Tankki tyhjänä Saimaalla

Emme jääneet Sahanlahteen yöksi, sillä tarkoituksenamme oli ehtiä seuraavana päivänä ajoissa Lappeenrantaan. Toimintasuunnitelmamme huomiselle oli, että hakisimme Savonlinnaan ja Leppävirralle jääneet automme iltapäivän ja illan aikana Lappeenrantaan, jotta edessä jo häämöttävä kotimatka kaikkien tavaroiden kanssa olisi helpommin toteutettavissa.

Tuumattuamme yöpaikkaa ja sääennustetta hetkisen päätimme ottaa suunnan kohti 12 meripeninkulman päässä sijaitsevaa Saimaata ja Petraselkää. Tähän asti olemme ymmärtääkseni veneilleet Saimaan vesistössä, mutta nyt tulisimme virallisesti Saimaalle. Luukkolansaaren eteläpuolella ja pienen matkan päässä väylän itäpuolella sijaitseva Hirsisaari vaikutti ainakin kartan mukaan sopivalta ankkuripaikalta.

Illaksi ja yöksi luvattu kaakon suunnalta 3-5 m/s:sa puhaltava tuuli pitäisi siellä hyttyset loitolla ja toivonmukaan ainakin hiukan viilentäisi Herra Wickströmin ajon jälkeisiä tunteita. Tuollainen reilun 2500 kilon rautamötikkä varaa nimittäin itseensä aika paljon lämpöä. Kerronpa tässä myös sellaisen ilouutisen, että helteistä, lämpimästä järvivedestä ja välillä monen tunnin mittaisista ajorupeamista huolimatta moottorin lämmöt eivät ole juurikaan heilahdelleet. Jäähdytys toimii siis moitteettomasti.

Jossakin Niinisaaren kupeella vastaamme tuli laivan nimestä päätellen itänaapurimme omistuksessa ollut alus. Hiukan arvaamattomilta näyttivät ohjausliikkeet ja alusta sivuuttaessamme huomasin hermostuneen oloisen "kapteenin" istuvan keulakannella ja antavan komentosillalla olevalle "perämiehelle" sieltä käsimerkein ohjeita ajosuunnasta. Aluksella vallitsi huomiomme mukaan muuten varsin iloinen tunnelma, joka on tietenkin tärkeä tekijä onnistuneessa merimatkassa.

Tuolta näytti ankkuripaikallamme. Ennen sinne pääsyä piti kuitenkin tehdä pieni remonttitoimenpide. Parin päivän ajan minulla oli ollut projektina toisen polttoainesäiliön ajaminen tyhjäksi, jotta saisin puhdistettua varmasti kaiken säiliön pohjalla olevan lian pois. Valuttaessani paria päivää aikaisemmin tankin pohjaventtiilistä mahdollisia vesiä pois ei sieltä meinannut alkuun tulla mitään. Johtopäätös siitä oli, että joku tukkii tankin pohjaproppua.

Seurasin kahden viimeisen päivän aikana tarkkaavaisesti säiliön tyhjenemistä ja hiukan ennen saapumistamme Hirsisaaren rantaan Vuohisaaren sektoriloiston kohdilla Wickström alkoikin odotusteni mukaan yskimään. Kaasun löysättyäni ja vaihteen vapaalle laitettuani kiirehdin konehuoneeseen vaihtamaan polttoaineenoton toiseen Tähden kahdesta säiliöstä, mutta kone ehti siitä huolimatta sammua. Tuuli painoi meitä tietenkin juuri sillä hetkellä läheisen saaren rantaa kohti, joten ilmasin polttoainejärjestelman muutamassa minuutissa. Koneen käynnistyessä matkaa rantaan ei enää ollutkaan kuin reilut 50 metriä. Pääsimme kuitenkin kunnialla pois paikalta ja ajoimme vajaan kahden meripeninkulman päähän Hirsisaaren rantaan.

Jotta voisimme seuraavana päivänä tankata uutta polttoainetta tankkeihin Lappeenrannassa, oli tyhjentynyt säiliö tietenkin puhdistettava samantien. Lämpimässä 46 asteisessa konehuoneessa teinkin sitten kyseisen toimenpiteen ja kuten kuvasta näkyy lämmintä riitti. Rauhanmerkki auttoi pysymään rauhallisena suorituksen ajan.

Seuraavana aamuna lähdimme taipaleelle jo ennen kello yhdeksää. Kutveleen avokanavan ja sen viereisen lossin sivuutimme hiukan puolikymmenen jälkeen.

Siitä jatkoimme Huuhanselälle ja Mäntyselälle. Suuren Mäntysaaren rannassa näkyi useampia veneitä ja Listinki nimisen saaren rannassa olin näkevinäni regatassa kohtaamamme Rapid -laivan. Norpankin luulen taas nähneeni vilaukselta lähellä väylää Niittynen nimisen saaren pohjoispuolella. Vaikka ohitimmekin Suur-Saimaan tällä kertaa vauhdilla vaikutti se vierailemisen arvoiselta paikalta monine hiekkarantoineen ja useine pienine vierassatamoineen.