Ennen kuin edellä mainittu miehistö oli kyydissä ja laiva kaikinpuolin lähtövalmiina, tehtiin kuitenkin kipparin toimesta kahdessa erässä yhteensä noin viikon verran remonttihommia. Näiden perioidien alkuun siistin vielä uudemman kerran kaikki talven aikana kyljistä poistamieni vanhan törmäyslistan kiinnikelappujen jättämät jäljet kulmahiomakoneen hioma- ja lappulaikoilla.
Alhaalla syksyllä irroitetun kiinnityslapun paikka, joka odottaa vielä siistimistä. Ylhäällä valmis, pohjamaalausta odottava kohta. |
Samalla poistin myös ylimääräisiä kiinnityslenkkejä yms. kyljessä olevia ulokkeita, jotka nykykäytössä vain haittaavat aluksen kunnossapitoa. Lappulaikkakierroksella yritin myös tasoittaa paksun maalipinnan, joka muuten sisälsi ainakin kahta erisävyistä valkoista, harmaata, mustaa ja joissakin paikoissa myös vihreää, ja nyt puhtaalle pellille puhdistamieni kohtien tasoeron mahdollisimman huomaamattomaksi. Seuraavaksi kiersin samat paikat, samaa lopputulosta tavoitellen vielä karkealla paperilla varustetulla hiomakoneella.
Hommat jatkuu illan pimetessä keinovalon voimin! Laivakoira on juuri tarkistamassa työnjälkeä. |
Tähti morjestaa Laimia. |
Jossakin välissä hoidin myös pari vuotta sitten tekemäni kaasupullosäiliön "viimeistelyn". Tein siihen silloin hölmöyksissäni kolme veden ja kaasun poistumisreikää. Yksinkin olisi riittänyt, joten nyt korjasin tilanteen. Samalla varustin tämän viimeisen reiän ulkopuolelle hitsatulla ruostumattomalla mutterilla, jotta talven ajaksi saan siihen pyöritettyä halutessani pultin, tukkeamaan reiän kokonaan. Toinen säiliön toimintaa ja veden sieltä poistumista haitannut seikka, oli sen pohjan pullistuminen keskeltä ylös- eli säiliöön päin. Se johtui wc:n ruisku-uretaanieristyksen paisumisesta, kun pohjan alle suhahti sitä vähän liikaa. Hallitunkilla oikaisinkin säiliön pohjan ennen kuin suihkuttelin sinnekin Annitrolia ja pohjamaalasin sen.
Sitten päästiin vihdoinkin itse asiaan eli varsinaiseen pintamaalaukseen. Yhden puolen yhtämittaiseen tauottomaan sutimiseen, tai oikeammin telaamiseen meni kaiteet ja korotetut reelingin osat mukaan lukien reippaat kuusi tuntia. Maalattu puoli oli myös heti käsittelyn jälkeen käännettävä järven puolelle suojaan laiturin törmäyssuojarenkaiden hankaamiselta ja luonnollisesti myös sen takia, ettei laivaan päässyt edes nousemaan kaiteiden ollessa juuri maalatut. Välitöinä telailin valkoisen maalin korotettujen reelinkien ulkopintoihin.
Tuosta valkoisesta päästäänkin sitten siihen tosiasiaan, että parin vuoden miettimisen jälkeen päätin nyt lopultakin vaihtaa Tähden rovin värin mustaksi, vaikka sen alle jäikin kauttaaltaan tehdyn hiekkapuhalluksen puuttuessa valkoinen maali. Täytyy sitten joskus telakalla hoitaa se asia kuntoon, jos valkoinen pilkahtelee naarmujen ja kolhujen takia ärsyttävästi pintaan mustan alta. Sanotaanko vaikka niin, että tämä on kokeilu! Joka tapauksessa pähkäilin ja pyörittelin tätä värinvaihtoasiaa päässäni monilta kannoilta, mutta kyllä lopulta suurin syy oli mieltymykseni mustien rovien tyylikkyyteen. Tottakai lialle ja ruostevalumille vähemmän arka väri vaikutti myös valintaan. Maaliksi Tähden aiemman mattamaisen ja ilmeisesti jonkinmoisen epoksimaalin tilalle, valitsin puolikiiltävän Normadur 65 HS polyuretaanimaalin. Saman, jolla hyttirakenteetkin viime vuonna pinnoitin.
Laivaharrastajan auringonlasku! |
Ja auringonlaskun "ihailun" seuraus seuraavana aamuna. |
Tähti on tässä kirjaimellisesti "black and white". |
Vaikka viikon verran pitkiä työpäiviä oli tähän mennessä tehty, oli vain lopulta todettava, ettei toisen pintamaalikerroksen maalaamiseen yksinkertaisesti riittäisi aika. Sovitun Viipuriin lähtöpäivän aamulla nimittäin kiirehdin vielä värjäämään viimeisiä kaiteen osia, mutta siis vasta ensimmäistä kertaa. Törmäyslistatkin olivat vielä luonnollisesti tekemättä! Ja se tarkoitti tietenkin sitä, että kanavassa ei sitten törmäiltäisi! Kaikkien lähtötohinoiden ohessa läiskäistiin myös kanavareissulla ehdottoman pakolliset 16 senttimetriä korkeat ja reippaat 70 senttimetriä pitkät nimitekstit kiireellä takaisin keulaan. Työtaakkaa hiukan helpottaakseni teetätin ne mustasta tarrasta Röysköllä. Edelliset hyvin paikoillaan pysyneet tekstitkin oli nimittäin toteutettu niin. Myös kumivene, uimatikkaat, perän käyttövesisäiliö ja esimerkiksi septisäiliö oli saatettava kaikessa kiireessä matkaa vastaavaan kuntoon.
Tärkeä osa lähtövalmisteluita oli myös Wilh Schaumanin kipparin käynti Tähdellä. Hän nimittäin paikallisti lopultakin VHF-puhelintamme alusta asti vaivanneen vian, maston nokassa olevan antennin ja kaapelin liitokseen. En siis monista yrityksistäni ja antennin mukana seuranneista ohjeista huolimatta ollut osannut tehdä sitä oikein. Jos oikein ymmärsin, niin jokin keskilangan säikeistä ei ollut oikeaoppisesti mukana tiukassa nipussa, vaan harotti erillään aiheuttaen antenniin "oikosulun". Onneksi asia kuitenkin selvisi ja puhelin nyt vihdoinkin toimii moitteettomasti. Tästä erittyiskiitos Schaumanin suuntaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.