Veneilyvuoden ensimmäinen yöpyminen Tähdellä tuli toteutettua Niskalammen kotilaiturissa. Myös pääsiäistä ja pitkääperjantaita juhlittiin siinä samalla. Nimestään huolimatta perjantain pituus ei kuitenkaan yksin näyttänyt riittävän kaikkien suunnittelemieni tehtävien suorittamiseen laivalla, vaan päädyin tulemaan jo edellisenä iltapäivänä ylimääräisten ruokatarpeiden ja petivaatteiden kera paikalle.
Ensitöikseni virvoittelin kamiinan ja laitoin sen tulille saadakseni nostettua pari asteisen sisälämpötilan ennen iltaa yöpymiseen kelpaavaksi. Palomaljaa puhdistaessa ja sytytyspuuhia hoitaessa huomioin myös ilokseni yksinäisen huviakun jännitteen olevan aurinkopaneelin ansiosta melkein 14 volttia. Talven akkuhuolien jälkeen se aiheuttikin huomattavia ilontunteita. Kaikki muukin oli tarkistuksen suorittaessani aluksella kunnossa.
Tuollaisen sotkun harrastamiseni oli tuottanut konehuoneeseen vain tunnin paikallaolon jälkeen. Ensimmäiseksi hommaksi olin etukäteen kokoamaltani työlistalta poiminut moottorilatureille ja jäähdytysvesipumpuille käyttövoimaa antavan hihnapyörän kierrosluvun mittaamisen. Syynä tähän mittaukseen oli Nettivaraosasta puolella alkuperäisestä hinnasta löytämäni parin vuoden ikäinen, mutta käyttämätön 140 ampeerin Sterling-laturi. Ennen sen asennusta halusin nimittäin tietää minkälaisilla kierrosluvuilla se tulisi hidaskäyntisen Wickströmin mukana pyörimään ja olisiko tarvetta hihnapyörien kokojen muuttamiseen olemassa.
Yllä remontin lähtötilanne. 24V laturi ylimmäisenä ja 12V laturi alimmaisena.
Kierrosluvun selvittääkseni irroittelin moottorilaturien ja vesipumppujen suojuksen. Seuraavaksi löysäsin kaikki hihnat irti, jotta pääsin käyttämään konetta pumppuja pyörittämättä ja pohjaventtiiliä avaamatta. Vanhojen laturien hihnapyörät ovat eri kokoiset Sterlingiin verrattuna, joten täysin luotettavia tuloksi niiden avulla en olisi onnistunut saamaan.
Imuilman esilämmitystä käytettyäni ja vain noin viisi sekuntia pyörittyään Herra Wickström heräsi virkeänä talviuniltaan. Laserkierroslukumittarilla sain tällöin arvatenkin tuplanopeutta moottoriin verrattuna pyörivän hihnapyörän nopeudeksi 920-930 rpm.
Mitattuani kierrosluvun jälkeen uuden laturin ja moottorin hihnapyörän halkaisijat sain laskemalla tulokseksi seuraavaa. Uusi laturimme pyörisi tyhjäkäynnilla vähintään 1400 rpm ja pääasiallisilla ajokierroksilla jo noin 2400 rpm. Näin ollen se lataisi tyhjäkäynnillä 70A ja matkanopeudella noin 110A eli huomattavasti paljon paremmin kuin edellinen 55A:n laturimme. Ostamani Sterling on nimenomaan tarkoitettu käytettäväksi hidaskierroksisissa koneissa ja se aloittaakin lataamisen jo 1000 kierroksella minuutissa.
Linkki laturin valmistajan sivuille: http://www.sterling-power-usa.com/library/sterling%20power%20alternators.pdf
Ajattelin myös varmistaa uuden laturin luotettavan toiminnan järjestämällä sille tuplahihnoituksen. Tämän mahdollistaakseni jouduin jumppaamaan yhdellä hihnalla pelittävän vanhan 24V laturin vanhan 12V laturin paikalle alas konehuoneen lattianrajaan ja sijoittamaan uuden 12V laturin sen paikalle koko paketin ylimmäiseksi. Ylintä laturia lähinnä olevassa moottorin hihnapyörässä kun sattui juuri sopivasti olemaan yksi hihnaura kokonaan vapaana. Uutta laturia en tietenkään saanut heittämällä paikoilleen, sillä tuplahihnoitus aiheuttaa pienen kiinnityskorvakoiden siirto-operaation. Kotiläksyksi jäivätkin uusien korvakoiden hitsaushommat.
