Piipahdus Lappeenrantaan

Kävin pyörähtämässä pikaisesti pienen remonttireissun Niskalammilla jo yli kuukausi takaperin. Sain sen aikana vihdoinkin laitettua ahterikajuuttaan ja toilettiin lämmityspatterit sekä täytettyä ja ilmattua koko lämmitysjärjestelmän. Ahterihytin ovenpielet sain myös samalla kertaa tehtyä loppuun ja ovenkin vihdoinkin paikoilleen. Petsasin myös edellä mainitun hytin sekä toiletin kattovanerit oikean sävyisiksi. Kaiken tämän lisäksi Tähden sammuttimet käytettiin testissä ja tämän vuotinen huvivenekatsastus hoidettiin vihdoinkin kuntoon.

Ahterihytin lämmityspatteri omalla paikallaan.

Ja wc:n patteri tuli tuonne.

Putkitukset sain onneksi piilotettua lähes kokonaan pilssiin.

Mutta kuten sanottua tästä visiitistä oli jo ehtinyt vierähtää tovi. Noin pari viikkoa takaperin kalenteriini kuitenkin aukesi mukava puolitoista viikkoinen aikaikkuna, jonka puitteissa onnistuin taas pääsemään laivaharrastuksen pariin Saimaalle. Heti Niskalammille saapumispäivänä ei ollut tarkoitus vielä liikkua minnekään vaan iltapäivä ja ilta oli totuttuun tapaan tarkoitus kuluttaa erilaisten remontti/rakenteluhommien parissa. Näin tapahtuikin ja oli hauska huomata, että näistä puuhista tärkein ja aikaavievin harppasi myös aimo askeleen eteenpäin.

Kyseessä oli keulakajuutan katon täkkipeltien alaisen osan eristäminen pullouretaanilla. Jo keväällä 2016 aloitettua eristämisurakkaa jatkettiin siis nyt "heti perään" poraamalla koko hytin mäntypaneelilla vuorattu laipio täyteen 10 mm:n reikiä. Reikien tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta tein niitä aina kolme riviä jokaisen paneelien kiinnitysjuoksun väliin ja toisinpäin muutaman paneelin, eli noin 15 cm:n välein, jotta täytöstä tulisi mahdollisimman tasainen ja pääsin myös helposti tarkastamaan uretaanin etenemisen. Tein myös aluksi pienen koealan, josta oli helppo nähdä vaahdon hidas paisuminen ainakin tunnin verran ruiskutushetkestä. Tässä ajassa 5 sekunnin pursotuksilla tehty kakku eteni vajaan 10 cm:n korkuisessa täkkipellin ja sisäkaton välisessä tilassa useissa kohdissa aina seuraavaan pursotusreikään asti. Tämän vuoksi oletan täytöstä tulleen tuolla reikävälillä varsin kattavan, vaikka rakojakin sinne varmasti jäi.

Uretaanin menekki noin neljä neliöiseen alempaan katon osaan oli 27 kappaletta 500 ml:n ja 3 kpl 750 ml:n pulloja. Imatran K-Rauta myös myi yllätyksekseni varsin ok hintaista uretaania, joten eristyksen hinnaksi tuli kaikkinensa noin 130 euroa.

Muutama reikä tuli etukajuutan laipioon uretaanin pursottamista varten porattua.

Jokaisen homman kuuluu myös mennä ainakin joltakin osin metsään ja tällä kertaa se osa-alue oli tyyrpuurin puoleisen katon osan eristys, sillä intouduin pursottamaan sinne liikaa eristevaahtoa. Syyn tosin vyörytän sen huomion harteille, että tajusin uretaania olevan jäämässä yli ja eihän sellainen tietenkään käy päinsä. Tästä aiheutuukin jatkossa vielä lisähommia, kunhan vain keksin kuinka pullistuneen paneloinnin aiheuttama esteettinen ongelma hoidetaan pois päiväjärjestyksestä.

Muistutettakoon myös epätietoisille, että viime vuonna ahterihytin ja wc:n ruisku-uretaanieristyksiä tehtäessä nyt työn alla olevan keulakajuutan seinät - eli rovia vasten olevat paneelit - saivat taakseen samanmoisista rei'istä, mutta ammattilaisen toimesta pursotetun kaksikomponenttisen valu-uretaanin. Tässä linkki siihen juttuun. Hytin korkeimmat osat ovat puolestaan eristetyt jo aiemmin paksulla retkipatjalla. Nyt eristetty laipion osa on siis ollut kyseisen kabiinin ainoa vielä eristämätön alue.

