kaikkia hyviä puolia ei vain remonteissa ja rakentelussa voi millään saada sullottua aina samaan pakettiin. Lohdutuksen sanana voi myös vielä mainita, että "onneksi" jokaisella rakentelijalla vaikuttaa olevan samanlaisia ristejä kannettavanaan.

Joku pieni varppaajarunkoinen alus ajeli Rokansaaren ohitse, mutta sen nimi ei jäänyt muistiin.

Vuorokauden mittainen pysähdys Rokansaaressa meni keulapotkuri-hässäkkää lukuunottamtta kuitenkin loistavasti. Emme ehtineet juuri muuta kuin mennä uimaan, kun rantaan alkoi saapua lisää veneitä. Parista niistä löytyi heti nuorimmille leikkikavereita, joten aika saaressa kuluikin kuin siivillä. Uimisen ja Tähden kannelta veteen hyppimisen lisäksi päiväohjelmaan kuului, onkimista ja haaveilla kalastamista, puulaivojen uittamista, lautapelien pelaamista, piilosta Tähdellä ja rannalla sekä tietenkin saareen tutustumista. Pienen saaren sisällä olevan lammen rannassa käytiin myös saunomassa. Taisi muuten olla kesän ensimmäiset löylyt jossakin muussa saunassa, kuin Tähden.

Rokansaaren saunan terassi ja auringonlasku.

Sissin muistio

Sain vihdoinkin käsiini - tai oikeammin minulle suotiin ilo saada tarjota Teillekin luettavaksi yksityiskohtainen raportti m/s Sissin viime keväisestä, Saimaan kanavaa pitkin tehdystä, Viipurin-reissusta. Tämän samaisen kirjoituksen saimme siis Tähtimiehistön kanssa luettavaksi toukokuussa ennen omaa kanavamatkaamme ja ainakin meille siitä selvisi aiempaa paremmin moni reissua koskeva yksityiskohta.

Heti tähän alkuun pyydän huomioimaan sen, että mikään virallinen kanavaohje tämä EI missään nimessä kuitenkaan ole! Toiseksi on hyvinkin mahdollista, että käytännöt kanavassa ja viranomaisten kanssa muuttuvat, joten kannatta muistaa, että edelleenkin ajankohtaisin informaatio huvialuksella Saimaan kanavassa liikkumisesta löytyy seuraavilta Liikenneviraston sivuilta: 

http://www.liikennevirasto.fi/vesivaylat/kanavat/saimaan-kanava/kauttakulkuohjeet#.V79WP6tJ-20

http://www.liikennevirasto.fi/documents/20473/23440/VENELIIKENNEOHJEET+2015.pdf

Kirjoituksen muokkaaminen pdf-tiedostosta Bloggeriin osoittautui myös pienoiseksi haasteeksi. Joten pyydän anteeksi mm. tekstin kokoa ja muutamia muitakin kömpelöitä ulkoasuratkaisuja.

Joka tapauksessa, todella suuri kiitos Sissin miehistölle tästä kaikesta ja informatiivisia lukuhetkiä Teille muille!




1. KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSIA KANAVAOHJETTA TÄYDENTÄMÄÄN

Nämä ohjeet on kirjoitettu ylös m/s Sissi-laivan vappuviikonloppuna 2016 tekemän reissun kokemuksien pohjalta. Lue ja tulosta ennen matkalle lähtöä ajanmukainen Liikenne- ja Viestintäministeriön julkaisema Saimaan Kanavan Veneliikenneohje. 

Tässä kuvatulla reissulla lähdettiin Imatralta, yövyttiin yksi yö Viipurin venekerhon laiturissa jonka jälkeen palattiin takaisin Saimaalle.  Käytännöissä saattaa olla eroavaisuuksia mikäli et poikkea Viipuriin ja/tai jatkat matkaa merelle.

Aikatauluja laatiessa huomioi että vilkkaammalla liikennekaudella saattaa odottelua olla huomattavasti enemmän kuin tässä kuvatulla matkalla. Nyt ajettiin tiukimman nopeusrajoituksen mukaan, todellisuudessa oltaisiin voitu vähäisen syväyksen vuoksi ajaa kanavassa  kovempaakin.

ENNAKKOVALMISTELUT

1.  Varmista vakuutuksen kattavuus

-  Kanavansuulta Nuijamaanjärvelle kotimaan liikennealue I (sisävedet).

-  Kanava valtakunnanrajalta alaspäin ja Viipurinlahti Ulkomaan liikennealue.

Nyt tehdylle reissulle normaalisti liikennealueen I kattava vakuutus laajennettiin määräajaksi koskemaan myös kanavaa ja Viipurinlahtea.

2.  Tulosta, kirjoita & kopioi ja tarkista paperit

-  Kaikilla mukana olevilla oltava voimassaolevat passit ja viisumit mukana

-  7kpl valmiiksi täytetty ja allekirjoitettu Crew List

Mikäli miehistöön tulee muutoksia Viipurissa, yliviivaa poistuneet ja lisää saapuneet miehistön jäsenet jäljellä oleviin Crew Listoihin.

