Tie vie ylävesille.

Työnteon aiheuttama veneilytauko tuli lusittua ja palasimme takaisin Tähdelle. Mukaan oli tarttunut veneilyinnon ohella myös suuret kassit ruokaa ja vaatteita sekä tietenkin kansien pinnoittamisessa tarvittavat loput maalit Röysköltä Joutsenosta. Eihän sitä nyt ilman harrastusvälineitä osaisi edes lomailla! Tarkoitus oli ensitöiksemme, vielä ennen lähtöä, kaapia aluksen vihreät täkkipellit puhtaiksi vanhoista maaleista ja ruosteesta. Tällä vältyttäisiin suuren työkalumäärän, esimerkiksi kulmahiomakoneiden, kompressorin yms. mukana kuljettamiselta. Ei liene vaikea uskoa, että tätä operaatioita säesti totutusti kova tuuli ja vesisade, joista jälkimmäinen oli onneksi seuraavana aamuna lakannut.

Päivä oli myös aurinkoinen ja jäljelle jäänyt tuuli oikeastaan enemmän auttoi kuin haittasi meitä, lakaisemalla kansilta osan sinne kertyneestä maalipölystä pois. Täkkipellin ja sen ulkolaidassa olevan putken sauman puhdistus oli vielä tänään tehtävälistalla. Aivan kuten kaikkien kansipeltien uusi, mutta onneksi varsin nopea läpikäyminenkin. Vaikka olin ehtinyt edellisenä päivänä kiertää ne kauttaaltaan läpi niin Annitrolia ei ollut illalla voinut kansille levitellä, sillä sade olisi vienyt sen samantien järveen. Tästä syystä kaikki maalittomiksi puhdistamani paikat olivatkin ottaneet pienen pintaruosteen kaunistuksekseen, joten eipä ollut taaskaan tarjolla mitään muuta vaihtoehtoa.

Ennen kuin aloitin nämä hommat, rälläköin kuitenkin vielä vanhat, ilmeisesti aluksen kyljellä törmäyssuojina korjausalusaikana olleiden autonrenkaiden kiinnitykseen tarkoitetut, lenkit pois haittaamasta kansien puhtaanapitoa. Nyt pitäisi puiden lehdet ja muut roskat saada kohtuudella pestyä pois täkkiä ruostuttamasta. Parantelin myös samalla vesien poispääsyä kansilta madaltamalla muutamia täkkipeltien ja vedenpoistoreikien hitsaussaumoja. Jo mainitsemani ulkolaidan putken ja kansipellin hitsaussauman puhdistamiseen käytin pienen kulmahiomakoneen palmikoidulla teräsharjalla myös varsin paljon aikaa. Se on nimittäin paikka, mihin ruoste kannessa varmimmin iskee. Tämän työvaiheen lopulla vuosi sitten hankkimani ja jo jonkin aikaa erikoista ääntä pitänyt Boschin kulmahiomakone otti myös lopulta lopputilin ja muutti kaikkien laivaremonteissa menehtyneiden sähkötyökalujen hautausmaalle. Rauha hänen sielulleen!

Yksi kannen noin kymmenestä kiinnityslenkistä.

Tässä on käynnissä kumiveneen roikotuksessa vääntyneen taavetin oikaisu.

Tunnustettakoon myös tässä, että ajatukseni oli ollut puhdistella varsinkin salmiakkikuvioiset kansipellit vielä nyt tehtyäkin huolellisemmin, mutta miehistöäni armahtaakseni yritin etsiä niistä tähän hätään vain pahimmat paikat ja jatkaa hommissa joutuisasti eteenpäin. Suunnitelmissa oleva kesälomareissumme alkoi nimittäin pikkuhiljaa painaa todenteolla päälle. Nostettakoon tässä myös mitä nöyrimmin kipparinhattua koko muulle Tähtimiehistölle, sillä niin joustavasti ja urhollisesti he ovat suhtautuneet tunti- ja päiväkausia jatkuneeseen rälläkän laulatukseen sekä ajoittain sisätiloihin tunkevaan pistävään maalinhajuun!

Yksi yö meidän siis piti vielä viettää Niskalammilla ennen kuin Wickström hörähti taas iloisesti tulille (417,5h). Mukanamme tuomamme 60 litraa polttoainetta oli myös ennen lähtöä lurautettu Tähden tankkiin ja vielä kerran oli pyörähdetty hankkimassa Biltemasta lisää "laadukkaita" kohokytkimiä harmaavesien pumppukaivoon. Tähdelle tullessamme oli viikko sitten vaihdettu nimittäin aivan itsekseen haljennut ja sen kansiosa lennähtänyt alapuolisessa kuvassa näkyvään paikkaan. Itse kytkimen saimme vaihdettua onneksi takuuseen ja asiasta viisastuneina ostimme myös yhden vastaisuuden varalle. Harmi, kun tähän hätään ei löytynyt mistään kelvollisempaa tuotetta. Motonet myy nimittäin aivan samaa laitetta ja vielä euroa kalliimmalla.