Ahterihytin ovenpielen listoitus käynnissä.

Selviydyttyäni seuraavaan iltapäivään mennessä eristyspuuhista ja bunkrattuani muutaman kymmenen litraa kanistereissa mukana tuomaani polttoainetta tankkeihin, täräytin Wickströmin tulille (526h) ja hurautin ajaa Lappeenrantaan. Tuulisesta matkasta ei ole muuta kerrottavaa kuin, että ihmettelin Päihäniemen itäpuolisella väylällä vedestä kurkistelevaa tummaa hahmoa, joka ohi ajaessani paljastui pystyssä olevaksi uppotukiksi. Jos kuulin oikein, Saimaa VTS kutsui niitä pelkoiksi tai pelekoiksi, kun kyseli niistä havaintoa vastaan meitäkin tulleen Alli-10:n kipparilta VHF:n kautta. Yritin omalla laitteellani vastata tähän tiedusteluun, mutta näköjään se muuttuu aina välillä pelkäksi vastaanottimeksi. Täytynee paneutua tähänkin ongelmaan jossakin vaiheessa.. Joka tapauksessa soitin kuitenkin kännykälläni Saimaa VTS:ään ja ilmoitin heille paikan, jossa olin tukin havainnut.

Tuulinen matka Lappeenrantaan.

Proomu Alli-10 ja m/s Halli Keskisenselällä.

Tähden miehistö lisääntyi Lappeenrantaan saavuttaessa yhdellä. Ilta kaupungissa hurahtikin tämän jälkeen kaksihenkiseltä edustustoltamme tuttavamme syntymäpäiväjuhlissa. Pienellä porukalla sitä jatkettiin myös hetkinen Tähden aivan liian vajaavaisten tarjoiluiden parissa, ennen kuin nukkumatti otti meidät lopulta huomaansa. Tuolla edellisellä lauseella viittaan siihen tosiasiaan, että laivalta ei tällaisissa tilanteissa saisi koskaan loppua alkoholi! Saimme myös laivallemme yön ajaksi vieraan, joka majoitettiin nauttimaan ahterihytin uuden patterin lämmöstä.

Seuraavana päivänä päätimme poiketa Marjo nimiseen saareen, jossa olemme vierailleet kerran aiemminkin. Kattelussaaren pohjoispuolella ja Päihäniemen luoteispuolella sijaitseva sekä suojaisen satamapaikan tarjoava saari osoittautui tälläkin kertaa juuri niin rauhalliseksi kuin oli ollut ajatuskin. Kanttarellien poiminta, Tähden pienet remonttipuuhailut ja saunominen kuuluivat illan ohjelmaan.

Kattelussaareen vievän sillan alitus.

Lähestyminen.

Marjossa.

Ajohytin takaseinän uudet naulakot asennettiin Marjossa.

Karttapöydälle vesivahinkoa aiheuttaneen radioantennin juurus tiivistettiin saunan lämpeämistä odotellessa.

Korsteenin takapuolelle, vanhan perävalon johdon reikään laitettiin pultti tukoksi, jotta sadevesi ei valuisi alas konehuoneeseen.

Marjon tarjoama aamu ja sunnuntaipäivä valkenivat Etelä-Karjalaan hyvin aurinkoisena. Sen
kunniaksi olikin ilo tarjota pieni iltapäivän kahvitteluhetki Taipalsaaren Tullisalmen lähettyville sukuloimaan saapuneille tuttavillemme. Ajoimme sinne väylän varteen ankkuriin ja haimme vieraamme kumiveneellä kyytiin. Sen jälkeen Tähteä tutkittiin kahvittelun lomassa hyvinkin tunnin ajan huolellisesti sekä sisältä että ulkoa.

Kun tämä manööveri oli suoritettu, oli aika palata jälleen Lappeenrantaan, jotta junantuoma miehistön puolikas pääsisi palaamaan takaisin etelään leipätyönsä pariin. Mainittakoon, että ainakin näin sesonkiaikojen ulkopuolella Sataman Loiste -ravintolan yhteydessä oleva vierasvenesatama näyttää kohtuullistaneen hintojaan. Yö sähköllä siellä maksoi nimittäin nyt "vain" 25€. Myös palvelu oli ystävällistä, kuten aina aiemminkin!

M/s Säynävä Kaukaan tehtaiden edustalla.