-  4kpl Kapteenin selvityslomake

-  4kpl Kopio aluksen haltijan passista (päällikkö)

-  4kpl Kopio aluksen rekisteröintiasiakirjasta

-  Alkuperäinen rekisteröintiasiakirja mukaan (”rekisterikortti”)

-  2kpl Ajoneuvon tulliselvitys päällikön allekirjoituksella

-  Tarvittaessa henkilökohtaiset tulliselvityskaavakkeet (ei tarvita jos ei tullattavia tuomisia)

-  Valtakirja joka todistaa että aluksen päälliköllä on oikeus viedä alus ulkomaille, mikäli hän ei ole aluksen omistaja. (ei kysytty)

-  Vakuutustodistus ajoneuvon vakuutuksesta. (ei kysytty)

-  Radiolupa (kopio aina aluksessa)

Dokumentit ja passit kannattaa kerätä yhteen paikkaan ja aina ennen tarkastuspisteeseen saapumista valmistella kyseisellä paikalla tarvittavat paperit valmiiksi kirjekuoreen tai kansiotaskuun. Virkailijat tuntuvat tykkäävän, kun saavat kaiken tarvittavan kerralla käteensä tullessaan alukselle.

3.  Perälippu, kohteliaisuuslippu, Rekisterinumero, nimi ja kotipaikka aluksen peräpeilissä

-  Perälippu (suomen lippu) pitää lain mukaan olla aluksen ollessa kulussa.

-  Kohteliaisuuslippu (pieni venäjän lippu) on hyvä nostaa SB-puolen mastosaalinkiin, kun ylitetään valtakunnanraja ja pitää siellä aina kun perälippukin on ylhäällä kunnes ollaan takaisin kotimaassa.

-  Aluksen rekisterinumero pitää olla selvästi merkittynä kummallakin kyljellä.

-  Venäjän viranomaiset tuntuivat toistuvasti varmistavan aluksen nimen ja kotipaikan peräpeiliin maalatusta tekstistä.

4.  Halutessasi varaa paikka Viipurin vierasvenesatamasta.

Yövyttäessä Viipurissa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa:

1.  Yöpyminen matkustaja-aluslaiturissa jolloin alus hoitaa viranomaisilmoitukset ym suoraan viranomaisten kanssa. Tämä laituri ei ole vartioitu, ja huvialusten tulee väistää matkustaja-aluksia.

2.  Yöpyminen Viipurin Venekerhon vartioiduissa laitureissa. Tällöin satamakapteeni hoitaa tarvittavat viranomaisilmoitukset. Varaa laituripaikka ajoissa soittamalla satamakapteenille: ”Igor”  +792 132 37101. Igor puhuu kohtalaista englantia. Varaudu ilmoittamaan aluksen pituus, nopeus ja kertomaan että oletko vieraillut viipurissa aiemmin (= tiedätkö minne ajaa siellä). Venekerhon satamamaksu 30€/vrk (2016). Maksu euroina suoraan satamakapteenin käteen.

5.  Suunnittele mahdollinen tankkaus ja varaa tarvittava käteinen.

-  Arvioi tankattava määrä ja varaa tarvitava käteinen ja/tai mahdollinen tankkauskortti.

-  Tankkaus joko käteisellä ruplina tai venäläisille huoltoasemille tarkoitetulla tankkauskortilla (Eastoil ainakin käynyt kaudella 2015, ilmeisesti myös Beoscan ok). Pankki/luottokorttien kelpoisuutta ei tullut kysyttyä. Huoltoasemalla ei välttämättä ole kunnollista käteiskassaa, joten käteisellä maksaessa varaa myös pieniä seteleitä mukaan.

6.  Varmista VHF-puhelimen toimintakunto

Huvialuksilla täytyy viipurinlahdella olla toimiva VHF-puhelin ja venäjän- tai englannintaitoinen henkilö sitä käyttämässä.  Muutoin aluksen tulee käyttää maksullista luotsia.

2. MATKAN KULKU & TAPAHTUMAT 

1. SAIMAA - VIIPURI

0407 Irti Niskalampi

0600 1h Ennakkoilmoitus Saimaan kanavalle +358 295 34 4157 tai +358 295 34 4158

0705 0:00 Kanavansuu.  Huomioi nopeusrajoitukset kanavassa.  

Vaihda VHF kanavalle 11 (Saimaan kanava)

0715 0:10 Sisään Mälkiän sulku. Liukupollarit vasen kylki.

0735 0:30 Sisään Mustolan sulku. Liukupollarit oikea kylki.

Sulutuksen jälkeen tarvittaessa sillan avaus.

0815 1:10 Sisään Soskuan sulku. Liukupollarit oikea kylki.

