Pyhtään Kaunissaari

Kuten taisin edellisessä blogikirjoituksessani kertoa, saaristolaistunnelmaa tarjoilevaan Pyhtään Kaunissaareen olisi jossakin vaiheessa palattava. Se, että paluu tapahtuisi näin pian oli kuitenkin yllätys meillekin. Tähti oli viettänyt nimittäin vain viitisen päivää Loviisassa Tullisillan laituriin kiinnitettynä, kun miehistö ilmoitti ykskantaan, että vesille olisi taas päästävä. Tällä kertaa tarjolla olisi työkiireiden takia vain pari päiväinen purjehdus, mutta se ei tuntunut ketään suuremmin haittaavan. Se, että lyhyen reissumme matkakohteeksi valikoitui taas Kaunissaari johtui puolestaan siitä, että edellisen vierailumme jälkeen olimme puhuneet saaren mukavasta tunnelmasta juniorimiehistöllemme, joka oli nyt ilmoittanut, että se olisi tämän lyhyen risteilymme ainoa mahdollinen kohde.

Pari tuntia meillä hurahti rannassa lähtövalmisteluihin. Sitä ennen oli myös vierailtu Loviisan merenkulkumuseon museolaiva-Onnissa, johon saimme kutsun edellisviikon Svartholman vierailullamme. Aluksen pohjan kunnostusurakka oli tarkemmin ottaen käyntimme aiheena, sillä olin "erehtynyt" Svartholmassa sanomaan, että kuulostaapas mielenkiintoiselta projektilta. Saapas nähdä mihin tämä möläytys sitten lopulta johtaa..

Onnin pääkone.

Ruostevaurioita aluksen pohjassa.

Tullisillan möljä jätettiin taakse kaiken edellä kerrotun jälkeen puolipilvisessä säässä ja noin 7 metriä sekunnissa puhaltavassa länsituulessa. Sen suurempaa aallokkoa emme tuollaisen puhurin olettaneet reitillemme nostattavan joten suunnimme itsemme leppoisissa tunnelmissa kohti itää, Kaunissaaren länsipuolista selkää ja sen takana siintävää saarta. Muutamaa tuntia myöhemmin aallonmurtajien välistä satama-altaaseen saapuessamme ajoimme samaa kyytiä myös meitä vapaana odottavan länsipuolisen laiturin päätyyn. Laituripaikka löytyi siis tälläkin kertaa kuin tilauksesta.

Viime kerran tavoin Tähti sataman ainoana vanhana aluksena sai taaskin suurta huomiota osakseen. Laituriin sivutuulessa kiinnittäytyessämme viereisen purjeveneen avuliasta kipparia piti jopa pyytää siirtymään sylilapsensa ja koiransa kanssa hiukan kauemmas, jottei mitään vahinkoa vain pääsisi tapahtumaan. Taisin vain ilmaista komentosillan ovesta huikatessani pyyntöni hiukan liian sotilaalliseen sävyyn, sillä kyseistä kaveria ei näkynyt missään ennen iltaa. Tuolloin menin kuitenkin kättelemään hänet, esittelemään itseni ja pyytämään anteeksi käytöstäni. Yritin myös samalla selittää, kuinka puolenmetrin päässä Tähden keulasta ja ankkurista pienen lapsensa kanssa heilakalla laiturilla seisova kaveri oli hiukan huonossa paikassa, kun samaan aikaan vedätin tuulen takia sringillä perää kiinni laituriin.

Olimme saaren rannassa sen verran ajoissa, että ehdimme vielä syömäänkin Kaunissaaren maja nimeä kantavan viihtyisän ravintolan terassille. Mainoksensa mukaan saaren parhaita pizzoja tarjoileva Kahvila Merituuli jäi näin ollen käymättä. Ehkä ensi kerralla sitten. Palan painikkeeksi nautittiin tietenkin ruokajuomaa ja trubaduurikin ilmestyi yllättäen viihdyttämään meitä ja tässä vaiheessa vielä varsin vähäistä asiakaskuntaa. Lisää väkeä ilmaantui vasta myöhemmin illalla Kotkasta tulleen yhteyslautan saavuttua satamaan.

