Vastusta oli, mutta remontti kuitenkin jatkuu..

Tähti eli S 25 elokuussa 1933 Santahaminan edustalla silloisessa ulkoasussaan.

Monenlaista vastusta oli tosiaan tarjolla edellisellä periodilla. Kirjoitan tähän alkuun myös eräästä sellaisesta vastuksesta, tai pitäisi ehkä paremminkin sanoa haasteesta, jonka olemassaoloon jo tämän kevään ensimmäisessä remonttikirjoituksessa vihjasin. Nimittäin siitä, teenkö remontissa Tähden kannalta juuri oikeita ratkaisuita? Mikä olisi fiksuinta ajatellen sitä tosiasiaa, että nyt on vain minun vuoroni säilyttää yli satavuotiasta laivaa ja sen mielenkiintoista historiaa jälkipolville. Ai mihinkö tällä viittaan? No muun muassa siihen, että oliko esimerkiksi etukajuuttamme eristeeksi tulleen valu-uretaanin laitto vanhan paneelin taakse juuri oikea ratkaisu? Olisiko peräsimen akselilla ollut vanha ketjuohjauksen kehä pitänyt kuitenkin säilyttää historiallisista syistä? Entäpä niittaamalla kokoonpannun tasaperän vielä jäljellä olleet tukikaaret? Näitä samoja kysymyksiä pohdin tietenkin myös pari vuotta sitten laittaessani keulapotkuria..

Kutakuinkin 800 metriä alkuperäisen mallin mukaan höylättyä mittatilauspaneelia.

Mielipiteitä on varmaan monia, kuten jokaisessa asiassa, mutta jotenkin olen varsinkin viimeisen vuoden mittaan kallistunut näissä asioissa sellaiseen näkökantaan, että tärkeämpää kuin jonkin yksittäisen rakenteen säilyttäminen, on ainakin Tähden tapauksessa, itse aluksen säilyttäminen elävänä. Eli siis käytössä ja kulussa, kuten vesikulkuneuvoista on tapana sanoa. Se, että laivallaolijat kaipaavat lisää nukkumatilaa tai se, että eristyksen ansiosta se on mahdollista pitää suuremman osan vuodesta liikenteessä ja vieläpä ilman ruostuttavan kondenssioveden valumista kyljen sisäpintoja pitkin, ovat siis mielestäni tässä tapauksessa painavampia argumenttejä. Tähden kohdalla on myös muistettava se, että se on "pilattu" perinnelaivarekisterin ulkopuolelle jo kauan sitten, joten sitäkään näkökohtaa ei tarvitse niin sanotusti hampaat irvessä noudattaa. Nämä ajatukset ovat tietenkin vain minun oma päähänpinttymäni, joista nyt tässä haluan Teille tämän hitusen verran piipittää.. Joka tapauksessa ne ovat kuitenkin jokaisen laivanvarustajan mietittäviä asioita, joita viimeistään erilaisia muutostöitä alukseen tehtäessä tulisi mielestäni ainakin vähäsen pohdiskella.

 Partiolaisten m/s Sissi lähdössä parin tunnin iltaristeilylle.

Sitten taas remontoinnin pariin. Neljää päivää kävin kotona elpymässä edellisen pätkän väsymyksestä. Nekin tosin sisälsivät muun muassa yli 1000 kilometriä autoilua ja pari työpäivää yms, mutta se kuuluu asiaan. Tähdelle palasin tauon jälkeen kuitenkin virkeänä tarkastelemaan edellisten reissujen työn tuloksia. Kaikki siellä oli ennallaan ja uretaanikin näytti pysyneen hyvin paikallaan. Ennen remonttihanskojen käteen laittamista tyhjensin vielä peräkärryn muusta roinasta ja poikkesin hakemassa Vuoksen sahalta (yrityksen facebook-sivut) kuorman mittatilaustyönä Tähteen höylättyä oksatonta mäntypaneelia. Vajaata kuukautta takaperin vein sinne malliksi pätkän etukajuutan vanhaa kapeaa 45 mm:n paneelia ja ystävällinen sahuri lupasi tehdä mittatilaustyönä teränkin, jotta laivaan saadaan varmasti alkuperäisen kaltainen sisustus. Ja kun kerran teräkin valmistettiin varta vasten, otin paneelia samalla reilumman erän. Itseasiassa tarpeisiini nähden tuplamäärän. Hintakin oli tietenkin sitten sen mukainen eli lähemmäs 1000€.

