Tuohiluodosta Savonlinnaan ja sieltä Linnansaareen.

M/s Parkko tuli vastaamme heti Tuohiluodosta lähdön jälkeen.

Tuohiluodosta matkamme jatkui seuraavana aamuna Savonlinnaan. Alkuperäinen suunnitelmamme, parkeerata pariksi päiväksi kaupungin pohjoispuoliseen Hopeasalmeen, muuttui hiukan matkalla, sillä tajusimme nuorison todennäköisesti joutuvan kärsimään siellä vakavamman laatuista tekemisen puutetta. Tästä johtuen suunnistimmekin, jo aiemmilta kesiltä tuttuun Törninpyörän huvivenesatamaan (430h), josta esimerkiksi uimaranta, tori ja Olavinlinna olisivat vain kivenheiton päässä. Kahdesta yöstä sähkön kanssa veloitettiin siellä tällä kertaa 40 euroa.

Savonlinnassa oli sateisen harmaata.

Purjeveneen köli otti pohjaan kiinni Törninpyörässä. Onneksi alus irtosi omin avuin.

Kippari katosi tässä vaiheessa muutamaksi päiväksi kuvioista työkiireisiinsä vedoten, mutta muu miehistö vietti kertomansa mukaan kaksi oikein mukavaa päivää Savonlinnassa. Viereisen Riihisaaren hienot museolaivat sattuivat myös juuri sopivasti olemaan avoimina ja sisäänpääsykin oli tällä kertaa, ilmeisesti johonkin partiolaistapahtumaan liittyen, täysin ilmainen.

Vaikka vierailu museossa oli mukava niin pieniä soraääniäkin kuultiin. Ne johtuivat aluksien joidenkin hyttien lukituista ovista. S/s Salamaan oli kuulema ollut huomattavasti mukavampi tutustua viime vuonna Kanavansuun Perinnelaivatelakalla, jossa alus oli tuolloin telakoituna. Siellä piipahtaessamme saimme nimittäin nauttia remontin työnjohtajana toimineen herrasmiehen tarjoamasta ja aluksen lähes jokaisen sopen tavoittaneesta yksityiskierroksesta. Tässäpä linkki siihen tarinaan.

Parin yön jälkeen Savonlinna oli sitten taputeltu ja Tähden kokka suunnattiin Haislahden Citymarketin kauppalaiturissa piipahtamisen jälkeen Olavinlinnan ohi Kyrönsalmeen ja siitä sateiselle Haapavedelle. Törninpyörässä olimme olleet aiemmista vierailuistamme poiketen tällä kertaa kiinnittyneinä laitureiden sisäpuolelle. Navakan lounaistuulen ansiosta sieltä pois lähtemisessä oli käytettävä keulapotkurin ohella myös toista kikkaa. Työnsin nimittäin tuulen alkaessa viedä alusta sivuttain Tähden keulan laiturin kiinteän osan kylkeen, jotta saimme potkurilla työntämällä käännettyä perän oikeaan lähtösuuntaan ja väistettyä sekä vieressämme kiinni olleen purjeveneen, että takanamme olleen kiinnityspoijun.

Masto kaadettiin Haislahden kauppalaiturissa, jotta pääsisimme Kyrönsalmen rautatiesillan ali ilman sen aukaisua.

Emme olleet suunnitelleet seuraavaa yöpaikkaa sen kummemmin etukäteen, mutta Kontiosaaren länsipuolitse kulkevaa ja Pienen Haukiveden etelärantaa seurailevaa väylää pitkin ajaessa ajatuksiini pulpahti jostakin Linnansaaren eteläpuolinen laivalaituri, jossa emme koskaan aiemmin olleet yötä vielä viettäneet. Möljään suunnittiin loppumatka Ison Virkasaaren, Kanasaaren, Pienen Mäntysaaren ja Mustikkasaaren vieritse väylien ulkopuolella (434h).

Aamupäivän tuuli alkoi jo matkan aikana heiketä ja sadekin oli perille päästessämme tauonnut. Kello kahdeksan maissa ilma muuttuikin oikein kauniiksi. Iltaohjelmasta voisi mainita, että jo lämpimänä olleeseen saunaan menemistä jouduttiin poikkeuksellisesti hiukan lykkäämään, sillä Ahti alkoi yllättäen kello kymmenen aikaan suoda meille antejaan. Saaresta kaivetut madot ja kaupasta hankitut onget olivat silloin käytössä. Hävettää kertoa seuraava, mutta YouTuben avulla mieleen palautettujen ohjeiden neuvomina saalis perattiin ja laitettiin heti tuoreeltaan muurikkapannulle. Mausteeksi tarvittiin enää vain voita, suolaa sekä pippuria ja ai että oli hyvää!