Liikkeelle päästyämme ajelimme ensialkuun suorinta tietä Puumalaan. Saavuimme sinne myöhään illalla ja satama olikin jo ehtinyt vaipua yöunilleen. Septin tyhjennys ja tankkaus päätettiin siitä syystä jättää seuraavaan aamuun.

Ai että kun vastamaalattu korsteeni kiiltää mukavasti!

M/s Pelle.

Iltapuhteena pelailtiin kuitenkin hetki rannassa ja ihasteltiin samalla laiturissa ollutta ja Viaporista eli Suomenlinnasta asti saapunutta pientä Notre Dame -hinaajaa. Aluksesta voisi sanoa, että sen upea puurakenteinen ja hiotuilla laseilla viimeistelty ajohytti oli aivan kuin kaiken muun hienouden kruununa. Myös rovin ja kansirakenteiden tummat värisävyt sekä suuri hinauskoukku tekivät meihin vaikutuksen ja tovin aluksen vierellä laiturilla näkemästämme nautiskelimmekin. Harmi kun se aamulla ehti ottamaan potkurin alleen ennen kuin ehdimme käymään omistajien juttusilla.

Hyry, Notre Dame ja Tähti Puumalassa. 

S/s Wenno. 

M/s Tyrsky ja Vorokki.

Meidän matkamme jatkui myös kohti pohjoista. Valitsimme syväväylän sijasta läntisemmän Sulkavan ohitse kulkevan reitin. Ilma vaikutti otolliselta maalauspuuhiin, joten miehistö valjastettiinkin pian ruorimiehen paikalle ja kippari siirtyi konttailemaan pitkin kansia. Styyrpuurin täkkipeltejä oli ehditty pohjamaalata vasta keulasta puoliväliin laivaa, kun innokkaita jungmanneja alkoi vapaaehtoisesti ilmoittautua myös maalaustehtäviin ja niinpä vuoroa telan ja pensselin varressa hetkisen päästä vaihdettiin. Työttömäksi jääneen kipparin tehtäväksi jäi tämän jälkeen ainoastaan ohjeistaminen, jota tehtiin vuoroin sillalla, vuoroin kansilla. Sulkavan Linnavuori ohitettiin tällä kertaa varsin erikoisesti edellä kuvatun maalausurakan pyörteissä. Myöhemmin Vekaran lossin sivuutettuamme jatkoimme vielä tovin verran matkaa aina Tuohiluotoon asti (428h). Sinne saapuessamme olivat enää paapuurin puoleiset täkkipellit maalaamatta.

Rantauduttuamme oli tarkoitus jatkaa maalauspuuhissa eteenpäin, sillä varsinaista pohjamaalia oli vielä runsaasti jäljellä. Kovetinpurkistä näkyi kuitenkin pohja huolestuttavasti. Sekoitusastiaan oli kuitenkin ehditty ennen tätä havaintoa jo kaataa molempia aineita, joten päätin nerokkaana - sen enempää asiaa miettimättä - laittaa jatkoksi pintamaalin kovetinta. No siihenhän lennähti samantien paikalle savolainen Supermies eli Vituiksmän! Ainekset nimittäin paakkuuntuivat sillä silmän räpäyksellä sekoitusastiaan eikä mitään ollut enää tehtävissä. Eli huomio huomio.. Pintamaalin kovetin EI toimi pohjamaalille!!

Hetkisen tilannetta kirottuani päätin ottaa ajatuksia virkistävän lonkeron ja siirtyä grillimestariksi Tähden sivulla olleen pienen rantakallion laelle. Olimme muuten kokeilleet tänne saapuessamme kiinnittää aluksemme kylkikiinnityksellä samaisen jyrkästi veteen laskevan kallion länsisivulle, muttemme saaneet puisia viilareita aseteltua tarpeeksi hyvin kallion ja Tähden väliin. Vaikka nyt oli tyyntä niin seuraavaksi aamuksi oli luvattu heikkoa lännenpuoleista tuulta ja kuten varmaan ymmärrätte, niin emme missään nimessä tahtoneet herätä kallion ja raudan kohtaamisesta aiheutuviin ääniin.

Tuohiluodossa hajosi taas yksi Bilteman kohokytkin. Ilmeisesti huonosti tehdystä liimasaumasta oli päässyt vettä kapistuksen sisälle. Tästä johtuen varalla olleen kytkimen saumat tiivistettiin liimalla ennen sen käyttöönottoa.

Illalla muiden mentyä nukkumaan oli kipparin mieli leppynyt sen verran, että kaikki täkkipellit maalattiin ensimmäistä kertaa vihreällä. Täkin vasen puoli jäi siis näin ollen vaille pohjustusta. Myöhemmin sitten nähdään kuinka maali siellä pysyy. Neljä tuntia taisi tämä maalin katkuinen ja kesäisen käen kukunnan säestämä kierros kansilla kestää.