Yön Lappeenrannassa nukuttuani ja muutaman muun asian hoidettuani, vaihdoin seuraavana iltapäivänä paikkaa entiselle Lauritsalan tai Vapon telakalle eli nykyiselle Marina Saimaan Portille aivan Saimaan kanavan suuaukon viereen (535h). S/s Unnukan kipparin myötävaikutuksella sain luvan viettää siellä seuraavan ehtoon. Tähden paikaksi valikoitui vesissä olevan Päivi-proomun takana vapaana ollut paikka. Harmikseni en tullut ottaneeksi kuvaa tältä vierailulta. Tässä kuitenkin linkki Uutisvuoksen julkaisemaan proomun kunnostuksesta kertovaan juttuun. Ja tuossa linkki s/s Halla XVII:n blogiin, jossa proomun korjausta myös "sivutaan". Siitä on nimittäin tulossa kyseisen aluksen eväskontti.

Telakalla vierailun viralliseen ohjelmaan kuului myös mukava kahvitteluhetki s/s Unnukan miehistön luona. Kiitos paljon siitä asianosaisille! Kovin tuulisen ja sateisen illan ja seuraavan yön aikana oli myös vihdoinkin aika saattaa loppuun seuraavana päivänä alkavan ja Viipuriin suuntautuvan tankkausretken valmistelupuuhat. Tästä reissusta kuitenkin lisää seuraavassa osiossa..

Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 2/2.

Seuraavan päivän siirtymä vei meidät aluksi takaisin Utulan lähelle Huuhanrantaan, jossa yritimme etsiä muutamaan otteeseen syvempää uomaa, jotta voisimme käydä uimassa oikein komean oloisella hiekkarannalla. Pohja tuli kuitenkin ensimmäisellä lähestymisyrityksellämme vastaan niin kaukana rantaviivasta, että jouduimme käyttämään konetta kiireen vilkkaa taaksepäin ettemme vain juuttuisi kiinni. Uudella yrityksellä lähestyimme matalan alkua vieläkin hitaammin, mutta niin vain perän takaa Huuhanselältä puhaltanut lounaistuuli tarttui Tähteen ja käänsi sen jarrutettaessa poikittain tuuleen. Ajauduimme tämän jälkeen hetkessä kyljittäin jo aivan vieressä olleeseen matalaan, jossa kalarauta tarrautui johonkin korkeampaan hiekkapenkkaan kiinni. Keula oli kuitenkin onneksi irti, joten käänsimme sen keulapotkurilla ja peräpotkurin potkaisuilla takaisin ulapalle. Samalla kalarautakin vapautui pohjan otteesta ja saimme ajettua parikymmentä metriä takaisin ulapallepäin. Siellä turvallisemmilla vesillä luovuimme uusista rantautumisyrityksistä ja pudotimme ankkurin noin kuuden metrin syvyyteen.

Huuhanrannan koukerot. Ensimmäinen lähestymisyritys alkaa pisteestä, jolloin laitoin plotterin päälle.

Upea uimaranta oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kuvassa näkyy epäselvästi myös pohjasta pölläyttämämme hiekkapilvi.

Lounas syötiin niillä sijoilla. Sen jälkeen annettiin ruoan laskeutua kaikessa rauhassa kannella todella aurinkoiseksi muuttunutta päivää paistatellen. Juuri kun olimme myöhemmin ajatuksissa lähteä kumiveneellä rannalle alkoi tuuli kuitenkin tuoda päällemme lännen suunnalta todella synkkiä sadepilviä. Puhurikin voimistui siinä samalla ja aurinko meni pian kokonaan pilveen. Näin ollen tämä uimareissu kuihtui kokoon ennen alkamistaan. Tämän kesän säät ovat kyllä olleet valtaosaltaan juurikin kuvatun kaltaisia. Tilanteet ovat vaihtuneet sellaisella vauhdilla, ettei mukana ole tahtonut pysyä.

Pienen neuvonpidon jälkeen uimareissu unohdettiin lopullisesti, ankkuri nostettiin ja lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Kutveleen avokanavan kautta luikautimme itsemme Suur-Saimaalta Saimaalle ja onnistuimme siinä samalla väistämään pahimman sadekuuron.

Proomuletkan edessä m/s Rami ja m/s Maria tai Marja.

Kyläniemen pohjoisrantaa mukaillen ylitimme seuraavaksi Myhkiönselän ja kurvasimme noin tunnin ajelun perästä Lamposaaren itäpuolella olevan pienemmän Aittasaaren rantaan. Saaren suojaisella ja rantautumiseen hyvin soveltuvalla länsirannalla on meillä ollut aikomus vierailla monesti aiemminkin, mutta jostakin syystä suunnitelma on aina peruuntunut ennen lopullista toteutumistaan. Nyt Aittasaareen kuitenkin vihdoinkin päästiin ja kylläpä vaikutti paikka mukavalta.

