Kamiinan puhdistusta ja "vähän" muutakin..

Pieni vierailu Niskalammilla oli taas pari viikkoa takaperin paikallaan, sillä olin saanut järjestettyä sitä varten puolentoista päivän mittaisen aukon kalenteriini. Kuului käynnin ohjelmaan toki muutakin kuin itse vierailu, muun muassa Tähden kamiinan puhdistus sekä komentosillan takaisen pikkuruisen salongin pöydän palauttaminen takaisin alukselle. Sen todennäköisesti kosteuden takia kieroutunut pöytälevy oli ollut oikomishoidossa kotona. Lisäsin samalla pöytään myös pienet laidat, jottei tavarat Wickströmin tärinän ja esimerkiksi aluksen aallokossa keikkumisen johdosta tipahtaisi niin helposti lattialle.

Ensimmäisenä paikanpäälle saapuessani ihmettelin kuitenkin paksuun lumihankeen jääneitä jalanjälkiä rannassa olevan sähkötolpan luona sekä pistorasiasta irti otettua roikkaa. Tällaisesta ei ainakaan muistini mukaan ollut kenenkään toisen aluksen kipparin kanssa puhetta, joten hiukan oudolta tuntui, että joku ulkopuolinen olisi viitsinyt nähdä tällaisen vaivan ja käydä oikein asioikseen irroittamassa Tähden maasähköjohdon. Jos muistatte niin viime visiitin lopuksi jätin vuorokausiajastimeen kytketyt huvi- sekä starttiakkujen laturit lataamaan patteristoja, jottei pakkanen tekisi niille pahojaan. Ohuen lumikerroksen peittämistä, mutta korkeintaan viikon takaisista jäljistä päättelin kuitenkin, että suurempaa vahinkoa tuskin oli tämän episodin johdosta päässyt syntymään, sillä kahden tunnin päivittäisellä latausajalla olivat akut varmasti riittävän täynnä johdon irrotessa, kun edellisestä käynnistäni oli nyt ehtinyt vierähtää jo melkein kuukausi. Erikoinen sattumus joka tapauksessa! Kävi toki sellainenkin mielessä, että olisiko joku epähuomiossa ottanut väärän paatin johdon irti tolpasta?

Tästä huolimatta Tähdellä oli kuitenkin "onneksi" kaikilta muilta osin asiat erinomaisessa kunnossa. Jo mainittujen akustojen jännitteet olivat 12,7 V ja 25,7 V. Pilssissäkin vedenpinta oli entisellään ja pohjakaivossa oli ilmaa aivan kuten edelliselläkin käynnillä. Lumikuormakaan ei ollut kansilla juuri mainittavasti lisääntynyt ja kun jäidenkään puristus ei näyttänyt aluksen oloa haittaavan totesin hyvilläni, alles klar!

Kun loma-anomukseni mahdollisti myös yöpymisen Niskalammilla päätin seuraavaksi ja itseasiassa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, puhdistaa oikein perusteellisesti Kabolan valmistaman lämmityskamiinamme. Eihän täällä koko yötä palellakaan viitsisi! Viimeisen reissun aikana tammikuussa lämmitin tosiaan osoitti mieltänsä savuuttamalla ja jopa sammumalla, joten nyt oli todellakin korkea aika tutustua sen sisuksiin kertyneisiin karstoihin.

Ensimmäiseksi nostin piipun pois paikoiltaan ja totesin sen olevan sisäpinnaltaan yllättävänkin puhdas, varsinkin jos ottaa huomioon kannelle viimeisen lämmityskerran aikana sen kautta lentäneen nokipaljouden. Nuohosin hormin kuitenkin kauttaaltaan rannan varastovajasta löytämälläni mopilla. Seuraavaksi vääntelin auki kamiinan yläosan lisäilmanottoaukon juuruksessa olevat neljä 17 mm:n mutteria ja nostin kyseisen hökötyksen pois paikoiltaan. Sen alta paljastuivat kahdeksan veden lämmittämisestä vastaavaa putkea. Tai oikeammin voi sanoa, että niiden olisi pitänyt paljastua! Putkien pintaan kertynyt nokikerros oli nimittäin niin mittava, ettei niitä meinannut sen alta edes erottaa. Ei siis ole ihme, että jotakin lämmitysongelmia oli ollut.

