keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Koivukannanniemestä eteenpäin kohti Savonrantaa ja Puhosta.

Koivukannan lossin mantereen puoleisessa päässä sijaitseva pieni retkisatama ei ehkä ole kaikkein eniten yksityisyyttä kaipaavan venematkaajan lempipaikka. Nuotiopaikoilla grillaamassa ja iltaa istumassa käyvät lähialueen ihmiset sekä aivan vieressä yötä myöten liikkuva lossi aiheuttavat ymmärrettävästi hiukan ääntä. Ne eivät meitä kuitenkaan hätkäyttäneet, vaan pitkän ajopäivän jälkeinen yö nukuttiin Tähti -laivalla oikein makoisasti.

Koivukannanniemi.

Seuraavana aamupäivänä jatkettiin taas matkaa, kunhan oli ensin kierretty taaksemme poijupaikalle kiinnittynyt purjevene. Kyseisen paatin tapasimme muuten edellisen kerran Kotkan edustan Kaunissaaressa pari vuotta takaperin. Savonlinna ei kuulunut tällä kertaa matkaohjelmaamme, vaan huristelimme kovassa vastavirrassa masto kaadettuna Laitaatsillan kautta suoraan kaupungin pohjoispuoliselle Haapavedelle, josta suunnimme kohti Haponlahden avokanavaa. Siellä pysähdyttiin lounaalle ja pienille päiväunille, jottei homma menisi pelkäksi ajamiseksi. Jo vähän ennen kanavassa olevaa laituria täytyi nopeutta hiljentää, sillä peura ylitti uoman uimalla noin 50 metrin päästä edestämme.

Haponlahden kanava.


Illaksi jyristelimme vielä Savonrannan palvelusatamaan (671h.), jossa ei kylläkään ollut tarjolla minkäänlaisia palveluita, kun paikka oli kiinni. Eipä sillä, että niitä olisimme kaivanneetkaan, sillä kävimme ennen nukkumaanmenoa vain kylällä iltakävelyllä. Seuraavana aamupäivänä ennen laiturista irroittautumista ulkoilutin vielä laivakoiraamme rannassa. Tulin siinä samalla katsastaneeksi paikan infotaulua ja äkänneeksi sieltä aika kovan oloiset laiturivuokrat. Tällaisiin hintoihin päästään yleensä vain suuremmissa kaupungeissa, joten ehkä olikin ihan hyvä, ettei paikka ollut auki..

Savonranta.

Savonrannan Piippuhalli, jossa pidetään ainakin taidenäyttelyitä. 

Oli tainnut uittoporukalta jääkaappi tyhjentyä, kun pienemmän apuhinaajan kippari oli lähetetty kauppa-asioille. 

Jätettyämme Savonrannan taaksemme ajoimme muinaisen meteoriitin kymmenkilometriseen kraateriin muodostuneelle Oriveden Paasselälle, joka oli lähes peilityyni. Tuulettomat ja aurinkoiset olosuhteet houkuttelivat jopa kipparin kannelle, tosin ei auringonottoon, vaan vaihtamaan toiletin katon toimimatonta aurinkokennotuuletinta uuteen.



Selän pohjoislaidalla hommat olivat jo onneksi paketissa. Niinpä kippari tarttui taas ruoriin ja pyöräytti Tähden kaakkoiselle kurssille kohti Puhosta, erästä Pohjois-Karjalaan suuntautuvan reissumme pääkohdetta. Huomaan kyllä, että naureskelette siellä! Tuskin Puhos (677h.) nimittäin kuuluu juuri minkään huviveneen kohteisiin ylipäätään. Minua paikka on kuitenkin kiinnostanut siitä lähtien, kun kuulin siellä rakennetun Suomen ensimmäisen höyrylaivan.

Mutkikas ja paljon merimerkkejä sisältävä Puhoksen reitti näkyy tästä hyvin. Meidän satamapaikkamme oli kartassa numerolla 5524 merkityssä Myllyniemessä. Virallinen rahtisatama Port of Puhos löytyy numerolla 3 merkityn neliön itälaidalta.

