M/s Juovesi -laiva Joensuussa

M/s Juovesi Joensuun matkustajasatamassa.

Tähtitietotoimiston uutisia.. Kuulin sumuisen ja sateisen päivän piristykseksi aivan uusia tietoja viime kesänä Tuusniemellä tapaamastamme m/s Juovesi -laivasta. Tässä linkki siihen reissuumme. Tuusniemellä jo vuosia hotelli- ravintolalaivana palvellut m/s Juovesi on niiden mukaan aivan vast'ikään siirtynyt takaisin Joensuuhun, jossa sitä talven aikana kunnostetaan uutta tehtäväänsä varten. Aluksen toimenkuvaksi on ensi keväästä alkaen nimittäin määrätty toimiminen siirrettävänä leiri- ja kurssikeskuksena koko Saimaan alueella. Käykääs lukemassa aiheesta lisää tästä sanomalehti Karjalaisen jutusta. Tässä myös linkki Juoveden aiemmasta Joensuun visiitistä kertovaan blogitekstiin.

Kuten Karjalaisen jutustakin selviää, tämän manööverin takana on aluksen uusi varustamo Oy Saimare Ab, jonka johtajana toimii Antti Piirainen. Kyseisen firman nettisivut löytyvät tämän linkin takaa. Hiukan yllättävänä huomiona törmäsin siellä Juovedestä ja Tähdestä itse omin käsin ottamaani valokuvaan! Ehkä siinä yhteydessä olisi voinut jollakin tavoin mainita Tähtilaiva-blogin, mutta niin tai näin.. Joka tapauksessa paljon onnea varustamon yritykselle ja rohkeudelle! Toivottavasti Juovesi saa heidän käsissään vanhana laivanrouvana arvoistansa kohtelua ja tarpeeksi asiakkaita säilyäkseen jatkossakin ilonamme Saimaalla!

Tämän jutun kuvat on ottanut Tähtireportterimme Herra Pitkänen. Suuri kiitos hänelle niistä!

Vanhan törmäyslistan lappujen poisto jatkuu..

Ilmatieteenlaitoksen antama säätiedotus lupasi pariksi päiväksi sateetonta ja osin aurinkoistakin keliä, joten veri veti laivamiehen vääjäämättömästi harrastuksen pariin Niskalammin satamaan. Päätin olla tällä kertaa asettamatta käynnilleni liian suuria tulostavoitteita, tai ainakaan olla ottamatta toimenpidelistalle liian monia asioita, jotta tärkeimmäksi katsomani ja jo viime kerralla aloittamani vanhan törmäyslistan kiinnityslappujen poisto, menisi oikeasti eteenpäin.

Alkuun oli jo kuukausia sitten näpertelemäni ja laiturilta vesirajaan laskettava työtaso kuitenkin saatettava ensimmäistä kertaa toimintakuntoon. Autoon mahtumisen takia sitä työvaihetta ei ollut voinut tehdä kotona, missä itse teline oli suunniteltu ja kasattu mahdollisimman pitkälle. Aamun lähtökahinoissa pois matkasta unohtunut hitsausmaski meinasi tosin miinoittaa koko tämän kasausoperaation, mutta onneksi laivamiesten pettämätön tukiverkosto auttoi ongelman ratkaisemisessa ja maski ilmestyi kuin tilauksesta rantaan. Suuret kiitokset siitä!

Maskia lainanneen tuttavan kanssa kahvikupposen ääressä tapahtuneen tarinoinnin ja telineen valmistumisen jälkeen, siistin hiomalaikalla laiturilta käsin jo edelliskerralla poistamieni lappujen hitsausjälkiä ajohytin kohdilta, ennen kuin laskeuduin noin 10 senttimetriä vedenpinnan yläpuolela riippuvalle lavitsalle. Taktiikka oli muilta osin sama kuin viime kerralla. Ensin viillot kaikkiin lapun kolmella laidalla oleviin hitsaussaumoihin ja sitten sorkkarauta kiilaksi lapun ja kyljen väliin. Tällä tavoin sain myöhäisiltapäivään mennessä irroiteltua lapukoita ainakin parin metrin matkalta, sekä siistittyä kyljen ja vielä käsiteltyä paljaalle pellille jääneet kohdat Annitrolilla.

