Tapiosta Lappeenrannan kautta Kutveleen kanavalle ja Puumalaan

Aamupäivän puuhastelin vielä Tapio -saaren rannassa ennen kuin suuntasin kokan kohti Lappeenrantaa hakemaan miehistötäydennystä. Matkalla minua vastaan ajeli jo aiemmilta reissuilta tuttu m/s Woima. Rupateltuamme hetken Listingin länsipuolisella selällä Tähti jatkoi ennakkosuunnitelmien mukaisesti matkaa Lappeenrantaan ja Woima puolestaan kohti Wanhojen laiwojen syysregattaa Ruhan saarella. Minut tieto koko regatasta oli tavoittanut vasta pari päivää takaperin, emmekä luonnollisesti olleet ilmoittautuneet mukaan. Nyt kuitenkin virisi ajatus, että josko poikkeaisimme sielläkin reissullamme..

Miehistön täydennyspaikaksi oli sovittu Kanavansuun perinnelaivatelakka, jonne Tähti tulevan viikon ajaksi telakoitaisiin. Automme voisi hyvin majailla siellä viikonlopun yli kaikkine telakointitarvikkeineen, joita peräkonttiin olikin kertynyt melkoinen rovi. Tästä puuttuvat vielä pressut, villat palonsuojaukseen, kokoelma työkaluja, painepesuri yms. mitä katsoin seuraavan viikon aikana tarvitsevani.

Ilta oli jo pitkällä ennen kuin pääsimme käynnistelemään konetta ja suuntaamaan kulkuamme telakalta kohti matkakohteeksi valittua Puumalaa. Tarkoitus ei ollut ehtiä sinne asti tämän päivän aikana vaan viettää yö ankkurissa matkan varrella ja jatkaa perille vasta seuraavana päivänä. 

Pian Lamposaaren lossin jälkeen alkoikin olla hämärää. Ajo pimeässä tarjoaa mielestäni oman mukavan haasteensa vesillä liikkumiseen. Etäisyyksien arvioinnin vaikeutuminen ja merimerkkien tunnistaminen tuovat hommaan aivan omanlaistaan jännitystä. Myös laivojen erilaiset tunnistusta ja aluksen kokoa kuvaavat merkkivalot tarjoavat oman haasteensa. Vajaat kolme tuntia melkein yksikseen köröteltyämme ja vesiliikenteen sekä tähtitaivaan moninaisia kuvioita ihmeteltyämme, olimme vihdoinkin perillä suunnitellussa ankkuripaikassamme Kutveleen avokanavan eteläpuolella. "Ainoastaan" kaksi rahtilaivaa, yksi tukkilautta sekä yksi ilman valoja liikkunut Buster tuli meitä tällä välillä vastaan. Harmikseni kaikki kuvat vastaantulijoista epäonnistuivat, joten todistusaineistoa en nyt voi tähän laittaa.

Kutveleen avokanava halkaisee kapean lounas-koilissuuntaisen kannaksen, joka tarjosi meille yön ajaksi hyvän suojan pientä pohjoistuulta vastaan. Ankkuroiduimme rannan lähelle parinsadan metrin päähän kanavan suulta siltä varalta, että yöllä meidät väylää pitkin mahdollisesti ohittava rahtilaiva ei liikaa keikuttelisi ja häiritsisi yöuntamme. Minä en ollutkaan ehtinyt vielä nukkumaan, kun jo puolenyön aikaan näin tapahtuikin. Jo hyvissä ajoin ennen kanavaan tuloa syttyi laivan keulalla ollut kirkas valonheitin valaisten koko kanavan suuaukon selvästi. Alus oli varmasti hidastanut vauhtiaan lähetyessään kanavaa, sillä meitä keikuttava peräaalto oli varsin pieni, vaikkakin huomattava muuten tyynellä järvellä.