Rantavarasto kuivaamona.

Kuorman kanssa Niskalammille palattuani oli tarkoitus ensitöikseni käsitellä osa paneeleista punertavalla mahongin värisellä petsilakalla ja siirtää loput pois kärrystä varaston suojiin. Se homma ei kuitenkaan päässyt edes kunnolla alkuun, kun sain riemastuksekseni audienssin kiertoajelulle m/s Wilh Schaumaniin. Jutun lähdettyä luistamaan, siellä vierähtikin useampi tunti ja niin petsaus pääsi vauhtiin vasta iltamyöhällä. Viimeiset valmiiksi pätkityt paneelit käsittelin vasta auringon laskeuduttua Tähden hakuvalon toimiessa työvalona.

Se lienee kaikille selvää, mutta mainittakoon kuitenkin vielä erikseen, että tunnelma Niskalammin möljällä on ollut kyllä erinomainen koko remontin ajan. Olen saanut tutustua useisiin minulle ennestään tuntemattomiin laivaharrastajiin ja tarkemmin myös muutamiin kotilaiturimme laivoihin. Kaikenlaista ohjetta ja neuvoa sekä tietenkin myötätuntoa on jaettu pyytelemättä puolin ja toisin. Työkaluja, tarvikeita ja vieläpä kahviakin on tarjottu, joten mikäpä täällä on harrastellessa!

Ensimmäinen luukku..

Ja toinen luukku. Onko tämä sitten se laivaharrastajan joulukalenteri..?

Seuraava päivä alkoi uretaaniruiskutuksen suojausteippauksien irroittelulla. Samalla sahasin ja puukotin myös ylimääräisiä purskeita pois paneeleiden edestä. Sen jälkeen päätin vihdoinkin selvittää miltä messin takaosan turkkilevyjen alla näyttäisi. Sinne kun ei ole rakennusvaiheessa eikä sen jälkeenkään tehty minkäänlaisia huoltoluukkuja. Sen tiesin, että vannasputken päälle melkein talinauhaboksista aina messin ja takahyttien väliseen laipioon asti on valettu paksu kerros painolastibetonia. Pienistä ja liian ylhäällä olevista veden valumareisitä taskulampun avulla tiirailemalla olen jo aikoja sitten huomannut, että siellä välkehtii vesi. Silläpä asia olikin tämän remontin yhteydessä otettava selvityksen alle.

Välilaipion, kylkipellin ja painolastibetonin rajaama allas messin lattian alla. Aiheuttajana väärin valettu betoni ja väärään kohtaan tehdyt valumareiät.

Ensimmäisen aukon tein jääkaapin eteen ja siitähän riemu sitten alkoi. Seuraavana syntyi reikä pykälää edemmäs lattian alaisen välilaipion etupuolelle ja sitten päästiinkin jo jääkaapin alle. Vasta siinä vaiheessa kaikki hankalasti valettavat paikat olivat tarpeeksi hyvin esillä. Tarkistusluukkuja tehdessäni ja asiaa laiturilla liikkuneiden laivakollegoiden kanssa tuumittuani, olin nimittäin päättänyt oikaista betonilla lanttokohdat ja tehdä samalla oikeanlaiset kaadot pois pellistä, jotta vesi ei ainakaan seisoisi kiusallisesti juuri pellin ja betonin rajassa.

Voin sanoa, että juuri tätähän minä olin etukäteen pelännyt. Hyvää asiassa oli tietenkin se, että nyt vihdoinkin siihen saatiin lopullinen varmistus. Ja onneksi kylkipelti ei myöskään vaikuttanut ruosteen alta todellakaan miltään paperilta. Tosin ainoa tapa saada siihen lopullinen varmuus, olisi mittausreiän poraaminen. Se ei nyt vain vedessä ollessa oikein käy päinsä. Lopputuloksena tästä paljastuksesta todettakoon kuitenkin, että painolastibetonin valu on vuosia sitten tehty rehellisesti sanottuna aivan päin peetä!

Läheltä piti -tilanne.