Kaunis auringonlasku sai minut tekemään myös päätöksen, että ajaisin vielä yöksi Satamosaareen. Olin pyöritellyt asiaa mielessäni päivän mittaan ja lopulta en keksinyt mitään järkevää syytä olla laittamatta jo muutamaa viikkoa sitten talvehtimiskuntoon pantua konetta taas kerran käyntiin ja ajelematta pimenevässä illassa saareen.

Lännen puoleisen tuulen keikuttelun saattelemana kiinnityin noin tunnin perästä tyyrpuurin kyljeltä lahden itäpuoliseen laituriin. Ruokailun ja kirjan lukemisen lomassa lämmitin tällä kertaa vain saunan, sillä olin päättänyt olla askartelematta saaressa enää mitään, jotta puhtia riittäisi seuraavan aamupäivän puuhiin. Ainoa pieni operaatio oli kamiinan savutuksen ihmettely. Koneen imuilman ja konehuoneen tuulettimen yhdessä muodostaman imun ja kiinni unohtuneiden korsteenin alapään luukkujen takia, oli korvausilmaa konehuoneeseen yritetty imeä kamiinan kautta. Savua ei onneksi tullut sisään, mutta tuli pesässä pääsi melkein sammumaan ennen kuin huomasin tapahtuneen. Asiaan saattoi vaikuttaa osaltaan myös navakka tuuli. Luukut aukaistuani ja rantaan päästyäni kaminan liekki kuitenkin virkosi omia aikojaan, joten sen enempää harmia ei tästä asiasta onneksi ollut.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ajaa hurautin tiheän sumuseinämän edellä takaisin kotisatamaan. Yö saaressa oli mennyt hyvin, vaikka toisessa laiturissa olleet ampuivatkin vielä yömyöhään useampaan kertaan metsässä veneidensä lähellä ilotulitteita. Onneksi ei sentään taivaalle! Laivakoira niitä hiukan säikähti ja ehkä hiukan itsekin niistä ärsyynnyin, kun olin nimenomaan halunnut tulla tänne paikan syksyisen rauhallisuuden takia. Pakko myöntää, että mietin jopa Tähden ajamista näin kukon pieraisun aikaan heidän uinuvien veneidensä viereen, ja sumutorven soittamista, sekä paattien valokuvausta tänne blogiin, mutta pidättäydyin kuitenkin molemmista. Mitäpä sillä enää voittaisi?

Kotirantaan päästyäni jatkoin vielä aamupäivän kylkilistan parissa ja sain lopulta hommat siihen pisteeseen, että noin 1/4 osa kylkien yhteensä noin 130 lätkästä on nyt otettu pois. Sen jälkeen pakkailin kotimatkaa varten työkalut ja muut tavarat takaisin autoon. Päätin myös jättää Tähden vielä ajokuntoon mahdollisia uusia reissuja silmällä pitäen. Aivan lähi viikkoina ei säätiedotuksen mukaan nimittäin pitäisi olla vaaraa sään merkittävästä kylmenemisestä.

Tuossa vielä kuva uudesta telineestä. Laituriin kiinnitettävä osa ja lavaa kannatteleva osa ovat siis erillisiä, joten tason etäisyyttä veden pinnasta voi säätää portaattomasti.

Mainittakoon tässä ensi kertaa julkisesti myös sellainen pitkin vuotta mielessäni pyörittelemäni asia, että olen tuuminut pistäväni Tähtilaiva-blogin muutaman viikon päästä talvitauolle ja ehkä jopa kokonaan lopettavani uusien tarinoiden kirjoittamisen. Päätöksen takana on tunne, että katson kolmen ja puolen vuoden tarinoimisen kertoneen varsin paljon ja havainnollisesti tästä ajoittain haastavasta, mutta myös todella monipuolisesta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta. Itsestä myös tuntuu, että päivitykset alkavat hiukan toistamaan itseään. Mutta katsotaan nyt mihin tulokseen lopulta päädyn..

