Vanhan törmäyslistan lappujen poisto jatkuu..

Ilmatieteenlaitoksen antama säätiedotus lupasi pariksi päiväksi sateetonta ja osin aurinkoistakin keliä, joten veri veti laivamiehen vääjäämättömästi harrastuksen pariin Niskalammin satamaan. Päätin olla tällä kertaa asettamatta käynnilleni liian suuria tulostavoitteita, tai ainakaan olla ottamatta toimenpidelistalle liian monia asioita, jotta tärkeimmäksi katsomani ja jo viime kerralla aloittamani vanhan törmäyslistan kiinnityslappujen poisto, menisi oikeasti eteenpäin.

Alkuun oli jo kuukausia sitten näpertelemäni ja laiturilta vesirajaan laskettava työtaso kuitenkin saatettava ensimmäistä kertaa toimintakuntoon. Autoon mahtumisen takia sitä työvaihetta ei ollut voinut tehdä kotona, missä itse teline oli suunniteltu ja kasattu mahdollisimman pitkälle. Aamun lähtökahinoissa pois matkasta unohtunut hitsausmaski meinasi tosin miinoittaa koko tämän kasausoperaation, mutta onneksi laivamiesten pettämätön tukiverkosto auttoi ongelman ratkaisemisessa ja maski ilmestyi kuin tilauksesta rantaan. Suuret kiitokset siitä!

Maskia lainanneen tuttavan kanssa kahvikupposen ääressä tapahtuneen tarinoinnin ja telineen valmistumisen jälkeen, siistin hiomalaikalla laiturilta käsin jo edelliskerralla poistamieni lappujen hitsausjälkiä ajohytin kohdilta, ennen kuin laskeuduin noin 10 senttimetriä vedenpinnan yläpuolela riippuvalle lavitsalle. Taktiikka oli muilta osin sama kuin viime kerralla. Ensin viillot kaikkiin lapun kolmella laidalla oleviin hitsaussaumoihin ja sitten sorkkarauta kiilaksi lapun ja kyljen väliin. Tällä tavoin sain myöhäisiltapäivään mennessä irroiteltua lapukoita ainakin parin metrin matkalta, sekä siistittyä kyljen ja vielä käsiteltyä paljaalle pellille jääneet kohdat Annitrolilla.

Kaunis auringonlasku sai minut tekemään myös päätöksen, että ajaisin vielä yöksi Satamosaareen. Olin pyöritellyt asiaa mielessäni päivän mittaan ja lopulta en keksinyt mitään järkevää syytä olla laittamatta jo muutamaa viikkoa sitten talvehtimiskuntoon pantua konetta taas kerran käyntiin ja ajelematta pimenevässä illassa saareen.

Lännen puoleisen tuulen keikuttelun saattelemana kiinnityin noin tunnin perästä tyyrpuurin kyljeltä lahden itäpuoliseen laituriin. Ruokailun ja kirjan lukemisen lomassa lämmitin tällä kertaa vain saunan, sillä olin päättänyt olla askartelematta saaressa enää mitään, jotta puhtia riittäisi seuraavan aamupäivän puuhiin. Ainoa pieni operaatio oli kamiinan savutuksen ihmettely. Koneen imuilman ja konehuoneen tuulettimen yhdessä muodostaman imun ja kiinni unohtuneiden korsteenin alapään luukkujen takia, oli korvausilmaa konehuoneeseen yritetty imeä kamiinan kautta. Savua ei onneksi tullut sisään, mutta tuli pesässä pääsi melkein sammumaan ennen kuin huomasin tapahtuneen. Asiaan saattoi vaikuttaa osaltaan myös navakka tuuli. Luukut aukaistuani ja rantaan päästyäni kaminan liekki kuitenkin virkosi omia aikojaan, joten sen enempää harmia ei tästä asiasta onneksi ollut.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ajaa hurautin tiheän sumuseinämän edellä takaisin kotisatamaan. Yö saaressa oli mennyt hyvin, vaikka toisessa laiturissa olleet ampuivatkin vielä yömyöhään useampaan kertaan metsässä veneidensä lähellä ilotulitteita. Onneksi ei sentään taivaalle! Laivakoira niitä hiukan säikähti ja ehkä hiukan itsekin niistä ärsyynnyin, kun olin nimenomaan halunnut tulla tänne paikan syksyisen rauhallisuuden takia. Pakko myöntää, että mietin jopa Tähden ajamista näin kukon pieraisun aikaan heidän uinuvien veneidensä viereen, ja sumutorven soittamista, sekä paattien valokuvausta tänne blogiin, mutta pidättäydyin kuitenkin molemmista. Mitäpä sillä enää voittaisi?

Kotirantaan päästyäni jatkoin vielä aamupäivän kylkilistan parissa ja sain lopulta hommat siihen pisteeseen, että noin 1/4 osa kylkien yhteensä noin 130 lätkästä on nyt otettu pois. Sen jälkeen pakkailin kotimatkaa varten työkalut ja muut tavarat takaisin autoon. Päätin myös jättää Tähden vielä ajokuntoon mahdollisia uusia reissuja silmällä pitäen. Aivan lähi viikkoina ei säätiedotuksen mukaan nimittäin pitäisi olla vaaraa sään merkittävästä kylmenemisestä.

Tuossa vielä kuva uudesta telineestä. Laituriin kiinnitettävä osa ja lavaa kannatteleva osa ovat siis erillisiä, joten tason etäisyyttä veden pinnasta voi säätää portaattomasti.

Mainittakoon tässä ensi kertaa julkisesti myös sellainen pitkin vuotta mielessäni pyörittelemäni asia, että olen tuuminut pistäväni Tähtilaiva-blogin muutaman viikon päästä talvitauolle ja ehkä jopa kokonaan lopettavani uusien tarinoiden kirjoittamisen. Päätöksen takana on tunne, että katson kolmen ja puolen vuoden tarinoimisen kertoneen varsin paljon ja havainnollisesti tästä ajoittain haastavasta, mutta myös todella monipuolisesta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta. Itsestä myös tuntuu, että päivitykset alkavat hiukan toistamaan itseään. Mutta katsotaan nyt mihin tulokseen lopulta päädyn..