Sunnuntaiehtoo

Mennyttä sunnuntaiehtoota ei tullut vuosituhansia sitten saamiemme ohjeiden mukaisesti pyhitettyä lepopäiväksi vaan pyhitin sen laivaharrastukselle. Lumisateen yrittäessä ottaa maisemaa haltuunsa muu Tähti -miehistö reippaili ulkona sählyn, jalkapallon ja laivakoiran lenkittämisen merkeissä. Minä puolestani vetäydyin öljyiset remonttivaatteet päällä pihallamme olevaan varamoottorimme sisältävään pressuhalliin. Siellä sain Herra Wickströmiltä henkilökohtaista sielunhoitoa takatalven kesää odottavalle laivamiehelle aiheuttamiin henkisiin vaurioihin.

Moottorin pakosarjat olin irroittanut jo paria päivää aikaisemmin tutkittaviksi.

Ja kuten kuvista saattaa havaita ei ole ihme, että syksyllä koneeseen valuttamani glygoli vuoti ulos pakosarjojen seutuvilta. Likakerroksen alta löytyneet lohkeamat ovat pakosarjojen alapuolella. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa. Moottorin talviteloille laittaminen on jonakin vuonna jäänyt pahasti puolitiehen ja koneeseen jätetty jäähdytysvesi on jäätyessään onnistunut tekemään tuhojaan.

Selvennyksenä vielä, että tässä moottorissa ei siis ole ollut lämmönvaihdinta, vaan sen sisällä on kiertänyt vesistön mukaan joko järvi- tai merivesi. Näin on käsittääkseni tuohon aikaan Wickströmien kohdalla menetelty lähes poikkeuksetta. Tästä samaisesta syystä valurautaisten moottorien vesikanavien seinämistä on tarkoituksella tehty paksuja, ruostumisen ja merivedenkestäviä. Muistan myös lukeneeni, kuinka tehtaan "tuotekehittelyyn" on joskus muinoin sisältynyt jopa jonkun asiakkaalta takuukorjaukseen tulleen moottorin kanavien ruostumisen tutkiminen.

Irroittelin nyt myös imusarjan tarkoituksenani puhdistaa huolellisesti silinterikansien väliin jäävä vuosien töhkäkerroksen peittämä rako. Ajattelin tämän manööverin samalla helpottavan hiukan moottorin mahdollista maalausta ja tarjoavan minulle myös tilaisuuden tutustua paremmin Herra Wickströmin sielunelämään. Operaatiota tehdessäni huomasin kuitenkin kannentiivisteen pullistuneen epämielyttävän näköisesti ulos. Tarkoitukseni ei alunperin ollut alkaa irroittamaan silinterikansia, muttä tämän löydöksen seurauksena ei oikein ollut enää muuta mahdollisuutta. Toisaalta sainpahan nyt vihdoinkin tekosyyn päästä kurkkaamaan koneen sisälle.

Koekäyttäessämme vaivalloisesti pyörinyttä moottoria pikaisesti sen edellisen "asuinpaikan" likaisessa ja pimeässä konehuoneessa viime kesänä, ihmettelin kovasti siitä kuuluvia suhahduksia. Aivan kuin puristus karkaisi silinteristä. Epäilin tuolloin asian kuitenkin johtuvan pari vuotta käyttämättömänä seisseen moottorin käynnistyksessä käyttämästämme puolipuristuksesta, starttipilotista tai esimerkiksi venttiilien mahdollisesta kantamisesta. Mutta näin ei sitten tosiaankaan ollut, vaan osa kolmossilinterin kannentiivisteestä oli työntynyt ulos.

Rakentelin kuormaliinoista tuollaisen köyhän miehen kannennostotyökalun, jolla sain tiukassa olleen ja varmaankin noin neljäkymmentäkiloisen valurautamötikän liikkeelle.

Yläpuolelta näkee hyvin, kuinka kannenpulttien välinen pala noin 2,2 millimetriä vahvasta luultavasti kuparista valmistetusta tiivisteestä oli revennyt pois paikoiltaan.

Kansi ja silinterit vaikuttivat silmämääräisesti tarkasteltuna onneksi ehjiltä. Huomattava ruosteinen töhnäkerros oli kertynyt silinterivuorista kanteen johtaviin jäähdytysvesikanaviin.

Tältä näyttävät vuonna 1960 valmistenumeron 2035 saaneen Wickström De-R moottorin kolmos- ja nelossilinterien männät.

Iskunpituudeksi mittasin aika tarkkaan 200 mm.

Porauksen ollessa 139,4 mm. Se tarkoittaa, että yhden silinterin iskutilavuus on noin 3052 cm2 ja koko koneen näin ollen noin 12,2 litraa.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmasti, että kolmossilinterin männän päässä oli jälkiä pakoventtiilin osumisesta siihen. Sen voisi kuvitella tapahtuneen silloin, kun moottori edellisen omistajan kertoman mukaan oli päässyt ryntäämään. Kierrokset olivat siis karanneet taivaisiin ja joitakin keinuvipuja oli rikkoontunut. Pois nostamani venttiilinnostimet vaikuttivat myös ottaneen osumaa äksidentissä, sillä samaisen kolmospytyn imuventtiilin nostotanko näytti banaanilta. Kyseesä tanko nro 6.

Puhdistelin vielä päivän lopuksi ilmansuodattimen, imusarjan ja venttiilikopat porakoneen teräsharjalla.

Jätin sitten projektin odottelemaan Tähdeltä kesällä löytämääni kannentiivistettä. Wickströmin tehtaan vaiheisiin tutustuessani on useaan otteeseen kerrottu heidän käyttäneen varsin pitkään moottorien kokoamisessa käsityövoimaa eikä niin sanotuista standardimitoista ole ollut tietoakaan. Sen huomaa varsin selvästi esimerkiksi erilaisten laippojen pultinreikien sijoittelusta. Osat eivät siis välttämättä käy kuin tiettyyn moottoriin ja vain tietyin päin. Luulisin ja toivoisin kannentiivisteen kuitenkin passaavan. Pakosarjojen korjaamiseksi olisi myös keksittävä ratkaisu, mutta palatkaamme niihin tuonnempana.