Leppävirralta eteenpäin.

Pieni huomio blogin käyttöliittymään liittyen! Asiakaspalautteen perusteella pyydän huomioimaan seuraavan asian. Mobiililaitteilla tarinoita luettaessa eivät kaikki härvelit välttämättä näytä ollenkaan tietokoneversiossa sivun oikeassa laidassa olevaa vanhempien kirjoitusten valikkoa. Sivun ylälaidasta, jonkin kuvakkeen takaa se kuitenkin luultavasti ja toivottavasti löytyy! Sitten taas takaisin asiaan..


Palattuamme viikonlopun jälkeen takaisin aluksellemme otimme ensialkuun suunnan Leppävirran kylän toiselle puolelle Unnukan vierasvenesatamaan, jossa täytettiin Taipaleessa täyttämättä jäänyt ahterin vesisäiliö. Myös automme siirrettiin virran puolelta sinne, jotta sen hakeminen myöhemmin julkisilla olisi helpompaa.

M/s Murillo.

Rantautumisen parasta antia oli kuitenkin jo viime viikolla tavatun m/s Murillo hinaajan kohtaaminen uudelleen. Kantaessani tavaroitamme Tähdelle näin nimittäin aluksen kipparin ajavan rantaan moottoripyörällä ja menevän laiturissa parkissa olevalle hinaajalle. Hetkisen perästä kuulin apukoneen käynnistyvän ja niinpä lopulta uskaltauduin itsekin laiturille Murillon viereen. Esittelin itseni ja pienen jutustelun jälkeen pääsin jopa lyhyesti tutustumaan Laitaatsillan konepajalla vuonna 1914 W. Gutzeit & Co:lle valmistuneeseen alukseen. Komentosillan ja kyökin kautta etenimme konehuoneeseen ja tehtiinpä vielä pieni vilkaisu aluksen keulassa oleviin miehistön kajuutoihinkin.

En halunnut vaivata töihin lähdössä ollutta ja Murillon jo 20 vuotta sitten vuonna 1997 hankkinutta kipparia enempää, mutta kyselin kuitenkin lähtiäisiksi vielä hiukan heidän puuhistaan. Hän kertoi heidän yli kymmenen henkilöä työllistävän firman kuljattavan Saimaan saarista hakattua puuta proomuilla pääasiassa Varkauteen. Vuosien varrella on tullut tietenkin hinattua myös tukkilauttoja ja pyörähdettyä muun muassa Tähden kotisataman vieressä Kaukopään tehtailla Imatrallakin. Meren puolellakin on kuulema vierailtu lyhyesti, sillä muistaakseni Puolasta ostettuja proomuja on haettu joskus Saimaan kanavan alimman sulun eli Brusnitšnojen alapuolelta. Senkin sain kuulla, että puuta Murillon vetämässä kolmessa proomussa kulkee suurinpiirtein saman verran kuin esimerkiksi Tyrskyn työntämässä Vorokissa. Matkavauhti tosin on hiukan hitaampi. Murillon mitat ovat muuten 15,6 x 4,0 m. Moottorina on Volvo Penta ja aluksen kotipaikka on Kuopio.

Tässä videot Murillon lähdöstä Unnukasta sekä lyhyt ja hiukan suttuinen maistiainen konehuoneesta.

M/s Aku oli myös Unnukassa.

Murillo poistui parikymmen minuuttisen Tähtivierailun jälkeen töihinsä ja Tähti irroitti omat touvinsa lähteäkseen jatkamaan omaa taivallustaan kohti Konnusta. Sinne vanhaan ja kolmesta kanavakaivannosta keskimmäiseen saavuttaessa Wickströmin tuntimittari osoitti lukemaa 446,5h. Aikamme kuluksi kävelimme vielä illan päälle katselemaan juuri korjattua vanhinta kanavaa.

Ollessamme myöhemmin uuden kanavan tarkastuskierroksella ajeli paikalle kuin tilauksesta myös m/s Vekara, joka solahti sulkuun kuin hyvin istuva hansikas kipparin käteen. Kävelimme sulutuksen ajan aluksen vierellä ja ihmettelimme kanavan laidalle edellisen vierailumme jälkeen ilmestyneitä ja mielestäni hienon miljöön kokonaan pilaavia aitoja. Sellaiset olivat muuten rumentamassa näkymiä myös Taipaleella. Väkisin tulee pohtineeksi, että montakohan ihmistä on vuosien varrella hukkunut kanaviin, kun tällaisia kauheuksia tarvitaan? Konnuksessa aidat ovat vieläpä niin lähellä laidan pollareita, että köyden saaminen niihin on vähintäänkin haasteellista.

M/s Vekara.