Sulutuksen jälkeen tarvittaessa sillan avaus.

0850 1:45 Kansolan läppäsilta. 

Tarvittaessa sillan avaus.

0935 2:30 Kiinni Nuijamaa.

                Suomen rajatarkastus. Rajavartijat eivät välttämättä ole aina paikalla, mutta ovat saaneet kanavavalvomolta tiedon aluksesta.   

                Odota että saapuvat.

-  5kpl Crew list

-  Kaikkien passit

    Rajavartijat tarkistavat passit ja leimaavat Crew listat. 1 jää heille, neljä takaisin passien kanssa. Kanavaohjeessa 

    mainittua huvialustarkatusilmoitusta ei Viipurissa käydessä täytetty eikä sitä myöskään kysytty.

0945 2:40 Irti Nuijamaa

0950 2:45 Valtakunnanraja. Nosta kohteliaisuuslippu.

1030 3:25 Sisään Pällin sulku. Liukupollarit oikea kylki.

    Mikäli sulku on vapaana, niin aja sinne sisään ja odota. Tässä kohtaa viranomaisten kiireet ovat joskus hitaita. Älä hätäile  

    äläkä nouse maihin, vaikka tuntuisikin siltä ettei mitään tapahdu! Päivystä Meri-VHF:ää siltä varalta, että sulku täytyy   

    vapauttaa kauppamerenkulkua varten.

    Venäjän Rajavartioston tarkastus:

-  1kpl leimattu Crew list

-  1kpl leimaamaton Crew list

-  1kpl Kapteenin selvitys.

-  Kaikkien mukana olevien passit + pikkulaput (migration card)

-  Kopio aluksen haltijan passista (päällikkö)

    Saatuasi passit takaisin tarkista että pikkulapun puolikkaat on mukana ja passit leimattu.

    Kipparilta pyydetään allekirjoitus paperiin ”Ohje venäjän federaatioon saapuvien ulkomaalaisten pienalusten päälliköille”.   

    Paperi venäjäksi, kääntöpuolella englanniksi. Suomennos kanavaohjeessa. Kun rajamuodollisuudet hoidettu, pyydä sulutusta  

    VHF:llä.

1110 4:05 Ulos Pällin sulusta

1125 4:20 Sisään Ilistoen sulku. Liukupollarit vasen kylki.

1150 4:55 Sisään Cvetotsnojen sulku. Liukupollarit oikea kylki.

1235 5:30 Sisään Iskrovkan sulku. Liukupollarit vasen kylki.

    Tässä kohtaa voisi olla hyvä ilmoittaa kanavan kaukokäyttökeskukseen mikäli on tarkoitus tankata ennen Brusnitsnojen    

    sulkuun ajamista.

1305 6:00 Kiinni tankkauslaituri Brusnitsnojen sulun yläpuolella, kanavan itäpuoli.

    Saatavilla Diesel ja 95. Mikäli käytössäsi tankkauskortti annetaan se virkailijalle ennen tankkauksen alkua. Myös käteisellä   

    tankkaaminen onnistuu.  

    Huoltamovirkailija pyytää arvion tankattavastä määrästä. Mittarista saa tankattua kerrallaan 900l jonka jälkeen virkailija    

    kirjaa lukeman ruutuvihkoon ja nollaa mittarin jotta tankkaus jatkuu. Kun tankkaus on suoritettu niin ainakin käteisellä   

    maksettaessa aluksen päällikkö menee huoltamon toimistoon suorittamaan maksun. Maksusta saa kuittipaperille tulostetut   

    kuitit (jokaisesta mittarillisesta omansa) joissa näkyvät tankatut määrät, litrahinta ja kokonaishinta.

    Mittarissa on normaali tankkauspistooli. Ei minkäänlaista ylitäytönestintä, joten ole tarkkana tankatessasi. Polttoaine tulee  

    kohtalaisella paineella, joten varmista tankin riittävä huohotus.

1415 7:10 Irti tankkauslaituri

    Varmista tässä kohtaa että aika riittää Viipuriin ajamiseen. Viipurinlahdella luotsittomien huvialuksien liikkuminen kielletty  

    klo 2000-0800 Moskovan aikaa (1900-0700 finsk tid). Kanavalla yöpyminen sallittu alaspäin tullessa vain Brusnitsnojen  

    sulun yläpuolisessa odotuslaiturissa.

1420 7:15 Sisään Brusnitsnojen sulku. Liukupollarit vasen kylki.

1425 7:20 Kiinni tullilaituri (Brusnitsnojen sulun idänpuoleinen odotuslaituri)

  Venäjän tullitarkastus:

-  1kpl leimattu Crew list

-  1kpl kopio aluksen haltijan (päällikkö) passista

-  Rekisterikortti + 1kpl kopio rekisterikortista.

-  2kpl ajoneuvon tulli-ilmoitus

-  Henkilökohtiaset tulli-ilmoitukset (vain, jos tullattavaa)

    Saattaa pyytää aluksen päällikön mukaansa toimistokoppiin. Saattaa nousta alukseen tarkistamaan paikkoja.