Aamulla heräsimme aikaisin ehtiäksemme käydä päivän aikana pyörähtämässä Puumalassa. Tähden ympäröinyt sankka sumu esti kuitenkin lähdön. Kaunis auringonnousu hälvensi kuitenkin sen nopeasti ja vajaan tunnin odoteltuamme alkoi näkyvyys olla sitä luokkaa, että päätimme jatkaa matkaa.

Alla Kutveleen avokanavan suuaukko etelästäpäin nähtynä. Kanavan toisella puolella näkyy lossi.

Puumala oli valikoitunut viikonloppureissumme kohteeksi osittain halvemman polttoaineen takia. En siis suorittanut tankkausta totutusti ennen matkalle lähtöämme. Koskaan eivät Tähden tankit meidän aikana ole olleetkaan näin tyhjinä ja matkaan kanavalta lähtiessämme hiukan arvuuttelinkin polttoaineen riittämistä perille. Tähden vaakasuorassa olevat tynnyrin muotoiset tankit kapenevat pohjastaan. Ja se taas puolestaan tarkoittaa, että polttoaine laskee tankin ollessa tyhjempänä mittarissa huomattavasti nopeampaa. Näin ollen jäljellä olevan polttoaineen määrän tarkka arvioiminen on silloin hankalempaa.

Ei kuitenkaan auttanut muu, kuin lähteä rohkeasti taittamaan matkan viimeistä osuutta. Illalla olin kyllä varmuuden vuoksi tehnyt sellaisen peliliikkeen, että tyhjensin toisen kahdesta polttoainesäiliöstä pohjapropun kautta kokonaan. Lisäsin sieltä valuttelemani noin 25-30 litraa toiseen säiliöön ja laitoin polttoaineen syötön moottorille vain tästä säiliöstä. Jospa näillä eväillä päästäisiin ilman kommelluksia perille.

Chr. Kontturi tuli meitä jälleen vastaan pitkä tukkilautta perässään. Alla laivakärpäsen pureman saaneen pienemmän laivamiehen näkemys samaisesta aluksesta.

Kontturin lautan perässä matkaa taittoi myös Atta-proomu tai tervahöyry. Kumpi tuo sitten lienee?

Pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti perille ja Puumalassa meitä oli vastaanottamassa yläpuolisen kuvan komean keltainen paatti. Aluksen nimi ei valitettavasti tallentunut mieleen.

Vaikka tankkauslaiturissa ei käynytkään koko vierailumme aikana, kuin muutama alus niin palvelu oli kyllä hyvää ja nopeata. En ehtinyt edes kunnolla kiinnittää Tähteä laituriin, kun nuori mies oli jo kyselemässä kuinka voi auttaa? Tankkasimme hänen avustuksellaan reilut 330 litraa dieseliä eli noin 400 litran vetoiset tankkimme melkein täyteen. Matkan aikana ehdin tekemään hiukan laskelmia ja tulin siihen tulokseen, että meillä olisi Puumalaan saapuessamme Kutveleella täyttämässäni tankissa jäljellä noin 60 litraa menovettä. Tästä määrästä tosin vain 30 litraa on käytettävissä ja loppu jää tankin "tyhjentyessä" sen pohjalle. Aika hilkulle siis meni. Ellen illalla ennen nukkumaanmenoa olisi jumpannut polttoainetta säiliöstä toiseen, voisimme juuri parhaillaan olla ilmailemassa jossakin tyhjentynyttä polttoainejärjestelmää tai hakemassa kumiveneellä polttoainettä laivaamme.

Pitää vielä kertoa, että tuolla jäljellä olleella noin 30:llä litralla olisimme luultavasti ajaneet vielä noin viisi tuntia. Herra Wickström ei iloksemme ole mikään ahmatti!

Jykevän oloinen Jynkkä niminen alus oli pysäköity iloksemme Puumalan laituriin. 

Alla vielä näkymä Puumalan satamaan, vuonna 1995 käyttöön otetulta sillalta. Kyseessä on Suomen neljänneksi pisin maantiesilta.