Loppukiri

Muutaman turkkipeltien kannatusraudan olin vielä viime periodin päätteksi leikannut pois ahterihytin lattialevyjen tieltä. Tällä olin saanut hytin koko 0,5 neliöisen lattiapinnan tasaiseksi. Pääsinkin tämän johdosta heti Niskalammille taas "kotiuduttuani" tutustumaan lattiavanerin leikkaamisen saloihin. Mittasin, sahasin, sovitin, ähelsin ja luonnollisesti kiroilin yhden ainoan levynpalasen kanssa monta tuntia. Se ei vain kertakaikkiaan näyttänyt haluavan mennä paikoilleen. Lattiavanerin ja kyljen paneloinnin sauman yhteen sovittaminen alla olevien kannatinrautojen ja niitä osittain peittävän uretaanin päälle tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Vanerin lopulta asetuttua iltapäivällä paikoilleen petsasin rannalla paneeleita taas lisää, sillä niitä tarvittaisiin edellisessä jutussa mainitsemani hyttien välilaipion panelointiin. Samalla tuli tuuletettua myös hiukan pääkoppaa edellisen työvaiheen rasituksista.

Kotoa löytynyt vesivaneri, joka on joskus toiminut ovena jossakin kaapissa.

Ahterihytin lattialevy valmistumassa.

Ja lopulta paikoillaan.

Niskalammilla poikkesi myös tämän päivän aikana Joutsenon Dieselasennuksen Vanha Herra Pasanen, joka nykyisestä veneettömyydestään huolimatta vaikuttaa ikuiselta venemieheltä. Hänen missionaan oli Wickströmin ruiskutuspumpun viime kesän loppupuolella alkaneen kroonisen öljyvuodon eliminoiminen. Minulla oli tarkoitus viedä pumppu Heille tutkittavaksi, mutta niin vain veri veti Herra Pasasen rantaan. Pitkän pätkän tuumimme asiaa puhuen samalla kaikesta muustakin. Elämänkokemusta ja ajatuksia jaettiin puolin ja toisin miehekkäästi Wickströmiin konehuoneessa nojaillen. No ehkä minä taisin olla enemmän kuuntelupuolella..

Kuten edellisessä tarinassa kerroin, porasin tällaisia valumareikiä pilssivedelle messin lattian alaisiin laipioihin.

Seuraavana päivänä vedin peräpiikissä olevan vesisäiliön letkun pohjakaivon seutuville ja kierrättelin ohjauksen hydrauliikkaletkut pilssin kautta takaisin sylinterin luokse. Sitten nostin edellisenä iltana maalaamani painolastikanget paikoilleen takahyttien lattioiden alle. Painolastin maalauksesta on pakko sanoa, että ajatuksenani ei todellakaan ollut käyttää aikaani sellaiseen, mutta kun kuulin partiolaisten tekevän todennäköisesti niin.. Niin en vain pystynyt jäämään huonommaksi tässä asiassa. Heh!

Betonin ja kylkipellin raja.

Maalasin myös painolastibetonin ja kylkipellin rajan reilulla maalikerroksella, jotta siitä tulisi mahdollisimman tiivis. Vielä iltapuhteella irroittelin ruiskutuspumpun, jonka olimme työryhmän kanssa päättäneet viedä seuraavaksi aamuksi pajalle. Mitään selkeätä paikkaa öljyvuodolle ei siis ollut etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta muutamia veikkauksia oli jo kuitenkin olemassa. Dieselhuollon leikkauspöydällä ongelman toivottiin joka tapauksessa lopulta löytyvän.

Vesisäiliön letku valmiina pohjakaivon luona.

Kaikenlaista letkua, putkea ja johtoa alkoi kertymään hyttien lattioiden alle.

Seuraava aamu alkoi taas kauppareissulla Lappeenrannan Puuiloon ja Motonettiin. Näitä reissuja on tiliotteesta päätellen tullut tehtyä jo useampia. Tarvikkeita on kuitenkin hankittava, joten ummistin taas kerran silmäni ostoksia maksaessani. Työmaalla hommat jatkuivat kaasupullosäiliön kannen tekemisellä. Sen olin päättänyt hitsata kokoon ylimääräiseksi jääneiden turkkipeltien palasista.