Rantaan ladotut kivikasat osoittivat meille muutamia enimmistä kivistä raivattuja kohtia. Nopeasti syvenevä pohja oli näissä kohdissa sorainen ja se soveltuikin erinomaisen hyvin keulan rantaan ajamiseen. Myös rannan puut olivat sopivan lähellä harusköysiä ajatellen. Aivan viereisen rantakallion laella oleva tulipaikka oli tietenkin myös laivamiehille sopivalla ja makkaranpasitoon hyvin käypäisellä aidolla teräsritiliköllä varustettu jne.. Mikä parasta, saarten väliseen suojaiseen sopukkaan ei pääsisi puhaltamaan suoraan kuin louteistuuli. Pohjoistuulen laineet sinne toki saattavat hiukan käydä, mutta kuten todettua, erinomainen paikka tämä Aittasaari!!

Illan aikana meidät ylitti pari rankkaa, mutta onneksi lyhyttä sadekuuroa, joten pääsimme myös ulkoilemaan saaressa ja laittamaan ruokaa tulipaikalla. Kumiveneellä soudeltiin ja tutkittiin ympäristöä laajemminkin ja todettiin myös muutaman muunkin kohdan jyrkän rantakallion sivulla olevan kiinnittymiseen sopivia. Saunan lämmettyä pääsimme illanpääle myös uimaan, lämpimään noin 18 asteiseen järviveteen.

Tätä, ja kaiken lisäksi harvinaisella päiväsaunalla ryyditettyä, puuhaa jatkettiin myös seuraavana todella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Näistä tunnelmista olikin todella haikeata irroittautua myöhään iltapäivällä kotimatkalle. Jokaisen kesän loppupuolella mieleen hiipivä kaihomieli sai silloin otteen koko miehistöstä ja ajelimmekin Tähden vaitonaisina takaisin kotilaituriinsa. Imatralle alkuillasta päästyämme siivosimme vielä laivamme sisätilat, jotta vasta reilun kuukauden päästä tapahtuva paluu takaisin veneilyn pariin olisi mahdollisimman mukava. Auto pakattiin myös samalla valmiiksi, joten aamulla ei sitten ollutkaan edessä kuin hei hein ja kiitoksien sanominen tästäkin kesästä Tähdellemme!

Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 1/2.

Taas kerran - tarkalleen ottaen neljännen kerran - alkoi Tähden kanssa vietetty kesäloma lähenemään loppuaan ja elämä maakrapuna pyörimään tummana ja uhkaavana pilvenä taivaanrannassa. Ennen osittain kivuliaaltakin tuntuvaa paluuta arjen oravanpyörään Etelä-Suomeen, oli kuitenkin tarjolla vielä viiden päivän mittainen pätkä seilaamista Imatran lähivesillä, Saimaan ja Suur-Saimaan ulapoilla.

Ensimmäinen iltaisella tehty siirtymämme Niskalammilta ei vienyt meitä todellakaan kauas, sillä poikkesimme vain viereisessä Lammassaaressa hakemassa juomavettä ja ajoimme sen jälkeen läheisen Mietinsaaren koilliskulmalla olevan pienen nimettömän saaren rantaan. Olin joskus kulkiessani nähnyt Tähteä pienemmän teräsaluksen olevan siellä keula rantaan ajettuna, joten paikka vaikutti yöpymiseen juuri sopivalta. Vaikka oletetun rantautumiskohdan lähettyvillä oli kuin maamerkkinä muovisia puutarhatuoleja, jouduimme kuitenkin hakemaan tarkkaa paikkaa hämärtyvässä illassa hakuvalolla. Kohta löytyikin näillä konstein helposti, mutta niin vain otti laivamme köli kiveen jo useita metrejä ennen rantaviivaa.