M/s Adamas Port of Puhoksessa.
Ravintolalaivana toiminut ja nyt myynnissä oleva m/s Pyhäjärvi aivan Puhoslahden kaakkoiskulmassa.
Puhoksen suuri mies oli vuonna 1803 Kiteen Suorlahdella syntynyt Nils Ludvig Arppe. Perinnöksi saamansa Puhoksen sahan kautta hän kiinnostui ja päätyi kehittelemään monenlaisia liiketoimia ja uusia toimintamalleja monille aloille, niittyjen vesitysjärjestelmästä, meijerin (nykyäänkin toiminnassa oleva koulutila) kautta aina laivojen ja lotjien rakentamiseen. Puhoksen valimolla ja konepajalla tehtiin myöhemmin myös höyrykoneita, mutta vuonna 1833 valmistuneeseen Ilmariseen koneet ja niiden asentajat hankittiin vielä ulkomailta. "Ilmarinen veti sahatavaralotjia Saimaan eteläsatamiin toistakymmentä vuotta. Paluukuormaan lastattiin jauhoja, suolaa, kahvia ja muuta tarpeellista. Matkustajatkin pääsivät kyytiin, jos tilaa oli. Arppe vuokrasi alusta ja rahtitilaa myös muille." Näin kerrotaan satamapaikkamme lähelle Myllyniemeen pystytetyissä opastauluissa.


Mylly.

Kiskoilla liikkuva ja alapuolisessa kuvassa olevan voimalaitoksen ohittava uittonippujen kuljetusvaunu.





Puhoksen konepajan valmistama höyrykone.




Muutenkin paikkaan on selkeästi Kiteen kaupungin taholta satsattu. Nurmikot on leikattu, vanha mylly on edelleenkin käytössä ja tavallaan alueen merkittävästä teollisesta historiasta kertoo sekin, että tukkirekkojen kuljettajat vieläkin niputtavat kuormansa rannassa ennen kuin kurottaja nostaa ne järveen odottelemaan hinaajaa. Toki Puhos sijaitsee syrjässä pääväylistä, mutta palkinnoksi tänne poikkeamisesta saa rauhallisen sekä mielenkiintoisen satamapaikan ja mikäs sen parempaa!


Meille mukavaa lisäväriä Puhoksen pysähdykseen antoivat vielä Tähdelle vieraisille tulleet paikallishistoriaa tuntevat sukulaiset, joiden kanssa tehtiin pienet risteilyt lähialueelle sekä vesitse, että maitse. Kiertoajeluiden sekä niiden ohessa nautittujen lettukahvien jälkeen unikin taas maistui niin hyvin, että seuraavan aamun lähtö tapahtui vasta myöhään iltapäivällä. Vaikka taivaalta oli yön aikana tipahtanut joku vesikuuro, oli veneilykeli taaskin erinomainen. Niinpä ajelimme seuraavaksi Rääkkylän ohi aina Pyhäselälle saakka.

Pian Puhoksesta lähdön jälkeen vastaan tullut RMS Neudorf.

Tyyntä Orivedellä.


Kivisalmessa näkyi suuren proomun lisäksi olevan jokin pienempi hinaaja nostettuna rantaan.

Pyhäselkä. Vastarantaa hädin tuskin näkyy.
Tarkoitus oli alunperin rantautua Joensuuhun, mutta olosuhteet oikeastaan pakottivat meidät jäämään vielä yhdeksi yöksi ankkuriin Ison Pyhäsaaren pohjoispuolelle (682,5h.). Komea auringonlasku ja noin kymmeneen asti saaren takaa maltillisesti puhaltanut tuuli kruunasivat illan. Yhdentoista aikoihin jouduimme kuitenkin siirtymään paremmin voimistuneelta lounaistuulelta suojaavaan ankkuripaikkaan.

Illallinen valmistumassa.

Ankkurissa Ison Pyhäsaaren pohjoispuolella.

Tämän pätkän viimeiseksi aamuksi jäi siis vain lyhyt alle tunnin legi Joensuun Jokiaseman laituriin. Sieltä olimme nimittäin onnistuneet tutunkauppojen myötä hankkimaan laituripaikan Tähdelle kolmen seuraavan yön ajaksi.

Jokiasema Joensuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.