Mutta se aidoista.. Mukavaa oli vaihtaa myös muutama sana Vekaran kipparin kanssa. Kehuimme heidän aluksensa käsitelytaitoja ja tietenkin huomioimme pilke silmäkulmassa myös tuoreet ja hyvästä huolenpidosta kertovat paikkamaalaukset laivan kyljessä. Saimme siinä samalla kuulla Vekaran olevan menossa viisi henkisen miehistönsä komennossa Siilinjärvelle hakemaan meille suomennetun tiedonannon mukaan jotakin "kiviaineslastia". Myös myöhään illalla Konnukseen yönviettoon ilmestynyt Murillo käytiin vielä uudelleen tarkastamassa yöllisellä laivakoiran ulkoilutusreissulla.

Alkuiltäpäivästä sitten jatkettiin taas matkaa. Ajatus, että suuntaisimme suoraan Kuopiosta mitään välittämättä Heinäveden suuntaan, jouduttiin tällä etapilla muuttamaan, sillä taas kerran alkoi harmaavesien pumppukaivon kohokytkin reistailemaan. Soittelin matkalta muutamaan paikalliseen venetarvikkeita ja veneitä myyvään liikkeeseen ja lopulta Kuopion Venevälityksessä tärppäsi. Sain vielä ylipuhuttua Armida -laivan Kuopiossa asuvan kipparin hakemaan kytkimen meille, sillä emme itse ehtisi liikkeen aukioloaikana paikalle. Suuret kiitokset siitä hänelle!

M/s Tyrsky tuli vastaan jossakin Puutossalmen lossin lähettyvillä.

Meille Armidalaisten toimesta uimurikytkimen luovutustilaisuuden aikana Maljalahdessa esitetty ja suurella ilolla vastaanotettu illalliskutsu, muutti suunnitelmiamme vielä entisestäänkin. Emme nimittäin kyenneet jättämään Kuopiota taaksemme ja jatkamaan matkaamme kohti Heinävettä lopulta kuin vasta seuraavana iltapäivänä. Silloin jyristelimmekin viisituntisen siirtymän aina Varistaipaleen kanavalle asti.

Tässä esiintyy hitusen liian kaukaa kuvattu m/s Ukko.

Ja tässä puolestaan mennään kohti Heinävettä.

Varistaipaleen kanava.

Varistaipaleessa toistui taas kolmen vuoden takainen jäähdytysvesiongelma, jossa sulkukammioon kovalla voimalla juokseva vesi aiheutti ilmataskun Tähden pohjakaivoon tai jäähdytysvesiletkuun. Tästä johtuen jäähdytysveden kierto lämmönvaihtimissa ja myös sen ulostulo kyljestä loppui tyystin. Tämän huomattuamme sammutimme tietenkin koneen ja käynnistimme sen hetkiseksi vain siirtyäksemme aina kammiosta seuraavaan. Näin päästiin ilman moottorin lämpöjen kohoamista helposti kanavan yläpuoliseen odotuslaituriin, jossa jäähdytysjärjestelmä ilmattiin kääntämällä käyttövedenotto ahterin vesisäiliöstä järvivedelle ja laskemalla vettä saunan ja tiskialtaan hanoista. Onneksi osasimme aiemman kokemuksen pohjalta olla varuillamme tämän asian suhteen!

Hitusen minua jäi kuitenkin mietityttämään se, kuinka jäähdytysjärjestelmä ilmaantuu itsestään talven ajaksi pohjakaivoon pumpatusta ilmasta ja muissa kanavissa tulevista ilmakuplista, mutta Varistaipaleen kuplat eivät kuitenkaan läpäise sitä? Asiasta keskusteltiin myös todella mukavan kanavavahdin kanssa, joka ilmestyi sulun laidalle kyselemään onko veden juoksutusvauhti meille sopiva.

Purjevene tuli meitä vastaan toisen ja kolmannen sulun välillä.

Lähdimme suuremman oikeudella ensin liikkeelle ja ajoimme Tähden seuraavan sulkukammion oikeaan laitaan aivan purjeveneen viereen. Se vaihtoi paikkaansa vasta sen jälkeen.

Varistaipaleen ja sitä seuraavan Taivallahden kanavien ylösnousemisen jälkeen jatkoimme vielä Juojärven itärannalle Pitkälahteen, jossa tuntimittari osoitti lopulta lukemaa 459h. Näin ollen olimme olleet mittarin mukaan Kuopiosta lähdön jälkeen liikkeellä kahdeksan ja puoli tuntia. Ainakin tunnin siitä sai Herra Wickström tosin huilia, kun oli sammutettuna kanavissa tuntimittarin koko ajan pyöriessä. En nimittäin jaksanut käydä konehuoneessa sammuttamassa sytytysvirtoja joka välissä.

Outokummun huvivenesatamana toimivasta Pitkälahdesta ei ole sen kummempaa tarinoitavaa. Kiertelimme vain suurella mielenkiinnolla tutkimassa rannassa olleita muita vanhoja aluksia, pieniä punaisia venevajoja ja verryttelimme pitkän matkan puuduttamia jäseniämme. Seuraavana aamuna lähdettiin puolestaan piipahtamaan Juojärven pohjoisosassa sijaitsevalla Tuusniemellä, josta tarjoillaan myöhemmin luettavaksenne miehistön kirjoittama raportti.