Puukon, hammasharjan näköisen pienen teräsharjan, hiomapaperin ja imurin avulla putsailin putket ja tulipesän seuraavaksi kauttaaltaan. Palomaljasta nostin pois sen keskellä olevan verkkohäkkyrän ja sitä pystyssä pitävän peltisen rinkulan. Tämän olen toki tehnyt monesti ennenkin, mutta nyt raaputin lisäksi maljan pohjan vielä aiempiakin kertoja huolellisemmin puhtaaksi. Myös polttoaineen virtausreitin puhtaanapidosta vastaavan tikun otin kokonaan ulos reiästään. Vaihdoin sen juuruksen tiivistyksestä huolehtivan O-renkaan samalla uuteen. Itseasiassa en ole aivan varma minkälainen tiiviste siinä on alunperin ollut, sillä entinen oli hiiltynyt lähes olemattomiin.

Lopuksi irroitin vielä kamiinan edessä polttoaineen tuloputkessa olevan lasisen vedenerottimen ja putsasin sen. Kuten seuraavasta kuvasta huomaatte, sen pohjalla olikin aikamoinen kerros ruskeaa vedensekaista naftaa.

Nämä manööverit suoritettuani ja kasattuani uudelleen koko hökötyksen, lurautin tapani mukaan kamiinan pohjalle korkillisen Sinolin polttogeeliä ja laskin sinne polttoainetta. Hetki vierähti, ennen kuin omasta erillisestä tankista painovoimaisesti virtaava polttoaine ilmasi järjestelmän. Sitten vain tulitikku palomaljaan ja niin alkoi lämmitys toimimaan. Iltapäivän tuulenpuuskat koettelivat heti laitteen toimintavarmuutta ja toden totta, näytti siltä, että se oli nyt parempi. Niiden voimasta hormi otti kyllä lisäilmaa toistuvasti sitä varten kamiinan yläosaan/piipun alaosaan rakennetusta luukusta, mutta savua ei kuitenkaan tullut sisään eikä liekki maljassa sammunut. Näyttääkin vahvasti siltä, että puhdistus teki näiltä osin tehtävänsä! Myös ulkoilman kanssa saman lämpöinen, eli lähtötilanteessa lähes kymmenen astetta miinuksella ollut kiertovesi, alkoi lämmetä varsin nopeasti.

Seuraavana aamuna irroittelin vielä tunnin ajan moottorissa kiertävän jäähdytysveden putkistoja. Tämän tarkoituksena on vaihtaa metalliputkien välissä olevia lyhyitä kumisia letkunpätkiä uusiin sekä tehdä esimerkiksi pakosarjan päällä oleviin laippoihin uudet tiivisteet ja eliminoida näin vuosien aikana syntyneet pienet nestevuodot kokonaan pois. Lohkon kyljessä oleva, todennäköisesti jonkin vanhan jäätymisvaurion peittävä laippa, on ajatus myös käyttää pois paikoiltaan. Otan siitä Teille kuvan myöhemmin, kun se unohtui tällä kertaa kokonaan. Myös vanha öljynjäähdytin, jonka jo kertaalleen muutama vuosi sitten kunnostin on varmasti otettava irti. Tässä linkki siihen tarinaan. Järveen palaavan jäähdytysveden joukkoon on nimittäin viime syyskesästä lähtien alkanut Wickströmin käynnistyessä ilmestymään taas muutama öljytippa, jotka järven pinnalle joutuessaan leviävät kauniiksi kalvoksi. Syy siihen löytyy todennäköisesti tästä nimenomaisesta öljynjäähdyttimestä/suodattimesta, kuten aiemminkin.

Mukavasti ovat Wickströmillä laittaneet tuon jäähdytysvesiputken laipan. Venttiilikoppa on nimittäin irroitettava ennen kuin sen toisen kiinnityspultin saa kokonaan auki.

Siinäpä ne sitten olivatkin melkein kaikki tämän käynnin puuhat. Vielä eräs tärkeä syy tähän nimenomaiseen vierailuuni Tähdellä kuitenkin liittyi. Sen verran voin asiasta tässä seuraavaa blogikirjoitusta mainostaakseni paljastaa, että se liittyy Saimaan alueen Wanhojen Laiwojen Regattaan! Ja vielä tarkemmin kolmekymmenvuotisen regattaperinteen alulle laittamiseen. Mutta kun pysytte jatkossakin Tähtilaivan taajuudella niin asia varmasti selviää... Lopuksi vielä muutama huurteinen kuva Niskalammilta kotiinlähtöpäivän aamulta!

M/s Otto.

M/s Nils ja taustalla Otto.

M/s Laimi.

M/s Sissi ja sen etupuolella Laimi.

M/s Wilh Schauman ja sen takana m/s Lypsyniemi.

M/s Lypsyniemi.

Lypsyniemi, Wilh Schauman, Sissi, ja Laimi.