Bomba-Nurmes-Hiekkasaari

Matkalla Paalasmaalta Bomballe ja Nurmekseen nähtiin pari troolaria.

Bomballa (704h) uitiin, poreiltiin ja saunottiin uudessa hienossa kylpylässä tuntitolkulla ihaillen samalla Pielisen erinomaisen upeita maisemia. Vastaavilla näkymillä varustettuja ulkoporealtaita tuskin on Suomessakaan kovin montaa. Bomban talossa käytiin kahvittelemassa myös ja tsasounakin katsastettiin. Tosin jälkimmäinen ei ollut auki. Arkipäivän aamu juhannusviikolla toi mukavasti väljyyttä kaikkialle ja kun palvelukin oli kaikinpuolin hyvää ja vielä hintatasokin kohdillaan, ei Bombaa voi kuin suositella lämpimästi venematkan kohteeksi!

Bomban kylpylän rantaa.

Veneilypalveluista sen verran, että kylpylän laivalaiturin vieressä jyrräsi koko päivän ajan kaivinkone. Uutta nimenomaan huviveneille tarkoitettua laituria oli jo rakennettu hyvän matkaa laivamöljän itäpuolelle ja ABC:n väreissä oleva öljynimeytysainepiste oli odottelemassa paikoilleen asettamista. Tämän kuvittelisi tarkoittavan, että haluja venematkailun lisäämiseksi Bomballe olisi täälläpäin paljonkin. Ja varsinkin se tarkoittaa polttoaineen saantimahdollisuuksien parannusta Pieliselle, sillä tällä hetkellä koko järvellä ei ilmeisesti ole ainoatakaan toiminnassa olevaa tankkauspistettä. Uskomatonta!

Mekin hoidimme tankkien täydennyksen ajamalla seuraavaksi läheisen Nurmeksen sataman kaijaan, jossa sattui olemaan juuri paikallisen järvipelastusyhdistyksen harjoitukset käynnissä. Heidän partioveneensä miehistöstä ilmoittautui kysyttäessä samantien ystävällinen herrasmies vapaaehtoiseksi, käyttämään minua ja neljää mukaamme varattua kanisteria läheisellä huoltoasemalla. Rahaa tästä autoilureissusta hän ei suostunut ottamaan, vaan aikoi lähettää humoristisesti e-laskun, jota ei ole kuulunut! Suuret kiitokset siis sinnepäin!

Nurmeksen laivaranta.

Kun bunkrauksen lisäksi vielä kauppa-asiatkin oli Nurmeksessa hoidettu, lähdimme taas liikkeelle. Aikomus oli ajella vielä pari tuntia takaisin etelää ja Kolia kohti. Seuraavaksi päiväksi povattu yli 15 metriä sekunnissa puhaltava myrskytuuli oli syynä tähän. Pari tuntia myöhemmin päätös kuitenkin muuttui ja päätimme minimoida ajoajan huonossa kelissä. Niinpä annoimme Wickströmin laulaa juhannusaatonaaton kesäyössä, joka sattui myös olemaan kesäpäivän seisauksen ajankohta, vielä monta tuntia. Olikin onni, että päädyimme tällaiseen ratkaisuun, sillä yksi uskomattomimmista ikinä kokemistamme auringonlaskuista tapahtui matkan aikana Tähden perän takana lähes tyynellä Pielisellä.

Kolin kaksi huippua häämöttää taivaanrannassa.

Rantautuminen Kolin kansallispuistoon kuuluvaan Hiekkasaareen (710h) tapahtui, sen seuravaaksi päiväksi luvatulta ja jo matkan aikana virinneeltä etelätuulelta, suojaa antavalle pohjoisrannalle. Tähden keula työntyi rannan santaan liian kaukana, jotta tikkaita olisi voitu käyttää. Niinpä otimme perässämme uskollisesti seuraavan kumiveneen käyttöön ja soudimme sillä rantaan kiinnittämään harukset. Hyttysten hyökkäys jäi tästä operaatiosta päällimmäiseksi mieleen. Jopa laivakoiraa ötökkäarmaadat ahdistivat niin paljon, että se pyrki hetimiten, vain akuuteimmat tarpeensa hoidettuaan takaisin laivaan.

Hiekkasaari.