Uimatikkaat HST

Joku Teistä varmaan saattaa muistaa, kuinka tiputimme viime kesänä uimatikkaamme Kallaveteen. Liian kiireinen lähtö Pohjois-Savon Wanhat Laiwat ry:n Ahvensalon tukikohdasta kohti seuraavaa etappia eli Juankoskea, sai ne unohtumaan Tähden kyljelle. Pelkillä kiinnityskoukuillaan reelingistä roikkuneet rosteritikkaat oli kyllä ollut aikomus varustaa jonkilaisella varmistusvaijerilla tai narulla, mutta niinpä vain oli jäänyt sekin homma hoitamatta.

Nyt kevätauringon alkaessa lämmittämään muistuikin tikkaiden puuttuminen mieleeni ja niin kävin hommaamassa paikallisesta ruostumattoman- ja hapokestävän teräksen myyntiliikkeestä tarvittavat putket ja latat. Hyllyssä sopivaa putkea ei heillä tietenkään juuri sillä hetkellä ollut, joten vasta muutaman päivän odoteltuani pääsin hommat kotitallissa aloittelemaan.

Kovasti minua varoiteltiin hapokestävän teräksen hitsaamisen haastellisuudesta, jopa edellä mainitussa liikkeessäkin, ja siksi valitsin putken seinämävahvuudeksi 1,5 mm:n sijaan 2,0 mm. Vaikken todellakaan ole mikään luokkahitsari ja saumat tietenkin näyttävät siltä kuin ne amatööreillä näyttävät, ei tehtävä hitsausinvertterillä ja haponkestäville tarkoitetuilla 2,0 ja 2,5 mm:n puikoilla kuitenkaan osoittautunut täysin mahdottomaksi suorittaa. Jälkimmäiset ovat kyllä mielestäni turhan järeitä puikkoja tällaiseen hipluuhommaan, mutta kun sellaisen paketin ajatuksissani kaupasta ostin, niin sillä myös hitsasin.

Tässä linkki ruostumattomasta teräksestä kertovalle wikipedia-sivulle.

Aikaisempien tikkaiden mallista oppia ottaneena päätin tehdä myös muutamia pieniä parannuksia näihin uusiin portaisiin. Muun muassa tikkaiden alapäähän ostin valmiiksi taivutetut 90 asteen kulmapalat, jotta niihin ei uimasta tullessa satuttaisi itseään. Myöskin Tähden täkin maalipinta säilyy näin tikkaita kannella käsiteltäessä varmaan paremmin ehjänä. Edellisissä portaissa pystyputkien alapäät olivat siis avonaiset.

Toinen parannus on pystyputkien taivuttaminen toiseksi alimmaisen askelman kohdalta, jotta keulatikkaana käytettäessä portaat pysyisivät erillään kylkipellityksestä. Tällöin jalan saa paremmin mahtumaan puolalle ja portaiden käyttö on luonnollisesti helpompaa. Käytettävyyttä ajatellen lisäsin leveyttäkin muutamalla sentillä 35 cm:iin ja pakko myöntää ettei pieni lisäpainokaan ole haitaksi sillä nyt portaat pysyvät niitä käytettäessä paljon tukevammin paikoillaan. Ja sitten vielä se tärkein. Näissä uimaportaissa on nyt myös kiinteä varmistusköysi siltä varalta, jos ja kun viime kesäinen erhe sattuu seuraavan kerran tapahtumaan..

Tässä kuvassa kaikki hitsaussaumat ja niiden viereen ilmestyneet tummentumat on käsitelty Motonetista hankitulla peittaustahnalla. Parisen tuntia annoin sen vaikuttaa ennen kuin puhdistin tikkaat painepesurilla. Tällä toimenpiteellä RST/HST-teräksen ruostumattomuus pitäisi palata takaisin myös hitsattuihin kohtiin. Tuolta voit lukea lisää peittauksesta. Ennen peittausta puhdistelin saumat myös porakoneen teräsharjalla, jotta tulos olisi mahdollisimman mallikelpoinen.

Kun tikkaat olivat koko talven kestäneen "suunnittelun" jäljiltä vihdoinkin valmiit ja monet muutkin tehtäviksi aiotut kotihommat suoritettu, pakkasin samaa kyytiä myös auton ja peräkärryn. Oli nimitäin vihdoinkin tullut aika suunnata kohti Vuoksenniskaa aloittelemaan Tähden takahytin remonttia. Siitä raporttia sitten myöhemmin..

Ai niin.. Jäi tekstissä mainitsematta, että tikkaiden tarvikkeiden kokonaishinnaksi taisi tulla vajaat 150 euroa.