Tähden historiaa osa 4

Tämä kirjoitelmasarja Tähden historiasta näyttää olevan loputon ja täynnä jatkuvia muutoksia. Olemme nimittäin päässeet jo sen neljänteen osaan. Syynä tähän on se, että helmikuun loppupuolella, kun työkiireiltäni ehdin otin taas kerran puhelimen käteeni ja soitin Lahteen eräälle laivamme entisistä omistajista. Minulle aluksen myyneen Herra Rantasen lisäksi olin tätä ennen ollut yhteydessä vain häntä edeltäneeseen omistajaan Herra Mäenpäähän. Nyt puolestani ajattelin kysellä aluksen vaiheista vielä heitäkin edeltäneiltä kippareilta. Näistä kahdesta soitin aluksi Herra Saariselle, joka on Tähden (tuolloin Mirkku) ensimmäinen huviveneajan omistaja. Hän ei kuitenkaan puheluuni vastannut, joten etenin listassa seuraavana olevaan Herra Järviseen. Tästä numerosta puolestaan vastattiin ja hämmästyksekseni olin ensiyrittämällä soittanut monista saman nimisistä juuri oikealle kipparille.

Tähden eri telakalla (Ohta) rakennetut "sisaralukset" varusteltavana Tsaarin miinaveneiksi Pietarissa joskus 1910 luvulla. Kuva Jorma Tuomi-Nikulan kirjasta Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla.

Esiteltyäni itseni Herra Järvinen kertoi auliisti tietojaan ja muistojaan Mirkusta. Ja kuten heti alussa vihjasin, oli minulle uutta tietoa taas tarjolla. Heti ensimmäiseksi muuttui hänen omistusaikansa ajankohta, kun paljastui, että Järvinen oli toiminut laivan kipparina vuodesta 1990 aina vuoteen 2002 asti. Eli häntä seurannut Herra Mäenpää olisi näinollen hankkinut aluksen vasta vuonna 2002 eikä vuonna 1991, kuten aiemmin olin ymmärtänyt. Valalle en minä ulkopuolisena voi tietenkään näistä vuosiluvuista mennä, mutta näin asia minulle nyt kerrottiin. Jonkinlaisena todisteena pidän kuitenkin sitä, että Herra Järvinen kertoi aluksesta luopuessaan saaneensa maksun euroina eikä markkoina.

Työmoottori 1:sen eli Mirkun alunperin Lahteen ja Päijänteelle hankkineen Herra Saarisen omistusvuodet pysyivät uusimman tiedon valossa samoina eli vuosina 1985-1990. Alas ammuttiin sen sijaan aiempi informaatio aikeesta käyttää Mirkkua laivojenkorjausaluksena myös Lahdessa. Se muutettiin nimittäin ajatukseksi kalastusaluksesta. Tällä tarkoitettiin Herra Saarisen suunnitelmaa käyttää Mirkulla ihmisiä kalastamassa Vesijärvellä. Homma kuitenkin kariutui ilmeisen pian ja suurena syynä siihen oli loppuunajetun 6 silinterisen 60/70 hv:n Wickström-Lister moottorin todella heikko kunto. Into lopahti jatkuviin käyntiongelmiin ja muutenkin suuritöiseen projektiin. Ymmärsin Järvisen olleen jo tässä vaiheessa mukana kuvioissa, sillä hän kertoi käyneensä auttelemassa Saarista aluksen kunnostamisessa.

Välihuomiona tähän Herra Marjaselta (Tähden Kalarannan konepajan aikainen päälikkö) saatu tieto, että aluksen vuonna 1985 Kotkasta Lahteen möi romukauppias Pentti Metzberg, joka oli ostanut Marjasen osakkuuden kyseisestä konepajasta vuonna 1983. Siitä ei sen sijaan ole tarkempaa tietoa, lunastiko Metzberg laivan konepajalta tai konkurssipesältä itselleen, vai kuinka tämä manööveri suoritettiin?

Tähti laivojenkorjausaluksena Kotkassa joskus 1960-70 luvulla Työmoottori 1 nimisenä.

Näiden vaiheiden jälkeen 1980-luvun loppupuolella Mirkku oli ajautunut melkoiseen alennustilaan. Sitä käyttivät asuntonaan ns. "rantojen miehet" ja "laitapuolenkulkijat" ja jälki oli kuulema sen näköistä. En hoksannut erikseen Herra Järviseltä kysyä, oliko alus tuolloin kuivilla, mutta aiemmin kuulemani tiedot viittaavat näin olleen. Vuonna 1990 Järvinen lopulta päätyi ostamaan Mirkun Saariselta, vaikka kertomansa mukaan oli ensitapaamisella ajatellut pysyvänsä siitä visusti erossa.

Ensitöikseen hän kantoi ulos aluksen sisätiloissa olleen hitsauskoneen, paineilmakompressorin ja työkalut sekä työvuosien saatossa aluksen uumeniin kertyneen useamman tuhannen kilon "painolastin". Seuraavaksi vanha kone irroitettiin ja haalattiin pois takakannen suurista lastiluukuista. Sen tilalle nostettiin nykyisen Sibeliustalon kohdilla rannassa pukeilla ollut Wickström. Sopivaan noin 10000 markan hintaan ei Lahdessa Järvisen mukaan tuolloin ollut juuri muita konevaihtoehtoja tarjolla.