Talvikuntoon laitto

Noin pari viikkoa takaperin piipahdin Niskalammilla laittelemassa Tähden talvikuntoon. Tälle syksylle oli tarkoitus vielä päästä vesillekin, mutta käydessäni muilla asioilla sielläpäin, oli oman mielenrauhan takia mukava tehdä kaikki tarvittava valmiiksi. Lähinnä tarkoituksena oli tällä tavoin välttää viime vuotinen paniikki, jolloin kovemmat pakkaset tulivat yllättäen marraskuun alussa juuri kiireisen työputken aikana, eikä käynti Imatralla ollut sillä hetkellä mahdollinen. Konehuoneen vesiletkut eivät onneksi tuolloin olleet vielä umpijäässä, mutta kohmeessa kuitenkin. Sitäpaitsi, jos pakottava tarve päästä liikkeelle vielä tälle vuodelle iskee, niin voihan jäänestoaineet aina laittaa uudelleenkin putkistoihin.. Tähden talvisäilytyskuntoon saattaminen alkaa onneksi myös jo mennä rutiinilla. Reilussa parissa tunnissa kaikki tarvittava on laitettu mallilleen. Taisin jo viime vuonna tarinoida aika yksityiskohtaisesti näistä operaatioista, mutta kuten sanonta kuuluu, kertaus on opintojen äiti. Tässä kiinnostuneille myös linkki siihen juttuun.

Ensitöikseni aukaisin pohjakaivon luona olevan letkuliitoksen, jonka kautta vesi normaalisti virtaa pohjakaivolta käyttövesipumpulle ja wc:lle. Aluksen kaksi pohjaventtiiliä olivat luonnollisesti tällöin kiinni, kuten aina Tähden ollessa miehittämättömänä satamassa.

Tässä käyttövesiletkun aukaistu liitos ja vasemmalla ylhäällä pohjakaivo sekä sen kaksi venttiiliä. Niistä vasemmanpuolimmaisesta, jossa näkyy tulpattu liitos eli ns. sokea laippa, lähtee koneen jäähdytysvesiputki. Ja oikeanpuolimmaisesta tulee siis käyttövesi.

Seuraavaksi laitoin lämminvesivaraajan tyhjenemään kanisteriin. Annoin sen sisällölle aina välillä lisävauhtia käyttövesipumpulla, joka siis nyt pumppasi vain ilmaa. Vaikkei varaaja kovin iso olekaan niin tälläkin tavoin toimien tyhjennys vei noin tunnin. Nopeampi tapa olisi kaikkien varaajan alla olevien vesiputkien irroitus, mutta halusin saada kaiken veden pilssin sijasta hallitusti kanisteriin ja aluksen ulkopuolelle, joten se ratkaisu ei tällä kertaa tullut kysymykseen.

Lämminvesivaraaja tyhjenemässä.

Varaajan tyhjentyessä aukaisin koneen jäähdytysveden poistoputken liitoksen vedenpinnan yläpuolelta ja kaadoin sopivasti laimentamaani lasinpesunestettä puolenkymmentä litraa putkistoon. Sen jälkeen raotin hetkiseksi pohjaventtiiliä ja annoin nestepinnan laskeutua järviveden tasolle. Suljettuani venttiilin tarkistin sen viereisestä ns. sokeasta laipasta, oliko lasinpesuneste varmasti edennyt koko järjestelmän eli lämmönvaihtimien ja vesipumpun läpi aina pohjakaivolle asti? Lopuksi, ennen poistoputken sulkemista, kaadoin vielä lisää nestettä putkistoon, jotta tarvittava pakkasenkestävyys varmasti saavutettaisiin.

Lasinpesunestettä kaadettiin oikealla olevaan suppiloon.

Ennen varaajan tyhjenemistä ehdin vielä kaatamaan lasinpesunesteet wc-maljaan ja pentterin tiskialtaaseen. Ensimmäiseen pumppasin septipumpun voimalla useampia litroja ja jälkimmäiseen lorautin vain muutaman, jotta putkisto ja harmaavesikaivo täyttyisivät. Kun varaaja oli lopulta tyhjä liitin vielä letkunpätkän käyttövesipumpun imupuolelle ja imaisin noin 5 litraa pakkasen kestävää nestettä myös painevesijärjestelmään sekä löysäsin pumpun toissa vuonna jäätyneen painekytkimen irti kiinnikkeistään, jottei senkään taakse jäisi vettä. Vesihanat jätin luonnollisesti myös auki.

Näin oltiin päästy toiseksi viimeiseen vaiheeseen, joka oli pohjakaivon täyttäminen ilmalla. Aivan ensimmäiseksi irroittamastani liitoksesta pohjakaivoonpäin lähtevä putki varustettiin tätä manööveriä varten aivan tavallisella autonrenkaan ilmaventtiilillä. Venttiiliin liitettiin seuraaksi pumppu, jolla kaivo pumpattiin raotetun pohjaventtiilin kautta täyteen ilmaa. Täyttymisen kuulee helposti laivan alta nousevista ilmakuplista. Sen jälkeen venttiili luonnollisesti suljettiin ja pumpu irroitettiin letkusta.