Tätä hommaa tehdessäni sadattelujeni saattelemana paikalle saapui naapurialuksen kippari. Hikikarpalot otsalla helmeillen pyysin häntä kokeilemaan hitsaamista Tähden mukana meidän omistukseen siirtyneellä halvalla hitsausinvertterillä. Minusta kun tuntui, että se aina muutaman sekunnin välein pätkäisisi kokonaan virran syötön. Ensimmäisen sauman poltettuaan Kippari kuului hitsausmaskin takaa sanovan "odotapas niin minä haen sinulle toimivan koneen, jotta pääset asiassa eteenpäin". Sain näin vapautuksen siitä harmituksesta, kun olin jo pitänyt itseäni aivan toivottomana hitsarina. Puikon oikeaa kokoa ja virtamäärää hakemalla saumaa ei vain millään tuntunut syntyvän. Vielä kaasusäiliötä kasatessa laite oli toiminut jollakin lailla, mutta nyt saumaa alkoi syntyä vasta uuden aparaatin ilmestyttyä työmaalle. Tämän jälkeen luukku valmistui ja kiinnittyi Tähden takakanteen sellaisella vimmalla, että laiturilta kuulin jopa jonkun paikalle sattuneen asiantuntevan kylänmiehen tokaisevan "siellähän tuntuu puikko palavan". Hymynkare suupielessä kiitin kohteliaasti kannustuksesta. Kannen vihdoin valmistuttua pohjamaalasin vielä samalla tohinalla sen sekä kaasupullosäiliön sisäpuolen.

Ahterihytin punkkien kannakkeiden tekeminen odotteli minua tämän työvaiheen jälkeen. Niiden valmistuttua laitoin puolestani ympäri messin lattiaa remontin edetessä seilaneen jääkaapin takaisin omaan kooloonsa. Ahterihytistä poisottamani vannasputken rasvaprässin maalasin myös kiiltävällä mustalla maalilla edustavaksi, sillä olin ajatellut sijoittaa sen paraatipaikalle konehuoneeseen.

Jossakin vaiheessa näin myös myynnissä olevan Otto-laivan koeajolla.

Seuraava remonttipäivä toi tullessaan kaasuasennuksen viimeistelyn. Imatran Kodinkonehuollon mukava kaveri kävi tekemässä liitokset itse asentamani kaasuputken päihin. Putkisto koeponnistettiin ja tarvittavat asiapaperit vaihdettiin ja niin oli sekin kohta valmis.

Sissi-laivalta sain "lainaksi" muutaman desin vihreätä kansimaalia, jonka sivelin kaasupullosäiliön kannen ja muidenkin takatäkin paikkakohtien pintaan. Sissin varastoista minun varastoihin siirrettiin samalla myös hieno puulaatikollinen uusia käyttämättömiä Wickströmin varaosia. Kannentiivisteitä, venttiileitä, venttiilijousia, venttiilinnostimia ja vaikka mitä. Ne ovat luultavasti - ainakin kannentiivisteet - meidän koneeseemme (100-130 hv) sopimattomia. Sississä on nimittäin tietämykseni mukaan ollut pienempi 70-80 hevosvoiman mylly, jota muuten Dieselasennuksen Pasanenkin kertoi joskus vuosia takaperin käyneensä ehostamassa. Kirjoittelen näistä aarteista myöhemmin lisää kuvien kera. Mutta joka tapauksessa tiedoksi jo tässä vaiheessa, että jos joku tällaisia alkuperäisvaraosia tarvitsee niin ei muuta kuin viestiä tulemaan. Täältä niitä nyt löytyy.

Seinä valmistumassa ahterihytin ja wc:n välille.

Takahyttien väliseinien ja oviaukkojen tekeminen alkoi pikkuhiljaa olla ajankohtainen työvaihe. Olin miettinyt asiaa moneen kertaan. Pyöritellyt ja käännellyt vaihtoehtoja päässäni, mutta silti tuntui, että portaiden ja kahden oven sovittaminen samalle puolen neliön alueelle on vain yksinkertaisesti mahdoton urakka. Aina tuntui tila jossakin suunnassa loppuvan kesken. Tämän ongelman ratkaisuun käytin lopulta jo useampaan kertaan ainoaksi asiaa eteenpäin vieväksi toimenpiteeksi muodostunutta menetelmää. Nimittäin mopon ajamista rohkeasti rotkoon. Katsotaan sitten tapahtuneen jälkeen miten korjataan ja muutetaan.. Leikkasin siis 12mm:n havuvanerista seinäpalaset ja aloin sovittamaan. Ja niin siinä vain kävi, että lopulta useamman tunnin puurtamisen jälkeen yhden aikoihin yöllä väliseinärungot olivat pystyssä ja paikoillaan.