1440 7:35 Irti tullilaituri. Sytytä kulkuvalot vaikka olisitkin liikkellä valoisan aikaan.

Vaihda VHF kanavalle 12 (Viipurin satamavedet)

Soita 1h ennakkoilmoitus Viipurin venekerhon Igorille. (tämä luonnollisesti aiemmin/myöhemmin mikäli 

                aluksesi on huomattavasti nopeampi tai hitaampi kuin meillä, 8kn)

Vaihtoehtoinen tankkauspaikka Lavola Yacht Clubilla 

Nettisivujen mukaan pitäisi olla avoinna toukokuun alusta syksyyn, mutta ilmeisesti ei ole ollenkaan toiminnassa 

                purjehduskaudella 2016.

http://yachtclub.lavola.ru/

1600 8:55 Kiinni Viipurin venekerho.

    Satamakapteeni tai hänen kätyrinsä vastassa laiturilla. Näyttää huitomalla, valomerkein tms laituripaikan. Laiturimaksu      

    30€/vrk (2016) suoritetaan käteisellä. Varaa euroja tähän. Sovi lähtöaikasi lähtöä edeltäävän päivänä; satamakapteeni tekee    

    lähtöilmoituksen viranomaisille puolestasi. Muutoin tee ilmoitus itse kanavaohjeen mukaisesti tuntia ennen lähtöä.

    Venekerholla 2 eri laituria; Klubin laituri lahden länsirannalla ja linnasillan laituri. Linnasillassa suurempien kiinnitys laiturin  

    luoteispäädyssä.

2. VIIPURI - SAIMAA

0720 0:00 Irti Viipuri.

VHF kanavalle 12 (Viipurin satamavedet)

0750 0:30 Gvardeiskin salmi. Ennakkoilmoitus 1h Saimaan kanavalle:  

    Soita kanavan kaukokäyttökeskukseen +358 295 34 4157

0835 1:15 Kiinni Brusnitsnojen tullilaituri (sulun itäpuolen odotuslaituri)

    Venäjän tullitarkastus:

-  1kpl leimattu Crew list

-  1kpl kopio aluksen haltijan (päällikkö) passista

-  Rekisterikortti + 1kpl kopio rekisterikortista.

-  1kpl tullessa leimattu ajoneuvon tulli-ilmoitus

-  Henkilökohtaiset tulli-ilmoitukset (vain, jos tullattavaa)

    Saattaa pyytää aluksen päällikön mukaansa toimistokoppiin. Saattaa nousta alukseen tarkistamaan paikkoja.

    VHF kanavalle 11. (Saimaan kanava)

0850 1:30 Sisään Brusnitsnojen sulku. Liukupollarit oikea kylki.

0915 1:55 Sisään Iskrovkan sulku. Liukupollarit oikea kylki.

1010 2:50 Sisään Cvetotsnojen sulku. Liukupollarit vasen kylki.

1030 3:10 Kiinni Ilistoen odotuslaituri.  

Odotettiin vastaantulevan rahtilaivan sulutus alaspäin. Odotus yhteensä 50min.

1110 3:50 Sisään Ilostoen sulku. Liukupollarit oikea kylki.

1130 4:10 Sisään Pällin sulku. Liukupollarit vasen kylki.

    Alus sulutetaan ylös, jonka jälkeen jälleen odotetaan että venäjän rajaviranomaiset aktivoituvat. Älä nouse maihin! Päivystä        

    Meri-VHF:ää.

    Venäjän Rajavartioston tarkastus:

-  1kpl leimattu Crew list

-  1kpl leimaamaton Crew list

-  Kaikkien mukana olevien passit + pikkulappujen puolikkaat. (migration card)

-  Kopio aluksen haltijan passista (päällikkö)

    Saatuasi passit takaisin tarkista että passit on leimattu. Voit pyytää uudet pikkulaput (migration card), jolloin mahdollisella    

    seuraavalla matkalla voit täyttää ne valmiiksi etukäteen.

1230 5:10 Ulos Pällin sulku.

1300 5:40 Valtakunnanraja.  Laske kohteliaisuuslippu.

1310 5:50 Kiinni Nuijamaa.

    Suomen rajamuodollisuudet:

-  1kpl Crew list

-  Kaikkien passit

    Rajavartijat tarkistavat passit. Leimaamaton crew list jää heille. Kanavaohjeessa mainittua huvialustarkatusilmoitusta ei tällä   

    matkalla täytetty eikä sitä missään vaiheessa kysytty.

1320 6:00 Irti Nuijamaa

1410 6:50 Kansolan läppäsilta

1435 7:15 Sisään Suskuan sulku.  Liukupollarit vasen kylki.

Sulun alapuolella tarvittaessa sillan avaus.