Kyseinen moottori myytiin Järviselle kunnostettuna, mutta todellisuus osoittautui pian toisenlaiseksi. Tähän kunnostukseen ei nimittäin ollut käytetty juuri muuta kuin maalia. Konetta oli kyllä ennen kaupantekoa ja paikoilleen asennusta koekäytetty, mutta ruiskutuspumppu ja suuttimet oli silti pitänyt ensitöikseen irroittaa ja viedä pajalle. Jokin pääkaupunkiseutulainen yritys oli puolestaan valmistanut vanhoja mallina käyttäen moottoriin uudet kannentiivisteet. Paljon muutakin oli pitänyt tehdä ennen kuin tämä Laitaatsillan telakalla melkein vuosikymmenen uittojen jatkumista odotellut, sieltä Lahteen pressujen alle siirretty ja lopulta Herra Järviselle myyty moottori, alkoi pelittämään. Se, että onko moottori Puolustusvoimien vanha ja onko se Laitaatsillassa ollessaan ollut todellakin tarkoitus laittaa johonkin höyrykäyttöiseen hinaajaan, jää edelleenkin epäselväksi. Tämän asian tarkentuminen vaatisi nimittäin soiton pilven reunalle. Vein kyllä tämänkin tutkintohaaran loppuun soittamalla Laitaatsiltaan ja tiedustelemalla mahdollisia muistoja kyseisestä masiinasta. Sieltä kuitenkin paljastui, että tuon aikakauden telakkamiehiä, jotka asiasta mahdollisesti tietäisivät, ei ole kovinkaan montaa enää jäljellä.

Joka tapauksessa Herra Järvinen kertoi, että remontoinnin jälkeen pieni noin seitsemän litran tuntikulutus, varma toiminta ja Wickströmiksi tasainen käynti, olivat kuitenkin jättäneet konekaupasta lopulta onnistuneen tunnelman.

Tässä Mirkku Päijänteellä joskus 2000 luvun alkupuolella.

Kun sisätilat oli lopulta saatu tyhjennettyä ja kone vaihdettua oli seuraavaksi tietenkin veneilty. Vuotta myöhemmin eli vuonna 1991 Järvinen kertoi sitten aloittaneensa varsinaiset rakennuspuuhat. Puuseppänä nykyisinkin Lahden suunnalla toimivan Herra Järvisen toimesta konehuoneen ja takahytin välinen laipio, sauna ja koko takahytti ovat tuolloin saaneet nykyisen ulkoasunsa. Hommat eivät tietenkään olleet loppuneet vielä tähän, sillä aluksen pohja oli myös kauttaaltaan hiekkapuhallettu joko vuonna 1990 tai 1991. Muutamat potkurin yläpuolella syksyllä 2014 telakoinnin yhteydessä näkemäni pienet paikkapalat pohjapellityksessä on myös laitettu tuolloin.

Etuhytin vanhan koksikamiinan Herra Järvinen kertoi lämmittäneen koko aluksen vesikiertoisen patteriverkon avulla. Hän kertoi yrittäneensä säästää sen, mutta putkistot olivat olleet niin hapertuneet ettei siitä hommasta ollut kuitenkaan lopulta tullut mitään. Nykyistä edeltävää vesikiertoista lämmitystä olen hiukan etukajuutan välilaipioin putkenreikien takia osannut ounastellakin. Todisteet asiaan saatiin kuitenkin vasta nyt. Kysellessäni vielä puhelun loppuun veneilystä ja aluksen käyttöasteesta Herra Järvinen vastasi: "Vuosien saatossa Päijänne kierrettiin varsin kattavasti, mutta Jyväskylä jäi käymättä".

Siinäpä sitä taas on.. Jotenkin uskomatonta, kuinka monenlaista tarinaa ja muutosta historiatietoihin voi tutkimusmatkan varrella ilmaantua. Vaikka ei kai nämä nyt niin mullistavia tietoja ole. Kaikenlaiset epätäsmällisyydet vanhoissa asioissa on myös helppo ymmärtää, kun huomaan itsekin ajoittain sekoittavani asioita oikein urakalla. Unohduksia ja väärinymmärryksiäkin tietenkin tapahtuu.

Tähti kesällä 2014.

Tässä lopuksi vielä selvennyksenä huvialusajan omistajat (eli Timot!!) sekä aluksen nimet listattuna vuodesta 1985 aina nykypäivään asti. Tai sanotaanko vaikka, että tässä tiedot kunnes toisin taas todistetaan. Soitin vielä myös Trafille ja Maistraatin venerekisteriin varmistuakseni lopullisesti omistajanvaihdosten ajankohdista. Jälkimmäisestä paikasta selvisi myös aluksen edellinen rekisterinumero R 32922. Yllätyksekseni sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään mainintaa koko laivasta ennen Herra Rantasen omistusaikaa eli vuotta 2005. Vielä en ehtinyt asian tiimoilta olemaan yhteydessä Trafin kauppamerenkulun alusrekisteriin, jotta löytyisikö sieltä aiheesta jotakin. Uusia tutkimussuuntia näyttää tälläkin suunnalla olevan edelleen tiedossa, joten ehkäpä tämän historiasarjan viides osio näkee vielä joskus päivänvalon.

Tuumin myös, että ehkä vielä joku päivä teen napakan tiivistelmän kuvineen päivineen Tähden koko 102 vuoden mittaisesta historiasta, mutta olkoon tämä nyt makupalana tällä erää.

1985: Reijo Saarinen, Lahti Päijänne, nimi Mirkku
1990: Timo Järvinen, Lahti, nimi Mirkku
1991: Sama omistaja, mutta nimeksi vaihtui Hajuherne
2002: Timo Mäenpää, Asikkala, nimi Mirkku
2005: Timo Rantanen, Kajaani Oulujärvi, nimi Tähti
2014: Tähti siirtyi meidän omistukseemme ensin Oulujärvelle ja sitten Saimaalle