Iltapäivä oli jo käsillä, kun olimme valmiita lähtöön. Peruutus pois laituripaikalta, jossa olimme kiinittyneenä perä vastavirtaan, onnistui hyvin. Löysäsin keulanarut irti laiturista ja poijunarusta vedin Tähteä sen verran taaksepäin, että sain löysättyä peräköyden irti. Sitten hiukan tyhjäkäynnillä vauhtia taaksepäin ja peräsin sivulle käännettynä tehdyllä pienellä potkulla eteenpäin sain perää käännettyä haluttuun suuntaan. Samat manööverit vielä pariin kertaan ja olimme selvillä vesillä.
Tyhjäkäynnillä Wickström kolisi taas hetken aikaa, mutta nostettuani kierroksia ja lämpöjen noustua ajelimme noin 6,7 solmun vauhdilla koneen tasaista jyskytystä kuunnellen kohti Varkautta. Mitään käännettä huonompaan ei koneen osalta ollut edelliskerrasta onneksi tapahtunut.
Tuli muuten tuosta yläpuolisesta kuvasta mieleen hauska tapaus regattaviikonlopulta. Ollessamme lähdössä pois Unnukasta päätin käydä ensin tyhjentämässä septitankin. Satamassa vielä olleiden toisten laivamiesten valvovien silmien alla ajoin septintyhjennyspaikalle ja kiinityimme siihen oikea kylki vasten laituria. Pian kuitenkin huomasimme ettei imutyhjennyksen letku yltäisikään vasemmalla puolen laivaa olevaan tyhjennysventtiiliin. Tähti olisi siis pyöräytettävä toisinpäin.
Normaalioloissa suljen päävirran, polttoainehanat ja pohjaventtiilin heti koneen sammuttua, mutta tällä kertaa en ollut tehnyt niin, sillä ajattelin imutyhjennyksen vievän sen verran vähän aikaa. Ajattelinkin tästä johtuen ja tavoistani poiketen käynnistää koneen komentosillalta löytyvästä starttinapista ihan vain esittääkseni kollegoille kuinka "nykyaikainen" Wickström-moottorimme toimii. Siispä.. Tarkistus, että vaihde on vapaalla, kaasuvipu tyhjäkäynnillä ja sitten reilu painallus tuosta oikeanpuoleisesta punaisesta napista.. Joka sattuu olemaan äänimerkki! Olin muuten todella ylpeä itsestäni. En varmasti ollut ainoa ketä satamassa nauratti, mutta ei auttanut muuta kuin siirtää sormi mustalle napille ja täräyttää moottori käyntiin. Loppu meni kuitenkin mukavasti ja saimme septimme tyhjennettyä ilman enempiä kommelluksia.
Yleensä en tosiaan käynnistä moottoria komentosillalta, sillä jo mainittujen pohja- ja polttoaineventtiilien sekä päävirtojen ohella esimerkiksi imuilman esilämmitystä ei voi käyttää kuin konehuoneesta. Muutenkin on mukavampi kuulla paikanpäällä miltä moottori kulloinkin kuulostaa. Nyt en enää myöskään ihmettele miksi edellisen omistajan toimesta mustan käynnistysnapin suojana ohjaamossa oli jaloviinapullon korkki. Ajatuksena kun oli, ettei äänimerkkiä annettaessa vahingossa painaisi strattinappia. En tiedä minkä suojan minä keksisin, jotta en puolestani starttaisi äänimerkillä.
Mutta palataanpas regatasta nykyhetkeen. Muuta erikoista matkalla Leppävirralta Varkauteen ei oikeastaan tapahtunut kuin, että joku syytti hetken aikaa koiraamme pahasta hajusta ohjaamossa, kunnes tajusimme epäillä tuoksun alkulähteen olevan toisaalla. Stora Enson Varkauden keskustassa sijaiseva paperitehdas lienee kuitenkin ollut päästön takana.
Matti oli meitä taas vastassa, tosin tällä kertaa laiturissa, aivan Taipaleen kanavan yläpuolella. Lieneekö hinaajien miehistö lähtenyt vapaiden viettoon saatuaan taas kuormansa tuotua tehtaille?
Samainen Säyne joka bongattiin jo ylöspäin mentäessä oli myös edelleenkin laiturissa Matin vieressä.
Soitin kanavalle noin tuntia ennen sinne ilmestymistämme ja sain kuulla, että liikenne on hiljentynyt olennaisesti keskikesän lomasesongista. Pääsisimme siis ilman odotteluita eteenpäin. Saapuessamme paikalle kävikin niin onnekkaasti, että sulut olivat auki ja kanavasta ajoi vene meitä vastaan. Meidän ei tarvinnut edes kiinnittyä odotuslaituriin, kun maantiesilta jo aukesi ja saimme ajaa vihreiden valojen palaessa itse sulkuun.
Matka kanavalta eteenpäin ei jatkunut kuin käännöksen verran vasemmalle sillä päätimme jäädä Varkauden vanhaan kanavaan yöksi. Moni oli tätä paikkaa sen suojaisuuden ja ilmaisen laituripaikan takia suositellut. Paikalla jo olleet virvelöijät ja pari muuta venettä eivät kenellekään häiriöitä aiheuttaneet, mutta yöllä kanavan suulla suoritettu vauhdikas moottoriveneajelu saattoi niin tehdä. Neljä- tai viisihenkinen kaveriporukka ajoi avoveneellä tovin aikaa ympyrää ja hävisi välillä palaten hetken päästä takaisin jatkamaan keskenjäänyttä piirileikkiä. Vahingot tapauksesta eivät onneksi olleet suurensuuria. Vain meteliä ja aaltoja muuten rauhallisessa kesäillassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.