1520 8:10 Sisään Mustolan sulku.  Liukupollarit vasen kylki.

Sulun alapuolella tarvittaessa sillan avaus.

1545 8:35 Sisään Mälkiän sulku.  Liukupollarit oikea kylki.

1620 9:05 Kanavansuu.

Tähden matka jatkuu Helsingistä itään ja venäläiset toivottavat "good luck!"

Otsikkokin sen kertoo, että jätimme hyvästit Suomenlinnalle ja jatkoimme matkaamme. Mainostan vielä sen verran, että.. Mielestäni oli käynyt jopa pienoinen tuuri, kun olimme saaneet säilyttää Tähteä useamman vuorokauden Suomenlinnan vierasvenesatamassa Varvilahdessa, joka on sen ensimmäinen kotisatama ikinä. Jos nyt joku on vielä epätietoinen, niin Tähti saapui Pervyj nimisenä miinalaivana kyseiseen satamaan valmistumisvuottaan seuraavana keväänä 1914. Eli 102 vuotta sitten!

Katajanokalla laiturissa olevat jäänmurtajat.

Pihlajasaari.

Jos tuossa tapauksessa oli aihetta juhlaan, oli sitä lähtöpäivänä myös Tähtimiehistöllä, jonka nuorimmaisen syntymäpäiviä oli vielä tarkoitus juhlia ennen lähtöä pienellä Helsingin-risteilyllä. Aamulla Suomenlinnassa suoritetun septitankin tyhjennyksen ja vesisäiliön täydennyksen jälkeen suunnistimmekin juhlaväkeä hakemaan Länsisataman lähettyville Kaapelitehtaan kaijaan, jonka tiesin olevan vapaana. Noukittuamme sieltä juhlakansan kyytiimme kiertelimme Kauppatorit, Katajanokat, jäänmurtajat, Vesikot ja Kustaanmiekat ennen kuin parkeerasimme Pihlajasaareen. Siellä syötiin, uitiin, saunottiin ja rakennettiin laudanpalasista veneitä, jotta varmasti saatiin koko porukalle juhlava ja merihenkinen tunnelma ennen paluuta takaisin lähtölaiturille.

Länsisatamasta lähtenyt risteilyalus Pihlajasaaren kaijasta kuvattuna.

Syntymäpäiväristeilyn aikana rakennettu puulaivasto.

Tähän kaikkeen "tuhraantui" meiltä kokonainen päivä niin, että vasta illalla klo 1910 (koneen tunnit 292h) pääsimme oikeasti matkaan. Suunnimme Suomenlinnan ja Santahaminan eteläpuolitse itäänpäin menevälle väylälle oikein mukavassa ja heikkotuulisessa kelissä. Porvoo ohitettiin auringon laskiessa kaukaa Emäsalon eteläpuolitse, jonka jälkeen hankkiuduimme Pellingin pohjoispuolitse kulkevalle veneilyn runkoväylälle.

Sinne jää Helsinki.

Pikkuhiljaa päivän juhlat alkoivat vaikuttaa miehistöön niin unettavasti, että lopulta vain kippari oli enää hereillä. Klo 0055 oli kuitenkin hänenkin kellokorttinsa leimaa vaille valmis ja niin kääntyi Tähden suunta jo muutaman viikon takaa tutun Bockhamnin luonnonsataman suojiin. Kapean sisääntuloväylän ajaminen pimeässä vaati kaikkien valojen sytyttämistä ja ankkurointi tietenkin ankkurin kovaäänistä laskemista, joten varmasti saimme herätettyä ainakin osan lahdessa yöpyneistä kanssaveneilijöistämme. Pahoittelut siitä!

Bockhamnin luonnonsatamaan vievä kapeikko.

Unta ei tarvinnut todellakaan houkutella ja kaikki tarvittavat manööverit polttoainehanojen sulkemisesta ankkurihälytyksen laittamiseen ja koiran rannassa käyttämiseen hoidettuani olinkin samantien unessa. Mitään muistikuvaa ei illasta näiden toimenpiteiden jälkeen nimittäin ole. Aamulla herättiin kuitenkin virkeästi uuteen päivään tarkoituksena lähteä samantien jatkamaan matkaa.

Pian olimmekin jälleen liikkeellä ja muutamaa tuntia myöhemmin ajoimme taas kerran Loviisan Tullisillan laituriin. Tänne poikkeamisen syy oli se, että sääennustetta tarkattuaan muu miehistö oli päättänyt sittenkin olla lähtemättä Santio-Viipuri väliselle avomeritaipaleelle. Harmillista oli tietenkin se, että minut jätettiin yksin ajotehtäviin, mutta plussaksi voi kuitenkin laskea sen, että nyt he saattoivat ajaa Loviisaan muutama viikko sitten jättämämme auton vihdoinkin kotia.

Tullisillan möljässä Loviisassa.

Virittelin Venäjän puolen merimatkaa varten myös iPadin karttaohjelman kaiken varalta toimintakuntoon. Ei vara venettä kaada, kuten sanotaan!