Viimeiset operaatiot talveen valmistautumisessa olivat vielä mattojen levittely saunan lattialle pohjakaivon päälle sekä saunan tuuletusventtiilien sulkeminen. Kaikki väliovet olen myös aina laittanut kiinni, jottei kylmä pääsisi estottomasti leviämään aluksen sisällä tilasta toiseen. Konehuoneen aerosolipulloissa olevat brake cleanerit ja esimerkiksi maalit olen säilyttänyt etukajuutan alaisessa pilssissä, jossa ne ovat pysyneet talvien yli toimintakuntoisina.

Lopuksi katselin vielä ruoka-ainekaapit ja jääkaapin sekä muutkin paikat yleisluontoisesti läpi, jottei mihinkään jäisi mitään homehtumaan. Kerrottakoon sekin, ettei Tähden patjoja, petivaatteita, tyynyjä tai muitakaan kangastuotteita ole ensimmäistä talvea lukuunottamatta koskaan tuotu talveksi pois alukselta. Ja hyvin ne ovat siellä pärjänneet. Vesissä ollessa pohjan alla on jäidenkin aikaan aina sula vesi, joka pitää aluksen sisälämpötilan hetkittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta pakkasellakin ulkolämpötilaa korkeampana. Tämä varmasti aiheuttaa sisätiloihin pienen tuuletusventtiileistä ulos poistuvan ilmavirtauksen, joka sopivasti kuivattaa mahdollisen kondenssion ja muun kosteuden.

Kun sisätilat alkoivat olemaan valmiit, siirsin kansilta talvisuojaan ylimääräiset köydet, tikkaat ja kumiveneen. Viilarit nostelin myös kauemmaksi vesirajasta sekä tarkistin pakoputken läpän ja saunan piipunhatun tilanteen. Niin ja koneen öljyt sekä suodattimet, olen vaihtanut aina vasta keväällä ensimmäisen reissun jälkeen. Näin polttainesäiliöihin ja koneen öljytilaan talven aikana mahdollisesti kertyneen kondenssioveden on saanut ajettua vanhoihin suotimiin ja uudet ovat päässeet aloittamaan pestinsä niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Ennen kotimatkaa tein vielä koeluontoisen rälläköintioperaation, jolla testasin olisiko Tähden kylkiä rumasti ruostuttavat rautalaput otettavissa irti? Kyljen törmäys- eli viilarilistan kiinnityksessä on joskus taannoin käytetty L-kulmarautoja, mutta jossakin myöhemmässä vaiheessa niiden kyljestä ulos tulleet osat on leikattu irti ja törmäyslista pultattu kiinni suoraan kylkeen. Kylkipeltiin kolmelta kantilta hitsatut laput ovat kuitenkin jääneet tuolloin paikoilleen. No senhän arvaatte, mitä tapahtuu, jos ja kun tuollaisen lapun taakse pääsee vettä ja varsinkin suolaista merivettä?

Sahattuani puisen viilarilistan poikki, tein isolla kulmahiomakoneella viillot muutamien lappujen hitsauksiin ja hakkasin niiden ja kylkipellin väliin kiilaksi pienen sorkkaraudan. Yllättävänkin helposti ne taittuivat tällä tavoin irti. Positiivinen huomio operaatiossa oli myös se, etteivät pellit vaikuttaneet ollenkaan niin pehmenneiltä kuin olin otaksunut. Hyvällä tuurilla tästä nujakasta selvitään siis ilman hitsaushommia. Tekemistä on kuitenkin talven ajaksi luvassa, sillä muistelen joskus aiemmin laskeskelleeni, että näitä "lappuja" on rovin molemmin puolin yhteensä noin 130 kappaletta.

Sen lisäksi kyljet pitää tietenkin myös siistiä hiomalaikalla, käsitellä ruosteenestoaineella ja maalata. Sen jälkeen rakennetaan sitten uusi törmäyslista, joka todennäköisesti kiinnitetään paikoilleen kylkeen lyötävillä niittimutterilla. Mutta palataanpa niihin sitten, kun aika on kypsä..