Keväthommat jatkuu, mutta reissuunkin taas päästään.

Palasin takaisin Niskalammille muutaman päivän mittaisen työkomennuksen jälkeen ja tartuin heti rälläkkää sarvista. Kolmessa 12-16 tuntisessa päivässä sain kierreltyä ajohytin loputkin koukerot ja poistettua vanhat maalit kaikista useita maalikerroksia sisältäneistä kohdista. Sain myös käsiteltyä hytin Annitrolilla ja pestyä sekä kuivatettua sen. Tämän lisäksi vielä maalasin kopin ja jo aiemmin ruosteenestokäsittelyn saaneen piipun Nor-Maalien harmaalla kaksikomponenttisella Epocoat 21 Primerillä.

Ajohytin kattoon oli myös jäänyt useita erikokoisia reikiä vanhan lälläriantennin poiston ja maston nokkaan muuttavan VHF-antennin jäljiltä. Näiden tukkimiseen käytin ennen pohjamaalausta tiivisteliimalla tiivistettyjä pultteja. Hitsausta ei alapuolisen eristeen takia voinut ajatella. Samalla tein myös äänimerkistä helpommin maalauksen tieltä irroitettavan, kiinnittämällä sen pultit ensin kattopeltiin. Näihin on äänitorvi sitten helpompi jatkossakin "pudottaa" ja kiinnittää ylhäältäpäin omilla muttereillaan, kuin purkaa ensin ohjaamon sisäkatto ja sitten vielä hommata paikalle apumies pitämään kattopellin läpi pyöriviä pultteja kiinni alapuolelta.

Tämän varsin työntäyteisen remonttiperiodin viimeisen päivän iltana saapui Tähden loppumiehistö sitten Niskalammille. Edessämme nimittäin häämötti kevään 2017 ensimmäinen yhteinen laivareissu, jota silmällä pitäen minä olin tietenkin imuroinut ja pyyhkinyt remonttipölyjä sisätiloista tuntitolkulla. Rälläkän teräsharjalla irroitettujen maalien tomut olivat nimittäin kantautuneet aivan joka puolelle. Teipillä ja suojamuoveilla olin kyllä yritänyt tilkitä ilmaräppänöitä ja hytin ovia, mutta kuten arvata saattaa, ei pöly silti jättänyt sisätiloja kokonaan rauhaan.

Viimein puoliyhdeksän aikaan illalla irroitimme kuitenkin touvimme Niskalammilta ja suuntasimme ensitöiksemme septintyhjennykselle läheiseen Lammassaaren satamaan. Siellä rantautumista harjoiteltiin hetken aikaa perän takaa kiusallisesti puhaltaneen tuulen takia. Vai olisiko ollut kipparin taidot talven jälkeen ruosteessa..? Parin minuutin jälkeen Tähti oli kuitenkin onnellisesti laiturissa ja imutyhjennyslaite täydessä työntouhussa.

Tämän jälkeen suunnattiin suorinta tietä kohti, jo niin monelta reissulta tuttua, Satamosaarta. Myös m/s Sissi oli liikkeellä, sillä se ajeli meitä pimenevässä kevätillassa kulkuvalot kimmeltäen tällä etapilla vastaan. Satamoon saavuttuamme oli ennen nukkumaanmenoa edessä vielä ruokailu ja saunominen. Wickströmin tuntimittari näytti muuten tässä vaiheessa 394h. Edellinen vuosi eli 2016 lopetettiin lukemaan 389h, eli viisi tuntia on ehtinyt moottori pyöriä öljynvaihdon jälkeisessä ja kotilaiturissa suoritetussa"ruuviajossa", edellisviikon Kytösaaren reissulla sekä tällä lyhyellä siirtymällä Lammassaaren kautta Satamosaareen.

Seuraavana päivänä lähdimme reissumme pisimmälle etapille kohti matkakohteeksi valittua Partakoskea. Paikkaa oli meille mainostettu vanhanaikaisena ja tutustumisen arvoisena kylämiljöönä ja sitähän se toki olikin. Edelliseen viitaten voi pilke silmäkulmassa myös sanoa, että talojen lisäksi ainakin osa sataman laitureista oli kovin vanhoja ja jo parhaat päivänsä nähneitä. Mieleen jäi myös yöpymisen varsin korkea hinta (20€).

Joka tapauksessa saimme Tähden kylkikiinnitettyä mukavasti hyvälle laituripaikalle. Siinä meitä auttoi oman veneensä kotisatamana Partakoskea pitävä ystävällinen kouvolalainen kanssaveneilijä. Onneksi hän sattui juuri parahiksi soutelemaan hiljaisessa satamassa poikansa kanssa ja osasi ohjata meidät juuri tähän paikkaan laitureita kiertelemästä ja paikkaa etsimästä. Vaihtoehtoiseksi kaavailemani laiturin pätkän "plussana" olisi nimittäin ollut kylkikiinnityksessä paapuurin lanteelle takuuvarmasti osunut, juuri ja juuri pinnanalainen kivi.

Yksi syy täällä vierailuumme, suosituksien ohella, oli myös etukäteistieto kaupasta. Ja sellainenkin rannasta kyllä löytyi. Olimme vain olleet itse hiukan liian ajattelemattomia, kun emme olleet varmistaneet puhelimella tarkemmin liikkeen, todennäköisesti sesonkiaikojen mukaan, muuttuvaa valikoimaa. Tästä johtuen miehistö jäikin meiltä täällä muonittamatta, sillä pelkällä limonadilla, kaljalla ja karamellilla sitä ei haluttu tehdä. Ilta Partakoskella vietettiin kaikesta huolimatta kuitenkin iloisesti lähiseutuun tutustuen, rannassa pelaillen, saunoen ja käen kukuntaa sekä sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Yönkin saimme nukkua kaikessa rauhassa ja ottaa seuraavan aamun vastaan mukavan aurinkoisen sään vallitessa.

Tämä kuva on esillä lähinnä vain keväisen kirkkaan veden ja vesimittarin kiveen jättämän hauskan varjon takia!