Auton perävalojen vielä näkyessä minä kaivoin kaiken Saimaan kanavaan tarvittavan paperipaljouden esille, sillä nyt ne olisi viimeistään käytävä lävitse, jotta puuttuvat ehtisi vielä hommata ennen merelle lähtöä. Vartin jälkeen kaikki oli kuitenkin reilassa. Miehtöluetteloita (Crew list) oli neljä kappaletta ja kopiota kapteenin passista sekä Tähden rekisteriotteesta oli myös useampia. Kapteenin selvitys -lomakkeita (joita ei lopulta edes tarvittu) sekä matkustajatulliselvitys -kaavakkeita oli myös useita kappaleita. Myös Suomen tullille tehtävän Huvialustarkastusilmoitukseksen olin saanut tällä kertaa printattua Liikenneviraston sivuilta. Passinkin löytyessä pienen tuskailun jälkeen matkalaukun taskusta, oli kaikki siis valmista.

Mussalon satama.

Kello 1400 (300,5h) starttasin Wickströmin. Kello 1650 saavutin Kaunissaaren pohjoiskärjen, klo 1730 Mussalon sataman ja lopulta klo 2110 Santion (307,5h). Näin ollen olin ajanut seitsemässä tunnissa Loviisasta Santioon. Pidin matkavauhdin tällä kertaa varsin korkeana (keskimäärin 7,8 solmua) sillä noin 7 m/s puhaltaneessa laitamyötäisessa ajaminen oli sillä tavoin paljon helpompaa. Tähden takakansi peittyi pakoputken sisältä irtoavaan kovaan ja kokkareiseen karstaan ja polttoainetta kului varmasti paljon enemmän, mutta se oli pieni hinta siitä, että matka joutui nyt paljon nopeammin ja aallokossa ajaminen sujui kivuttomammin. Suurin plotterin hetkellinen nopeuslukema oli muuten yhdeksän solmua.

Tuossa linkki videoon, jossa lähestytään Kotkaa myötätuulessa.

Santio aamulla ennen merelle lähtöä.

Santiossa minua oli vastassa rajatarkastaja, jonka olin hälyttänyt paikalle ohjeen mukaan noin tuntia ennen saapumista. Pilssissä olevat Viron tulijaisjuomat kirjattiin ylös muuten valmiiksi täyttämääni Huvialustarkastusilmoitukseen ja Crew listoihin lätkittiin leimoja. Jälkimmäisistä ystävällinen rajatarkastaja otti minulle vielä pari ylimääräistä kopiota, kun hän oli päivällä kuullut huhuja niiden ennakkotietoja suuremmasta tarpeesta Venäjän puolella.

Seuraava esimerkki varmaan selvittää teille miksi kanavapapereiden kanssa tuntuu kaikilla olevan hiukan epäselvää. Minä olin lukenut jostakin, että Crew listoja tarvitaan kauttakulkuun neljä, mutta rajamies oli sitä mieltä, että kuusi. Jostakin netistä muistan taannoin löytäneeni myös epämääräisen tiedon viiden listan tarpeesta. Joka tapauksessa tällä kertaa niitä meni neljä kappaletta.

Tulkoon sekin asia tässä yhteydessä mainituksi, jos joku Teistä lukijoista sattuisi joskus painimaan samojen kysymysten parissa, että Venäjällä huvivenettä (ainakaan Suomessa rekisteröityä) ei ole pakko vakuuttaa niin kuin ei Suomessakaan. Rekisteröinti, ja sellainen todistus rekisteröinnistä, josta selviää aluksen omistajan nimi, sen sijaan on pakko olla. Jos omistaja ei ole reissulla mukana tarvitaan puolestaan valtakirja.

Yritin siis etukäteen laajentaa Venäjän puolella tehtävän paripäiväisen matkan ajaksi Tähden Pohjolasta otettua venevakuutusta, mutta vastaus oli siellä tyly. Emme vakuuta vanhoja työaluksia Venäjän aluevesillä! Sen sijaan Suomessa ja kaikkialla muualla Itämeren alueella Kasko-tyyppinen vakuutuksemme on voimassa. Tähän ei auttanut aluksen jo olemassa oleva vakuutus, vuosittainen tehty katsastus eikä liioin hyvä kuntokaan.. Kysyin asiaa myös Lähitapiolasta, kun olin kuullut Sissi-laivan olevan vakuutettuna siellä, mutta sekään ei onnistunut ilman, että minun olisi ollut siirrettävä muitakin vakuutuksia heidän yhtiöönsä. Niinpä lopulta ajelimme Venäjän reissumme "vakuuttavasti" ilman vakuutuksia.

Oikealla venäläinen purjevene, jonka miehistö puuhaili aamuyöllä Tähden keulakannella.

