Törmäyslistan teko

Lopultakin, loputtoman koko talven kestäneen rälläköinnin, keväisen ruostesuojauksen, maalamisen ja vielä Viipuriinkin tehdyn visiitin jälkeen, alkoi sitten uusien törmäyslistojen teko Tähden kyljille. Alkajaisiksi listan kiinnityksessä tarvittavien niittimuttereiden, tai joidenkin tietojen mukaan mutteriniittien kiinnittämiseen, rakenneltiin varta vasten ulosvedin. Sillä M12 pulttikoolle tarkoitetut sinkityt ja sisäpuolisella kierteellä varustetut niittimutterit saatiin kiinnitettyä Tähden kylkipelteihin porattuihin 16 mm:n kokoisiin reikiin kunnolla. Syynä rakentamispäätökseen oli se, ettei näin suurelle niittimutterille löytynyt tähän hätään mistään järkevähintaista kiinnityspihtiä. Yli 400 euroa laitteesta, jota en välttämättä tarvitse tämän jälkeen enää koskaan, on mielestäni aivan liikaa! Arvaatte varmaan, että soitin kaikkien tuttavien lisäksi myös kaikki löytämäni rakennusväline- ja työkaluvuokraamot läpi, mutta kun ei löydy niin ei löydy. Laite piti siis tehdä itse!

Ulosvetimen ulompi levy oli liian ohut, joten sen vahvistukseksi piti laittaa kulmarauta.

Tässä kohden voisi käyttää kulunutta sanontaa "helpommin sanottu kuin tehty", sillä eihän se rakentaminen aivan niin kätevästi loppupelissään käynyt, kun ajattelemattomuttani valitsin ulosvetimeen toiseksi osaksi ruostumattoman latan, johon tehtyihin reikiin sain poltettua useamman kalliin rst:n poraukseen tarkoitetun poranterän. Levy oli myös liian ohut ja alkoi taipua työn edetessä. Joten en nyt oikeastaan tiedä, oliko tämä ratkaisu lopulta kovinkaan paljon parempi ja halvempi?

Törmäyslistan alkamiskohdan mittailua.. Tuumimista.. Miettimistä.. Välillä tuntui, ettei homma etene ollenkaan, kun kaikki aikaa menee vain suunnitteluun.

Jossakin vaiheessa ulosvedin kuitenkin valmistui ja pääsin aloittamaan niittaamisen. Paapuurin puolelta keulasta etenin kohti perää yrittäen jakaa kiinnityskohdat tasaisin välein. Haasteita hommaan aiheuttivat kuitenkin monet valmiit reiät, joista osa oli vain tukittu jossakin vaiheessa puutapeilla ja osaa taas oli käytetty edellisen törmäyslistan kiinnityksessä, jolloin kierretanko oli työnnetty niistä sisään ja kiinnitys hoidettu sisäpuolelle tulevalla mutterilla. Tällaisen kiinnitystavan mahdollistivat tuolloin vielä monet uretaanilla eristämättömät ja puukarneerauksella varustamattomat rungon sisäpuoliset osat. Nyt tällainen ei kuitenkaan enää ollut mahdollista, ja kun minkäänlaisten törmäyslistan kiinnikkeiden hitsaaminenkaan kylkipeltiin ei samasta syystä tullut kyseeseen, olin siis päätynyt niittimuttereihin.

Mutta niin.. Valmiita reikiä niittejä varten oli siis tarjolla yllin kyllin ja vain reikää hiukan suurentamalla olivat ne valmiita käyttöön. Vaikka olemassa olevat reiät helpottivatkin jonkin verran työtä, aiheuttivat ne myös päänvaivaa. Nimittäin niiden sijainti eikä etäisyys toisiinsa nähden ollut aina paras mahdollinen, eikä myöskään niiden linja kulkenut kaikilta osin optimaallisesti uuden listan suunniteltuun kulkuun nähden. Yritinkin löytää jonkinlaisen kompromissin asian suhteen ja käyttää kaikki valmiit ja myös puutapilla tukitut reiät hyödyksi. Tappienkaan jättäminen paikoilleen kun ei tuntunut kovin fiksulta. Päästyäni lopulta perään laskeskelin muistaakseni laittaneeni 16 tai 17 niittiä. Olisipahan kiinnitys näin tehtynä ainakin tarpeeksi tukeva. Edellinen lista kun oli kiinni vain 6-7 kohdasta kyljeltään. Tosin edellisestä poiketen uusi oli tarkoitus jättää kaikilta puisilta osiltaan myös irti kylkipellistä ja sen takia kiinnityspisteitä myöskin kaivattiin enemmän.

