Tälle kesälle poikkeuksellisen sääilmiön eli pienen auringonpaisteen saattelemana lähdimme jatkamaan matkaamme Siilinjärveltä. Suunnistimme samaisen kapeikon läpi takaisin huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa kuin edellispäivänä. Otimme suunnaksi Kuopion ja sieltä käänsimme kokan kohti kaakkoa.
Useamman tunnin ajettuamme saavuimme Vehmersalmelle, jossa olin ajatellut varmuuden vuoksi täydentää polttoainevarantoamme, kun seuraavien päivien matkasuunitelmasta ja pääsystä tankille ei ollut tarkempaa tietoa. Mietin kyllä myös tankkien käyttämistä tyhjiksi yksi kerrallaan, jotta kaikki vesi saataisiin sieltä varmasti pois. Hylkäsin kuitenkin sen ajatuksen seurattuani jo Kuopion matkustajasatamassa muutama päivä takaperin asentamaani uutta polttoaineen vedenerotinta. Aivan vedettömältä nimittäin näytti polttoaine lasikupissa.
Vehmersalmen vierasvenesatama osoittautui oikein mukavaksi. Palvelualtista porukkaa ja, kun en esimerkiksi saanut tankkauspistoolia heti toimimaan nuori nainen kävi kädestäpitäen neuvomassa kuinka tankkaus kyseisellä välineellä tulisi suorittaa. Tietenkin varmistin heidän polttoaineensa riittävyyden etukäteen ja vain 135 litraa lurautin tällä kertaa Tähden tankkeihin. Erittäin lyhyen septintyhjennysletkun takia jouduin myös ajamaan pienen kunniakierroksen sataman edustalla, että sekin homma saatiin hoidettua samalla.
Maksaessani polttoainetta kysyin mahdollisuutta jäädä yöksi satamaan ja toivoin myös saavani luvan kiinittyä lasten rantaan kulkemisen helpottamiseksi kylkikiinityksellä. Sekin järjestyi, kuten myös pizzat koko porukalle uunien sulkeutumisen jälkeen. Kaiken kruunasi viereen pysäköinyt Bayliner, josta löytyivät kaverit sekä lapsille, että koiralle.
Välihuomiona kerrottakoon, että hävitin hetkeksi kuvat Vehmersalmesta ja syy siihen niinkuin päivitysteni viimeaikaiseen hitauteen voi olla tämä..
Vehmersalmelta päästiin lähtemään vasta myöhään iltapäivällä, kun lasten leikkiessä uusien kavereiden kanssa, innostuin koteloimaan ajohytissä näkyvillä olevia vaihteensiirtotankoja. Ohjaamosta konehuoneeseen menevien tankojen reikien kautta myös osa konehuoneen melusta välittyy ohjaamoon. Varsinkin ruiskutuspumpun säkätys porautuu sieltä kuuluville. Tämä homma on tottakai myös ulkonäkökysymys, mutta kyllä meteli ohjaamossa hiljeni olennaisesti, kun vuorasin kotelot vielä sisäpuolelta äänieristeellä.
Lapsilla oli myös oma rooli remonttihommissa. He saivat lähdettyämme liikkeelle tehtäväksi etuhytin lämmittimen Clas Ohlson-termostaatin maalaamisen kultamaalilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.