Olin myös hankkinut Motonetista uudet kupariprikat syksyllä kunnostamani vanhan öljynsuodattimen öljyputkiin sillä en saanut niitä enää vanhoilla tiiviiksi. Prikkoja vaihtaessani irroitin samalla jo kolmannen kerran koko kyseisen suodatinpaketin, sillä se ei yrityksistäni huolimatta ollut aiemmin tullut tiiviiksi. Kuten jo olen kertonut niin öljyn vuotaminen järveen palaavan jäähdytysveden sekaan näyttää kyllä loppuneen, mutta sen sijaan moottorin sisällä kiertävä glygolivesi pyrki suodattimen raoista itsepintaisesti tippa kerrallaan pihalle.
Yllä kuva lämmönvaihtimen sisälle. Näiden putkien läpi järvivesi kulkee viilentäen samalla koneen sisuksissa kiertävää jäähdytysnestettä.
Hioin, puhdistin ja lopuksi vielä kuivasin lämpöpuhaltimella tiivistyspinnat erityisen huolellisesti ennen tiivistysliiman levittämistä. Seuraavaksi painoin varsinaisena tiivisteenä toimivan suuren O-renkaan huolellisesti paikoilleen runsaan liiman kera ja kiristin koko paketin kasaan. Vasta seuraavana aamuna liiman varmasti kuivuttua laitoin vedet takaisin koneen sisään ja kuinka ollakaan, vaikutti järjestelmä vihdoinkin tulleen tiiviiksi.
Yksi suunnittelemistani hommista oli potkurinakselin heiton mittaaminen uudelleen. Edellinen mittaus ja koneen alustava rihtaus, kun suoritettiin syksyllä aluksen ollessa vielä telakkavaunujen päällä. Suurimmillaan noin 0,5 millimetrin heittoja sain uudella Motonetista 59 eurolla hankkimallani heittokellolla. Tämä tarkoittaa sitä, että käyn vielä joku päivä oikein ajan kanssa koneen suuntausrulianssin uudelleen läpi ja yritän saada heitot niin pieniksi kuin puurimoja tärinänvaimennuksena käyttävän ja suoraan runkoon pultatun Wickströmin kanssa ylipäätään on mahdollista.
Takakajuutan rikkoutunut jääkaappi lähti nyt myös viimeiselle matkalleen. Onneksi se mahtui ulos takatäkille johtavien portaiden yläpäähän rakennetusta kapista.
Vuoden ensimmäinen ulko-uintireissu ja koko Tähden aikaisen seilailumme ensimmäinen tipahtaminen järveen tuli myös koettua. Sitä ei toteutettu oikeaoppisesti reelingin yli leiskauttamalla vaan hiukan nolosti astioidenpesureissulla rantakiviltä. Olin puhtaat kipot ja kupit kädessä kääntymässä pois märiltä ja ei millään tavalla jäisiltä jalansijoiltani, kun kenkäni yllättäen luiskahti. Ennen kuin ehdin reagoida sen kummemmin asiaan huomasin seisovani vyötäisiä myöten vedessä. Pelastautumista takaisin rannalle viivytti hetkisen järveen manööverin aikana hujan hajan heittämieni astioiden poimiminen mukaan.
Onneksi oli varavaatteet mukana ja onneksi takin taskussa ollut puhelin ei kastunut. Jatkossa kännykän paikka tulee kyllä aina olemaan sisällä veneessä aivan kuten veneilijöitä on kaikkialla neuvottu tekemään.
Tuossa aamusumua pitkänäperjantaina 2015 Imatran Niskalammilla. Päivän tästä hiukan kirkastuttua ja loppujen listan hommien valmistuttua suuntasin kotimatkani ensin Joutsenon Likolammen satamaan ja sieltä vielä Lappeenrannan Perinnelaivatelakalle. Kun olin kerran liikkeellä yksin, ajattelin kaikessa rauhassa käydä katselemassa laivoja ennen ajomatkaa pääkaupunkiseudulle. Katselun lomassa oli myös mukava jutustella muutamien paikalle sattuneiden laivamiesten kanssa ja nähdä monien projektien edenneen suurin harppauksin talven aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.