Santiossa en malttanut millään mennä heti saavuttuani nukkumaan vaan lämmitin vielä saunan ja kirjoittelin loput kanavapaperit valmiiksi sekä jaoin ne muovitaskuihin, jotka olisi helppo lätkäistä kulloisenkin viranomaisen käteen. Nämä hommat suoritettuani painuin puolenyön aikoihin väsyneenä punkkaani.

Aina veneellä ollessani nukun jollain tapaa koiranunta heräten usein kaikkiin poikkeaviin ääniin. Niin tänäkin yönä, sillä aamuvahdin aikaan kello 0530 havahduin siihen, kun joku kolahti erilailla kuin normaalisti. Hetken kuluttua se kuului uudelleen, jolloin pomppasin samantien pystyyn ja kiipesin sillalle. Aukaistessani ulko-oven näin purjeveneellä laituriin juuri saapuneen venäläisen pariskunnan ottavan toisistaan valokuvia Tähden keulatäkillä. Työntäessäni päätäni ulos ovesta, suustani pääsi samalla varsin kovalla äänellä "mitä te oikein teette?", joka riitti pysäyttämään kaiken toiminnan. Mies vastasi kuitenkin englanniksi jotakin "nostalgi boat.." tyyppistä, joten tajusin tilanteen ja sanoin, että "no problem".

Vaikkei asiassa mitään suurempaa ongelmaa ollutkaan niin hiukan kyllä myöhemmin aamulla oikeasti herättyäni ihmettelin, mitä heidän mielessään mahtoi liikkua, kun yöllä kiipesivät luvatta vieraan aluksen kannelle? Ei tulisi nimittäin itsellä mieleen.

M/s Vekara.

Laitoin Tähden taas kulkukannalle kello 0815, jolloin keli näytti mitä oivallisimmalta avomeripätkää ajatellen. Tuulta, muuta miehistöä huolestuttaneesta ennusteesta poiketan, vain 2-3 m/s lounaasta ja auringon paistetta. Kaikki näyttikin näin ollen menevän hienosti, kunnes vajaan tunnin ajon jälkeen kello 0905 havahduin VHF:n kohinaan. Ehdin kuulla viestistä vain loppuosan, jossa lueteltiin jonkin aluksen itäisen pituuspiirin koordinaatteja, jotka täsmäsivät pelottavasti juuri Tähteen. En vastannut viestiin heti, kun en tiennyt mistä oli kyse, vaan jäin odottavalle kannalle. Hetken päästä radiosta kuuluikin "Motor boat Tahti, motor boat Tahti, this is Russian Coast Guard". Tuohon ei voinut tietenkään enää olla vastaamatta, joten painoin tangenttia ja aloitin ammattimaisesti puhumaan, mutta suomeksi! Korjasin kyllä samantien englanninkielelle, mutta mitään vastausta ei takaisinpäin kuitenkaan kuulunut. Hetkisen perästä kuulin Tähteä kutsuttavan jo uudelleen ja edelliseen kutsuun oli vielä lisätty aluksen koordinaatit sekä väri. Hiukan siinä alkoi kädet hikoamaan, kun vaikutti taas siltä, että puhettani ei jostakin syystä kuultu tai siitä ei saatu selvää. Tietenkin on myös mahdollista, että naapurit vain halusivat hiukan testata miehistömme paineensietokykyä..

Mutta joka tapauksessa.. Olin jo aiemmin miettinyt Suomenlahdelle tullessa Saimaan kanavassa esiintyneitä VHF-ongelmia ja tullut siihen tulokseen, ettei antennin sijoittaminen ajohytin katolle ollut hyvä juttu. Se olisi tietenkin kuuluvuuden takia pitänyt laittaa maston nokkaan, kuten joku minua neuvoikin. Pikaratkaisuksi olin kuitenkin päättänyt seuraavassa ongelmatapauksessa käyttää radion suurempaa HI-lähetystehoa ja niin tein nyt. Sen jälkeen rannikkovartioston kutsut loppuivat samantien.

Vääntelin jo suuta hymyyn, kun olin selvinnyt tästäkin tilanteesta kunnialla, kunnes kuulin taas klo 0940 Tähteä kutsuttavan. Tämä tapahtui heti Turku Radion lähettämien tiedotusten jälkeen. Tällä kertaa korkeammalla lähetysteholla antama vastaukseni kuultiin kuitenkin heti ja pyynnön jälkeen antamiini Tähden koordinaatteihin oltiin tyytyväisiä. Puhelu päättyi venäläisten puolelta jopa hiukan yllättävään "good luck!"-toivotukseen.

Uuraan satama.

Tämän tapahtuman jälkeen ei ollut oikeastaan minkäänlaisia "vastuksia" vaan ajoin vajaata kahdeksaa solmua myötätuulessa kohti Viipuria. Saimaalta tuttu Vekara tuli vastaan 1010, Povorotnyjn niemi ohitettiin 1130, Uuraan satama 1210, Viipurin edustalla Lappeenrannasta tullut m/s Carelia kohdattiin 1305 ja kello 1405 saavuin ensimmäiselle sululle. Santiosta Brusnicnoelle olin siis ajanut 5 tunnissa ja 50 minuutissa. Ja avomeritaival Santio-Povorotnyj vei siis tällä kertaa viiden tunnin sijasta vain kolme tuntia viisitoista minuuttia.