Vaikka vauhti oli hiljainen ja vaihde vapaalla, nosti perän takaa vasemmalta puhaltanut tuuli keulan kunnolla murikan päälle ja pysähdyimme kokonaan paikoillemme. Hetkeen ei tämän jälkeen tapahtunut mitään, kunnes pikkuhiljaa tuulen voima alkoi kääntää perää oikealle rannan ja läheisen matalikon suuntaan. Jouduinkin tästä syystä ennen irroitusyritystä pukkaamaan perää vasemmalle, kohti tuulta, koneella. Vasta sen jälkeen pakilla reilusti kierroksia nostaen Tähti irtosi kiven otteesta. Sen verran olimme siinä melskatessamme kuitenkin hoksanneet katsella valojen avulla rantaa, että ymmärsimme sen olevan kauttaaltaan aivan liian matala Tähden 1,7 metrin syväkselle. Niinpä hiivimme vähin äänin muutaman kymmenen metriä tulojälkiämme pitkin takaisinpäin ja laskimme ankkurin keskelle pientä noin 6-8 metrin syvyistä lahtea.

Yö kuunneltiin niillä sijoilla noin 3-4 m/s puhallelleen luoteistuulen aiheuttamaa ankkuriketjun hakkausta. Meteliin ei vaikuttanut edes viilari, jonka kävin pujottamassa ankkuriklyysin ulkopuolelle työntämään ketjua kauemmaksi kokkapelleistä. Muu miehistö onneksi vaikutti nukkuvan. Vaikka kävin välillä unessa, minun oli kuitenkin lopulta neljän aikoihin vaihdettava punkkaa aluksen peräpäähän, jossa meno olikin näiltä osin selvästi rauhaisampaa.

Univelkoja lyhennettin seuraavana aamupäivänä aina kello yhteentoista asti. Sen jälkeen nautittiin aamupala ja mentiin kumiveneellä rantaan katselemaan saaresta löytyviä ja selvästi jonkun vakituisen kävijän jättämiä jälkiä. Muun muassa tulipaikka ja riuku kuuluivat varusteisiin. Keppien, kivien ja varsinkin leipien heittelyyn käytettiin myös rannassa paljon aikaa, sillä tänään meillä ei todellakaan ollut kiire minnekään.

Pieniä laiva-askareitakin tietenkin hoidettiin, vaikka tarkoitus oli todellakin käyttää vain oleiluun nämä viimeiset lomapäivät. Kerroin jo Teille aiemmin m/s Kyminsuun kipparin minulle tarjoamasta tietotulvasta koskien Wickströmin laivamoottoreita. Tähän liittyen muistin saaren rannassa käyskennellessä erään vinkin koskeneen sylinterilohkon kyljessä olevien ja alunperin todennäköisesti jonkin apulaitteen kiinnitämiseen tarkoitettujen ruuvien tarkistamista. Kyminsuun ruuvit olivat nimittäin olleet niin pitkiä, että ne ottivat kiinni nelossylinterin pakoventtiilin nostajantankoon, joka kulkee omassa kanavassaan lohkon sisäpuolella juuri kyseisten ruuvien kohdalla. Ja niinhän se oli tietenkin Tähdessäkin! Katsokaa vaikka alapuolista kuvaa.



Kuten siitä voitte huomata, toisen ruuvin päässä on selvä jälki yhteentörmäyksestä. Harmi, kun en muistanut asiaa säätäessäni paria viikkoa aiemmin Ahvensalossa Kuopion lähellä venttiileitä. Silloin kun olisi helposti voinut tarkistaa myös nostajantangon kunnon. Todennäköistä kuitenkin on, ettei se ole tästä kohtaamisesta suuremmin vahingoittunut, vaikka Kyminsuun tangon kuulin sorvautuneen vuosien saatossa keskikohdaltaan päitään ohuemmaksi.

Järkytyksestä selvittyäni kiinnitin ruuvit parin aluslevyn ja tiivisteliiman kanssa takaisin paikoilleen. Nyt ei pitäisi niiden päiden hipsiä nostimen tankoihin missään tilanteessa. On kyllä uskomatonta, että tällaisia lapsosia löytyy vielä 1960 -luvun moottoreistakin.

Laittaessamme muutamaa tuntia myöhemmin potkurin jälleen pyörimään suuntasimme kulkumme Mietinsaaren pohjoispuolista väylää pitkin kohti länttä. Siinä päämäärättömästi eteenpäin ajellessa tuli mieleen käydä vihdoinkin tarkastamassa jossakin Pienen Lintusaaren pohjoispuolella ja Vuosalmen liepeillä sijaitsevan kyläkaupan sijainti. Useampi kanssaveneilijä on siitä meille vuosien saatossa puhunut, mutta niin olivat kaupan tarkat koordinaatit unohtuneet ja paikka jäänyt kokonaan käymättä. Myös putiikin nimi oli kaikeksi epäonneksi hävinnyt tyystin pois mielestä.

