Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 2/2.

Seuraavan päivän siirtymä vei meidät aluksi takaisin Utulan lähelle Huuhanrantaan, jossa yritimme etsiä muutamaan otteeseen syvempää uomaa, jotta voisimme käydä uimassa oikein komean oloisella hiekkarannalla. Pohja tuli kuitenkin ensimmäisellä lähestymisyrityksellämme vastaan niin kaukana rantaviivasta, että jouduimme käyttämään konetta kiireen vilkkaa taaksepäin ettemme vain juuttuisi kiinni. Uudella yrityksellä lähestyimme matalan alkua vieläkin hitaammin, mutta niin vain perän takaa Huuhanselältä puhaltanut lounaistuuli tarttui Tähteen ja käänsi sen jarrutettaessa poikittain tuuleen. Ajauduimme tämän jälkeen hetkessä kyljittäin jo aivan vieressä olleeseen matalaan, jossa kalarauta tarrautui johonkin korkeampaan hiekkapenkkaan kiinni. Keula oli kuitenkin onneksi irti, joten käänsimme sen keulapotkurilla ja peräpotkurin potkaisuilla takaisin ulapalle. Samalla kalarautakin vapautui pohjan otteesta ja saimme ajettua parikymmentä metriä takaisin ulapallepäin. Siellä turvallisemmilla vesillä luovuimme uusista rantautumisyrityksistä ja pudotimme ankkurin noin kuuden metrin syvyyteen.

Huuhanrannan koukerot. Ensimmäinen lähestymisyritys alkaa pisteestä, jolloin laitoin plotterin päälle.

Upea uimaranta oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kuvassa näkyy epäselvästi myös pohjasta pölläyttämämme hiekkapilvi.

Lounas syötiin niillä sijoilla. Sen jälkeen annettiin ruoan laskeutua kaikessa rauhassa kannella todella aurinkoiseksi muuttunutta päivää paistatellen. Juuri kun olimme myöhemmin ajatuksissa lähteä kumiveneellä rannalle alkoi tuuli kuitenkin tuoda päällemme lännen suunnalta todella synkkiä sadepilviä. Puhurikin voimistui siinä samalla ja aurinko meni pian kokonaan pilveen. Näin ollen tämä uimareissu kuihtui kokoon ennen alkamistaan. Tämän kesän säät ovat kyllä olleet valtaosaltaan juurikin kuvatun kaltaisia. Tilanteet ovat vaihtuneet sellaisella vauhdilla, ettei mukana ole tahtonut pysyä.

Pienen neuvonpidon jälkeen uimareissu unohdettiin lopullisesti, ankkuri nostettiin ja lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Kutveleen avokanavan kautta luikautimme itsemme Suur-Saimaalta Saimaalle ja onnistuimme siinä samalla väistämään pahimman sadekuuron.

Proomuletkan edessä m/s Rami ja m/s Maria tai Marja.

Kyläniemen pohjoisrantaa mukaillen ylitimme seuraavaksi Myhkiönselän ja kurvasimme noin tunnin ajelun perästä Lamposaaren itäpuolella olevan pienemmän Aittasaaren rantaan. Saaren suojaisella ja rantautumiseen hyvin soveltuvalla länsirannalla on meillä ollut aikomus vierailla monesti aiemminkin, mutta jostakin syystä suunnitelma on aina peruuntunut ennen lopullista toteutumistaan. Nyt Aittasaareen kuitenkin vihdoinkin päästiin ja kylläpä vaikutti paikka mukavalta.

Rantaan ladotut kivikasat osoittivat meille muutamia enimmistä kivistä raivattuja kohtia. Nopeasti syvenevä pohja oli näissä kohdissa sorainen ja se soveltuikin erinomaisen hyvin keulan rantaan ajamiseen. Myös rannan puut olivat sopivan lähellä harusköysiä ajatellen. Aivan viereisen rantakallion laella oleva tulipaikka oli tietenkin myös laivamiehille sopivalla ja makkaranpasitoon hyvin käypäisellä aidolla teräsritiliköllä varustettu jne.. Mikä parasta, saarten väliseen suojaiseen sopukkaan ei pääsisi puhaltamaan suoraan kuin louteistuuli. Pohjoistuulen laineet sinne toki saattavat hiukan käydä, mutta kuten todettua, erinomainen paikka tämä Aittasaari!!

Illan aikana meidät ylitti pari rankkaa, mutta onneksi lyhyttä sadekuuroa, joten pääsimme myös ulkoilemaan saaressa ja laittamaan ruokaa tulipaikalla. Kumiveneellä soudeltiin ja tutkittiin ympäristöä laajemminkin ja todettiin myös muutaman muunkin kohdan jyrkän rantakallion sivulla olevan kiinnittymiseen sopivia. Saunan lämmettyä pääsimme illanpääle myös uimaan, lämpimään noin 18 asteiseen järviveteen.

Tätä, ja kaiken lisäksi harvinaisella päiväsaunalla ryyditettyä, puuhaa jatkettiin myös seuraavana todella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Näistä tunnelmista olikin todella haikeata irroittautua myöhään iltapäivällä kotimatkalle. Jokaisen kesän loppupuolella mieleen hiipivä kaihomieli sai silloin otteen koko miehistöstä ja ajelimmekin Tähden vaitonaisina takaisin kotilaituriinsa. Imatralle alkuillasta päästyämme siivosimme vielä laivamme sisätilat, jotta vasta reilun kuukauden päästä tapahtuva paluu takaisin veneilyn pariin olisi mahdollisimman mukava. Auto pakattiin myös samalla valmiiksi, joten aamulla ei sitten ollutkaan edessä kuin hei hein ja kiitoksien sanominen tästäkin kesästä Tähdellemme!