Seuraava päivä toi tullessaan katsastuksen, josta suoriuduttiin edellisetn vuosien tuomalla rutiinilla joutuisasti. Sitä ennen aamulla ehdin myös vetämään pilssiin takahyttien eristetyt lämmitysputket. Niitä en kuitenkaan ehtinyt vielä kytkemään ja patteritkin on vielä hankkimatta, mutta jospa kesäajan pärjailisimme näin. Pohjakaivon yhteyteen näpräilin myös iltapäivän kuluessa venttiilit käyttöveden tulolähteen valintaa varten. WC ottaa edelleenkin vetensä koko ajan järvestä tai merestä, mutta suihku/tiskialtaan veden saa halutessaan nyt myös säiliöstä.

Kaikki messin neljä lattialuukkua olivat näitä operaatioita varten auki ja niin päätin samalla laittaa myös vannasputken rasvaletkun paikoilleen. Rasvaprässin uusi paikka löytyi myös konehuoneesta helposti. Vaihteiston ja moottorin liitoskohdassa sattui nimittäin juuri sopivasti olemaan muutama sopiva kiinnityskorvakko vapaana.

Hytin yläosan eristys retkipatjalla jonka kiinnitin peltiin Bison Tix-liimalla.

Wc:n kattovaneri (4mm koivu) ja uudet takaportaat.

Ruiskutuspumppu palasi myös reissultaan takaisin omalle paikalleen Wickströmin kylkeen. Jonkinlainen vuotopaikka oli löytynyt sen sivussa sijaitsevan siirtopumpun laipasta. Myös yksi ruiskutuspumpun neljästä kiinnityspultin reiästä varustettiin uudella millikierteisellä sisäkierteellä. Alkuperäiset tuumakoon kierteet olivat siellä päässeet varsin huonoon kuntoon, vaikkei pultti vielä ollutkaan kokonaan korkannut. WC-pöntön, jonka olin pitkän suunnittelun päätteeksi kuitenkin päättyänyt vaihtaa sähköiseksi hain myös päivän aikana matkahuollosta. Vessa sai myös katon koivuvanerista, jonka taivuttelin paikoilleen suojaamaan retkipatjalle tehtyä ohutta eristystä.

Kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuvat työvaiheet aiheuttavat joskus ylimääräisiä haasteita. Tässä on menossa messin ja takahytin välisen laipion paneloinnin kiinnitykseen tarvittavien naulojen lyhennys.

Vielä piti muokata myös rakenteita, jotta paneeleille saatiin tarpeeksi tilaa.

Tässä pari esimerkkiä siitä, kun hommat ei väsyneenä mene putkeen. Väärin leikattuja puunkappaleita. Ja sama virhe vielä pariin kertaan!!!

Ja taas alkoi uusi päivä. Näpertelin heti aamutuimaan viimeiset välilaipion paneloinnit loppuun. Sitten siirryin takaportaiden taustan paneloinnin kautta tekemään vessan lattiaa. Vanerista sahailin sinne sopivat kappaleet, jotka pinnoitin epoksikerroksella helppoa puhtaanapitoa ajatellen. Tein myös pienet laidat tähän lattiakaukaloon, jos joskus tarpeet sattuisivat lipsahtamaan pois pöntöstä. Tässä hommassa kimmokkeena toimi edellisen veneen kokemukset, jossa tulvinut pönttö valutti juuri lakattujen mahonkivanereiden rakoihin ikuisen hajuhaitan. Se ei nimittäin poistunut vessasta ennen seuraavana talvena uudelleen tehtyä hiontaa ja lakkausta. Siinähän se oli työpäivä taas tuhraantunut. Illan päätteeksi jatkoin kuitenkin vielä hetkisen ovenpielien tekoa eteenpäin.

Vessan lattian matalareunainen allas.

Tässä koko lattia valmiina odottamassa pöntön kiinnitystä.

Ahterihytin listoitusta, wc:n lattian maalausta ja keulakajuutan uretaanivalumien pois rapsuttamista sisältyi puolestaan seuraavaan päivään. Keulakajuutassa myös uretaanin ruiskutusreiät oli porattava auki ja tapitettava sekä sen jälkeen tapit värjättävä petsilakalla. Ja hyvä tuli. Voisi melkein sanoa, että kajuutta on nyt vielä aiempaakin tunnelmallisempi seinän pienen tummenemisen ansiosta.

Tässä vaiheessa vihellän luppukirin tylysti poikki ja sanon, että JATKUU SEURAAVASSA JAKSOSSA!