Tilanne oli kuitenkin hoidettava nyt jollakin tapaa ja tartuinkin tästä syystä härkää rohkeasti sarvista. Puhdistelin sekä kaavin betonien päältä ja sivuilta vanhaa maalia, ruostetta ja kaikenlaista muutakin töhkää varmaan puolikkaan sankollisen. Imin myös pumpulla kaikki lätäköt kuiviin ja pyyhin vielä koko komeuden räteilläkin ennen kuin jätin kuivumaan. Lohduttava asia oli myös se, että piikattuani betonia tehdäkseni vedelle parempia valumareittejä huomasin sen olevan kuivaa heti pinnan alta.

Lattian alaisten laipioden vesireikien parantelun lisäksi leikkasin niihin myös tuleville johdotuksille ja letkutuksille uudet kulkureiät. Näin perähytin lämmitysvesiputket, sähköistykset ja myös ohjauksen letkut saadaan kivuttomasti kuljetettua pilssissä oikeille paikoilleen.

Mukavaa vaihtelua näihin hanskat kädessä tehtäviin ryskähommiin tarjosi vielä iltapuhteella, ennen saunaa tehdyt takakajuutan väliseinän kiinnitysjuoksut.

Pohja jääkaapin alta.

Seuraavan päivän aloitin myös aikaisin, kuten kaikki muutkin päivät. Ennen aamun kauppareissua olin jo tehnyt peräpiikin vesisäiliöön letkulähdön sekä siivonnut ja järjestellyt paikkoja. Lappeenrannan Puuilosta ostin tällä reissulla kaikkea tarvittavaa ja K-Raudasta puolestani lastasin peräkärryyn havuvaneria mm. takahytin punkkien pohjalevyiksi. Betonikin löytyi sieltä ja heti samantien Niskalammille palattuani alkoikin valutalkoot. Minkäänlaisia lastoja ei turkkipeltien alapuolisissa ahtaissa väleissä mahtunut käyttämään, joten suoritin nämä talkoot kirjaimellisesti käsityönä. Ylijääneellä massalla viimeistelin vielä vesisäiliön pohjan kaatoja ja nyt vihdoinkin sain senkin projektin siihen pisteeseen, että seuraavaksi kuvittelisin pääseväni epoksikerroksen tekoon.

Ohjauksen hydrauliletkujen irroitus, öljyjen tyhjennys ja kulkureitin vaihto pilssin kautta takahyttiin.

Kun valutyöt oli purkissa tein turkkilevyihin puhkaisemiini reikiin eristetyt luukut, jotta messissä liikkuminen olisi taas helpompaa. Niiden valmistuttua siirryin jo pitkään odottamani paneloinnin pariin. Sekin homma - niinkuin moni muukin - tuntui ennen käyntiin lähtöä kestävän ikuisuuden. Irroittelin ja kohdistelin eri seinien paneeleita useaan otteeseen ennen kuin löysin lähtötasolle mieleiseni "koron". Halusin myös, että kaarevan kyljen (hytin pisimmän seinän) ylälaidan ns. paraatipaikalla olevat paneelit olisivat näkyvissä mahdollisimman suurelta osin kokonaan ja tekisin seinien eri päiden korkeuserosta johtuvan paneelien lyhentämisen sitten piilossa punkkien takana. Sekin oli erona taloissa tapahtuvaan panelointiin, että jouduin tämän takia aloittamaan työn ylhäältä ja etenemään alaspäin.

Uuden vesiyhteen poraus peräpiikin säiliöön. Vanha jäi "tuuletusreiäksi" betonin alle.

Luukkujen teko.

Tämän periodin viimeisenä aamuna suunnittelin ja rakentelin vielä useamman tunnin punkkien runkoja. Tällä työvaiheella oli tarkoitus lähinnä saada itselle ennen kotiin lähtöä kuva, miltä hytti tulisi valmiina näyttämään. Punkkien leveydeksi ei valitettavasti näytä saavan juurikaan yli kuuttakymmentä senttiä. Hytin korkeamman tilan kohdalla oleva istumamahdollisuus näyttäisi kuitenkin toteutuvan aivan kuten 190 senttinen sängynpituus ja muutamat säilytyspaikat laukuille.

Panelointia.

Punkkien suunnittelua.