Seuraavana ajoittaisia kuurosateita tarjonneena aamupäivänä kuulimme jungmannien seuraavan toiveen. Se kuului "Tänään ei ajeta minnekään". Rannasta oli nimittäin löytynyt muitakin samanikäisiä, joiden kanssa mm. jalkapallo ja frisbeen heittely vaikutti sujuvan varsin hyvin. Jos nuorisolla oli tekemistä, tarjoiltiin sitä myös laivan huoltoporukalle. Vasta reilun vuoden ikäinen käyttövesipumppumme oli nimittäin edellisenä iltana alkanut temppuilla pumppaillen lyhyitä pätkiä lopulta jopa alle 10 sekunnin välein. Löysin asiaa selvittäessäni hiukan kosteutta pumpun imuputken liittimistä. Epäilinkin tämän johdosta alkuun syyksi pohjakaivolta tulevan imuputken tai sen liittimien vuotoa kunnes paljastui, että roska pumpun painekytkimessä olikin kaiken takana. Kolmen tunnin ähellyksen jälkeen kaikki oli kuitenkin taas kunnossa ja minäkin pääsin rantaan jutustelemaan muiden seilorien kanssa. Iltapäivä ja ilta kului tästä eteenpäin rattoisasti tarinoiden sekä grillikatoksessa ruokaa laittaen. Muutamat kanssaveneilijät kävivät myös illanpäälle tutustumassa Tähteen, kun kiinnostus vanhalla aluksella veneilyyn oli herännyt.

Eräs satamatoimiston seinustan penkillä kanssani jutustellut kaveri paljastui myös jonkin Kalarannan konepajan entisen omistajan lähisukulaiseksi. Saaressa kuuluu myös olevan jonkun konepajan vanhan hitsarin kesäpaikka. Mukavia kohtaamisia siis. Muistutuksena epätietoisille kerrottakoon taas kerran, että Tähti on vuosina 1951-1985 ollut kyseisen kotkalaisen konepajan laivojenkorjausalus nimeltään Työmoottori 1.

Näissä leppoisissa tunnelmissa vietettiin aikaa Kaunissaaressa aina seuraavaan aamuun saakka, jolloin edessä oli kotimatka. Ainoa kertomisen arvoinen tapahtuma tällä siirtymällä on Loviisan Tullisillan laituriin kiinnittyminen. Se ei nimittäin meinannut onnistua paikallemme pysäköineen purjeveneen takia. Ymmärsin veneen kipparin kertomasta, että hekin olivat sopineet satamakonttorissa kahden yön kestoisesta kiinnityksestä laituriin, mutta ilmeisesti siellä ei ollut muistettu meidän jo aiemmin tekemää kahden viikon sopimusta. Olin kyllä ilmoittanut meidän olevan pari päivää poissa, mutta palaavan sitten taas takaisin laituriin.

Joka tapauksessa purjevene oli kiinni juuri siinä laiturin päädyssä, joka on oikeastaan ainoa mahdollinen pidempiaikainen kiinnityspaikka tässä kaijassa. Ajoittain Loviisan lahdella navakasti puhaltavat etelätuulet saattaisivat nimittäin työntää Tähden matalan perän laiturin eteläpuolelle kiinnityttäessä sen avonaisen sivun alle ja sellaista riskiä en uskaltanut tietenkään ottaa, kun emme itse olisi paikalla ainakaan seuraavaan viikkoon. Lopulta aamu-uniltaan herätetty kippari kuitenkin ymmärsi yskän ja siirsi miehistönsä kanssa 2,3 metrin syväyksellä varustetun veneensä poissa tieltämme. Suuri syväys oli ilmeisesti ollut syynä myös laiturin valintaan, sillä tuollaisella veneellä ei ymmärtääkseni pääse Loviisan Laivasillan vierasvenelaituriin.