Valoa kansille ja kansalle

Hommat jatkuu.. Lähdin junalla paria päivää muuta miehistöä aikaisemmin puuhastelemaan laivallemme ja asentelemaan mm. ledivalaistusta Tähden kansille. Pimeät syysillat ovat jo tulollaan ja turvallisen kansilla liikkumisen ja miksei myös kansivalaistuksen laivalle antaman kotoisan tunnelman takia, ajattelin nyt vihdoinkin käydä toimeen. Viisi metrisen pätkän vedenkestävää ledinauhaa ja alumiinilistat nauhan suojaksi ostin verkkokaupoista jo pari kuukautta sitten. Työt ovat taas kuitenkin rajoittaneet harrastamista ja vasta nyt pääsen todenteolla tarttumaan näihin askareisiin.

Olen tässä odotellessa yrittänyt miettiä sopivia paikkoja valoille sillä ajatuksella, etteivät itse valaisimet olisi näkyvissä suoraan sivulta katsottaessa. Eli tarkoituksena on toteuttaa nykyään niin muodikas epäsuora valaistus. Toinen pähkäilyjen aihe on valojen jakautuminen eri kytkimien taakse. Mitkä valoista olisi hyvä pystyä sytyttämään erikseen ja mitkä puolestaan voisivat olla kimpassa?

Imatralle saavuttuani sain avuliaalta laiturikaverilta kyydin sekä kauppaan että laituripaikallemme. Lastattuani ostokseni jääkaappiin ja sytytettyäni kamiinan oli kuitenkin valohommien sijaan ensin vuorossa uuden vesipumpun asentaminen.

Rikki menneen vanhan pumpun tilalle edellisellä käynnillämme kokeilemani tehottomampi Jabsco osoittautui heti kättelyssä liian köykäiseksi. Nyt oli kuitenkin vuorossa tehokkaampi malli Par-Max 4. Ja kuten Uudenmaan lämmitin -liikkeen kauppiaan paikkaansa pitävä myyntipuhe kertoi, tällä pumpulla "vesi lentää".

Kun pumppu oli asennettu ajattelin vielä lykätä muita puuhia sen verran, että ajaisin ennen yötä jonkin läheisen saaren rantaan. Mukavampihan siellä olisi puuhailla, kuin kotilaiturissa. Saatuani sitten kaiken valmiiksi rytkäytin Herra Wickströmin tulille. Vain muutaman kierroksen pyörähdettyään hän heräsikin eloon. Moottorissa ei hehkua ole edes olemassa, mutta noin kymmenen sekunnin mittainen imuilman esilämmitys riittää ajamaan saman asian. Alle kymmenen asteisesta ulkolämpötilasta huolimatta vaikutti tosiaan siltä, kuin vajaan kuukauden seisokkia ei olisi ollutkaan. Wickströmin vielä verrytellessä tyhjäkäynnillä jäseniään tutkin seuraavan vuorokauden sääennustetta ja päädyin ottamaan suunnan kohti Kenkäsaarta. Yöksi luvatun noin 2-3 m/s länsituulen takia päätin laskea ankkurin saaren itärannalle.

Hämärä ehti laskeutua ennen kuin pääsin perille, mutta tarkkaavaisen navigoinnin ja karttaplotterin turvin ajelin turvallisesti perille. 

Ankkurinlaskemispuuhissa ja rantaa pimeässä lähestyttäessä mastoon jo aiemmin kiinnittämäni työvalot pääsivät vihdoinkin tositoimiin. Vielä ehkä hiukan suuntausta kannen ulkopuolelle, jotta valo menee sinne missä sitä tarvitaan, niin eiköhän ala hommat sujumaan.

Viime kertaisella käynnillämme ehdin vetämään akuilta ajohyttiin uudet hiukan yläkanttiin mitoitetut 35mm2 syöttökaapelit. Saareen päästyäni alkoikin sitten ensimmäiseksi sulakekaapin asennus. Ajattuksena oli sekä plus- että miinus-kaapelin vetäminen uuden sähkökaapin suojiin. Sieltä on sitten helppoa ja turvallista käydä hakemassa laitteille niiden tarvitsema sähkö. Kaikkia ajohytin sähköjä en ajatellut uuteen kaappiin kuitenkaan alkaa mahduttamaan ja uusiksi rakentamaan, mutta ainakin 12V ulkovalaistuksen ja mastoon viime kerralla asentamani työvalot laitan toimimaan tätä kautta. Vanhaan järjestelmään ajattelin myös ottaa syötön uusia kaapeleita pitkin. Parannus onkin melkoinen sillä vanhat syötöt näyttävät 2,5mm2 vahvuisilta. Tuon kokoisten johtimien takana on valaistus ajo- ja etuhyttiin, pyyhkijät, lämpöpuhallin, radio, kaikuluotain, karttaplotteri jne.. Melkoista! Jospa uusien syöttökaapeleiden myötä jännitehäviöt pysyisivät kurissa ja volttimittarit eivät näyttäisivät ihan niin paljon omiaan.

Koko seuraava päivä vierähtikin sähköhommissä ja täkin maalauksessa. Koko kesän ehdin sitäkin toimenpidettä suunnittelemaan. Kuitenkin vasta nyt yhden hengen miehistöllä seilatessa kannella liikkuminen oli mahdollista minimoida sen verran pieneksi maalin kuivumisen ajaksi, että työn suorittaminen tuli ajankohtaiseksi. Porakoneeseen asennettavalla hiontalaikalla pyyhin ruosteen ja lohkeilevan maalin pois. Sitten putsasin kannen imurilla ja rasvanpoistoaineella sekä paikkamaalasin hiomani kohdat umpeen. Toisen ohuen kerroksen vedin telalla kauttaaltaan.

Puuhaillessa Kenkäsaaren rannassa päivä ehti kulua iltapuolelle asti. Maalin vielä kuivuessa noin klo 19 aikoihin käynnistin moottorin vaihtaakseni seuraavaksi yöksi ankkuripaikkaa. Noin puolentoista tunnin matkan päässä oleva Tapio niminen saari oli matkakohteeni. Saaren itäpuolella näytti olevan tarpeeksi syvä ja suojainen lahti yöpymiseen sekä seuraava päivän askareisiin. Matka oli jännittävä sillä koko siirtymä suoritettiin pimeässä. Varsinkin pimeään lahteen saarten välistä pujotteleminen oli ikimuistoista. Kaikki meni matkalla kuitenkin hienosti ja perille päästyäni ja syötyäni iltapalan, päätin vielä jatkaa sähköistyksien tekemistä. Puolenyön aikaan näytti ajohytissä tältä.

Aamulla jatkoin taas puuhailuja ajohytin taakse lipan alle tulevien led-kansivalojen parissa.

Yön aikana kuivaneet maalit mahdollistivat taas myös kansilla kävelyn. Kummasti aluksen ilme siistiytyy maalaushommien myötä.

Tapion ankkuripaikalla suoritin myös pitkään jumittaneen kaasuvaijerin rasvauksen. Se puolestaan hoitui tällä lailla. Letkun pätkä putkiklemmarilla kiinni vaijerin päähän ja puolen tunnin välein tippakannulla lisää öljyä valumaan alas konehuonetta kohti.