Venäjän tullitarkastus Brusnicnoessa kesti korkeintaan minuutin (Crew list ja kopio aluksen rekisteriotteesta), jonka jälkeen sulun yläpuolella tankattiin 0,65€/L hintaista dieseliä tankkeihin 250 litraa. Samainen tulomatkalla kohdattu täysin kielitaidoton (venäjä kyllä taittui) mies oli muuten siellä työvuorossa.

Kaikki sulkujen liukupollareihin keskilaivasta tapahtuneet kiinnittymiset onnistuivat myös kanavamatkan aikana hyvin, vaikka olinkin tällä kertaa yksin liikkeellä. Yhden kerran kokeilin, muistaakseni Cvetotchnoessa ajaa sulkukammioon hiukan aiempaa reippaammin. Se johti kuitenkin siihen, että jarruttaessa perä kääntyi enemmän sivulle ja jouduin hiukan kurottelemaan kiinnitysköyden kanssa. Päätinkin tästä eteenpäin jatkaa samaa ja jo hyväksi todettua rauhallista toimintamallia.

Tankkaus Brusnicnoessa.

Yksi vanhoista ja lahonneista viilareista antoi periksi erään sulutuksen aikana. Ongin sen takaisin kyytiin keksin avustuksella.

Pällissä kiinnityin sulun lännenpuoleiseen seinään englantilaisen moottoriveneen perään, jonka rajatarkastus vaikutti ylös noustuamme kestävän paljon minun noin kymmenminuuttista pidempään. Niinpä heidät oli ohitettava sulussa. Sekin sujui hienosti ajettuani ensin peräsin vinossa ja keulapotkurilla Tähden kanavan oikeaan eli idänpuoleiseen laitaan. Veneen miehistö matkustajineen kerääntyi kansille oikein paraatipaikoille katsomaan suoritustani, tai saattoihan tietenkin olla, että he vain pelkäsivät veneensä puolesta..

Englantilainen moottorivene, jonka jouduin ylös päästyämme ja rajatarkastuksen hoidettuani ohittamaan sulkukammiossa.

Illalla kello 2030 (319,8h) olin lopulta perillä ylimmän eli Mälkiän sulun Saimaan puoleisessa vanhassa kanavakaivannossa, jonne ajattelin viereisen kanavamuseon vuoksi jäädä yöksi. Hieno paikka ja varsinkin laivabongareille suositeltava kohde, jossa yölläkin saattoi seurata kanavan laivaliikennettä. Laituri tietenkin natisee sulustusten ollessa käynnissä, mutta se on pieni hinta ilmaisesta ja näin kiinnostavasta sekä historiallisesta miljööstä.

Perillä Mälkiän vanhan kanavakaivannon laiturissa.

Viipurin edustalla vastaan tullut m/s Carelia palasi illalla takaisin Lappeenrantaan. Oli mukava yllätys, kun aluksen harmaapartainen kippari tuli kuvan ottamisen jälkeen komentosillan siivelle tervehtimään Tähteä.

S/s Saimaa.

Joku rahtilaiva tulossa yöllä Mälkiän sulkuun.

Loppuun vielä muutamia lukuja Tähden merimatkalta:

-Koko reissun kesto noin puolitoista kuukautta.

-Ajopäiviä tuli kutakuinkin 25.

-Paluumatkan ajoaika Helsingistä Saimaan kanavan alimmalle Brusnicnoen sululle 21 tuntia 20 minuuttia. Välissä poikettiin Loviisassa.
-Avomeritaival (Santio-Povorotnyj) 7,8 solmun vauhdilla 3 tuntia 15 minuutia.
-Saimaan kanavan läpiajo kesti mennessä 7 tuntia 10 minuuttia ja palatessa 6 tuntia 25 minuuttia.
-Koko merireissun tunnit karkeasti ottaen reitillä Lappeenranta-Viipuri-Kotka-Tallinna-Porkkala-Helsinki-Loviisa-Santio-Lappeenranta (Mälkiä) yhteensä 102 tuntia.

Sitten vielä muutama kuva tutustumisen arvoisesta kanavamuseosta.

Vanha Mälkiän sulku.

Vuonna 1845 rakennettu kanavan yläpiirin piiripäällikön virkatalo, joka toimii nykyään Saimaan kanavan museona.

 

Museosta löytyi kuva Niskalammin laiturikaveristamme m/s Lypsyniemestä, joka toimi aikoinaan Enso Gutzeitin uittotehtävissä Saimaan kanavalla.

Alla selonteko kuvan sisällöstä.