Suunnitelmat muuttuu.. Kun päädyin jatkamaan törmäyslistoja keulaan asti, jäi yksi valmiiseen reikään laitettu niitti tarpeettomaksi. Uusi listan linjaus siirtyi nimittäin näillä kohdin alemmaksi.

Seuraavaksi pintamaalasin kyljen niitteineen päivineen toiseen kertaan mustalla ja pyöräytin Tähden taas kerran ympäri. Sitten toistin samat manööverit toisellekin puolelle. Kun se puuha oli saatu päätökseen aloitin samantien Vuoksen sahalta hankittujen painekyllästettyjen 95x28mm lautojen kiinnittämisen päivän verran kuivumassa olleelle järven puoleiselle kyljelle eli taas käännettiin alus ympäri.

Tässä vaiheessa laituriparlamentti oli taas kerran puhunut ja heidän tuomiotaan yön yli pohdittuani, olin päättänyt jatkaa törmäyslistaa aiemmista suunnitelmista poiketen eteenpäin aina kokkapuuhun asti. Se tarkoitti vielä parin niitin lisäämistä keulan pelteihin molemmin puolin. Niissä ei kuitenkaan enää kauaa mennyt, joten uusi lista alkoi valmistua vauhdilla. Hankalimmat paikat olivat luonnollisesti keulan ja perän kaarevat osat. Esitaivutuksesta huolimatta kahden laudan yhtäaikainen asentaminen näihin laittoi yhden hengen remonttiporukan käyttämään kaikkia sekä fyysisiä sekä älyllisiä avuja.

Asiaa auttoi se, että aloitin kiinnittämisen toisesta ja kolmannesta pisteestä, mutta samaan aikaan pujotin parikymmensenttisen sinkityn kierretangon jo valmiiksi ensimmäiseenkin. Sitten kampesin kyljelle menevät laudat laituria vasten asettamallani lankulla ja kuormaliinalla kiinnityspiste kerrallaan edeten kiinni kylkeen. Samalla seurasin tietenkin listan kulkua myös mittaamalla sen etäisyyttä partaan putkeen. Kun laudoitus oli lopulta edennyt perään asti vedin viimeiseksi listan päädyissä olevien kierretankojen avulla myös ne kiinni.

Homma ei tietenkään oikeasti ollut näin yksinkertaista, sillä lommoisten ja kiemurtelevien kylkipeltien takia jouduin jokaisen kiinnityspisteen kohdalla mittailemaan tarvittavien aluslevyjen määrän ja miettimään 80 mm:n mittaisen pultin oikean upotuksen lautaan, jotta lista saataisiin kulkemaan mahdollisimman suoraan. Usein jo kiinni laitettu kohta oli myöhemmin käytettävä irti, kun vasta seuraavien kiinnitysten jälkeen näki, mihin kohtaan törmäyslista lopulta asettuu? Sen lisäksi jokainen noin kahdesta sadasta Helsingin Rakennuskiinnike -liikkeestä ostamastani haponkestävästä ja osittain hätävaraksi rautakaupasta hankituista RST-aluslevyistä siveltiin molemmin puolin liimalla. Samaa ainetta olin käyttänyt myös niittien tiivistämisessä. Kylkeä vasten tulevan ensimmäisen aluslevyn sisäreikä oli myös mitoitettu niitin kantaa suuremmaksi, jotta listan vastaan ottaman törmäyksen voima jakautuisi mahdollisimman suurelle alalle. Kahden ensimmäisen laudan väliin laitoin lisävahvuutta antamaan myös epoksin, eli ikäänkuin laminoin törmäyslistan ensimmäiset kerrokset yhteen. Lisäksi ruuvasin laudat mahdollisimman tiukasti terassiruuveilla yhteen.

Epoksia väliin.

Päällimäinen törmäyslistan kolmesta laudasta kiinnitettiin seuraavaksi ruuveilla kahden aiemman päälle. Siihen ei tarvinnut enää tehdä mitään sen kummempia työstötoimenpiteitä, kun olin upottanut kiinnityspulttit alempiin lautoihin. Pieniä haasteita senkin taivuttamisessa oli, mutta suurilla 6x80 mm:n puuruuveilla ja niihin tilapäisesti laitetuilla aluslevyillä, ruuvipuristimilla ja kuormaliinoilla sain nekin kuitenkin lopulta vedettyä kiinni. Noilla samoilla ruuveilla kiinnitettiin myös koko kakun koristeeksi tullut muovinen musta liukulista, josta seuraavassa kirjoitelmassa lisää.