Ajaessamme myöhemmin kapeaan Vuosalmeen hälytettiin koko miehistö sillalle tähystämään. Mitään merkkejä kaupasta, laiturista eikä oikein mistään muustakaan paikkaan viittaavasta, ei vain sen rannoilla havaittu. Vetäisimmeko siis vesiperän? Päätimme kuitenkin hetken aprikoinnin jälkeen jatkaa matkaa eteenpäin kohti Ruokolahtea. Pian eteemme aukenikin pieni Kauvonselkä, jonka rantoja kiikareilla tähyilemällä näimme suoraan edessämme pohjoisrannalla pienen etäisesti kummelia muistuttavan kyltin. Tietenkään sen tekstistä ei saanut näin kaukaa mitään selvää, mutta jotenkin se vaikutti oikealta. Kolmen-neljän metrin lukemissa pyörivän vedensyvyyden takia etenimme väylän ulkopuolella kohti kylttiä kaikessa rauhassa merikorttia koko ajan tarkkaavaisesti silmäillen.

Lähemmäksi päästyämme kyltin kirjoitus paljasti meidän olevan oikeilla jäljillä ja samaan aikaan näimme myös viereisen Metelniemen kärjessä olevan pienen laiturin, jossa hulmusi aito ja alkuperäinen Seo -huoltoaseman lippu. Vaikka kohde oli nyt löytynyt, kartta kuitenkin paljasti laiturin olevan sen verran matalan veden takana, ettei Tähdellä ollut sinne mitään asiaa. Niinpä laskimmekin ankkurin ja lähdimme.. Yllätys yllätys.. Etukajuuttaan päiväunillle! Kipparia nimittäin väsytti edellisen yön ja sitä edeltäneen työputken univelat vielä sen verran rankasti, että kumivene/patikkareissulle kohti kyläkauppa ei tohdittu lähteä ilman pieniä ja lomapäivään enemmän kuin hyvin sopivia ettosia.

Eikös näillä kumiveneen penkeillä istuta tälleen?

Puolen tunnin perästä oltiin kuitenkin jälleen liikkeellä ja apuveneen kokka osoitti kohti kaupan laituria. Rannasta otettiin suunta tietä pitkin kohti länttä ja luodetta. Noin varttitunnin mittaisen kävelyn perästä saavuttiinkin perille sympaattiselle Utulan kyläkaupalle. Tämä ympäri vuoden sunnuntaita ja maanantaita lukuunottamatta auki oleva kauppa tarjoaa asiakkailleen monenlaisia palveluita. Ruoka- juomaostokset siellä tietenkin hoituvat, mutta myös kahvilan ja pubin palvelut ovat tarjolla. Polttoainettakin saa ja kesälauantaisin siellä järjestetään jopa karaoke- ja elävänmusiikin iltoja. Kyseessä onkin siis, kuten nimikin sen sanoo, aito ja oikea Kyläkauppa!

Kauppamatkalla ihmeteltiin tietenkin myös reitin varrelle sattunutta ja ruohottunutta lätkäkaukaloa, beach volley -kenttää ja ilmeisesti jonkinlaista nuorisoseurantaloa. Satamaan vievän tienvarren metsämansikat ja mehukkaat mustikat tulivat myös huomioiduiksi.

Pyörän lisäksi laiturin lähettyviltä rannasta löytyi parit maitokärryt, ilmeisesti kaupassa asiointia silmällä pitäen. Kyllä on palvelu kohdillaan!

Kun vihdoinkin pääsimme takaisin Tähdelle oli myös matkamme jatkosuunnitelma lyöty lukkoon. Päätimme nimittäin lähteä käymään reilun tunnin matkan päässä sijaitsevalla Ruokolahdella, joka itseasiassa sijaitsee linnuntietä katsoen aivan kotisatamamme liepeillä. Vain Kaukopään tehtaiden likavesien leviämisen estämiseksi ja tehtaan puhtaanveden saannin varmistamiseksi rakennettu pato esti meitä ajamasta Ruokolahdelta suoraan Niskalammille. Pienemmän alikulkukorkeuden omaavilla veneillä sekin reitti on kuitenkin mahdollista kulkea.

Ruokolahdella yöpymiseen hyvin soveltuva tukeva Rasilan laivalaituri löytyi Ukonsalmen itärannalta helposti. Siinä vietimme köysien kiinnittämisen jälkeen mukavan ja rauhallisen illan pelaillen rannalla sählyä ja morjestaen paikalle omilta kiireiltään ennättäneitä tuttaviamme.